Roots ›

John Mayer kannattaa myös tsekata, vaikka jätkä tekeekin vähän "popimpaa" matskua. Kaveria on hehkuttanut monet suuret tähdet Claptonista alkaen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=BIdapdw0qw0&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=SjFOAHHBy5k

Ei ehkä niin kitarapainotteista tiluttelua mitä ketjun alussa haettiin, mutta mainitaan nyt kumminkin ...
 
Steve Marriott (mm.Small Faces ja Humble Pie) ... mulle varsinkin tämä myöhempi 80-luvun 'Packet Of Three' meininki on ROK!
varsin sielukasta tulkintaa ja äijä loihti meheviä blues-rock riffejä ES335/Marshall kombinaatiolla (taisipa mies mesaboogietakin 80-luvulla käytellä)
 
never heard?! > sitten kannattaa katsastaa ainakin Marriott LIVE - DVD Live from London, Camden Palace'85
Hyvä bändi muutenkin kyseisellä DVD:llä - rummut:Jerry Shirley basso:Jim Leverton
 
tässä muutama maistiainen keikalta ... youtuubi saudit on kyllä aika tuhnut, bassoakan ei paljon kuulu .. LOL
 
http://www.youtube.com/watch?v=7PGARcnCLRs
http://www.youtube.com/watch?v=nampoVMtpjg
http://www.youtube.com/watch?v=BGWtySUuWb4
http://www.youtube.com/watch?v=VeEvrKjcu-U
 
Ehkä pari muutakin nimeä tässä voisi mainita 'blues-rock' osastolta esim. Alvin Lee, Frank Marino, Rick Derringer, Paul Kossof, Rory Gallagher jne.
 
EDIT;
wanhat Whitesnake herrat Bernie Marsden ja Mick Moody meinasi unohtua!
http://www.youtube.com/watch?v=kGpaMZKV17Y

Keitä nimenomaan ROCK-BLUES-kitaristeja voisitte nimetä. En tarkota nyt ihan alkukantasinta bluesia cleanilla saundilla vaan uudempaa kamaa. Varmasti moni noista mainituista menee tohon kastiin mitä haen mut voisitteko nimetyä vähän tarkemmin jotain SRV-Hendrix tyylistä tavaraa?:)

Buddy Whittington, kova blyyspatu Texasista:
 
http://www.youtube.com/watch?v=y6nv3rhvHUs
 
Eka soololevy just tullut muistaakseni.

Albert Cummings kannattaa tsekata.
 
http://www.youtube.com/watch?v=sO72gTZVn8w
 
http://www.albertcummings.com/

Buddy Whittington, kova blyyspatu Texasista:
 
http://www.youtube.com/watch?v=y6nv3rhvHUs
 
Eka soololevy just tullut muistaakseni.
 
Juu ihailin kaverin perinteistä tyyliä sillä Mayallin synttärikonsertilla. Kaveri edustaa perinteistä Texasblues ja Strato -meininkiä sortumatta silti liikaa SRV -kliseisiin.
 
Itse pidän kuitenkin Joe Bonamassaa tämän hetken ehdottomasti kuumimpana nimenä bluesrock -saralla. Kaveri puskee bluesia eteenpäin ja on kehittänyt omanlaisen tyylinsä eikä ole juuttunut siihen iänikuiseen SRV-apinointiin (kun verrataan vaikkapa tähän mielestäni liian paljon hehkutettuun Mayeriin).
 
Tässä Bonamassan versio tuosta biisistä: http://www.youtube.com/watch?v=vUdXFo-KNXM
 
Perinteiset blueslickit on otettu käsittelyyn vähän erilaisella tavalla.

Omar & The Howlers - -Hard Times In The Land Of Plenty
 
http://www.youtube.com/watch?v=rd9YpIm6zdY

Buddy Whittington, kova blyyspatu Texasista:
 
http://www.youtube.com/watch?v=y6nv3rhvHUs
 
Eka soololevy just tullut muistaakseni.
 
hei, täähän on ihan oikeasti kova heppu, tossa toinen esimerkki:
 
http://www.youtube.com/watch?v=QtnnORty7XQ
 
Ja Warren Haynes on jo mainittu, mutta sanotaan nyt vielä munkin puolestani että miehen tekemiset allmaneissa ja mulen kanssa on kyllä ainakin mulle ollut todellisia suunnannäyttäjiä. kunnioittaa perinteitä ja vie silti hommaa eteenpäin omalla tyylillänsä.
 
Bonamassa on ehkä mun makuuni vähän liian moderni, diggailin sitä yhteen väliin ihan huolella mutta nyt tuntuu että siinä on liikaa kaikkea: nopeutta, tekniikkaa, kaikua jne. vähän maltillisempi ote olis enemmän mun makuuni.

Bonamassa on ehkä mun makuuni vähän liian moderni, diggailin sitä yhteen väliin ihan huolella mutta nyt tuntuu että siinä on liikaa kaikkea: nopeutta, tekniikkaa, kaikua jne. vähän maltillisempi ote olis enemmän mun makuuni.
 
Vähän sama meininki; Bonamassa on hyvä soittaja, mutta kun olen itse pystyynkuivanut vanha kapakala, niin tuollainen liian moderni meno ei oikein maistu

Vähän sama meininki; Bonamassa on hyvä soittaja, mutta kun olen itse pystyynkuivanut vanha kapakala, niin tuollainen liian moderni meno ei oikein maistu
 
Itse pidän Bonamassan tavasta yhdistää uutta ja vanhaa ja herralta löytyy useita hyviä erityylisiä biisejä. Erityisesti pidän Eric Johnson-tyylisten lickejen yhdistämisestä bluesrockiin. Genre käy tylsäksi, jos kaikki hakevat vain sitä perinteistä linjaa ja korrektia pikkurosostratosaundia. Ei siis millään pahalla, itse sorrun lähes aina korrektiin pikkurosolespasaundiin ja pentatonisen jauhamiseen. :-)
 
että siinä on liikaa kaikkea: nopeutta, tekniikkaa, kaikua jne.
 
Osin kyllä totta, mutta överirajan paremmalla puolella pysyttäessä Bonamassan soitto ja saundi ovat suorastaan nerokasta.

Bonamassa on mulle hiukka liian raskasta kamaa. kuten Kuha tuolla yllä mainitsi vähän liian moternia huttua. Hyvin soittaa yms. mutta joku sytyke puuttuu jotta innostuisin enemmän
 
Genre käy tylsäksi, jos kaikki hakevat vain sitä perinteistä linjaa ja korrektia pikkurosostratosaundia. Ei siis millään pahalla, itse sorrun lähes aina korrektiin pikkurosolespasaundiin ja pentatonisen jauhamiseen. :-)
 
Mun mielestä bluesia voi uudistaa myös sillä perinteisellä linjalla ja soundilla. Ehkäpä juuri se seikka erottaa loppupeleissä jyvät akanoista. Perinteisemmän tyylin/soundin soittajia on tietysti maailman sivu täynnä mutta sieltä ne todelliset persoonat aina pomppaavat esiin.

Mun mielestä bluesia voi uudistaa myös sillä perinteisellä linjalla ja soundilla. Ehkäpä juuri se seikka erottaa loppupeleissä jyvät akanoista. Perinteisemmän tyylin/soundin soittajia on tietysti maailman sivu täynnä mutta sieltä ne todelliset persoonat aina pomppaavat esiin.
 
aamen, ja kun siihen perinteiseen blues-tyyliin yhdistetään ennakkoluulottomasti mitä tahansa toista perinteistä tyyliä, oli se sitten kantri, reggae tai vaikka rockabilly niin mahdollisuuksia uudistaa perinnettä perinteisillä elementeillä syntyy lähes rajattomasti. oliko tarpeeksi sekavasti ilmaistu?