Yleistä keskustelua musiikista ›

Oisko se tyyppi siitä Duria Sadyristä mitään?
 
Edit: Prkl siitähän te ootte just puhunut!

Oisko se tyyppi siitä Duria Sadyristä mitään?
 
Edit: Prkl siitähän te ootte just puhunut!
 
Monipuolinen tuotanto, multi-instrumentalisti ja väärinymmärretty nero joka tullaan vielä tulevaisuudessa asettamaan ansaitsemalleen jalustalle.

Monipuolinen tuotanto, multi-instrumentalisti ja väärinymmärretty nero joka tullaan vielä tulevaisuudessa asettamaan ansaitsemalleen jalustalle.
 
Eipä tuossa materiaalin julkaisu tahdissakaan mitään valittamista ole.

Matthew Bellamy on kyllä pakko mainita. Ja tietty Jimi "Henkka" Hendrix, jos se nyt tähän listaan enää lasketaan.

Minun täytyy nyt kyllä tähän vastata, että Devin Townsend. Mielestäni on sen verran loistavaa matskua tehnyt, että ansaitsisi melkein neron tittelin. Devinin levyissä on nimittäin jotain mitä on todella harvoissa teoksissa; tunnetta. Monesta biisistä pystyy aivan selvästi aistimaan, että mistä on kyse; vihasta, ilosta, rakkaudesta. Mielestäni tällainen on hyvin harvinaista musiikissa, ainakin siinä musiikissa mitä mä kuuntelen. Toinen hyvä pointti on mielestäni uskomattoman rikas äänimaailma. Devinin biiseissä on oikeasti kaikkea, mitä vaan voisi ikinä toivoa, ja niistä saattaa vuoden kuuntelun jälkeen löytää uusia piirteitä.
 
Miehen mielikuvituksen lahjat ovat uskomattomat, ei tuollaista oikein muuten pystyisi luomaan. Lisäksi Devninillä on käsittääkseni todella hyvä yleistieto asioista, todella älykäs kaveri. Ei ihme, että tukka lähtee, kun aivotoiminta on suorastaan myrskyävää.
 
Vähänpä minä asioista tiedän, en ole vielä kahtakymmentäkään. Tai edes täys-ikäinen. Mutta minusta Devin on kyllä yksi suurimpia musiikillisia hahmoja -90-2000-luvulla.
 
Niin ja tämähän on sitten minun mielipiteeni, ja ainakin yritin perustella sen.

Devin Townsend on kova mies, mutta mielestäni häneltä puuttuu dynamiikkaa.

Devin Townsend on kova mies, mutta mielestäni häneltä puuttuu dynamiikkaa.
 
Saatan nyt vaikuttaa vähän tyhmältä, mutta mitä tämä paljon puhuttu dynamiikka tarkoittaa? =)

Saatan nyt vaikuttaa vähän tyhmältä, mutta mitä tämä paljon puhuttu dynamiikka tarkoittaa? =)
 
Sitä ettei paahdeta koko ajan samalla volyymilla vaan hillitään soittoa ja kehitellään. Joku voi tietty olla tästä hyvinkin paljon eri mieltä.

Sitä ettei paahdeta koko ajan samalla volyymilla vaan hillitään soittoa ja kehitellään. Joku voi tietty olla tästä hyvinkin paljon eri mieltä.
 
Mieleen ryöppysi hirmuinen määrä jätkän tuotantoa, jossa poiketaan tuosta täysiä paahtamisesta aika rajusti... Varsinkin soolotuotannosta löytyy melko monipuolisesti tavaraa. Pistetään nyt sitten esimerkkiä, ku joku kuitenkin vaatis... http://youtube.com/watch?v=YaY83WTaa6c (ei tosin Devyn esittämänä mutta ei tuota muutenkaan löytynyt)
 
Ei, en yritä saada väittelyä aikaan :D Olin vain eri mieltä.

Eihän dynamiikka nyt sitä tarkoita, että soitetaan ballaadeja ja mättöä.
 
Edit: Mutta kun dynamiikasta puhutaan, niin puhun nyt enemmänkin niistä mättö biiseistä. Akustiset kappaleet nyt yleensä ovatkin suhkot dynaamisia eivätkä niin kompressoituja.

Eihän dynamiikka nyt sitä tarkoita, että soitetaan ballaadeja ja mättöä.
 
Edit: Mutta kun dynamiikasta puhutaan, niin puhun nyt enemmänkin niistä mättö biiseistä. Akustiset kappaleet nyt yleensä ovatkin suhkot dynaamisia eivätkä niin kompressoituja.
 
No tuo Strapping Young Lad nyt onkin eräänlainen vitsi, sitähän ajattelit, eikö? Niiden tarkoitus on Devinin mukaan iskeä turpaan ja kauhistuttaa ihmisiä. Mutta soolomateriaali se vasta selventääkin asiaa.

No tuo Strapping Young Lad nyt onkin eräänlainen vitsi, sitähän ajattelit, eikö? Niiden tarkoitus on Devinin mukaan iskeä turpaan ja kauhistuttaa ihmisiä. Mutta soolomateriaali se vasta selventääkin asiaa.
 
Toisaalta, jopa SYL pääsee välillä yllättämään: Two Weeks, Polyphony etc.
?D

Mutta siis aiheeseen. Edellämainittu Townsend on yksi ehdottomia neroja nähdäkseni. Mutta myös Reznorin Rentti, jolta kyllä myös löytyy aika laidasta laitaan tavaraa ja taso on ollut kyllä melko päätähuimaava lähes aina. Uusimpana mielenkiintoisena projektina Saul Williamsin tuottaminen.

Toisaalta, jopa SYL pääsee välillä yllättämään: Two Weeks, Polyphony etc.
?D
 
Ja sitten kun ei akustisiin balladeihin mennä, niin ainakin Life on todella positiivista ja loistavaa kamaa: http://www.youtube.com/watch?v=hMp4bC-PN8Q

Ja sitten kun ei akustisiin balladeihin mennä, niin ainakin Life on todella positiivista ja loistavaa kamaa: http://www.youtube.com/watch?v=hMp4bC-PN8Q
 
Enpä usko, että tämänlaistakaan keskustelun aloittaja tarkoitti.
 
Kyse on mielestäni siitä, että Devyn soundi on - ja on aina ollut - aika kompressoitua, eikä hänen materiaalissaan ole tietynlaista "hengittävyyttä".Itse ymmärrän tämän näkökannan, mutta mielestäni Devyn wall-of-sound-soundi on äärimmäisen uniikki kompressoidusta luonteestaan huolimatta. Ja eihän Devy ole nero; hullu kuin mikä! :)

Kyse on mielestäni siitä, että Devyn soundi on - ja on aina ollut - aika kompressoitua, eikä hänen materiaalissaan ole tietynlaista "hengittävyyttä".Itse ymmärrän tämän näkökannan, mutta mielestäni Devyn wall-of-sound-soundi on äärimmäisen uniikki kompressoidusta luonteestaan huolimatta. Ja eihän Devy ole nero; hullu kuin mikä! :)
 
Puhuit hyvin. Ota plussa.
Devinin saundiin toisinaan kuuluukin tuo paahtaminen mikä toimii hänellä erittäin hyvin. Ja juu, koko äijä on ihan sekasin.

Neroutta on nyt sit paha mennä absoluuttisesti määrittelemään, mutta itselle yksi musiikkineroista on ehdottomasti Pohjolan Pekka, tyyppi on tehnyt omannäköistään musiikkian suuret määrät vuosien varrella mikä ei ole allekirjoittanutta kylmäksi jättänyt (myönnettäköön, että en koko tuotantoon ole kyllä kerennyt perehtyä). Mulle niistä sävellyksistä hohkuu jonkinlainen musiikillinen nerous. Esim. levyjä Visitation ja Harakka Bialoipokku kuunnellessa usein juolahtaa mieleen, että miten näin komeaa musiikkia saa edes tehty. Toinen on Planetist Wigwamin Being-levyltä. Joku niissä sävellyksissä vain viehättää.
 
Vitun nerous.

Matias Kupiainen aka Ambitus.

Muumien taustamusiikkien säveltäjä. Ei niinku vois minkään muunlaista musiikkia kuvitella. Jokainen pätkä korostaa taitavasti kohtauksessa olevaa tunnelmaa.