Käteni ovat kahleissa
kahleeni ovat ruosteessa
ketjuni huitovat vettä ymparilläni
vety ja happi, ne pettivät minut
vedessä
Vedenpinta, taivaankatto
on vihreämpi kuin valon spektrumi sallii
jakaisinko jos, auttaisitko jos
nousisin täältä järven pohjasta
hengessä
Mitä väliä sillä on
mitä se muuttaisi
kaikki oli niin hyvin ennen
keuhkoni toimivat tullen, mennen
ruumiissa
Mutta kaikki mihin kurkotin
valui sormieni välistä takaisin maaperään
kaikki mitä kannatin käsilläni
vajosi pinnan alle
ja veti minut mukanaan
ja tulevassa
Mitä antaisin, jos voisin hengittää
kaiken, muttei kahleita, ei kahleita
minulla on vain kahleeni
jätä minulle kahleeni
(saa kommentoida) Sitä ei moni tiedä, harva arvaa ja muille ei kerrota! |
Stibe
Bardi
