Kitarat: soittaminen ›

Moorientes.
 
Sellaista tässä olen tällä kertaa kyselemässä että mitenkä te kitaristit säädätte kitaranne jos yhdellä kitaralla pitää soittaa monta eri genreä?
 
Olen pähkäillyt tätä asiaa itsekseni ja en osaa oikein löytää kultaista keskitietä tähän asiaan.
 
Itse soittelen siis kaikkea tiluhevistä poppiin ja päinvastoin. Olen kuitenkin säätänyt kitarani tiluheviin mutta ongelmia tulee silloin kun soittelee jotain cleanilla missä tulee diskanttikielet mukaan, varsinkin b ja e -kielet jokka rämisee iha sikana varsinki jos soittaa kovaa eli dynamiikan voi käytännös unohtaa kokonaan.
 
Mutta sitten taas näillä tilusäädöillä on tosi kevyt ja miellyttävä soittaa koska mulla sormissa ei ole koskaan ollut voimia kunnolla.
 
Pitäiskö 10-kielistä kokeilla vaihtaa 9-kieliin kenties vai mitä tässä kehittäis ennenkuin sen lottovoiton saa ja pystyy hommaamaan kitaroita eri tarkoituksiin.

Tässäpä omaa näkökulmaa:
 
Itse en kauheasti ymmärrä ajatusta siitä, että eri genrejä varten kitara pitäisi säätää erilaiseksi. Tuntuisi luontevalta, että soitin säädetään lähinnä soittajan tatsin, ei niinkään soitettavan biisin/tyylin mukaan. Kun sopivat säädöt löytyy, luulisi niillä voivan soittaa ihan kaikkea. En keksi, minkä takia haluaisin esimerkiksi laskea actionin kauhean alas minkään tyylisessä soitannassa, koska hieman korkeammalla actionilla soittaminen tuntuu mielekkäämmältä ja miellyttävämmältä ja myös turhat nauhasärinät jää pois, oli tyyli mikä tahansa - humppa tai hevi.
 
Sama tuntuu kyllä pätevän myös kielten paksuuteen: kokemus on osoittanut, että 11(-52)-setillä soitan parhaiten ja luontevimmin ihan kaikkea mitä soitankin: komppia, sooloa, nopeaa, hidasta ja kaikkea siltä väliltä. 10- (tai hyvänen aika: 9-setillä) taas en pysty soittamaan mitään, tai ainakin tuntuma on todella vastenmielinen (tai lähinnä, tuntumaa ei ole), kun taas 12-setti voi joinakin päivinä toimia oikeinkin mukavasti. Viimemmäksi huomasin, että ihan perus rock/funk-osaston naksuttelu Stratocasterilla tuntui kaipaavan paksumpaa settiä 11-setin tilalle. Samoin riittävän tukeva kaula on mulle edellytys ihan kaikenlaisen musan soitossa: en kaipaa "tilukaulaa" soolosoittoihin ja tukevampaa pölkkyä komppaamiseen, vaan perushyvä paksuhko kaula toimii mulle tyylistä riippumatta.
 
Olenko outo vai sopeutuvainen?

Olenko outo vai sopeutuvainen?
 
Olet. Ainakin mun mielestä.
 
Mutta nimenomaan. Saan hyvän soittotatsin laskemalla kielet mahdollisimman alas ja kaulaan mahdollisimman vähä releafia. Tämä taas on katastrofi jos haluaa clean-puolella soitella jotain.
 
Tiluttelupuolella varsinkin meikäläisen kohalla kun kehitystä tapahtuu niin tatsin pitää olla mahdollisimman kevyt että pystyy sitä nopeutta pitään yllä ja kehittämään. Kitkakerroin niinku vähenee huomattavasti.
 
Saisko sitä räminää pois esim. jos olis öö.. keskinkertaset nauhat? Ei siis small eikä jumbot vaan just ne kolmannet :D Mulla siis on Jumbot tässä kyseisessä kitarassa.

Saan hyvän soittotatsin laskemalla kielet mahdollisimman alas ja kaulaan mahdollisimman vähä releafia. Tämä taas on katastrofi jos haluaa clean-puolella soitella jotain.
 
Ei sentään. Minulla myös on kielet alhaalla ja en ole kokenut sitä ongelmaksi. Hyvä kitara muuten auttaa tuossa, joissakin se kaula on vaan paremmin tehty ja kielet voi laskea alemmaksi ilman että alkaa rahisemaan jostakin kohdasta.

Olet. Ainakin mun mielestä.
 
Hoho. Vastailet kuin minä toisinaan. :D
 
Mutta nimenomaan. Saan hyvän soittotatsin laskemalla kielet mahdollisimman alas ja kaulaan mahdollisimman vähä releafia. Tämä taas on katastrofi jos haluaa clean-puolella soitella jotain.
 
Jännä. Mulle tuommoinen tatsi on nimenomaan katastrofi soittaakseni yhtään mitään. Se on hankalaa kun pitää koko ajan varoa, soittaako liian kovaa. Lisäksi kun kielet ovat liian lähellä otelautaa, esim. bendailu ei vaan tunnu siltä miltä pitäisi ja kieliin ei saa muutenkaan kunnollista tuntumaa. Vähän sama kuin liian ohuella kaulalla ja liian ohuilla kielillä. Munsta.
 
Tiluttelupuolella varsinkin meikäläisen kohalla kun kehitystä tapahtuu niin tatsin pitää olla mahdollisimman kevyt että pystyy sitä nopeutta pitään yllä ja kehittämään. Kitkakerroin niinku vähenee huomattavasti.
 
Menee jo enempi soittofilosofian puolelle, mutta nopeuttahan voi kehittää loputtomiin ja se kuuluu yleensä tiettyyn ikään, mutta se ei välttämättä tarkoita soiton muuttumista mielekkääksi tai tyylikkääksi. Monilla tyypeillä on musiikillinen ulosanti parantunut huomattavasti, kun ne - ihan totta - on pantu soittamaan vähän "vaikeammin soitettavaa" kitaraa, jolloin on ollut pakko jättää tiluttelu vähemmällle ja keskityttyä musiikkiin. ;)
 
Saisko sitä räminää pois esim. jos olis öö.. keskinkertaset nauhat? Ei siis small eikä jumbot vaan just ne kolmannet :D Mulla siis on Jumbot tässä kyseisessä kitarassa.
 
Eri nauhaprofiilejahan on vaikka kuinka paljon: pienimmän vintagen ja suurimman jumbon väliin mahtuu lukuisia eri välimuotoja. Nauhoista mulla on sen verran havaintoja 20 soittovuoden ajalta, että mitä isommat ne on (sanotaan, medium jumbot tai sitä suuremmat), sitä...
 
a) vastenmielisempi niillä on soittaa - esim. suuressa määrässä liu'utuksia sormenpäät ovat aika kovilla, kun on enemmän rautaa, mihin sormet koko ajan "kolhiintuvat"
 
b) vaikeampi on saada täysin vireisiä sointuja etenkin ylärekisteristä, koska otelautakäden kaikkien sormien painovoimakkuuden täydellinen keskinäinen hallinta ei ole maailman helpoin asia edes vuosia soittaneelle - mitä "koverretumpi" tatsi (eli mitä isommat nauhat, vaikka ei koverrettu otelauta olisikaan), sitä enemmän sormien keskinäisen painovoimakkuudeen kanssa on oltava tarkkana, tai vire on mitä sattuu
 
c) enemmän syntyy kielten särisemistä nauhoja vasten, kun on enemmän nauhaa, mihin säristä
 
Olen havainnut, että "perinteikkäiden" kitaroiden, kuten Les Paul, Stratocaster, Telecaster, 335, 175 jne. nauhat toimivat mulle parhaiten niin soundin kuin tatsinkin puolesta: sormiin ei satu ja virepuoli on kunnossa, jos vaan kitara on muuten hyvissä säädöissä. Noissakin on osassa keskenään erilaiset nauhat, mutta kaikissa suht maltillisen kokoiset kuitenkin.
 
Ota nämä silti vain yhden ihmisen mielipiteinä. Samaa mieltä ei ole missään nimessä pakko olla, mutta heitänpähän vaan omia kokemuksiani.

Mitenkäs olisi jos vaihtaisit ne .9 kielet ja nostaisit niitä vähän? Ei rämisisi ja olisi kuitenkin kevyt soittaa.

Siinä skitassa ja vahvarissa on ne potikat aka nupit joita säätelemällä saa erinlaisia saundeja.

Käsitin ainakin, että musiikkityylin vaihtuessa, myös vireen täytyisi joskus vaihtua ja haettaisiin kompromissia, jolla voi soittaa eri vireissä. Mulla on 10 setti suht paksuilla D(30), A(42) ja E(54)-kielillä. Tällä asetuksella pääsee mielestäni kohtuullisesti toimimaan välillä perusvire - dropped-C.

Munsta.
 
Jaa-a. Jucciz, ehkä sun ei kannattaisi yrittää päteä niillä kielioppitaidoilla jos et osaa.
___________________________
 
Jos haluaa soittaa kahdella erilaisella säädöllä, niin ehkä kannattaisi hankkia toinen kitara, jonka säätää siihen tiluun ja toisen poppiin tms. Tai toinen hyvä vaihtoehto on se, että opettelee tiluttamaan hieman paksummilla kielillä ja korkeammalla actionilla. (en nyt tarkoita välttämättä sitä, että siirtyiait käyttämään 12-setin kieliä).
 
Ja ei _pieni_ särinä haittaa juurikaan.

a) vastenmielisempi niillä on soittaa - esim. suuressa määrässä liu'utuksia sormenpäät ovat aika kovilla, kun on enemmän rautaa, mihin sormet koko ajan "kolhiintuvat"
 
Mukavahan niillä on vedellä, ite en taas tykkää liian matalista ja ohuista pätkääkään, varsinkin jos ne sattuu olemaan vielä stratossa kiinni. Gibsoneissa on jo valmiiksi sopivat nauhat. En tiedä, miten nauhoihin voi sormia kolhia soittaessaan, mutta ehkä se kuuluu siihen "tatsiin".
 
b) vaikeampi on saada täysin vireisiä sointuja etenkin ylärekisteristä, koska otelautakäden kaikkien sormien painovoimakkuuden täydellinen keskinäinen hallinta ei ole maailman helpoin asia edes vuosia soittaneelle - mitä "koverretumpi" tatsi (eli mitä isommat nauhat, vaikka ei koverrettu otelauta olisikaan), sitä enemmän sormien keskinäisen painovoimakkuudeen kanssa on oltava tarkkana, tai vire on mitä sattuu
 
Totta, mutta jos soittovuosia sillä kitaralla on takana jokunen, ei sitä pientä epävirettä avoimien ja barreiden välilä tai yleensäkään kukaan huomaa bändisoitossa, paitsi ehkä ne ihan kultaisillat korvanlehdet omistavat kahden kaljan miehet.
 
c) enemmän syntyy kielten särisemistä nauhoja vasten, kun on enemmän nauhaa, mihin säristä
 
Täydellinen säätökysymys. Hyvin viilatut nauhat ei särise, vaikka olisivat ratakiskosta tehty.
 
Njoo, näkemyseroja...

Jaa-a. Jucciz, ehkä sun ei kannattaisi yrittää päteä niillä kielioppitaidoilla jos et osaa.
 
Munsta = Muusikoiden.net:in virallinen tapa ilmaista edeltävän tekstin edustavan kirjoittajan omaa mielipidettä. Mitä ihmeen pätemistä? Nyt kipin kapin uudet murot lautaselle, jos vanhoissa on noin paljon pissaa.

Saan hyvän soittotatsin laskemalla kielet mahdollisimman alas ja kaulaan mahdollisimman vähä releafia. Tämä taas on katastrofi jos haluaa clean-puolella soitella jotain.
 
No sitten lienee jossain vikaa, luulisi cleanillakin soittelun onnistuvan ihan normaalisti? Mulla on aika matala action, olematon relief (en koe tarvetta) ja ohuet kielet (10-46). Kaikkien "oikeiden" soittajien mielestä siis ihan homostelusäädöt, ja näillä perustein todennäköisesti olenkin tiluttaja. Mulla on kuitenkin käytännönläheiset syyt kaikkeen;
 
Matala action helpottaa hienovireen säätöä, ja keihäs soi vireisesti koko kaulan matkalta.
 
Ohuet kielet ja kevyt tatsi sopivat mielestäni dynaamiseen soittotapaan, tosin paksummilla kielillä olisi enemmän pelivaraa dynamiikan ärjymmässä ääripäässä. Löysemmät kielet tuovat kovaa hakattuna sellaista epävireistä huojuntaa, mikä sopii mainiosti sellaiseen äänivalliin, jota kovaa hakatessa haenkin. Soundi on myös heleämpi kuin paksuilla kielillä, eikä clean soundi mene tunkkaiseksi. Mun kitarat on myös aina soineet hyvin ohuilla(kin) kielillä.
 
Kevyt tatsi on myös kiva, koska enää ei ehdi soittaa niin paljon kuin ennen ja pienehköt käteni eivät jaksa totuttelematta mitään metallia taivuttaa.
 
Hmm. En kyllä kaikesta huolimatta kovin mielelläni mitä tahansa eri genrejä soittaisi yhdellä kitaralla: se onnistuu kyllä, mutta helposti joutuu tekemään kompromisseja, joita haluan soundini suhteen usein mahdollisuuksien mukaan välttää.

Omien kokemuksieni mukaan "tiluttelut" on helpompaa ohuemmilla kielillä ja matalalla actionilla, tällä tavoin itse olen saanut helpommin rentoutta nopeisiin juttuihin kun on pitänyt opetella herkkä tatsi, ennen soitin .12 setillä ja annoin runtua kielille kuin viimestä päivää ja siitä oli rentous kaukana, eihän sitä paikat pitemmän päälle (minulla) olisi kestänny.
 
Kukin tyylillään, nyt on seiskassa tämmönen setti kiinni ja hyvin irtoaa tilut ja rytmirunttaus; http://www.thomann.de/fi/ghs_gb7l_boomers_egitarrensaiten.htm
 
E: Niinjoo, ku on pitäny opetella tatsi herkemmäksi niin nytten saa sitä kuuluisaa dynamiikkaakin soittoon.

E-vireessä ja 009 kielisetillä kaikenlaista genreä tulee soitettua, joskus tuolla elektroakustisella kokeillu D-virettä vai oisko ollu #D vire kun siinä on 010 kielisetti.
 
Ei kitaraa tarvi säätää erikseen jotta sillä voi soitella tiluheviä, bluesia, poppia jne.
 
Toki monet soittaa heviä vaikka paksummilla kielillä ja alemmilla vireillä kuin E jne. ja monet kappaleet soitetaan muilla kun perus E-vireellä jne.
 
Ite tyytyny tuohon E-vire 009 kieliin ja n. 2-3,5 mm kielien korkeuteen mitattuna kielien alapinnasta siihen nauhan yläpintaan.

Ite tyytyny tuohon E-vire 009 kieliin ja n. 2-3,5 mm kielien korkeuteen mitattuna kielien alapinnasta siihen nauhan yläpintaan.
 
Minkä nauhan?

Eiks nyt unohdettaisi ne actionin vertailut ja jokainen säätää kitaran sen mukaan kuin parhaalta tuntuu. Ei kai se sen kummempaa ole.

Samaa mieltä. Mittailu on turhaa - joko action on hyvä, tai sitten se ei ole hyvä. Jos se ei ole hyvä, säädetään. Jos se on hyvä, ei säädetä. :)

Mulla ei ole mitään hajua, minkä verran mun kitaroissa on relief tai action, noin numeroina. Tiedän vaan, että ne on kohdallaan, koska pystyn soittamaan niillä mitä haluan.
 
Turha kikkailu pois.

Niinpä, pääasia että kitara tuntuu kädessä just itelle sopivaksi ja soundaa hyvältä ;-)
 
Edit: n. 3 mm aika tarkasti 17th nauhan kohdalla eli mulle ihan passeli korkeus.
 
Kitara on http://www.fender.com/products//search.php?partno=0101570852
 
tuolta voi lukasta specsit sun muut jos on tarvis.