Studiotyöskentely ›

Elikäs ottaisin mielelläni vastaan kaikenlaisia vinkkejä, havaintoja, kokemuksia yms huomionarvoisia seikkoja sen suhteen, mitä kaikkea erityistä tulisi ottaa huomioon masteroitaessa materiaalia 7" vinyylijulkaisua varten. Pikaisella haullakaan kun en aiheen tiimoilta mitään löytänyt.
 
Ne ihan perusjutut ovat tiedossa, eli taajuudet alle 20Hz ja yli 20KHz siistiksi, ei dramaattista psykoakustista prosessointia, matalien taajuuksien tulee olla vaiheessa ja muutenkin kunnossa ettei tule kaiverrusvaiheessa komplikaatioita yms, mutta jos jollakulla tulee näiden lisäksi (tai noihin liittyenkin) jotain muuta mieleen aiheen tiimoilta niin kuulisin kyllä kernaasti. Täällä kun on kuitenkin sen verran tuota vanhempaakin tekijää (tai ainakin on ollut, en tosin ole kolmeen-neljään vuoteen palstaa seurannut) jotka ovat varmasti tällaistenkin asioiden äärellä olleet useampaankin otteeseen, joten nyt sitten sitä perimätietoa eteenpäin kiitos.
 
Tällaista siis mielen päällä juuri tällä hetkellä.

Tee siitä hyvän kuuloinen.
 
Ei sen kummempia rajoituksia, bottneasia tietenkin ja yläkerrassa ei saisi olla mitään äkillisiä sSSsiä tai muita sihahduksia, peltien hyökymisestä puhumattakaan. Kaivertaja pistää sinne kyllä S-limitterin ettei siltä pala kaiverruspää, mutta mielellään tuon tekee vielä silloin kun itse kuulee.
 
Tämän lisäksi olen itse yleensä jättänyt 7" masterit jonninverran hiljemmalle (huiput silti kohti nollaa), koska taso-asiat eivät vinyylimaailmassa ole mitenkään absoluuttisia. Kaivertaja tulee siis joka tapauksessa vekslaamaan tasojen kanssa ja lopullinen taso määräytyy akselilla bottnen määrä puolien pituus.
 
Kaikki kaivertajat joiden kanssa olen tähän asti työtä tehnyt haluavat materiaalin normaalina audio-CD:nä. Ainoa ero CD:n indeksoinnissa on se, että puolien väliin on kohteliasta laittaa tauko (itse laitan 30s). Dokumentit mukaan kestoista jne..

Tämän lisäksi olen itse yleensä jättänyt 7" masterit jonninverran hiljemmalle (huiput silti kohti nollaa), koska taso-asiat eivät vinyylimaailmassa ole mitenkään absoluuttisia. Kaivertaja tulee siis joka tapauksessa vekslaamaan tasojen kanssa ja lopullinen taso määräytyy akselilla bottnen määrä puolien pituus.
 
Missä oot noita vinyyleitä teettäny?

Mä en ole teettänyt missään, asiakkaat ovat. Pajojen nimet ovat taas unohtuneet, Saksaa ja Tsekkiähän tuo on ollut.
 
Alle 250Hz monotus.. Kannattaa käyttää harkiten, ei se välttämättä ole tarpeen jos ei siellä ole ihan perverssejä vaiheongelmia. Alle 100Hz:n se ehkä kannattaa. Useinhan bottnematsku on kuitenkin keskellä ja monoa.

Alle 250Hz monotus.. Kannattaa käyttää harkiten, ei se välttämättä ole tarpeen jos ei siellä ole ihan perverssejä vaiheongelmia. Alle 100Hz:n se ehkä kannattaa. Useinhan bottnematsku on kuitenkin keskellä ja monoa.
 
Mjoo, eihän se muuten olis niin välttämätöntä, mutta kun mietitään vähän miten tuo RIAA-standardi jolla finyylit kaiverretaan toimii, niin pienikin puute bassopuolella korostuu heti ihan järkyttävästi. Mut onhan noita hauskoja esimerkkejä stereo-alakerrasta, esimerkiksi stereobassaripari jollainen löytyy useammaltakin metallilevyltä ja popimmalla puolella vaikkapa Dire Straitsin Skateawaysta.

Pari hyvää softaa aiheeseen liittyen:
 
http://www.otiumfx.com/basslane.php
 
Mitä mainioin "alapään monottaja".
 
ja:
 
http://rekkerd.org/christian-budde- … s-doussis-release-rubberfilter-v10/
 
Tuolla saa leikattua esim. alle 20hz kokolailla jyrkästi (max. 384db/okt) pois. Normaali kanavaeekuilla saattaa jäädä yllättävän paljon ihan alinta matskua.

Tuolla saa leikattua esim. alle 20hz kokolailla jyrkästi (max. 384db/okt) pois.
 
Tarkkana sitten tuollaisten leikkuuasteiden kanssa. Paskat filtterit saattavat resonoida ja tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä.
 
T. nimim: "Joskus basarin jymähdystä neljännen asteen leikkurilla korostanut. "

Pari asiaa oon huomannut seiskatuumaisten kanssa pelatessa:
 
Botnea kannattaa vähän liioitella (järkevissä rajoissa). Varsinkin jos levyn pituus tulee olemaan lähellä maksimia (onks se 6 minuuttia 45rpm per puoli tms.), botnea häviää kun raidat menee niin kapeiksi.
 
Jos masteroi biisit ihan pelkästään vinyylille, niitä ei kannata kompressoida yhtä lyttyyn kuin cd:lle tai muulle digiformaatille: vinyyli itsessään vähän kompressoi ja lämmittää soundia.

Edelliset sanoi jo oleellisen vaihevirheistä ym...
 
Biisien määrä ja kestot vaikuttaa tietysti raitojen kaiverruksiin. Harvempi parempi jos saa itse määrätä. Äänittänyt ja tuottanut yli 40 vinyyli-lp:tä.
 
Mukana myös tekemässä maamme ensimmäistä 10" singleä -79 ja siinä bassoissa käytettiin myös ekan kerran suomessa Eventiden Harmonizer-rautaa bassossa oktaaveja tekemässä (soittajana olkoon nimetön maailman tason basistimme) sekä vocoderia, joka oli esittelyssä MS-Auditronissa, bless them... Puoli per biisi.
 
7"-vinyylillä ei päästä cd tasolle bassoissa, se on otettava huomioon.

Tarkoitan siis harvemmalla että kaiverretaan se vako toisistaan harvempana fyysisesti. Muuten ne kaiverretaan "massana", käytettävissä oleva tila kannattaa hyödyntää vaikka saisi hankalan asiakkaan maineen, itselläkin Hankala-L.... joka johtui enemmän lepojen käytöstä lähes joka tuotannossa kitaroissa, uruissa, rumpufilleissä ym.

Kaiken pitäis olla vaiheessa, koska vastavaiheinen ääni ei yksinkertaisesti kaiverru ollenkaan.
 
Tuota nuin, tästä asiasta mulla olisi pari esimerkkiä, joissa on kaivertunut. Oman bändin vinyyli jossa basso oli vastavaiheessa ja muistaakseni Deep Turtlen joku, missä virveli oli vastaavassa "tilassa". Muistaisin että johtui siitä, että studiossa jossa nämä joskus tehtiin oli pakko uhrata joku raita vastavaiheeseen, jos mieli kaikkia raitoja käyttää ja siellähän tämä vaihevirheisyys kuulosti tosi nastalta, koska instrumentti vaikutti leijuvan. No, monokuuntelulla tuloshan oli sitten uupuva instrumentti, mutta oli kaivertunut kuitenkin. Lieneekö sitten ollut vain vaihevirheinen?

Muistaisin että johtui siitä, että studiossa jossa nämä joskus tehtiin oli pakko uhrata joku raita vastavaiheeseen, jos mieli kaikkia raitoja käyttää
 
Nyt en ymmärrä?
 
Kyllähän raidan vaihe kääntyy ihan vain napaisuutta muuttamalla. Sen sijaan vaihevirheessä olevan signaalin toki pystyy kaivertamaan, mutta kyl se vaan niin on että tarkalleen puolen aallon vaihevirheellä tai puolien vastakkaisella napaisuudella (vaiheenkääntö) ei kaiverrin uppoa levyn pintaan sitten millään.
 
Jos kappaleen kesto sallii, kannattaa aina kaivertaa harvemmalla uralla, kuten täällä kerrottiinkin. Se todellakin kuuluu soundissa. Levyprässäämön ohjeistuksesta näette sallitut levykestot eri uraleveyksillä. En nyt muista paljonko harvempi ura söi 7" sinkun kestosta 45RPM:llä, mutta merkittävä ero se oli, silti pop-biisin raameissa mentiin edelleen.

Nyt en ymmärrä?
 
Älä välitä, en minäkään sen paremmin silloin kuin nytkään miksi noin silloin joskus tehtiin. Aikaahan tuosta on kuitenkin ainakin 15-16 vuotta. Vaihevirhe itsessään oli kyllä jo silloin tuttu juttu, mutta jostain käsittämättömästä syystä näin vain "piti" tehdä vaihevirheistä huolimatta :)
 
Anyway, hyvältä ellei jopa mainioilta nuo leijuvat instrumentit kuulostavat paikka paikoin. Muistelisin että silloin studiossa keskusteltiin myös H.C. Andersenin Hämäyksen Koston Pojan Paluu II -levystä, jonka orig. miksauksessa oli kaikki kitarat vaihevirheisiä.
 
(Edit: Korjasin/täydensin viestin rakennetta sen sisällön tarkentamiseksi)

Rautalankaa
 
Vaihevirhe ei ole nauhan, cd:n ym ongelma, masterit kuuluu siis ihan oikeina, kunnes joksi ongelmaksi se muuttuu vinyylin kaiverruksessa ja siten vinyyli singleissä, ep:eissä ja lp:issä. Kaivertamossa on kyllä kanavakohtaiset panoroinnit eli stereokentän kaventaminen auttaa liikkuvissa vaihevirheissä, mutta täydellisessä ja paikallaanolevassa se ääni vaan katoaa, kuten siinä oivallisessa stereo-testissä, joskus silloin. Läpikuuluminen onkin aihe sinänsä.
 
Siksi se "monottaminen" välillä on niin tärkeätä, jos "keittöradiossa ja monokuuntelussa" jokin soitin heikkenee tai jopa lakkaa kuulumasta vaikka stereoissa toimisikin. Näin nykyäänkin.

Siksi se "monottaminen" välillä on niin tärkeätä, jos "keittöradiossa ja monokuuntelussa" jokin soitin heikkenee tai jopa lakkaa kuulumasta vaikka stereoissa toimisikin. Näin nykyäänkin.
 
..Ja sitäpaitsi hyvin monona toimiva on lähes aina myös erittäin hyvää stereota.

Jep, kiitoksia kaikille jotka vastailivat. Vastauksiahan kertyi ihan mukavasti, ja vieläpä asiallisia sellaisia. Muutama huomionarvoinen seikkakin nousi esiin.