Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ei oma moka...
http://www.guitar.com/discuss/readm … =4448303&page=lookup#MSG4448303
 
Tää oli huippu! Makeimmat naurut aikoihin...

Ylös!
 
Syötin tänään lapa-aihion (kaulaa scarf-jointilla tekemässä) oikohöylään. Tarkoitus oli siistiä sahausjälkeä, että sais tasaisemman puristuspinnan liimaukseen ja oikohöylällä siksi, että nauhahiomakone oli varattu. Niinhän siinä kävi, ettei pito riittänyt sormissa ja kone imaisi lapa-aihion puoliksi sisuksiinsa. Ei muuta kuin hätäkytkintä painaen... Syletti pahasti, kunnes hokasin, että huonomminkin olisi voinut käydä.
 
Tämä menee sitten sarjaan "näin rakennetaan nopeasti". Viiden minuutin vuoron odotuksen sijaan menee yksi kerta siihen kun laminoi uuden lavan ja työstää sen liimauskuntoon.
 
Hyvin alkoi tämän syksyn rakentelut siis. Muutenkin on ollut jotenkin intohimotonta... Alkuun vitutti jopa ilmoittautua ja mennä kurssille, mutta eilen jo vähän innosti ja iltakin meni mäkkärilta tilausta kasatessa.

Eilisilta meni bassosta otelautaa irroitellessa, kun kaularauta perkele rupesi rämisemään. Kaula piti säätää aivan pirunmoiselle mutkalle, että sai räminän loppumaan. Eihän sillä sitten voinut soittaa kun on tottunut aika kevyeen tatsiin. Kun otelauta lopulta lähti irti, niin selvisi, että liimaus oli mennyt perseelleen. 5 nauhan kohdilta oli otelauta osin irti, tämä varmaan osaltaan vaikutti asiaan.
Kaularautaan pitää laittaa hiukan maalarinteippiä ympärille, että saa sen istumaan kunnolla uraansa. Tuleepahan varmistettua, että se ei ainakaan ala rämisemään.
Aika helposti lähti otelauta höyrysilitysraudalla, aikaa meni kaikkiaan hiukan toista tuntia eikä otelauta edes kärsinyt. Tänään olisi tarkoitus liimata se uudelleen kiinni, tällä kerralla Titebondilla ja ensi viikolla kun on aikaa pitää hioa otelautaan compound radius ja laittaa uudet nauhat.

En kiillota enää porakoneeseen kiinnitettävällä laikalla. Piste.
 
Nitrolakattu leppäbodi hiottu 2000 paprulla IHAN vimpan päälle tasaiseksi. Kiillotus alkaa. Porassa sellainen lammaslaikka kovahkoon aluslaikkaan kiinnitettynä. Massukoloa kiillotettaessa laikka ei ollut ihan riittävän pehmeä, vaan kalvoi hienot jäljet pariin kohtaan. Onneksi lisää hiomalla sain häivytettyä ne miltei näkymättömiin. Käsin kiillotus rules, sillä ei saa pahaa jälkeä vaikka kuinka yrittäisi. Tai en ainakaan vielä ole saanut...
Marko

Ylös!
 
Syötin tänään lapa-aihion (kaulaa scarf-jointilla tekemässä) oikohöylään. Tarkoitus oli siistiä sahausjälkeä, että sais tasaisemman puristuspinnan liimaukseen ja oikohöylällä siksi, että nauhahiomakone oli varattu. Niinhän siinä kävi, ettei pito riittänyt sormissa ja kone imaisi lapa-aihion puoliksi sisuksiinsa. Ei muuta kuin hätäkytkintä painaen... Syletti pahasti, kunnes hokasin, että huonomminkin olisi voinut käydä.
 
Tämä menee sitten sarjaan "näin rakennetaan nopeasti". Viiden minuutin vuoron odotuksen sijaan menee yksi kerta siihen kun laminoi uuden lavan ja työstää sen liimauskuntoon.
 
Hyvin alkoi tämän syksyn rakentelut siis. Muutenkin on ollut jotenkin intohimotonta... Alkuun vitutti jopa ilmoittautua ja mennä kurssille, mutta eilen jo vähän innosti ja iltakin meni mäkkärilta tilausta kasatessa.
 
Huh! Tuossa ois voinnut käydä huonosti.
Mä olen tehnyt lapa-aihion molemmille puolille apupalikat höyläystä varten, että saa pidettyä lavan suorassa ja samalla saa riittävän pituuden höylää varten. Eikä mene kuin hetki kakkosnelosen sahaamiseen samaan kulmaan kuin lapa. Sitten vaan palikat puristimilla lapaan kiinni ja höyläämään tai hiomaan.

Tää on jo niin surullista että menee koomisen puolelle.
 
Kirjottelin aikanaan sen ensimmäise kitarani rakentelussa käyneistä pikkumokista tähänkin ketjuun. Kaikkea tuli kämmättyä, mutta tuli siitä kuitenkin soitin. Vaan kuinka ollakaan...
 
Kolmisen vuotta sitten kitaran itsetehty kaularauta petti 13-70 kielisetin alla. Noh, otelauta irti. Se vaan ei käynyt kuten kaikissa ohjeissa on kuvailtu. Käyttämäni (muistaakseni) Bostikin PVA-liima ei suostunut pehmenemään kunnolla, joten käytin ihan liikaa voimaa ujuttaessani keittiöveistä otelaudan ja kaulan väliin. Toinen reuna meni ihan hyvin, mutta toiselta puolen leikkasin reilusti kaulapuun puolelle. Korjasin tietty veitsen asentoa ja jatkoin hommaa. Kun loppujen lopuksi olin saanut otelaudan irti, oli siinä paloja kaulapalkista ja toisinpäin. Noh.
 
(Kitara on siis läpikaularakenteella tehty)
 
Otelaudassa oli alun perinkin pyöristyssäde persiillään ja siinä oli käynyt muitakin mokia, joten päätin tehdä uuden. Tein uuden otelaudan wengestä reunalistoineen ja upotuksineen. Tein kaulaan uran 6 milliselle 2-toimiselle raudalle ja vahvistin kaulapalkkia 3mm hiilikuitulatoilla. Tasoitin yläpinnan ja liimasin otelaudan kiinni. Vaan kuinka ollakaan, olin unohtanut kaularaudan.
 
Joten taas otelauta irti. Wenegstä oleva otelauta ei lähtenyt ehjänä pois, se kun on herkkää puuta lohkeamaan. Tässä vaiheessa päätin, että homma sää jäädä. Eivät hermot kestäneet enää...
 
No, palasin reilun tauon jälkeen rojektin pariin.Tasoitin kaulan yläpinnan ja totesin, että kaula on mennyt kahdessa tasoituksessa liian kapeaksi. Hyvin monimutkaisen operaation jälkeen sain jyrsittyä kaulan sivuihin urat, joihin liimasin vaahterasoirot kaulaa levittämään. Tein taas uuden otelaudan (9mm korkea) ja syvensin kaularaudan uraa. Päätin jättää otelaudasta kaikki turhat krumeluurit pois. Jos vain saisi kitaran pelikuntoon...
 
Tässä välissä multa jäi rakentelu reiluksi vuodeksi tauolle. Tauon jälkeen parantelin vielä osien sovituksia ja liimasin otelaudan kiinni. Operaatio ei ollut yksinkertainen mutta onnistui. Vaan arvatkaas mikä puuttui? Kaularauta...
 
Hihih. Hetken kirottuani otin raudan, pyöristelin sen päätä hieman ja naputin sen säätökolosta uraansa otelaudan ollessa vielä puristuksissa. Usko meinasi loppua moneen kertaan, mutta sain kuin sainkin raudan paikalleen. Purettuani liimauksen totesin, että otelaudan liimaus oli hyvä ja kaularautakin pelitti.
 
Ei kun nauhoittamaan ja muotoilemaan kaulaa. Olin jo aiemmin muotoillut kitaran "kannen" uusiksi, joten ohjelmassa oli seuraavana koko kitaran hionta ja pintakäsittely öljyllä.
 
-----------------
 
Eilen sitten kasailin sitä kolmen vuoden remontin jälkeen. Kaikki oli ihan jees, mitä nyt satulaa joutui korottamaan koska aihio ei riittänyt paksulle otelaudalle. Tallankin joutui nostamaan pirun korkealle paksusta otelaudasta ja liian suuresta kaulakulmasta johtuen. Vaan kun laitoin ulompia kieliä paikalleen totesin, että otelauta on rungon päästä 3 milliä aiottua kapeampi.
 
stanarklttu. Ei naarattana. Ei sitten tullut sitä tarkistettua ennen liimausta... Miksi noin, en tiedä, mutta sille ei enää pysty tekemään käytännössä mitään. Vaikka tekisinkin uuden otelaudan, ei kaulapalkissa ole enää varoja uuteen levennys/tasoitusremonttiin.
 
Joten ainoana vaihtoehtona on kaventaa kielijakoa tallalla. Tämä onnistuu TOMilla, mutta kielet menevät turhan lähelle toisiaan. Tästä, ja muutamasta muusta seikasta johtuen kitasasta ei enää taida tulla peliä. Sen saa kyllä käyttökuntoon muttei kovin kehuttavaan.
 
Vaan on ollut opettavainen rojekti. Mulla on, kai onneksi, kaikki pahimmat kämmit käyneet tämän yhden kitaran kanssa. Ehkä sen ei vaan ollut tarkoitus onnistua :P
 
Ei silti masennuta. Ettipäin ja uusille lumille.

Tää on jo niin surullista että menee koomisen puolelle.
 
Aissss. Meinasin pudota penkiltä tätä lukiessani; voisin antaa useammankin plussan sepostuksesta.
"Jos ei yritä, ei epäonnistu ikinä." Eli kyllä sulla varmaan onnistuukin rojekteja, ainakin vahingosta viisastuneena.

Ensimmäinen projektini, paisley-tele satasen rakennussarjasta:
 
1. Yritin porata reiät kielille telen läpi ilman statiivia tai pylväsporakonetta käsivaralta. Takapuolella reiät olivat kuin haulikolla ammuttu. Kittiä ja uusiksi lainavehkeillä
2. Mittasin tallan paikan huolimattomasti. Vinoon meni. Kittiä ja uusiksi.
3. Leikkasin paisley-paperin bodya pienemmäksi, koska ajattelin spray-häivytyksen hoitavan asian. Ei olisi pitänyt, häivytyksestä huolimatta paperin sauma näkyy.
4. Tuhosin ensimmäisen yläsatulan irrottamalla varomattomasti vääntämällä. Poikki meni.
5. Kielisillat arvoin paikoilleen pariinkin kertaan, liian kauas satulasta. Uusiksi.
6. Yritin pikapikaa poistaa kirkkaaseen pleksiin tulleet maaliroiskeet asetonilla. Maali läksi, mutta pleksi muuttui sameaksi. Uusiksi meni.

Ensimmäinen projektini, paisley-tele satasen rakennussarjasta:
 
Mistä sait muuten Paisley-kuviota?
 
Edith piaf: Haulla tuo löytyikin..

Eipä mulla ole kuin tuo maalaus taistellut vastaan. Strato projektin kanssa ensin huolellista petsausta ja sitten tallille maalaamaan, body roikkumaan rautalangan varaan ja lakkapulloa auki. Eipä sellainen ohut rautalanka aina kestä ja runko tipahti suoraan alas karhealle betonille.
 
Suunnitelmiin muutos, kitataan ympäri reunoja olevat montut tasaisiksi ja maalataan mustat reunat. Melkein onnistui, lakka vain sattui sotimaan sen mustan maalin kanssa ja taas on hieminen edessä.
 
Ei sitä tahdo muistaa perus asioita kun on nii kova kiire saada valmiiksi :(

Onhan noita mokia tullut tehtyä.
 
Ekan kitaran kaulaan tuli liian pieni lapa.
 
Yläsatula lipsahti liimatessa puoli milliä väärään suuntaan ja tietysti käytin liimaa joka kovettuu parissa nanosekunnissa kovemmaksi kuin suomalaisen naisen sydän.
 
Tuli vähän jyrsittyä eebenotelautaa kun laitoin merkkejä helmiäisestä. Kolojen reunat näyttää siltä kuin joku alien olisi oksentanut niihin mustaa kuolaa ja epätoivoinen maan asukas yrittänyt hioa siistiksi. Yäk.
 
Venelakka kuplii kuivuessaan ja tekee pinnasta oudosti rakeisen. Nitrolakka venelakan päällä ei vaan tasoitu tai en vaan osaa. Pintakäsittely on valmiiksi relikoidun näköinen
 
En porannut perhoskiristimen ruuveja tarpeeksi syvälle, ruuvihan napsahti poikki lavan sisään.

Onhan siinä mokia tullut. Siihen kun tulee nuo kielet läpi rungon, niin kuvittelin että ne voi tempaista ihan käsivaralla poraten. Oli melkoinen ylläri kun käänsin bodin ja katsoin mihin reijät olivat osuneet. Onneksi sain ne erinnäisten tuunailujen myötä suht kohdalleen.
 
Nouhätä! Fender Broadcasterin reiät tehtiin aluksi samalla tavalla ja tulos oli nähtävissä taustapuolella. Itse kun tein replikaa porasin tolppakoneella ja reiät oli suorassa linjassa. Siis moka, replikointia ajatellen.

Ensimmäinen elektroniikkaprojekti otti just turpaan heti alkumetrillä. Katoinpä vähäsen väärin potikan ja jakkien paikat Line out Boxiin ja nyt yks jakki ottaa kiinni potikan kuoreen. Vituttaa, kun heittoa on pirun 4mm. Mites ton korjais? Uutta reikää tietty, vaan miten ton väärinporatun potikan reiän saisi paikattua? Nimilaatta päälle, vai jotain täyttömassaa?

Ensimmäinen elektroniikkaprojekti otti just turpaan heti alkumetrillä. Katoinpä vähäsen väärin potikan ja jakkien paikat Line out Boxiin ja nyt yks jakki ottaa kiinni potikan kuoreen. Vituttaa, kun heittoa on pirun 4mm. Mites ton korjais? Uutta reikää tietty, vaan miten ton väärinporatun potikan reiän saisi paikattua? Nimilaatta päälle, vai jotain täyttömassaa?
 
http://www.biltema.fi/osteri/osteri … ia=68&SID=829406738113113849764
 
Tuollaisella töhnällä pystyy reikiä peittelemään. Ongelma on siinä, että joudut tekemään uuden reiän ihan toisaalle. Se loota on kuitenkin kovempaa kuin tuo kitti joten "luiskahtaa" takaisin siihen vanhaan koloon...

Tein yläjyrsimellä sabluunan avulla kaulaa mittoihinsa. Yläjyrsimen lukitus petti kesken kaiken enkä tietenkään sitä huomannut heti. Jyrsin tipahti sen verran alas, että ohjainlaakeri ei kulkenutkaan sabluunan reunaa pitkin vaan terä upposi puuhun juuri niin pikälle kuin ehdin työstää, ennenkuin huomasin mokan. Tuli sitten tehtyä kaulan yläreunaan scallope peukaloa varten...niih.

Nuo irtoilevat jyrsimen terät ovat aiheutteneet minullekin ahdistusta. Edellisen Telen kaulataskua jyrsiessä terä pääsi irti arvattavin seurauksin. Onneksi tyräys oli paikattavissa ja jäi lopullisessa soittimessa piiloon.
 
On tullut nakeltua valmiita kauloja pitkin betonilattioita ja höylättyä otelautoja päreiksi. Lakkauksessakin saa kivaa aikaan, kun hetkeksi ote herpautuu ja järki jää. Poran kanssa kannattaa säästää aikaa: "..tut minä mitään merkkailen, tästä käsivaralta vaan..."
 
Yleensäkin siinä vaiheessa, kun mieleen tulee että: "Hyvältä näyttää, mutta otanpahan vielä tuosta vähän" pitäisi iskeä jarrut tiukasti päälle ja lopettaa kaikki toiminta siltä päivää. Sekunnin kymmenyksessä saa aikaan monen työtunnin takapakin ja pahimmillaan joku osa projektista pitää aloittaa ihan alusta. Ja niin kuin joku joskus aiemmin, olikohan tässä ketjussa mainitsi: parasta koko asiassa on, ettei sitä virheistään opi yhtään. Ensi kerralla on luvassa taas samaa sohellusta.
Kumma kyllä soittopelejä niistä aina on lopulta tullut.

Itsellä pieni (itsestäjohtumaton) jälki kaulassa, mahonkilankussa oli päällä kaksi madonreikää, joiden ei pitänyt jäädä tavarantoimittajan mukaan näkymiin. tein lespan kaulan valmiiksi, tuli loistava, ja reijät jäi tietenkin näkyviin. noh, ei mitään, täytettä vaan.
 
Samaisen lespan rungon kanssa. hieno pala hienoa mahonkia, ei mitään onkelmaa, koneella ohuemmaksi. sieltäpä paljastu semmonen "hieman" ruma ja rosonen oksankohta. Kuten kaulassakin, poralla vaan reikä ja samasta mahongista täytepala.
 
Nämä kaksi virhettä ne pienimmät ja ei etes nostanu verenpainetta. Verenpaineen vuoro tuli sitten kun tein (omissakuvissa näkyvän) lapaviilun ja siihen hienon nimikirjaimien abalone-upotuksen. tein melekein kokonaan täysin käsin, kolmatta kymmentä tuntia työtä. Porasin viritystappien reiät. Kuinkas sitte kävikään. Jo valmiiksi kahdenmillin paksusesta viilusta lohkesi millin paksuinen kolmen sentin pituinen (sentin leveä) chippi yhdestä reiästä molempiin suuntiin. Sitten kyrsi. Pahasti. Luojan kiitos siitä sai hiottua niin paljon että vaan pienen pienet raapasut jäi jäljelle. Ei pitäisi pyrkiä täydellisyyteen...

Käytännön rakennusvikkejä sadepäivien iloksi:
1. kokeilepa spraymaalata jotain ( esim jazzboxin plektrasuojaa, kuten allekirj)
alle 5 asteen lämpötilassa. Saat takuulla uniikkia jälkeä varsinkin kiiltävällä maalilla, jopa jääriite-pinta ihan kertavedolla.
2. liimaa ruusupuulastuun alumiinifoliota muka häiriönpoistamiseksi kontrollipesän suojaa tehdessäsi. Käytä reilusti Eri-keeperiä ja nosta pianon päälle huoneenlämpöön yöksi kuivaamaan. Saat nauraa aamulla heti herättyäsi. On contouria pyylevämmällekin vartalolle
3. ylimääräiset naulat ja ennenkaikkea ruuvit kannattaa jättää työpöydälle sopivasti hollille. Ei ne kuitenkaan jää runkoaihion alle...
4. työskentele yöllä, silloin olet virkeimmilläsi eikä muu perhe häiriinny
5. muistathan työskennellä jyrsimellä aina myötäpäivään reunalistan koloa tehdessäsi

3. ylimääräiset naulat ja ennenkaikkea ruuvit kannattaa jättää työpöydälle sopivasti hollille. Ei ne kuitenkaan jää runkoaihion alle...
 
Sama pätee myös nauhoja kiinni vasaroitaessa nauhojen tangeista pois leikattuihin paloihin. Tekevät komeita rotansyömiä jäädessään kaulan alle...