Media ja viihde ›

Media on tänä päivänä täynnä syytöksiä peliviihdettä, elokuvia & internetiä kohtaan kun sattuu jotain järkyttävää (esim. Jokela, USA:n kouluampumiset, deittimurhat jne.).
 
Millaista se oli ennen? Näitähän tapahtui varmasti ja tiedettävästi, mutta tieto vastaavista tapauksista nykypäivänä leviää sekunnissa ympäri maailman ja kaikki tietävät asian heti.
 
Pitäisikö internetin käyttöä esim. rajoittaa tjsp?
 
Ei kai netti kenestäkään pahaa tee, vai tekeekö? Mä näkisin syyt kuitenkin muualla kuin viihteessä. Tosin mediahan tekee viihdettä siitä mitä maailmalla tapahtuu, myös negatiivisista asioista. Sitten syytetään kun elokuvista, peleistä tai netistä "on otettu mallia" ja kyseinen viihteen muoto halutaan bannata.
 
Metallimusiikistahan on höpötetty vuosikymmeniä, kuinka se on turmellut nuorison aivoja ja syössyt ihmisiä itsemurhaan. Onko tämä nyt sama ilmiö?
 
Elokuvista ollaan nyt tekemässä syypäitä nuorison tupakointiin, meneekö tämäkään nyt ihan oikein?
 
Mielipiteitä aiheesta?
 
Musta tää on vähän sama homma kuin aseiden kanssa, ei se ole ase joka tappaa vaan ihminen joka sitä liipaisinta painaa. Tosin olen myös sitä mieltä, että ihan jokaiselle sitä asetta ei todellakaan saa luovuttaa.

Minusta tuo pelien, elokuvien ja internetin syyttäminen lähes kaikesta kauheasta mitä maailmalla tapahtuu on suoraan sanoen ihan perseestä. Vituttaa ihan tosissaan ne kukkahattutädit jotka lähes jokaisen ampumavälikohtauksen etc. jälkeen syyttävät pääasiassa väkivaltapelejä -tai elokuvia. Pitää ihmisessä olla niin paljon muuta vialla että tekee esimerkiksi Jokelan koulusurmien kaltaisen teon, että eivät ne väkivaltapelit toimi kuin korkeintaan pienenä virikkeenä. Ja jos joku oikeasti lähtee tappamaan ihmisiä kaduille GTAn innoittamana tai kokeilee omaa kuolemattomuuttaan South Parkin Kennyn viitoittamalla tiellä niin pitää olla päänuppi aika pahasti sekaisin. Ja tuollaisia sekopäitä on ehkä 0,01% väestöstä.
 
En siis todellakaan pistäisi nykymediaa vastuuseen. Joissain tapauksissa saattavat pelit ja elokuvat hieman ruokkia tälläistä väkivaltaista käyttäytymistä, mutta kyllä ne suuret ongelmat ovat ihan niissä ihmisissä itsessään.

Tästähän voisi kirjoittaa vaikka kuin pitkästi, mutta yritän tiivistää mahdollisimman lyhyeksi.
Ei internetistä ja pelaamisesta ole mielestäni mitään haittaa, jos se pysyy kohtuuden rajoissa. Mutta jos koko elämä pyörii pelaamisen ja internetin ym. ympärillä niin kyllähän siitä sosiaalinen elämä auttamatta kärsii. Pahimmillaan saattaa todellisuudentaju hämärtyä ja seuraukset voivat olla melko ikäviä. Toki jokainen ihminen on yksilöllinen, eikä kaikille vaikutukset ole samat vaikka viettäisi kaiken aikansa tietokoneen ääressä.
Toki ei tästä maailman raaistumisesta yksistään voi pelejä ja internettiä pelkästään syyttää. Kyllä ne syyt ovat jossain syvemmällä. Niistäkin varmaan saisi pitkät pohdinnat aikaiseksi.
Tärkeää olisi mielestäni ettei ketään jätettäisi yksin. Useinhan näiden ikävien tapahtumien taustalla on kuitenkin jonkinasteista erakoitumista ja sosiaalisten suhteiden puuttumista. Pitäkää ihmiset huolta itsestänne ja läheisistänne.
Loppuun vanha sanonta kohtuus kaikessa pätee tässäkin asiassa.

Metallimusiikistahan on höpötetty vuosikymmeniä, kuinka se on turmellut nuorison aivoja ja syössyt ihmisiä itsemurhaan. Onko tämä nyt sama ilmiö?
 
Elokuvista ollaan nyt tekemässä syypäitä nuorison tupakointiin, meneekö tämäkään nyt ihan oikein?
 
Täsmälleen sama ilmiö. Aina etsitään syitä muualta kuin itsestään, eli siis vanhemmista. Myös perustotuus ihan vain kusipäisyydestä unohtuu täysin kun se menee liian pitkälle. Sitä etsitään syytä milloin mistäkin, eikä suostuta edes ajattelemaan sitä mahdollisuutta että oli niitä kusipäitä ennenkin. Tai ihmisiä jotka vaan on sellaisia että rajat hämärtyy, tai ei alunperinkään ollut sitä mitä sen hetkisen yhteiskunnan mukaan on normaalia.
 
Myös niitä kahjoja oli ennenkin jolla vaan yks kaks sanoi päässä naks ja sitten tuli murhia, vaikka sitä ennen ollut aivan kuten kaikki muutkin. Ei siihen tarvittu internetiä, leffoja, tietokonepelejä tai edes heviä. Ennen heviä kukkahattutädit paheksuivat rokkia, varmasti syyttivät sitäkin ties mistä kaikesta mitä nyt nuoriso sattuikaan tekemään.

Ja jos joku oikeasti lähtee tappamaan ihmisiä kaduille GTAn innoittamana tai kokeilee omaa kuolemattomuuttaan South Parkin Kennyn viitoittamalla tiellä niin pitää olla päänuppi aika pahasti sekaisin. Ja tuollaisia sekopäitä on ehkä 0,01% väestöstä.
 
Totta. Jos pelit jne. innoittaisivat tuollaiseen, olisi näitä tapauksiakin enemmän. Mutta tällä hetkellä hommahan on niin että maailman about 6 miljardista ihmisestä se yksi flippaa aina sillontällöin, joten ehkä vika ei sittenkään ole peleissä ja elokuvissa.
Enemmänhän noita normaalimurhia ja kaikennäköisiä sairaita juttuja tapahtuu, niistä ei vaan kuohuta niin julmetusti niinkuin näistä nuorten flippailuista.

Pelien, elokuvien netin ja muun syyllistäminen jonkun murha jutun yhteydessä on ihan haista vittu touhua. Nämä mediat on tietysti todella helppo laittaa syytökseen kun ei kerta keksitä muutakaan niin syytetään pelejä. Usassakaan ei varmaan murhiin vaikuta aseiden saaminen ollenkaan. Ei pelien vikahan se on, ei se voi johtua siitä, että saat aseen mistä tahansa ja milloin tahansa.

Ikuisuusaihe... Jazz/rock/hevi/väkivaltaelokuvat/roolipelit/tietokonepelit/internet turmelee meidän nuorison. Kuinka moni muuten tiesi, että kun golf keksittiin Skotlannissa joskus keskiajalla, se kiellettiin, koska sen katsottiin turmelevan nuorison jousiammuntataidon? :)
 
Itse olen tietokoneella pelaillut varmaan jostain 5-vuotiaasta lähtien (eli yli 20 vuotta tähän päivään mennessä), enkä muista kuin yhden kerran, milloin olen toista ihmistä lyönyt vahingoittamistarkoituksessa. Tämäkin tapahtui joskus alta 10-v, eli täyttä ymmärrystä vailla olin vielä silloin. Metallia aloin kuuntelemaan joskus 10-vuotiaana, sitä ennen jo jotain kesympää rokkia. Lukioajoista kenties parhaimpia muistoja on läpi yön kestäneet roolipelisessiot. Internetissä tulee roikuttua lähes päivittäin. Väkivaltaa, siis oikeaa sellaista, kammoan syvästi, ei ole mitään tappofantasioita. Lieneekö minussa jotain vikaa kun en olekaan turmeltunut?
 
Vakavasti puhuen, aina kun jotain karmeaa tapahtuu, on ihmisillä tarve saada joku syyllinen tapahtuneelle, ja aina on helppoa syyttää sellaista, mitä ei itse välttämättä ymmärrä ja mikä kenties vielä päällisin puolin vaikuttaa vaaralliselta. Voin hyvin kuvitella, että jos joku tietokonepeleistä tietämätön katsoo muutaman minuutin vaikka GTA:n pelaamista, niin eiköhän siinä väistämättä nouse aikamoinen vastareaktio pintaan. Itse olisin kyllä sitä mieltä, että jos on edes jokseenkin terve ja tasapainoinen, ei noista mitään ongelmia synny. Ja taas jos on oikeasti vinksahtanut, niin sen "lopullisen inspiraation" voi saada vaikka Aku Ankasta, kuten joku Pelit-lehden toimittaja joskus totesi.
 
Internet on taas sikäli eri juttu, että se ei kuitenkaan ole pelkkää viihdettä, vaan myös sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Ja koska lähes koko maailma löytyy internetistä, on kaikenmaailman vinoutuneiden hörhöjen, jotka muuten olisivat yksin ajatustensa kanssa, mahdollista löytää samalla tavalla ajattelevia ihmisiä netistä. Ja kun vinoutuneet hörhöt kerääntyvät yhteen, kaikenlaista kummaa voi tapahtua. Eräs esimerkki tästä voisi olla vaikkapa muusikoiden.netissä esiintyvä GAS-joukkohysteria... ;D
 
Ei muuten parane aina syyttää kaikista kauheuksista vanhempia. Tutkimusten mukaan kaveripiirillä on paljon vanhempia suurempi vaikutus lasten ja nuorten käyttäytymiseen, joten kun lapsi esim. eksyy ns. "huonoon seuraan", eivät vanhemmat välttämättä voi tehdä juuri mitään.
 
Mitä sitten tulee entisaikojen kauheuksiin, niin luin tässä hiljattain Esko Valtaojan kirjan Avoin tie, jossa kerrotaan mm. että vielä 1800-1900 -lukujen taitteessa Suomessa tapahtui noin 100 lapsenmurhaa vuosittain, joten ainakin jossain suhteissa eteenpäin on menty. Muutenkin varsin suositeltava kirja luettavaksi pessimisteille.

Totuushan on, etta kyllä ne pelit ja musiikki vaikuttavat jonkun kauhuteon tekijään, mutta ne ongelmat, jotka antavat hänen tehdä teon tulevat jostain ihan muualta.
 
Eli kun minä pelaan GTA San Andreasta, en lähde tappamaan kaduille ihmisiä. Psyykkisesti sairas sulkeutunut amerikkalainen poika saattaa tehdä niin, mutta ei sattumoisin tekisi sitä ilman pelaamaansa peliä.
 
Yleisesti pelien kieltäminen, syyllistäminen ja kaikenlainen leimaaminen on naurettavaa ja välinpitämätöntä. Oikeastihan pitäisi keskittyä niihin oikeisiin ongelmiin, jotka tekevät nuorista semmosia, että kykenevät edes noihin koulusurmiin ja vastaaviin.

Kuulemma masturbointikin oli joskus kauan sitten saatanasta ja sitä harrastavat ihmiset kuolivat tuskallisesti ja ennen aikojaan.
 
Kyllä mulla ainakin ihan hyvin porskuttaa, vaikka olenkin täysi mesikämmen.

Kuulemma masturbointikin oli joskus kauan sitten saatanasta ja sitä harrastavat ihmiset kuolivat tuskallisesti ja ennen aikojaan.
 
Kyllä mulla ainakin ihan hyvin porskuttaa, vaikka olenkin täysi mesikämmen.
 
Toivottavasti se corpsefuck ei ole mitenkään sidoksissä tähän. :P

Olen sitä mieltä, että jos joku on mielenterveydeltään epävakaa, hän saa "innoituksen" sekoilulleen vaikka romaaneista. Itse asiassa kaunokirjallisuushan herätti aikanaan samankaltaista moraalipaniikkia kuin televisio tai netti myöhemmin. AINA kun tulee jokin uusi media, moraalinvartijat ovat haukkana paikalla.
 
Commodore 64:n suhteellisen harmittomien pelien parissa kasvaneena täytyy silti kyllä ihmetellä monien nykypelien fotorealistista väkivaltaa. Ja jossain tv:n peliohjelmassa saatetaan lasten parhaaseen katseluaikaan näyttää näitä räiskintäpätkiä, vaikka pelit ovat käsittääkseni K-18. Esim. 8-vuotias veljenpoikani selvästi ahdistui räjähteleviä päitä nähdessään (kunnes huomasimme vaihtaa kanavaa), enkä ihmettele. Tuskin räiskintäpeleistä terveille aikuisille "normaaleina annoksina" minkäänlaista haittaa on. Kohtuus kaikessa.

Täytyy kyllä olla muiden kanssa samaa mieltä. Itselläni pelaaminen(sotapelit) on jokapäiväistä ja joinakin päivinä peräti jokatuntista touhua, enkä vielä ole lähteny lahtaamaan ketään.

Mun mielestä on ihan luonnollista että otetaan puheeksi pelit ja leffat ynnä muut. Faktahan se on, että nykyään peleissä lähes poikkeuksetta tapetaan (paitsi Nintendolla). Se on sitä viihdettä ja siitä on tullut ihan arkipäivää. Vai kuinka?
 
Niin, en mä itse tässä niitä syyttämään ala. Tulee meikäläiselläkin harrastettua tuota tappamista aika paljon joko pelien tai leffojen muodossa, vaikken mikään järjetön väkivaltaviihteen ystävä olekaan. Jos ihminen on sairas, niin eiköhän se saa kipinänsä mistä vaan.

Täsmälleen sama ilmiö. Aina etsitään syitä muualta kuin itsestään, eli siis vanhemmista.
 
Totuus on kuitenkin se, että vanhemmista syyn etsiminen on vähän ristiriitaista koska eivät ne voi vahtia lapsiaan ihan koko aikaa eivätkä aina edes pysty siihen. Jo ala-asteikäiset osaa juonia sen verran, että ne osaavat pitää vanhempien mielestä vahingolliset tekemiset salassa. Ja kaikkihan sen tietää, että mikä on kiellettyä on entistä hienompaa.
 
Jonkin verran itselläni on kokemusta ala- ja yläasteikäisistä ja voin sanoa, että kyllä se viihde ja media vaikuttaa selvästi lasten mielipiteisiin ja asenteisiin. Ei voi väittää todellakaan että media tekisi lapsista sekopäitä mutta kyllä se vaikuttaa asennoitumiseen. Etenkin yläaste-iässä internet nykyisellään antaa nuorisolle paljon mahdollisuuksia tutustua asioihin sen oman identiteetin muodostuksessa ja kuten tiedetään kaikki tieto internetissä ei ole lähelläkään objektiivista. Toimii se kyllä toisinkinpäin, median vaikutus auttaa paljon positiivistenkin asioiden ja mielikuvien luomisessa.
 
Internetin ja muun median haitallisuus on totta kyllä osaltaan, mutta se on osa sitä suurempaa summaa mikä tulee kaikesta... elinympäristöstä, kasvatuksesta ja muusta. Media kuuluu tällä hetkellä nuorison ja ihmisten normaalielämään siinä missä vanhemmat, kasvatus ja vastaavat. Niiden vaikutus voi olla positiivinen tai negatiivinen tapauksesta riippuen.

Olipa hyvin muotoiltu, Twinkle! Pistin plussan.
 
Joskus pelasin kaverilla Grand Theft Auton jotain osaa, ja jouduin lopettamaan, kun aggressiivisuus ja hullunkiilto silmissä kasvoi liiaksi... Ei riittänyt, että sain sivulliset tapettua, vaan huomasin jääväni "varmuuden vuoksi" potkimaan kuolleita suu vaahdossa. :O

Kohtuus kaikessa. Kyllähän liiallinen pelaaminen tai nettisurffailu saattaa olla haitallista, mutta niin on liiallinen urheilukin. Terveeseen mieleen näillä Grand Theft Autoilla sun muilla tuskin on vaikutusta. Siinä vaiheessa kun todellisuudentajun menettäminen yhdistyy masennukseen ynnä muihin ollaan pinteessä.
 
Musiikkia en tosin usko että voi kuunnella liikaa :)

Faktahan se on, että nykyään peleissä lähes poikkeuksetta tapetaan (paitsi Nintendolla). Se on sitä viihdettä ja siitä on tullut ihan arkipäivää.
 
Super mariossa kun söi kärpässienen kasvoi suureksi, unikkoa vetämällä se sai kyvyn sylkeä tulta, voittamattomuus-tähdestä nyt puhumattakaan... Jos tämä ei ole vaarallinen huumereferenssi niin ei sitten mikään!

Mun mielestä on ihan luonnollista että otetaan puheeksi pelit ja leffat ynnä muut. Faktahan se on, että nykyään peleissä lähes poikkeuksetta tapetaan (paitsi Nintendolla). Se on sitä viihdettä ja siitä on tullut ihan arkipäivää. Vai kuinka?
 
Niinhän se on. Oikeasti sairaiden poikkeusyksilöiden käytöksestä on ihan turha pelejä tai mitään nykyajan ilmiöitä suoraan syyttää, kun mielisairauksia kuitenkin esiintynee kaikkina aikoina. Mutta aina on oikeus ja miksei kohtuuskin miettiä, mitä rajoittamaton globaali väkivaltaviihde suuremmassa mittakaavassa tekee ihmisten arvo- ja moraalikäsityksille sun muille.

Tästähän on puhuttu jo Commodore-ajoista lähtien ja suurena pelitaiteen ystävänä täytyy myöntää, että samaan aikaan huvittaa ja ärsyttää. Joku Mass Effectin arvostelu pornopelinä osoittaa täyttä asiaan perehtymättömyyttä, mutta toisaalta Jenkeissä näitä vatipäitä tosin riittääkin.
 
Pelit tai netti eivät tee kenestäkään itsessään murhaajaa, vaan syyt ovat aina mielestäni syvemmällä. Ja kasvatuksen osuutta ei kannata aliarvioida. (Eikä niissä peleissä ne ikärajatkaan turhaan ole.)