Kitarat: akustinen ›

Mitäpä ihmiset on mieltä tästä heebosta?
 
Randomisti törmäsin äijään tubea surffaillessa ja pitää harvase päivä käydä uudelleen ihailemassa kaverin musiikkia. Hienoa akustista, ohitti kertaheitolla entisen akustisen mestarini Emmanuelin Tommyn vaikka erilaista musaa soittavatkin. Hienoja melodioita ja ihan näppärästi korvaa rumpalinkin noilla käden lyönneillään!
 
Kertokaapa omia fiiliksiä sällistä, mikä hänen musiikissaan iskee?
 
Laitetaan nyt yksi linkki vielä tähän ihmisille, jotka eivät äijää vielä tunne:
 
http://www.youtube.com/watch?v=JsD6uEZsIsU

Kova kaveri! Hänen versionsa Toton Africasta on aivan mieletön! Kannattaa katsoa kyseinen pätkä youtubesta.

Mitäpä ihmiset on mieltä tästä heebosta?
 
Tosi hieno ja puhdas tekniikka sekä soundi. Tuosta näytteeksi laittamastasi biisistä en kylläkään sävellyksenä saanut hirveän hyvin kiinni. Melodia ei tullut selkeästi esiin, ja harmonia pyöri koko ajan samassa molli-11 -maailmassa. Kontrastit ja jännitteen vaihtelu ovat minun mielestäni tärkeitä myös soolokitaramusiikissa.
 
Mutta arvostan erittäin paljon sitä paneutumista, mitä tuohon pisteeseen asti treenattu soittotekniikka edellyttää.

Jos akustinen kitara musiikki jotakuta kiinnostaa niin kannattaa tarkastaa ne muutkin mitä sen rpoland nimimerkin alta löytyy. Esim. Antoine Dufour, Don Ross...
Kaikki käyttää paljon monipuolisemmin hyväkseen kitaran mahollisuuksia kuin TE linjan miehet.
 
Mä en näistä molli11 hommista niin ymmärrä mutta mun mielestä Andyn kappaleet on melodisia ja iskeviä ja maailman ehdotonta eliittiä. Nissä ei tuoda mitään turhia teknisiä kikkailuja esiin vaan soitetaan vaan se mikä vaaditaan hienon akustisen musiikin tuottamiseen.

Kaikki kolme jo mainittua (McKee, Ross, Dufour) kolahtaa kyllä kovaa. Kannattaa käydä tuolla www.candyrat.com sivuilla kun siellä voi kuunnella vissiin jokaiselta artistilta biisejä. Löytyy kyllä upeaa akustista musiikkia.

Tämä on ihan loistava:
http://youtube.com/watch?v=RlDdzNuJto4

Hienoa soittoa.
 
Jostain syystä tahdon heittää hieman kusta kiukaalle, mutta mielestäni tämänkaltaiset kitarasävellykset mitä nämä uuden polven akustisvirtuoosit tekevät ovat tylsiä. Jotenkin tuntuu, että kitaristit ihastuvat kauniisiin harmonioihin ja unohtavat melodiat täysin matkasta. Tämä on tietysti vain minun oma haiseva mielipiteeni.
 
Olen kahlannut juutuubia monena iltana, enkä valitettavasti ole löytänyt oikein yhtään fingerpickaaja, joka olisi tehnyt minuun musiikillisesti lähtemättömän vaikutuksen. Taitoa löytyy vaikka millä mitalla, mutta biisit jättävät kylmäksi. Taas toisaalta harvat sähkökitaravirtuoositkaan osaavat tehdä kunnollisia biisejä.
 
Soitan nykyään lähes pelkästään akustisia kielisoittimia, kyllähän sähkitaraakin välillä tulee kaivettua naftaliinista esiin. Tämä ei ole sähkökitaristin provoamista. Kitara on mielestäni parhaimmillaan yhtyesoittimena tai tietysti myös laulun kera.
 
Nytpä pyydänkin teiltä arvon fingerpicking-kansa, linkittäkää joku fingerpicking-originaali, jossa on hyvä melodia, kaari ja jännitteitä, eikä pelkästään kauniita harmonioita ja kitaranhakkaamista.

Jostain syystä tahdon heittää hieman kusta kiukaalle, mutta mielestäni tämänkaltaiset kitarasävellykset mitä nämä uuden polven akustisvirtuoosit tekevät ovat tylsiä. Jotenkin tuntuu, että kitaristit ihastuvat kauniisiin harmonioihin ja unohtavat melodiat täysin matkasta. Tämä on tietysti vain minun oma haiseva mielipiteeni.
 
Hyvä. Tykkään väitellä asiasta kun asiasta. Siinä olet kyllä ihan oikeessa että monilla eturivin fingerstylisteillä on sitä vikaa että kappaleissa on tavallaan yksi melodialinja tai teema ja loput tavallaan soitellaan jotain sieltä ympäriltä ja luodaan niitä kauniita harmonioita ilman ehkä mitään selkeätä johtolankaa. Jos nyt kuitenkin muistetaan ennen kun tyrmätään että kaikki musiikki ei perustu selkeisiin melodioihin vaan oikeastaan kyse on säveltäjän mieltymyksistä/kyvyistä. Mä ainakin koen tämän tyyppisen musiikin hyvinkin mielyttävänä vaikkei jatkuvasti mitään mahtiriffejä syötetäkään.
 
Sekin on totta että jos ei keskitytä minkään selkeän melodian tuottamiseen niin sillon ehkä pitäisi olla enemmän sitä vaihtelua ja jännitettä. Andyn biiseistä niitä taitaa puuttua mutta vastapainoksi taas sielä on aika paljon sitä melodisuutta. Joillain taas toisin päin.
 

 
Soitan nykyään lähes pelkästään akustisia kielisoittimia, kyllähän sähkitaraakin välillä tulee kaivettua naftaliinista esiin. Tämä ei ole sähkökitaristin provoamista. Kitara on mielestäni parhaimmillaan yhtyesoittimena tai tietysti myös laulun kera
 
Oma mielipide taas on se että akustinen kitara on soolo instrumenttina yksi parhaista. Johtuen siitä että sen musiikilliset mahdollisuudet lähentelee pianoa ja saundillisetkin mahdollisuudet on... no en tiedä onko omaaluokkaansa mutta isot ainakin.
 
Nytpä pyydänkin teiltä arvon fingerpicking-kansa, linkittäkää joku fingerpicking-originaali, jossa on hyvä melodia, kaari ja jännitteitä, eikä pelkästään kauniita harmonioita ja kitaranhakkaamista.
 
Tässä nyt pari mistä mä tykkään
 
TE Angelina
http://www.youtube.com/watch?v=AhR04kmcSXU
 
Robert Taylor - Gorthon
http://www.youtube.com/watch?v=9QrjfHOXElI
 
Don Ross - Rockbarra
http://www.youtube.com/watch?v=5MooE3RQgY4

Tässä on yksi suosikeistani, sopivan monipuolinen mielestäni. Eli Antoine Defour; http://www.youtube.com/watch?v=0qTnkbcKyFg

Hyvä. Tykkään väitellä asiasta kun asiasta. Siinä olet kyllä ihan oikeessa että monilla eturivin fingerstylisteillä on sitä vikaa että kappaleissa on tavallaan yksi melodialinja tai teema ja loput tavallaan soitellaan jotain sieltä ympäriltä ja luodaan niitä kauniita harmonioita ilman ehkä mitään selkeätä johtolankaa. Jos nyt kuitenkin muistetaan ennen kun tyrmätään että kaikki musiikki ei perustu selkeisiin melodioihin vaan oikeastaan kyse on säveltäjän mieltymyksistä/kyvyistä. Mä ainakin koen tämän tyyppisen musiikin hyvinkin mielyttävänä vaikkei jatkuvasti mitään mahtiriffejä syötetäkään.
 
Sekin on totta että jos ei keskitytä minkään selkeän melodian tuottamiseen niin sillon ehkä pitäisi olla enemmän sitä vaihtelua ja jännitettä. Andyn biiseistä niitä taitaa puuttua mutta vastapainoksi taas sielä on aika paljon sitä melodisuutta. Joillain taas toisin päin.
 
Minä en kylläkään ole vielä löytänyt yhtään biisiä näiltä kitaristeilta, jossa melodialle annettaisiin oikeasti tilaa. Melodiat tuntuvat olevan aika diipadaapa-täytettä harmonian ja muun läpsytyksen keskellä. Taas toisaalta samankaltaista ilmiötä on myös ollut pidemmän aikaan myös pop-musiikissa.
 
Oma mielipide taas on se että akustinen kitara on soolo instrumenttina yksi parhaista. Johtuen siitä että sen musiikilliset mahdollisuudet lähentelee pianoa ja saundillisetkin mahdollisuudet on... no en tiedä onko omaaluokkaansa mutta isot ainakin.
 
Soundilliset ominaisuudet ovat todella monipuoliset. Ongelmana on mielestäni se, että nämä kitaristit eivät osaa tehdä kovinkaan kummoisia biisejä. Biisi-ideat kuulostavat valitettavan monesti siltä, että ne on saatu akustisen kitaran soundillisista ominaisuuksista. Mielestäni sävellykset ovat usein parempia kun ajatellaan musiikkia, eikä pelkästään soitinta.
 

 
TE Angelina
http://www.youtube.com/watch?v=AhR04kmcSXU
 
Tämä kuulostaa mielestäni joltain TV-tunnarilla. Hyvinhän TE soittaa, ei siinä mitään. Biisi on vain mielestäni hieman mitäänsanomaton.
 
Robert Taylor - Gorthon
http://www.youtube.com/watch?v=9QrjfHOXElI
 
Tämä biisi alkoi kohtalaisen lupaavasti, mutta eihän tässä ole mielestäni mitään rakennetta. Showoff-biisi. Hyvä soittaja ei siinä mitään.
 
Don Ross - Rockbarra
http://www.youtube.com/watch?v=5MooE3RQgY4
 
Tämä on taas tällainen riffibiisi, missä ei oikein tapahdu mitään. Akustisen kitaran lumoissa taitaapi mies soitella.
 
Tässä on yksi suosikeistani, sopivan monipuolinen mielestäni. Eli Antoine Defour; http://www.youtube.com/watch?v=0qTnkbcKyFg
 
Tässä ei mielestäni ole myöskään päätä eikä häntää. Hienosti soittaa kylläkin.
 
Nämä ovat sitten täysin henkilökohtaisia mielipiteitä. Nyt kun olen huomannut, että tämän tyyppinen akustinen soolokitarointi ei anna minulle mitään, niin taidan jättää sen alueen täysin rauhaan. Itse en todellakaan pystyisi samaan mihin nuo tyypit. Toisaalta kuten ehkä on huomattavissa, ettei minua kauheasti kiinnosta tuon tyyppinen soitanta. Klassinen kitarointi kyllä kiehtoo vieläkin, siellä on mielestäni parempia biisejä.
 
Ei kannata ottaa liian vakavasti. Olen vain kärttyinen ammattiopiskelija/-muusikko, joka on hieman tympääntynyt kitaraan ja kitaramusiikkin, vaikka pääosin sen voimin pitäisi vielä valmistua musiikin maisteriksi seuraavan parin vuoden sisällä. Pitäisiköhän vaihtaa pääsoitinta...

Minä en kylläkään ole vielä löytänyt yhtään biisiä näiltä kitaristeilta, jossa melodialle annettaisiin oikeasti tilaa. Melodiat tuntuvat olevan aika diipadaapa-täytettä harmonian ja muun läpsytyksen keskellä. Taas toisaalta samankaltaista ilmiötä on myös ollut pidemmän aikaan myös pop-musiikissa.
 
Niin no monilla akustisen soitajilla isoimmat vaikutteet on populaari musiikissa eikä niinkään klassisen puolella. Siinä mielessä jos olet joku hardcore-klasari diggailija niin ei varmasti uppoa tällanen säkeistö-ketosäe ajattelu ja melodiat jotka menee perus sävellajissa saattaa kuulostaa tylsältä. En mä kyllä nää että jos näitä fingerstyle biisejä soittettaisi useammalla soittimella että ne niin tylsiä olisi.
 
Tekninen taituruus ja kyky tuottaa itsenäistä ja omaperäistä musiikkia on mun mielestä aika riippumattomia ominaisuuksia ja harvoin käy niin että ne samaan päähän sattuu. Maailmanluokan soittajaksi pääsy vaatii molempia ja ehkä nyt pinnalla olevat artistit on jonkun näkösiä kompromisseja.
 
Soundilliset ominaisuudet ovat todella monipuoliset. Ongelmana on mielestäni se, että nämä kitaristit eivät osaa tehdä kovinkaan kummoisia biisejä. Biisi-ideat kuulostavat valitettavan monesti siltä, että ne on saatu akustisen kitaran soundillisista ominaisuuksista. Mielestäni sävellykset ovat usein parempia kun ajatellaan musiikkia, eikä pelkästään soitinta.
 
No hyvä sittenhän voidaan vaan jatkaa aiheesta "miksi fingerstyle kitaristi ei osaa säveltää?".
 
Tämä kuulostaa mielestäni joltain TV-tunnarilla. Hyvinhän TE soittaa, ei siinä mitään. Biisi on vain mielestäni hieman mitäänsanomaton.
 
En nyt ole mikään sävellys asiantuntija mutta kyllä tässä nyt sitä jotain on jos jossain. Melodiaa, rakennetta ja jännitettä löytyy ainakin mun korvaan. Maku asioita tietysti mutta en oikein tajua mitä sen pitäisi olla jos ei tätä.

Niin no monilla akustisen soitajilla isoimmat vaikutteet on populaari musiikissa eikä niinkään klassisen puolella. Siinä mielessä jos olet joku hardcore-klasari diggailija niin ei varmasti uppoa tällanen säkeistö-ketosäe ajattelu ja melodiat jotka menee perus sävellajissa saattaa kuulostaa tylsältä. En mä kyllä nää että jos näitä fingerstyle biisejä soittettaisi useammalla soittimella että ne niin tylsiä olisi.
 
En todellakaan ole mikään hardcore-klasaridiggari, enkä myöskään soita enää klassista kitaraa mitenkään aktiivisesti. Musiikkimakuni on kohtuullisen laaja, viimeisen seitsemän vuoden aikana se on ollut lähinnä kansanmusiikkiin, etnomusiikkiin, bluegrassiin ja muuhun akustiseen musiikkiin kallistunutta. Kuuntelen toki rockia, heavya, poppia ja jazziakin.
 
Perussävellajeissakin menevissä melodioissa voi olla paljonkin jännitettä, riippuu sävelvalinnoista. Ei se ihan siitäkään kiinni ole. Toki muunnesävelet tuovat usein lisää jännitettä peliin.
 
Tekninen taituruus ja kyky tuottaa itsenäistä ja omaperäistä musiikkia on mun mielestä aika riippumattomia ominaisuuksia ja harvoin käy niin että ne samaan päähän sattuu. Maailmanluokan soittajaksi pääsy vaatii molempia ja ehkä nyt pinnalla olevat artistit on jonkun näkösiä kompromisseja.
 
Tuntuu, että tekninen taituruus ja kyky tuottaa musiikkia harvoin kohtaavat. Tämä on ehkä hieman karrikoitua, mutta minun mielestäni suuret kitaravirtuosiit eivät ole tehneet kovinkaan montaa hyvää biisiä.
 
No hyvä sittenhän voidaan vaan jatkaa aiheesta "miksi fingerstyle kitaristi ei osaa säveltää?".
 
Ehkäpä he keskittyvät liikaa omaan soittimeensa?
 
En nyt ole mikään sävellys asiantuntija mutta kyllä tässä nyt sitä jotain on jos jossain. Melodiaa, rakennetta ja jännitettä löytyy ainakin mun korvaan. Maku asioita tietysti mutta en oikein tajua mitä sen pitäisi olla jos ei tätä.
 
Mielestäni tämä kappale kuulostaa läjältä kliseitä sovitettuna yhteen pakettiin. Minä en voi sille mitään, mutta tästä tulee mieleen jonkun TV-sarjan tunnari. Ehkäpä sellainen musiikki sitten iskee nykyajan TV-kansaan. Pitäisi varmaan hommata televisio takaisin niin jopas musiikkikin alkaisi kuulostaa taas paremmalta.

En todellakaan ole mikään hardcore-klasaridiggari, enkä myöskään soita enää klassista kitaraa mitenkään aktiivisesti. Musiikkimakuni on kohtuullisen laaja, viimeisen seitsemän vuoden aikana se on ollut lähinnä kansanmusiikkiin, etnomusiikkiin, bluegrassiin ja muuhun akustiseen musiikkiin kallistunutta. Kuuntelen toki rockia, heavya, poppia ja jazziakin.
 
Enitenhän fingerstyle soittajia löytyy justiinsa tuolta amerikkalaisen ja "kelttiläisen" kansanmusiikin piiristä. Että luulisi nyt että sieltä joku hyvääkin musiikkia tekevä löytyisi. En tähän hätään osaa linkittää mutta varmaan joku asiaa tunteva osaa.
 
Perussävellajeissakin menevissä melodioissa voi olla paljonkin jännitettä, riippuu sävelvalinnoista. Ei se ihan siitäkään kiinni ole. Toki muunnesävelet tuovat usein lisää jännitettä peliin.
 
No hyvä eli ongelma ei ilmeisesti ole siinä että akustisen kappaleet olisi liian yksinkertasia
 
Mielestäni tämä kappale kuulostaa läjältä kliseitä sovitettuna yhteen pakettiin. Minä en voi sille mitään, mutta tästä tulee mieleen jonkun TV-sarjan tunnari. Ehkäpä sellainen musiikki sitten iskee nykyajan TV-kansaan. Pitäisi varmaan hommata televisio takaisin niin jopas musiikkikin alkaisi kuulostaa taas paremmalta.
 
Tämä nyt on maku asia enkä oikein osaa sanoa muuta kun että mulle kolahtaa. Aika hankalaahan se on tuottaa millä tahansa soittimella yksin mielenkiintosta musiikkia että ehkä ne sävellykset heräisi henkiin teikäläisenkin päässä jos ne sovittaisi isommalle orkesterille.

Nytpä pyydänkin teiltä arvon fingerpicking-kansa, linkittäkää joku fingerpicking-originaali, jossa on hyvä melodia, kaari ja jännitteitä, eikä pelkästään kauniita harmonioita ja kitaranhakkaamista.
 
http://www.youtube.com/watch?v=pd4ZbPirNYE
 
Okei tällä tyypillä on klassisia sävellyksiä, mutta itse diggaan kyseisen hemmon soitosta erittäin paljon juuri sen takia, että löydän noista biiseistä noita asioita mitä itsekin etsit.

Mustakin tuntuu, että kovin monet näistä jo mainituista veisuista on jollain tapaa tylsiä. Äärettömän hienoja suorituksia, mutta en osais kuvitella kuuntelevani kovinkaan pitkään pelkästään näitä.
 
Tommy Gauthierin ja Antoine Dufourin kipale "Spiritual Groove" on taas ihan parhautta.. Viulun soittama melodia tuo sen tarvittavan lisän Dufourin näppäilyn päälle ja tekee biisistä paljon mielenkiintoisemman.
 
Tämä siis:
 
http://www.youtube.com/watch?v=-dIAZV_22y4

Tommy Gauthierin ja Antoine Dufourin kipale "Spiritual Groove" on taas ihan parhautta.. Viulun soittama melodia tuo sen tarvittavan lisän Dufourin näppäilyn päälle ja tekee biisistä paljon mielenkiintoisemman.
 
Tämä siis:
 
http://www.youtube.com/watch?v=-dIAZV_22y4
 
Ei hitto täähän oli tosi hyvä! :D Pitää ettii enemmänkii +

Enitenhän fingerstyle soittajia löytyy justiinsa tuolta amerikkalaisen ja "kelttiläisen" kansanmusiikin piiristä. Että luulisi nyt että sieltä joku hyvääkin musiikkia tekevä löytyisi. En tähän hätään osaa linkittää mutta varmaan joku asiaa tunteva osaa.
 
Martin Simpsonilla on ihan hienoja fingerstyle-sovituksia kitaralle. Hän on kylläkin hyvin perinteinen soittaja, ei mitään läpsytyksiä yms. Mutta nämä ovatkin sovituksia, eivätkä omia sävellyksiä. Toki Martin Simpsonkin säveltää omiansa, mutta vähemmän vaikuttavia ne ovat olleet.
 
Kelttiläinen musiikki ei jostain syystä ole muodostunut minulle kovinkaa läheiseksi. Olen kyllä yrittänyt, mutta se ei ole kolahtanut minulle niin kovasti, kuin monille kansanmuusikkotovereilleni.
 
No hyvä eli ongelma ei ilmeisesti ole siinä että akustisen kappaleet olisi liian yksinkertasia
 
Kysymys ei ole mielestäni yksinkertaisuudesta. Yksinkertaiset asiat toimivat usein hyvin.
 
Esimerkiksi mielestäni Doc Watson on aivan mielettömän hyvä.
 
Deep River Blues.
 
http://www.youtube.com/watch?v=8gv4va8Y8lg
 
Erittäin vaikuttava oli mielestäni konserttitaltiointi, joka on tehty aivan äskettäin. Kitarapalstalla on sinne linkkikin. Mies soittaa ja laulaa vielä 84-vuotiaana.
 
Tämä nyt on maku asia enkä oikein osaa sanoa muuta kun että mulle kolahtaa. Aika hankalaahan se on tuottaa millä tahansa soittimella yksin mielenkiintosta musiikkia että ehkä ne sävellykset heräisi henkiin teikäläisenkin päässä jos ne sovittaisi isommalle orkesterille.
 
Se on loistavaa, että sinulle kolahtaa.
 
Minusta kyse ei ole siitä, että biiseihin tarvittaisi isoa orkesteria. Kyllä hyvät biisit toimivat usein ilman suurta orkesteria, jos ovat toimiakseen. Enkä todellakaan ymmärrä mistä olet saanut päähäsi, että kaipaisin isoa orkesteria värittämään heidän teoksiaan. Pelkkä sooloviulumusiikki, -haitari, -banjo tai mikä lie, jos biiseissä on mielestäni jotain itua.
 
Makuasioita sanoi koira kun muniansa nuoli. Minusta musiikki ei useinkaan kuulosta hyvältä, jos sen tarkoituksena on tuoda esille vain oman soittimensa soundillisia ominaisuuksia. Voisi olla ihan hyvä, jos vaikka nämä fingerstyle-gurut säveltäisivät vaikkapa melodian, joka toimii esimerkiksi yksin viululla soitettuna tai laulettuna hyvältä ja sen jälkeen sovittaisivat sen kitaralle. Voi olla, että joku tekeekin niin, mutta mielestäni melkeinpä kaikki mitä olen kuullut juutuubin ihmeellisessä maailmassa ovat olleet enemmänkin lähtöisin kitaristin rakkaudesta kitaraan.

Minusta kyse ei ole siitä, että biiseihin tarvittaisi isoa orkesteria. Kyllä hyvät biisit toimivat usein ilman suurta orkesteria, jos ovat toimiakseen. Enkä todellakaan ymmärrä mistä olet saanut päähäsi, että kaipaisin isoa orkesteria värittämään heidän teoksiaan. Pelkkä sooloviulumusiikki, -haitari, -banjo tai mikä lie, jos biiseissä on mielestäni jotain itua.
 
Ajattelin että jos kyse on ennemminkin asenteista kitara musiikkia kohtaan eikä niinkään siitä että sävellykset olisi huonoja. Toimiiko Drifting pianolla
http://www.youtube.com/watch?v=032WFpMNFME
 
Edit: Jos linkität jonkun ei klassisen kappaleen mistä tykkäät ja joka on soitettu yhdellä soittimella niin varmaan helpottaa muakin tajuamaan mikä fingerstylessä mättää.

Nytpä pyydänkin teiltä arvon fingerpicking-kansa, linkittäkää joku fingerpicking-originaali, jossa on hyvä melodia, kaari ja jännitteitä, eikä pelkästään kauniita harmonioita ja kitaranhakkaamista.
 
En ole kovin peruusteelisesti tutustunut TE:n lisäksi muiden fingerstylekitarististien tuotantoon, mutta tässä muutama TE:n originaali:
 
http://www.youtube.com/watch?v=O0RiEpd66L0
http://www.youtube.com/watch?v=JCFFKrfO9Z0
http://www.youtube.com/watch?v=rPEKokKwN7U
http://www.youtube.com/watch?v=6hVpVT-C5RA
http://www.youtube.com/watch?v=PfHmfj3k71g
http://www.youtube.com/watch?v=KHFEPPXg9d0
http://www.youtube.com/watch?v=0Bm2yz6Dwms
http://www.youtube.com/watch?v=DICEpRvYsqE
http://www.youtube.com/watch?v=U4DBjkSn7Z4
http://www.youtube.com/watch?v=54tRcKFEUlY
http://www.youtube.com/watch?v=eFgmsxISTkw
http://www.youtube.com/watch?v=wmsL8S8bDsk
 
La Visita löytyy vain pätkittynä:
http://www.youtube.com/watch?v=0k5_Yp_rwTo
 
Ensikuulemalta eivät todennäköisesti kuulosta oikein miltään (paranevat joka kuuntelulla niinkuin hyvä musiikki yleensä), mutta jonkinlainen melodia löytyy kaikista, ainakin mun korvaan. TE täytyy kokea nimenomaan livenä, noista tuubivideoista ei saa muuta kuin hieman osviittaa. Jos ei iske niin ei iske. Ei mullekaan ihan kaikki musiikki iske vaikka kuinka yrittäisi.
 
Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen eli Andyyn, mullekin on hieman sellainen kuva jäänyt ettei oikein melodiaa löydy omasta tuotannosta (johtunee siitä etten ole syvällisemmin tutustunut miehen tuotantoon) mutta loistava soittaja kyllä on ja hienoja cover-versioita on tehnyt. Nimenomaan "Africa" on Yksi kaikkien aikojen parhaita fingerstyle-versiota mitä olen kuullut.