Laulaminen ›

Suosittelen, että tutustut Complete Vocal Techniqueen (www.completevocaltechnique.com), jonka avulla voit laulaa juuri niin kuin haluat. CVT:ssä harhaanjohtavat rekisterinimitykset on korvattu neljällä moodilla, joilla on kaikilla omat sääntönsä. Näitä sääntöjä noudattamalla pystyy laulamaan mitä tahansa.
 
Arvelen, että haluaisit laulaa ylempänä lujempaa ja välttää neutralia. Silloin sinun tulisi treenata haluamasi moodi, luultavasti joko curbing tai overdrive, mahdollisimman lähelle moodin keskusta, jolloin laulaminen on kaikkein helpointa. Tähän vaaditaan oikeat vokaalit (esim. curbingissa joko I-E kuin engl. SIT, A-Ä kuin HUNGRY tai O-U kuin WOMAN) ja tarpeeksi tukea.
 
Voit kokeilla myös auttaako sinua, jos ylhäältä laulaessa hymyilet niin, että ylähampaat näkyvät tai että pidät kielen kiinni ylätakahampaissa. Jos ei, niin unohda nämä kikat.

Ps. Olen 18, mutta tietääkseni äänenmurrokseni tapahtui jo pari kolme vuotta sitten, että eikai se vielä vaikuta?
 
Vaikuttaa, valitettavasti. Äänihuulten ja muun äänielimistön kasvu jatkuu sinne parikymppiseksi asti, vaikka se radikaalein kasvuvaihe (jonka ihan äänen murtumisena kuulee) menee ohi jo aiemmin.
 
Falsettiin kiksaa yleensä silloin kun kroppa (tuki, hengitysyhteys, pohja, tms) ei pysy äänentuotossa mukana jolloin korkeuksia havitellessa usein kurkun alueen lihakset kompensoivat puuttuvaa lihastyötä jännittymällä > ääni kiristyy ja joskus "kiksaa" falsettiin (tueton pää-ääni).
 
Ne tavat, mitkä useimmiten estää kropan toiminnan korkeilla äänillä on notkolla oleva/notkolle taipuva ristiselkä (Aku-Ankka-pyllistys) ja eteenpäin työntynyt kaula (ET-ryhti). Kokeile laulaa vaikkapa selällään lattialla maaten (polvet koukussa, kuin vatsalihaksia tehdessä) - tässä asennossa huomaa tosi helposti jos yrittää korkeammalle mennessään muuttaa asentoaan sellaiseksi ettei kroppa (tuki, hengitysyhteys, pohja, tms) voi toimia tarkoituksenmukaisesti.
 
OT:
Me ihmiset tehdään usein ihan käsittämättömiä asioita ihan tietämättämme. En oo ainakaan kuullut, että missään olisi julistettu pyllistämisen ja kurkottelemisen olevan oikotie korkeisiin ääniin, mutta 99% laulajista silti yrittää ensin sitä kautta. Hämmentävää. Mistähän nämä automaatiot tulee?

Sadolinit jätän kommentoimatta tässä, sanon vaan sen että sitä kannattaisi opiskella sitä varmaankin enemmänkin. Tuollaiset "belttaamalla korkeat ja overdrive peliin" ei välttämättä auta ketään... ne on monelle vaan lisää hepreaa jo muutenkin vaikeaan juttuun.
 
Sanoisin tähän että miten korkealta yrität laulaa?
 
Yritä perustaa itsellesi ääniala, josta pidät kiinni, harva meistä lähtee yhtäkkiä vaan pohjoisnavalle, vaan yritetään pysyä tietyllä alueella.
 
Itse ajattelen äänialan kutakuinkin: Perus "virsi" ääniala, eli täysin asiallinen ja tavallaan helppo ääniala joka tulee hyvin luonnollisesti ilman kireyksiä ym. Tämä voisi olla esim. A-c'
 
Sitten tulee ääniala joka on jo "korkea" eli soololaulun kaltainen... siinä pistetään jo itseään peliin aika lailla, ja tämä alkaa olla sellainen että voit joko tehdä vaikutuksen tällä, tai nolata itsesi. Kumminkin, tämä ääniala voisi olla sellainen H-f#'.
 
Sen jälkeen tulee sellainen "kireä"/huuto rekisteri joka vielä jatkuu ylöspäin, mutta silloin käytät jo rokkitekniikkaa (varsinkin korkeissa äänissä), mikä voi olla vaikeaa, jos ei ole mikki-ympäristössä ja vahvistuksella, koska mikki auttaa aika huomattavasti pitämään kasassa koko rekisteriä. Tällainen hevi/rokki ääniala voisi olla noin e-a'
 
Mikäli falsetti tulee yhtäkkiä kiekaisuna/kukkona on ääni liian korkea, tai sinulla on ääni epävireessä, jolloin koordinaatio pettää. Se ei ole vaarallista, mutta kannattaa olla tarkkana. Usein kukot alkaa tulla jos yrittää liian pitkään tuottaa kovaa ja isoa ääntä, ja sen jälkeen yrittää esim. saada kirkautta peliin. Koordinaatio voi tosiaan pettää silloin.
 
Jos on vähänkään opiskellut laulua, niin tietää että kukot ei ole mikään hauska juttu, eikä tarvitse edes nauraa buuatakseen, vaan se on aika yleinen aloittelijan virhe. Se voi myös tulla "mahtilaulajille" kun ääni yksinkertaisesti pettää, huonoja päiviä tulee kaikille, ja päiviä kun ei kannata laulaa.
 
Jos vedät esim. heviä, koita pitää ääni "omien rajojen sisällä" vielä muutamia vuosia, eihän kukaan pääse huippukorkealle tai vetämään tosi vakuuttavasti ihan alussa, hyvä vaan jos on vähän esim. terävät ylä-äänet tai pieni ääni matalissa, ei kannata huutaa ihan tajuttomasti, kyllä se tulee pikkuhiljaa siitä, ja 18-vuotiaalla on vielä potentiaalia aaaika paljon käyttämättä.

Sadolinit jätän kommentoimatta tässä, sanon vaan sen että sitä kannattaisi opiskella sitä varmaankin enemmänkin. Tuollaiset "belttaamalla korkeat ja overdrive peliin" ei välttämättä auta ketään... ne on monelle vaan lisää hepreaa jo muutenkin vaikeaan juttuun.
 
Sanoisin tähän että miten korkealta yrität laulaa?
 
Yritä perustaa itsellesi ääniala, josta pidät kiinni, harva meistä lähtee yhtäkkiä vaan pohjoisnavalle, vaan yritetään pysyä tietyllä alueella.
 
Itse ajattelen äänialan kutakuinkin: Perus "virsi" ääniala, eli täysin asiallinen ja tavallaan helppo ääniala joka tulee hyvin luonnollisesti ilman kireyksiä ym. Tämä voisi olla esim. A-c'
 
Sitten tulee ääniala joka on jo "korkea" eli soololaulun kaltainen... siinä pistetään jo itseään peliin aika lailla, ja tämä alkaa olla sellainen että voit joko tehdä vaikutuksen tällä, tai nolata itsesi. Kumminkin, tämä ääniala voisi olla sellainen H-f#'.
 
Sen jälkeen tulee sellainen "kireä"/huuto rekisteri joka vielä jatkuu ylöspäin, mutta silloin käytät jo rokkitekniikkaa (varsinkin korkeissa äänissä), mikä voi olla vaikeaa, jos ei ole mikki-ympäristössä ja vahvistuksella, koska mikki auttaa aika huomattavasti pitämään kasassa koko rekisteriä. Tällainen hevi/rokki ääniala voisi olla noin e-a'
 
Mikäli falsetti tulee yhtäkkiä kiekaisuna/kukkona on ääni liian korkea, tai sinulla on ääni epävireessä, jolloin koordinaatio pettää. Se ei ole vaarallista, mutta kannattaa olla tarkkana. Usein kukot alkaa tulla jos yrittää liian pitkään tuottaa kovaa ja isoa ääntä, ja sen jälkeen yrittää esim. saada kirkautta peliin. Koordinaatio voi tosiaan pettää silloin.
 
Jos on vähänkään opiskellut laulua, niin tietää että kukot ei ole mikään hauska juttu, eikä tarvitse edes nauraa buuatakseen, vaan se on aika yleinen aloittelijan virhe. Se voi myös tulla "mahtilaulajille" kun ääni yksinkertaisesti pettää, huonoja päiviä tulee kaikille, ja päiviä kun ei kannata laulaa.
 
Jos vedät esim. heviä, koita pitää ääni "omien rajojen sisällä" vielä muutamia vuosia, eihän kukaan pääse huippukorkealle tai vetämään tosi vakuuttavasti ihan alussa, hyvä vaan jos on vähän esim. terävät ylä-äänet tai pieni ääni matalissa, ei kannata huutaa ihan tajuttomasti, kyllä se tulee pikkuhiljaa siitä, ja 18-vuotiaalla on vielä potentiaalia aaaika paljon käyttämättä.
 
Joo tuota tenorin alalle sijoitun aika pitkälle, noin tessituran ja äänen värin perusteella. Ääniala on suurinpiirtein kakkosoktaavin F:stä tenori C:hen. Taino B vielä menee pidempänä nuottina, mutta C ja C# vielä sen verran korkeita, että pystyn nopeasti niissä käymään, mutta turha koittaa pidempää nuottia niillä korkeuksilla.
Falsettiin ei oikestaan korkeissa taivu(ellen ole lämmitellyt ääntä, ja valitettavasti en usein lämmittele oikein :/), ellei ole isoa nostoa korkeaan nuottiin(yli puoli oktaavia, ja nosto vaikka G:stä ylöspäin). Miten voisi korjata tämän? Kun tiedän pääseväni tenori A:han vielä varsin kivasti, mutta jos siihen pompataan sitä matalammalla olevasta C:stä, niin olen usein pulassa.

Itselläni on ainakin falsetti tuossa "pää-äänen" rekisterissä ihan kelvoton, tai en mielelläni käytä sitä ollenkaan, vasta noin c''-d'' kieppeillä alkaa olla jotain järkeä. Falsetti on vaan niin heikko normaaleissa korkeissa sävelissä, että ei kannata oikeastaan. Ellei käytä tummennus-tekniikkaa (mikä on vaikea, mun pitäisi sitä harjoitella että sujuisi).
 
Laulatko muuten heviä tms. ? Tessitura viittaa lähinnä klassiseen musiikkiin. Vaikeaa on suoraan heittää jotain neuvoa, mutta kuullostaa siltä että erilaiset glissandot voisi olla hyviä, plus "mezza di voce" harjoitus, eli hiljaisesta kovaan liukumalla ja takaisin, ja sitten vaikka terssi-oktaavi hyppy liukuen, aloitus vaikka niin matalalta kuin A:sta. Sitten ylöspäin pikku hiljaa.

Itselläni on ainakin falsetti tuossa "pää-äänen" rekisterissä ihan kelvoton, tai en mielelläni käytä sitä ollenkaan, vasta noin c''-d'' kieppeillä alkaa olla jotain järkeä. Falsetti on vaan niin heikko normaaleissa korkeissa sävelissä, että ei kannata oikeastaan. Ellei käytä tummennus-tekniikkaa (mikä on vaikea, mun pitäisi sitä harjoitella että sujuisi).
 
Laulatko muuten heviä tms. ? Tessitura viittaa lähinnä klassiseen musiikkiin. Vaikeaa on suoraan heittää jotain neuvoa, mutta kuullostaa siltä että erilaiset glissandot voisi olla hyviä, plus "mezza di voce" harjoitus, eli hiljaisesta kovaan liukumalla ja takaisin, ja sitten vaikka terssi-oktaavi hyppy liukuen, aloitus vaikka niin matalalta kuin A:sta. Sitten ylöspäin pikku hiljaa.
 
Juu laulan, mutta oon tutustunu joihinkin noihin klassisiin termeihin kun oon pyrkiny ymmärtämään laulua paremmin. Eli siis yrittäisin tehdä noin matalalta ensin noita isoja "hyppyjä" korkeampaan säveleen?

Falsettiin kiksaa yleensä silloin kun kroppa (tuki, hengitysyhteys, pohja, tms) ei pysy äänentuotossa mukana jolloin korkeuksia havitellessa usein kurkun alueen lihakset kompensoivat puuttuvaa lihastyötä jännittymällä > ääni kiristyy ja joskus "kiksaa" falsettiin (tueton pää-ääni).
 
Roberto Alagna heitti Pavarotti-dokkarissa (The Last tenor) mielenkiintoisen pointin siitä, miten tenori on tietyllä tapaa keinotekoinen (tai rakennettu) ääni. Ja onhan siinä kieltämättä jotakin perverssiä, että tenorin (tai korkean sopraanon) parhaat äänet pitäisi syntyä parisen oktaavia puhekorkeutta ylempää.
 
Shadowling, jos olettaisimme, että tekniikkasi olisi täydellistä, niin siitä huolimatta voit esimerkiksi vasta vuoden laulutreenin jälkeen kuulostaa korkealla ohuelta tai falsettimaiselta. Tämä pää-äänen/ohenteen rakentaminen ei ole mikään lyhyt tai helppo operaatio. Niinpä oman äänen vertailu guruihin - jotka ovat rakentaneet tuota ääntään ehkä vuosikymmeniä - ei ole järkevää. Ja jos mittailla täytyy, kannattaa mittapuuksi etsiä samassa vaiheessa olevia rock-miehen alkuja.
 
Ja ei se tekijämiehiltäkään se laulu onnistu ihan vain kotisohvalla istuskellen. Tästä esimerkkinä Mario Del Monaco, joka laulaa levyltä tulevan "Vesti La Giubba"-levytyksensä mukana, mutta joutuu välillä tiputtamaan oktaavia alemmas, kun homma menisi muuten kimitykseksi. Ja mies oli kuitenkin yksi parhaista tenoreista ja mielestäni paras kyseisen aarian esittäjä...
 
http://www.youtube.com/watch?v=elG0_dlVKC4
 
**
Yksi helppo treeni - skaalojen ohella - voisi olla oktaavihyppelyt, joilla hyppäät tuon rekkarinvaihtoalueen yli:
Esim. "laa" (g) -pieni tauko- "aaa" (g1), jne.

Roberto Alagna heitti Pavarotti-dokkarissa (The Last tenor) mielenkiintoisen pointin siitä, miten tenori on tietyllä tapaa keinotekoinen (tai rakennettu) ääni. Ja onhan siinä kieltämättä jotakin perverssiä, että tenorin (tai korkean sopraanon) parhaat äänet pitäisi syntyä parisen oktaavia puhekorkeutta ylempää.
 
Shadowling, jos olettaisimme, että tekniikkasi olisi täydellistä, niin siitä huolimatta voit esimerkiksi vasta vuoden laulutreenin jälkeen kuulostaa korkealla ohuelta tai falsettimaiselta. Tämä pää-äänen/ohenteen rakentaminen ei ole mikään lyhyt tai helppo operaatio. Niinpä oman äänen vertailu guruihin - jotka ovat rakentaneet tuota ääntään ehkä vuosikymmeniä - ei ole järkevää. Ja jos mittailla täytyy, kannattaa mittapuuksi etsiä samassa vaiheessa olevia rock-miehen alkuja.
 
Ja ei se tekijämiehiltäkään se laulu onnistu ihan vain kotisohvalla istuskellen. Tästä esimerkkinä Mario Del Monaco, joka laulaa levyltä tulevan "Vesti La Giubba"-levytyksensä mukana, mutta joutuu välillä tiputtamaan oktaavia alemmas, kun homma menisi muuten kimitykseksi. Ja mies oli kuitenkin yksi parhaista tenoreista ja mielestäni paras kyseisen aarian esittäjä...
 
http://www.youtube.com/watch?v=elG0_dlVKC4
 
**
Yksi helppo treeni - skaalojen ohella - voisi olla oktaavihyppelyt, joilla hyppäät tuon rekkarinvaihtoalueen yli:
Esim. "laa" (g) -pieni tauko- "aaa" (g1), jne.
 
Ongelma saattaa olla myös siinä, että on vaikea välillä erottaa oma pää ja falsettoääni, kun on niin pitkään tuolla rintaäänellä/pää-rintaäänellä hoilannu. Että pää-ääneni ei ole vielä niin vahva kun tuo rintaääni. En saa kovin vahvaa ääntä aikaiseksi pelkällä pää-äänellä. Falsettikin on välillä pikkasen hakusessa, varsinkin jos on laulanut jo pari kolme tuntia putkeen.
Pitäisi juuri ottaa huomioon, että oma ääni on vasta aika aluillaan vasta, kun olen vain lukion ajan hoilannu. Ehkä odotan itseltäni välillä liikoja :P. Toivon kuitenkin että saisin äänen kehitettyä että pääsisin korkeaan D:hen asti laulamaan kunnolla. Nyt kaikki A:sta eteenpäin on enemmän tai vähemmän vaikeita nuotteja(tietty tilanteesta riippuen).

Ongelma saattaa olla myös siinä, että on vaikea välillä erottaa oma pää ja falsettoääni, kun on niin pitkään tuolla rintaäänellä/pää-rintaäänellä hoilannu. Että pää-ääneni ei ole vielä niin vahva kun tuo rintaääni. En saa kovin vahvaa ääntä aikaiseksi pelkällä pää-äänellä.
 
Ja kannattaa muistaa, että mitä korkeampi ja kovempi ääni suusta tulee, sitä omituisemmalta ja PIENEMMÄLTÄ se ääni omaan korvaan kuulostaa. Laulaessa ei muutenkaan omiin laulamisen aikaisiin kuuloaistimuksiin kannata liiemmälti luottaa - kehon tuntemuksiin vain. Sit jos haluaa sitä ns. lopullista saundia kuunnella niin nauhoittaa ja kuuntelee siitä. Oman äänensä kuuntelu laulaessa on suunnilleen yhtä tehokasta kuin se, että hiekkatietä juostessa yrittäisi erottaa jokaisen kiven mikä jalan alle jää - tarpeeksi kun tuijottaa niin ei kohta enää juoksekaan.

Juu laulan, mutta oon tutustunu joihinkin noihin klassisiin termeihin kun oon pyrkiny ymmärtämään laulua paremmin. Eli siis yrittäisin tehdä noin matalalta ensin noita isoja "hyppyjä" korkeampaan säveleen?
 
Joo, pointtina on lähinnä nousta pikkuhiljaa ja säilyttää tuntuma alempaan säveleen, ja aika nopeasti voi käydä koko skaalan läpi. Esim. A-a, c-c', d#-d#', f#-f#', a-a'. esim. f#' ja a' pitäisi olla soundiltaan melko lähellä toisiaan. On tosi monta tällaista harjoitusta, toisista on hyötyä ja toisista ei.

En itse koe, että korkeammat ja kovemmat äänet kuulostaisivat omaan korvaani hiljaisemmilta. Uskonkin sen olevan aika yksilöllistä, miten kukin oman äänensä kuulee. Olen kyllä samaa mieltä, että kannattaa opetella luottamaan omiin tuntemuksiinsa ja laulamaan niitten mukaan. Jos on harjoitellut oikean tekniikan, se on lihasmuistissa ja siihen voi luottaa, vaikka monitorointi olisi kuinka huono tahansa eikä omaa ääntä kuulisi ollenkaan.
 
Ja kannattaa muistaa, että mitä korkeampi ja kovempi ääni suusta tulee, sitä omituisemmalta ja PIENEMMÄLTÄ se ääni omaan korvaan kuulostaa. Laulaessa ei muutenkaan omiin laulamisen aikaisiin kuuloaistimuksiin kannata liiemmälti luottaa - kehon tuntemuksiin vain. Sit jos haluaa sitä ns. lopullista saundia kuunnella niin nauhoittaa ja kuuntelee siitä. Oman äänensä kuuntelu laulaessa on suunnilleen yhtä tehokasta kuin se, että hiekkatietä juostessa yrittäisi erottaa jokaisen kiven mikä jalan alle jää - tarpeeksi kun tuijottaa niin ei kohta enää juoksekaan.

Kiitän kaikkia, harjotuishan taitaa edelleen tässäkin olla avaimena :D