Kitarat: soittaminen ›

Mjoo.
Menee ehkä saivartelun puolelle..
Eikö olisi kiva soittaa sitä kitaraa, kuten se kitara haluaisi tulla soitetuksi. Puhtaasti, koko puu kauniisti soiden, ilman särinöitä.
Makujahan on monia, mutta jos aikoo ottaa soittamisen tosissaan, pitää sitä soitinta säätää niin, että se soi akustisesti kauniisti - (paremmin kuin vahvistettuna.. hoho). Ilman räminöitä.
 
Ja panostakaa ihmeessä niihin soittimiin. 200-500 euroa ylimmääräistä siihen budjettiin, mitä on suunniteltu. Vaihtakaa mikkejä, talloja, volume-potikoita, että siitä tulee oman tuntunen. Ja ammattilaisilta & muilta soittajilta vinkkejä, jos mahdollista.
 
Itse olen soittanut yli kymmenen vuotta kitaraa, ja vasta viime syksynä sain ekaa kertaa soittimen, joka on kauttaaltaan täydellinen. Noh, potikat pitää vielä vaihtaa. :D

Mjoo.
Menee ehkä saivartelun puolelle..
Eikö olisi kiva soittaa sitä kitaraa, kuten se kitara haluaisi tulla soitetuksi. Puhtaasti, koko puu kauniisti soiden, ilman särinöitä.
Makujahan on monia, mutta jos aikoo ottaa soittamisen tosissaan, pitää sitä soitinta säätää niin, että se soi akustisesti kauniisti - (paremmin kuin vahvistettuna.. hoho). Ilman räminöitä.
 
Jos nyt kuitenkin kaipaa edes vähän matalampaa actionia, niin ei uusia kieliä täysin räminättömiksi saa. Mutta ne räminät ei kyllä vahvistimen läpi kuulu. Sitä paitsi mun mielestä on vähän hullu lähteä säätämään sähkökitaraa optimaaliseksi akustisena soittimena, kun sen pitäisi soida parhaiten vahvistettuna. Joissain kitaroissa saattaa olla todella huono akustinen sointi, mutta vahvistettuna ne soi kuin viimeistä päivää.
 
Ja panostakaa ihmeessä niihin soittimiin. 200-500 euroa ylimmääräistä siihen budjettiin, mitä on suunniteltu. Vaihtakaa mikkejä, talloja, volume-potikoita, että siitä tulee oman tuntunen. Ja ammattilaisilta & muilta soittajilta vinkkejä, jos mahdollista.
 
200-500 euroa lisää on aika iso lisä. 500 eurolla saa jo hyvän soittimen ilman lisäbudjetteja. Ja kylläsiihen rahaan vaihtuu mikkejäkin. Ei hyvä soitin varmaan hintalapusta ole kiinni, vaikkakin isommalla hintalapulla saadaan lähtökohtaisesti parempia raaka-aineita.
 
Itse olen soittanut yli kymmenen vuotta kitaraa, ja vasta viime syksynä sain ekaa kertaa soittimen, joka on kauttaaltaan täydellinen. Noh, potikat pitää vielä vaihtaa. :D
 
Odota vuosi pari, niin löytyy taas täydellisempi.

Mjoo.
Menee ehkä saivartelun puolelle..
 
Makujahan on monia, mutta jos aikoo ottaa soittamisen tosissaan, pitää sitä soitinta säätää niin, että se soi akustisesti kauniisti - (paremmin kuin vahvistettuna.. hoho). Ilman räminöitä.
 
Tai sitten säätää justiinsa sen mukaan, että saa kaiken irti soitettavasta biisistä/musiikista, vaati se sitten kaikkien kielien virittämisen samaan vireeseen, rumpukapuloita tiettyjen nauhojen kohdalle tai muita tuhotöitä. Sehän tosiaan on instrumentti, sen avulla on tarkoitus tehdä musiikkia. Mun mielestä. Ja väittäisin, että Glenn Branca kumppaneineen plus kaikki muutkin vaihtoehtoisten lähystymistapojen etsijät ovat ihan yhtä tosissaan soittamisen. ;)
 
Nojoo, ihan päteviä pointteja sulla sinänsä, itsekin säädän soittimeni hyvin, niin kuin se normaalisti käsitetään. Pääasiahan on, että homma on hauskaa; joillekin ko. vaatimuksen täyttymiseksi etsitään uusia ja vaihtoehtoisia tapoja, jotkut haluavat vakiintuneiden esteettisten käsitysten mukaista "parasta".

Odota vuosi pari, niin löytyy taas täydellisempi.
 
Ei. Tota kitaraa olen etsinyt viimeiset 5 vuotta, enkä siitä luovu. Ehkä etumikin hienosäätöä, mutta puut, hienovire. Ah..
 
Sitä paitsi mun mielestä on vähän hullu lähteä säätämään sähkökitaraa optimaaliseksi akustisena soittimena, kun sen pitäisi soida parhaiten vahvistettuna. Joissain kitaroissa saattaa olla todella huono akustinen sointi, mutta vahvistettuna ne soi kuin viimeistä päivää.
 
Ei-i.. Kyllä paras soundi on blendattu akustinen ja vahvistettu. :D
Oletko muuten miettinyt, miltä ne kitarat joissa on todella huono akustinen sointi, mutta vahvistettuna ne soi kun viimeistä päivää voisivat kuulostaa, jos ne soisivat kauniisti akustisesti? Veikkaan, että aika hiton hyvältä. :DD

Itse soittelen siis Esp M-II:lla ja kyseisillä kitaroilla Michael Romeokin taitanee soitella eli luulisi kitaran olevan ihan ok luokkaa. (Tosin mun omassa on esp:n omat mikit eikä emg aktiiveja mitä niissä nykyään on) ja kitarakin on vain pari kolme vuotta vanha joten tuskinpa nauhoissakaan mitään erikoista on.
 
Monet tiluttelijat säätää kyllä kitaran niin että kielet mahdollisimman alas mutta kuitenkin niin ettei ne rämise. Mulla kuitenkin tuo on liian raskas soittaa nopeeta tilua. (Omat mielipiteet jättäkää asiasta narikkaan koska en ole alottelija kitaran soittelussa ja mulla kun on se halu kehittyä soittajana kuitenkin :)
 
Se on kaikenlisäks ergonomisesti vielä huonompiki vaihtoehto jos mä hampaat irvessä yritän raskailla säädöillä tilutella ja sitten katkeaa se viimeinenkin verisuoni päästä. Ei hyvä vaihtoehto.
 
Ja kaikenlisäksi kun olen taas saanut sitä harjoittelua takasin joskus parhaimmiltani vuosilta että voin vaikka 4 tuntia päivässä soitella niin on vähä köykäsempää myös.
 
Käytän 10-52 setin kieliä ja floikkakitaraan on vähä huono mennä vaihtaa eri paksusia settejä koska säädöt menee uusiks ja kellään ei oo kivaa ku ei oo sit kitaraa millä soitella kunnolla reeneis tällaisten kokeilujen vuoksi.
 
On tämä kitara tosi vaikea soitin :)

Sä siis olet soittanut pitkään....
 
Ei millään pahalla, mutta aika aloittelijan ongelmat sulla on, jos ei kitaraa saa sellaiseen kuosiin, että sillä pystyy soittamaan kaikkea. Enkä tarkoita sitä, että sun pitäisi itse osata säätää, mutta kyllä yleensä pidempään soittaneet pystyy eri jutut skulaamaan yhdellä luutulla. Jos sulla pitää kielet olla niin matalalla, ettei ne enää soi, niin varmasti sulla on tekniikan kanssa tekemistä. Mä itse käytän matalaa actionia, mutta kyllä mä pystyn puhtaat samalla luutulla osittamaan.
 
Jos kitaran säätäminen tuntuu kovasti vaikealta, kannattaa ehkä antaa jonkun asiaan enemmän perehtyneen antaa katsoa kitaran säädöt kohdilleen. Mihinkään kuvaan, että uusi tai jonkun kuuluisan soittajan veivaama keppi olisi säätövapaa, voipi hyvinkin olla ongelman ydin. Melkeinpä uusi (ellei jo kaupan hyllyssä roikkuva) kitara saattaa kaivata nauhahiontaa, jos nauhat ovat epätasaiset. Tämä taas saattaa johtua joko kelien vaihtelusta tai huonosta nauhatyöstä alunperin.
 
.........Romeolla taitaa muuten nykyisin olla Caparison. =)

.........Romeolla taitaa muuten nykyisin olla Caparison. =)
 
Case closed. TäytettäTäytettäTäytettäTäytettäTäytettäTäytettäTäytettä

Jos soittaa ääripäästä ääripäähän niin eihän sitä yhdellä luutulla pärjää? Kyllähän sen nyt järkikin sanoo.
 
Minun järki ei sano näin.
 
Olen 9 vuotta soitellut eli kohtuu kauan sinänsä. Repertuaari kasvaa sekä vaatimukset soittimelta. Eihän sitä Ferrarillakaan mennä ajeleen rallia ja päinvastoin.
 
Mietipäs nyt: mitä vaatimuksia olet ihan oikeasti asettanut soittimellesi, jos sitä pitää koko ajan säätää musiikkityylin vaihtuessa?
 
On totta, että yksikelaisilla mikeillä varustetusta kitarasta ei saa ulos humbucker-soundeja ja Bigsby-kammella ei tehdä floikkatemppuja, mutta kyllä minä hyvänen aika pystyn soittamaan pääsääntöisesti ihan samat jutut sekä Telecasterilla että Les Paulilla kun ei lasketa kitaramallisidonnaisia kikkailuja - eli siis kaiken, mitä vain osaan soittaa - kun kummatkin on säädetty mun mieltymysten mukaisesti, jotka siis eivät vaihtele musiikkityylin muuttuessa. Mun hevisäädöt on myös mun humppasäädöt. Kenties tärkeimpiä oivalluksia aikoihin.
 
Vuosilla brassaillu on kans tyhmää, nimim. "Eka kitara vuonna 1987".

Monet tiluttelijat säätää kyllä kitaran niin että kielet mahdollisimman alas mutta kuitenkin niin ettei ne rämise. Mulla kuitenkin tuo on liian raskas soittaa nopeeta tilua. (Omat mielipiteet jättäkää asiasta narikkaan koska en ole alottelija kitaran soittelussa ja mulla kun on se halu kehittyä soittajana kuitenkin :)
 
Se on kaikenlisäks ergonomisesti vielä huonompiki vaihtoehto jos mä hampaat irvessä yritän raskailla säädöillä tilutella ja sitten katkeaa se viimeinenkin verisuoni päästä.
 
Jäsensivultasi on nähtävissä, että tarjoat kitaransoitonopetusta "ammattilainen" -viittauksella, ja että olet suuntautunut erityisesti tekniikkapuolelle. Noh, tekniikasta on varmaankin sitten hyvin erilaisia näkemyksiä. Jos sinulla on oikeasti halu kehittyä soittajana, niin jospa kuitenkin kokeilisit ratkaista ongelman harjoittelun laatua, ei niinkään määrää kehittämällä.
 
Aloittelijan ongelmilta nuo särinät edelleen kuulostavat. Ehkä et ole aloittelija, mutta ei siitä mihinkään pääse, että useimmat tuntemani advanced shredding -kitaristit vetävät ihan normaalilla actionilla ja .10 tai .11 -kielillä. Käsittääkseni metal-musiikissa on biiseissä myös cleanilla soitettavia kohtia; perin hankalaa se olisi keikalla vaihtaa soolokohtaan tilusäädöissä oleva keppi, ja sitten takaisin puhtaan soundin säädöissä olevaan kitaraan.

Rohkenen väittää päinvastaista. Jos soittaa ääripäästä ääripäähän niin eihän sitä yhdellä luutulla pärjää? Kyllähän sen nyt järkikin sanoo.
 
Jos haluaa täydellistä, niin ei kieltämättä. Mutta 98% ongelmista koostuu tuossa mikeistä ja tallasta, kuten jo mainittukin. Mutta perussäädöt on kyllä vähän semmoinen juttu, että niillä mennään tilanteesta toiseen. Ainoa juttu, missä kovin usein jotkut haluaa säätää kitaransa uusiksi, on siinä vaiheessa kun kaivetaan slide-putki käteen. Mä en tiedä siitäkään. Sen pienen kokeilun, mitä joskus tulee putkella leikittyä, menee kyllä ihan hyvin samoilla säädöilläkin. Mut mä en osaa sitä lajia ollenkaan, joten en mene siitä mitään sanomaan.
 
Mut sen sanon suoraan, että jos sanot ongelmiesi olevan ihan normaaleja ja niitä on pidemmällekin ehtineillä, niin oot kyllä aika kaukana totuudesta. Pelkät vuodet ei tosiaan sano taidoista mitään, sekin tässä jo mainittu.
 
Mä luulisin, että sulla on tekniikassa jotain todella vikaa, jos sä et jaksa painaa ohutta kielisettiä sen verran, etä sen saa nauhoista irti, niin kaikki ei ehkä ole ihan kohillaan sen suhteen. Ehkä kannattaisi kokeilla vaikkapa vielä ohuempaa kielisettiä ja nostaa kieliä vähän, josko se auttaisi ongelmaan. Jos taas ongelmana on se, että kieliä pitää onostaa todella paljon, ettei särinät kuulu vahvistimesta läpi, niin sun kitara on säädetty päin persettä tai nauhat on todella epätasaiset. Jos sä olet kuitenkin 9 vuotta treenannut jotenkin aktivisesti ja tiedät osaavasi soittaa, kehoittaisin viemään sen luutun jollekin ammatiheebolle tarkastettavaksi. Sellaiselle kun sanot haluavasi mahdollisimman matalan actionin, niin se mitä todennäköisimmin sek ertoo sulle heti perään, mitä pitää tehdä.
 
Ei millään pahalla, mutta on aika absurdia väittää olevansa edistyneemmällä tasolla, jos ei yhdellä kitaralla suju perusasiat. Soitto puhtailla ja säröillä kuuluu samaan pakettiin. Jopa se tiluttaminenkin.....

Rohkenen väittää päinvastaista. Jos soittaa ääripäästä ääripäähän niin eihän sitä yhdellä luutulla pärjää? Kyllähän sen nyt järkikin sanoo.

 
Ei tämä minunkaan järkeeni käy. Se että samasta kitarasta ei välttämättä saa ihan joka genreen sopivaa soundia pitää toki jossain määrin paikkansa, mutta miksei samoilla säädöillä voisi kuitenkin soittaa monenlaista musiikkia. Itsellä on kitarassa sen verran matala action että pientä särinääkin silloin tällöin kuuluu (akustisena), mutta ihan samalla lailla noilla säädöillä voi soittaa cleanilla ja hevisäröllä noin niinkuin tekniikan puolesta. Sen sijaan EMG-aktiivien clean-soundi on ehkä hieman kylmä kunnollisiin yksikelaisiin verrattuna, mutta se on jo sitten eri asia.
 
Eiköhän kyse ole pitkälti siitä mihin on tottunut. Itse kun ostin ensimmäisen kitaran ja opettelin säätämään sitä niin laskin kielet juuri niin alas kuin ne rämisemättä soivat. Näitä samoja säätöjä käytän nyt 4 vuotta myöhemmin. Korkeammalla actionilla soittaminen tuntuu kömpelömmältä enkä koe saavani vastineeksi mitään. Joku kokenut voisi toki sanoa että tämä kertoo huonosta tekniikasta, mutta prkl korvien iloksihan musiikkia tehdään eikä käsien treenaamiseksi. Minkä tähden asioista pitäisi tehdään yhtään sen vaikeampia kuin ne jo valmiiksi ovat?

Tottakai omilla säädöillä kannattaa aina treenata, eikä niihin kannata puuttua. Mut tää on vain niin kauan kuin sillä pystyy tekemään kaiken tarpeellisen. Järkevämpää on kuitenkin nähdä vähän vaibaa ja treeenata kerran (vaikka se olisikin uusintakierros) sellaisilla säädöillä, että sillä pystyy vetämään kaiken. Älyvapaampaa mun mielestä on treenata monella eri actionilla erilaisia juttuja, kun jollain ei pysty tekemään jotain tiettyä. Paljon enemmänhän se vaatii treeniä.
 
Ja kitaransoitossa saattaa joskus käydä niin, että saadakseen korville jotain iloa, joutuu vähän näkemään sitä "ei niin kivaa" vaivaa.

Ei millään pahalla, mutta on aika absurdia väittää olevansa edistyneemmällä tasolla, jos ei yhdellä kitaralla suju perusasiat. Soitto puhtailla ja säröillä kuuluu samaan pakettiin. Jopa se tiluttaminenkin.....
 
Nojoo, ei nyt aleta kuitenkaan laittaan sanoja mun suuhun. En ookaa väittäny että olisin oikein edistynyt soittaja. Mulla tekniikka on suurinpiirtein hyväs mallis ja koko ajan kehitän sitä eteenpäin, sekä hevissä että popissa. Ja tarkoitus alunperin tällä topicilla oli selvittää että minkälaisia setuppeja teidän kitaroissanne on kun ja JOS teillä on samanlainen tilanne ku meikäläisellä.
 
En pröystäile silläkään että kuinka monta vuotta olen soittanu kitaraa mutta aika ihmeellistä on että te sanotte ettei sillä ole merkitystä? Siis haloo. Tottakai sillä on merkitystä.
 
Ja siitäkään huolimatta vaikka tietäisitte tai ette tietäisi kuinka monta vuotta olen soittanut niin te arvostelette mun soittotaitoa ilman että että olette edes tutustuneet asiaan?
 
Nyt asiallista tekstiä tai suljetaan ja poistetaan koko topicci.

Nojoo, ei nyt aleta kuitenkaan laittaan sanoja mun suuhun. En ookaa väittäny että olisin oikein edistynyt soittaja. Mulla tekniikka on suurinpiirtein hyväs mallis ja koko ajan kehitän sitä eteenpäin, sekä hevissä että popissa. Ja tarkoitus alunperin tällä topicilla oli selvittää että minkälaisia setuppeja teidän kitaroissanne on kun ja JOS teillä on samanlainen tilanne ku meikäläisellä.
 
Jos sä sanot, ettet ole enää aloittelija, se lienee tarkoittaa että olet editynyt asiassa jonkin verran? Mä en sua mielestäni vielä liian tähdeksi täällä tituleerannut.
 
En pröystäile silläkään että kuinka monta vuotta olen soittanu kitaraa mutta aika ihmeellistä on että te sanotte ettei sillä ole merkitystä? Siis haloo. Tottakai sillä on merkitystä.
 
Ja siitäkään huolimatta vaikka tietäisitte tai ette tietäisi kuinka monta vuotta olen soittanut niin te arvostelette mun soittotaitoa ilman että että olette edes tutustuneet asiaan?
 
Tässä arvostellaan sun soittotaitoja ihan sen mukaan, mitä sä itse mainitset. Sanoit, ettei samalla kepillä suju puhtaat ja tilut säröllä. Ongelma johtuu matalasta actionista. Eikä ole mitään järkeä nostaa actionia, koska siinä joutuisi treenaamaan uudelleen samoja asioita. Mut jos sun ongelma vaatii jonkun muutosta, niin eikö siitä ole aiheellista keskustella.
 
Soittovuosista sen verran, että toiset soittaa koko ikänsä oppimatta koskaan ja toiset oppii todella nopeasti. Eli se siitä soittoajasta. Tunnin päivässä soittava voi olla kovempi jätkä kuin 9 tuntia päivässä veivaava. Ihan siis kitaransoitossa.
 
Nyt asiallista tekstiä tai suljetaan ja poistetaan koko topicci.
 
Jos sä et kestä, että sun treenissä on ehkä mennyt jokin vituiksi, ja että saattaa olla pakollista tehdä jotain asian korjaamiseksi, niin ehkä kannattaa tosiaan sulkeä koko ketju. Ei ne ongelmat varmasti parane sua selkään taputtamalla. Jos taas sulla ei ole tekniikassa vikaa, niin sitten sulla tosiaan on kitarassa säätämisen varaa. Mut missään tapauksessa toi ei oo ihan normijuttu valtaväestöllä.
 
Jos sulle tulee parempi mieli, niin säädä joku kitara erilaiseksi ja soita sillä sitten puhtaat. Tän ketjun anti taisi sitten olla siinä.

Itse olen ainakin huomannut hyödylliseksi soittaa eri kitaroilla, missä on eri säädöt. Siinä kehittyy kokonaistatsi "kitarismiin".
Esim. venytykset tuntuu hyvin erilaisilta eri kitaroilla, jolloin se itse venytys-tekniikka kehittyy, eikä niinkään "venytys-tekniikka vm.1968 Stratocasterilla". Sama asia vaikka lihaskunnolla. Teet hauiskääntöä seisaaltaan kahdella käsipainolla, ja sitten vaihdat scott-penkkiin. Samaa asiaa, eri lähestymistavalla.
 
Ymmärtääkö kukaan?

Itse olen ainakin huomannut hyödylliseksi soittaa eri kitaroilla, missä on eri säädöt. Siinä kehittyy kokonaistatsi "kitarismiin".
Esim. venytykset tuntuu hyvin erilaisilta eri kitaroilla, jolloin se itse venytys-tekniikka kehittyy, eikä niinkään "venytys-tekniikka vm.1968 Stratocasterilla". Sama asia vaikka lihaskunnolla. Teet hauiskääntöä seisaaltaan kahdella käsipainolla, ja sitten vaihdat scott-penkkiin. Samaa asiaa, eri lähestymistavalla.
 
Ymmärtääkö kukaan?
 
No tässä on vähä sitä mitä oon yrittäny valasta aikasemmalla ferrari / ralli -autoilu esimerkillä.
 
Mä edelleen uskon että yhdellä kitaralla et voi soittaa kaikkia genrejä niin puhtaasti ja hyvin kuin haluat ja pystyt.
 
Toki bendaukset onnistuu huonommin kun on vähemmän actionia. Mitenkäs sitten Blues kitaristit? Jos mä annan mun kitaran niille niin ei ne pysty sillä soittamaan enkä mä pysty blues -kitaristien kitaroilla soitteleen. Niillä on ihan älyttömän paksut keielet käytössä ja kaulassa melkein kirjaimellisesti U. Lähe ny sillä tiluttelemaan.
 
Ja tässäkin oletetaan että mulla pitäisi olla yhtä hyvä lihaskunto ja saman verran voimaa sormissa kuin kaikilla muillakin soittajilla. ARgh! Vähä sais enemmän oikeesti ajatella näitä asioita.

Itse olen ainakin huomannut hyödylliseksi soittaa eri kitaroilla, missä on eri säädöt. Siinä kehittyy kokonaistatsi "kitarismiin".
Esim. venytykset tuntuu hyvin erilaisilta eri kitaroilla, jolloin se itse venytys-tekniikka kehittyy, eikä niinkään "venytys-tekniikka vm.1968 Stratocasterilla". Sama asia vaikka lihaskunnolla. Teet hauiskääntöä seisaaltaan kahdella käsipainolla, ja sitten vaihdat scott-penkkiin. Samaa asiaa, eri lähestymistavalla.
 
Ymmärtääkö kukaan?
 
Kyllä ymmärtää, mutta esitän hieman eriävän mielipiteen. Bendaus ja fraseeraus yleensäkin onnistuu varmasti, vaikka vaihtaisit esimerkiksi Les Paulista Teleen (oletetaan, että kummatkin ovat samanlaatuisia soittimia). Ei siis tarvitse opetella soittamaan erikseen Teleä ja Lespaa, riittää kun opettelee soittamaan kitaraa. Eri asia sitten varmaan onkin, jos sun pitäisi yhtäkkiä vetää samalla tatsilla Harley Bentonin 50 euron ritsalla johon on asennettu 13-setti kuin sillä Gibson Custom Shopin Lespalla. Toisaalta, kannattaako uhrata kallista harjoitteluaikaa siihen että totuttelee surkeisiin kitaroihin ja viturallaan oleviin säätöihin?
 
Eli tiivistettynä: en usko, että "eri säätöjen treenaamisesta" olisi paljonkaan hyötyä. Vaikka säädöt olisivat poikkeavia, niiden kanssa kyllä selviää, kunhan kitara on hyvä ja säädöt eivät ole mitään extremeä. Soittelee niillä säädöillä millä on tottunut ja sopeutuu sitten kun tulee vieras keppi naaman eteen (älkää käsittäkö kaksimielisesti).

No tässä on vähä sitä mitä oon yrittäny valasta aikasemmalla ferrari / ralli -autoilu esimerkillä.
 
Mä edelleen uskon että yhdellä kitaralla et voi soittaa kaikkia genrejä niin puhtaasti ja hyvin kuin haluat ja pystyt.
 
Toki bendaukset onnistuu huonommin kun on vähemmän actionia. Mitenkäs sitten Blues kitaristit? Jos mä annan mun kitaran niille niin ei ne pysty sillä soittamaan enkä mä pysty blues -kitaristien kitaroilla soitteleen. Niillä on ihan älyttömän paksut keielet käytössä ja kaulassa melkein kirjaimellisesti U. Lähe ny sillä tiluttelemaan.
 
Nyt sä lähdet ihan väärille urille tässä ajattelussa. Älä ajattele, millä muut vetää, vaan säädä kitara itsellesi sopivaksi. Siis siten, että yhdellä kitaralla pystyt vetämään kaiken tarpeellisen. Tästä luonnollisesti lasket pois kitaran ominaisuuksien tuomat haitat/edut. Tarkoittaa siis, että kiinteätallaisella kitaralla on aika turha lähteä flutteria opettelemään.
 
Mä pystyn soittamaan samalla kitaralla tilut, puhtaat, bluesit, tangot ja kaiken, mitä mä vain osaan. Siis en paljoakaan loppupeleissä. Ja mulla on siinä kitarassa todella ohut kaula ja matala action. Tai jos tuosta 17mm:n kaulasta ohuemmaksi pääset, niin sulla ei paljoa otelautaa enempää kädessä ole. Ja mä en todellakaan ole mikään virtuoosi.
 
Ja tässäkin oletetaan että mulla pitäisi olla yhtä hyvä lihaskunto ja saman verran voimaa sormissa kuin kaikilla muillakin soittajilla. ARgh! Vähä sais enemmän oikeesti ajatella näitä asioita.
 
Jos nyt itse istut hetkeksi ja mietit. Kukaan ei vaadi sulta mitään ihmeitä. Sä aloitit puhumalla ongelmasta ja etsit siihen ratkaisua. Sulle on järkevät ratkaisut tässä esitetty, mutta kun ne ei ole jotain taikakeinoja, mitä sä ilmeisesti haet takaa, ne ei sulle kelpaa ja ne on toisin sanoen aivotonta paskaa. Jos nyt itse hetken käyttäisit päätäsi ja kertoisit selkeästi, mitä haluat. Sulla selkeästi on ongelma, johon kaipaat jeesiä ja ratkaisua. Jälkimmäistä ainakin. Mä sanoin jo aiemmin, että jos sulle ainoa tapa on säätää toinen kitara, että saat soitettua puhtaat ja sitten oot tyytyväinen, niin tee se sitten. Sillähän sun ongelma ratkeaa.
 
Sääliksi kyllä käy niitä oppilaita, jotka tulevat sulle oppiin. Sä mainostat opettavasi varsinkin tekniikkapuolta, mut sitten sä täällä jauhat, ettet pysty tekemään ihan perusjuttuja, eikä sun tarvitse pystyä samaan kuin muut. Noh...eipähän se ennenkään ole vaadittu, että opettaja varsinaisesti osaisi opettamansa asian. Pelkkä opettamisen taitohan siinä ratkaisee.

Jos nyt itse istut hetkeksi ja mietit.
 
Tehty monet kerrat ja tehdään se vielä kerran.
 
Olen siis varmaan 2kk:n ajan säätänyt kitaraani (en jatkuvasti) ja etsinyt sopivaa kultaista keskitietä. Tuossa Cover bändissä kun soittelen niin säädin kitarani siihen sopivaksi mutta sitten olen taas innostunut opettelemaan enemään tekniikkapuolta ja mulle siihen paras ratkasu on tosi kevyet säädöt.
 
No okei, nyt tatsi on aivan helvetin hyvä ja tosi kevyt soittaa mutta sitten diskanttikielet, varsinki b -kieli ja e -kieli takkuaa kliineissä. Eli ei ihanteellinen poppiskliineihin, sellasiin mitä mä soittelen.
 
Tämän topicin tarkotus oli siis kysellä mitä kultasia keskiteitä muut on käyttäny mutta se menikin siihen että musta lähettiin ettiin vikaa.
 
Sääliksi kyllä käy niitä oppilaita, jotka tulevat sulle oppiin.
 
Miten niin? Sä et taas tiedä mun opetuksista mitään! Kyllä mä oppilaille sanon suoraan mitä mä pystyn opettamaan ja mitä en että missä menee mun rajat ja ne saa päättää haluaako ne tulla mun oppiin vai ei.
 
EDIT:
Mä sanoin jo aiemmin, että jos sulle ainoa tapa on säätää toinen kitara, että saat soitettua puhtaat ja sitten oot tyytyväinen, niin tee se sitten. Sillähän sun ongelma ratkeaa.
 
Mäki sanoin aikasemmin ihan ensimmäisessä postauksessa... no luepas uudestaan niin saat tuohon vastauksen.