Kitarat: soittaminen ›

Moro,
 
näitä pinch vingutuksia tullut nyt reenailtua mutta kun ei tahdo millään jäädä päähän nuo kohdat mistä kohtaa miltäkin nauhalta saa ylipäänsä jonkinlaisen vingahduksen aikaan. Liian usein kun yritän jotain improvisoida tjsp. pelleillä melodian päälle ja sijoittaa mukaan yhdenkin vingahduksen, tuloksena on pelkkä "pluk". Näkeekö jostain sivulta / portaalista tjsp. jonkinlaista kaaviota että mistä nuo yläsävelet löytyvät vaikka tältä nauhalta painaessa yms. vai pitääkö ne kaikki vaan saada mieleen mahtumaan :D ?

ajattelet, missä olisi 12/24 korkeammalla sama sävel, ja soitat siitä.

Vahvimpiin solmukohtiin osuminen on tarkkaa puuhaa ja niiden sijainti riippuu siitä, miltä nauhalta otelautakäsi painaa. Parhaiten soivat oktaavikerrannaiset, eli esimerkiksi oktaavin tai kaksi oktaavia (12 tai 24 nauhaa) vasenta kättä ylempänä olevasta solmukohdasta saa aika helposti äänen joka on vastaavasti oktaavin tai kaksi painettua säveltä korkeampi. Oktaavin ja kahden oktaavin lisäksi oktaavi + kvintti (19 nauhaa) soi hyvin, ja muitakin "hotspotteja" löytyy.

Joo olen kokeilemalla huomannut että näitä solmukohtia löytää, mutta kun niitä ei muista mitenkään siinä kesken jonkun sooloilun tai ihan hitaankin melodian :)
Aina arvalla sieltä mistä tuntuu ja silloinhan ei tietenkään mitään kuulu...
Se vaan että tuo laskukaan ei ikinä toimi, vaikka löydän yhden sävelen tietyltä nuotilta, siirryn yhden nauhan eteenpäin ja yritän vastaavasti hakea uudelta nauhalta ääntä vastaavasta paikasta, eksyn jo siihenkin :)

Ei niitä oikein auta kuin opetella. Minkään yleispätevän kaavion tekeminen on mahdotonta, kun mikrofonien tms. maamerkkien sijainti on ihan kitaramallikohtaista.

Jännä juttu, mulla ei oo mitään hajua mistä saan vaikka G kieleltä pinchin jos painan x nauhaa. Mutta yleensä aina sieltä jonkimmoine vingahdus tulee.

Minäkin saan melkein kaikilta nauhoilta pinchin tehtyä. Toisilta nauhoilta se on tosin helpompaa ja toisilta vaikeampaa.

Muista toki, että sillä mihin kohtaa kieltä löyt plekukädelläsi, on vaikutusta säveleen. Taisi löytyä noin neljä eri säveltä mikkien välistä.

Joo tietenkin sillä on vaikutusta, ja saan minäkin lähes jokaiselta nauhalta jonkin vonkaisun aikaan muutaman hutilyönnin jälkeen, eli kun oikein hakemalla haetaan. Jos säkä käy, se tulee ensimmäisellä mutta toisaalta voi kestää 5 plektraniskua saada se ääni ulos. Täytynee yrittää muistella noita ainakin sen verran että mistä kohtaa saa sen kahta oktaavia korkeamman vonkaisun noilta 12 ekalta nauhalta.

Tuolta oikeasta yläkulmasta harmonics:
http://www.freakguitar.com/licks.html (Täältä löytyvät nuo siis kaavioina!)
 
Lainaus:
 
"A few words about harmonics:
 
Many listeners have asked me how I create those high-pitch harmonics in both solos and rhythm-playing. Well, the secret lies not in some fancy guitar effect but in the construction of the guitar itself (and other string instruments). The trick is how to find them, use them and learn what tones they actually are.
 
The guitar is divided from the 12:th fret. Every harmonic repeats itself on each side of the fret. I've constructed a scheme over the natural harmonics hidden in every guitar. The noted positions are the ones that I use and might vary a bit from instrument to instrument but generally this is it. Try to find them with your pick and when you feel comfortable with the positions, try to hit the notes with any finger on your left hand. A vibrato arm is a good tool to make it easier and to prevent ugly sounds from the pick. Push the vibrato bar down and hit the string while it's slack. Then pull it back to normal position. The high E-string and sometimes the B-string is a little hard to hit, so the pick might be of use there. "
 
Googlegooglegoogle.....

Joo tietenkin sillä on vaikutusta, ja saan minäkin lähes jokaiselta nauhalta jonkin vonkaisun aikaan muutaman hutilyönnin jälkeen, eli kun oikein hakemalla haetaan. Jos säkä käy, se tulee ensimmäisellä mutta toisaalta voi kestää 5 plektraniskua saada se ääni ulos. Täytynee yrittää muistella noita ainakin sen verran että mistä kohtaa saa sen kahta oktaavia korkeamman vonkaisun noilta 12 ekalta nauhalta.
 
Miksi tarvitsee jotenkin yrittää muistaa erikseen että "tästä" se nyt tulee? Logiikka on se, että 2 oktaavia ylempää. Sä näät oktaavin päässä olevat nauhat, ei se niin hankalaa ole oppia näkemään kahden oktaavin päässä olevia kuviteltuja nauhoja. Soita jotain melodioita ja asteikkoharjoituksia hitaasti ala-asemista, vapaiden kielten lähettyviltä, niin että koko ajan soitat peukalon avulla kahden oktaavin päästä huiluääniä. Siinä ne oppii,

Sä näät oktaavin päässä olevat nauhat, ei se niin hankalaa ole oppia näkemään kahden oktaavin päässä olevia kuviteltuja nauhoja.
 
Ja toisaalta, sillä alueella mistä plekulla rämpytellään, on kaikki yläsävelet niin lähellä toisiaan että aina osuu johonkin vaikka ei erikseen tähtäisi. Niin korkeissa äänissä ei ole paljoa väliä että onko se oktaavikerrannainen vai kvintti tahi joku muu, saati sitten säröllä soitettuna.

Tarkoittaako tuo kuva sitä, että kaikki siinä olevat äänet soivat kun vapaa e-kieli soitetaan? Olen käsittänyt että yläsävelet olisivat aina läsnä, mutta huiluäänissä soitetaan pelkkä yläsävelsarja.
 
http://www.freakguitar.com/efret.html

Tältä pohjalta mä noita lähtisin ajattelemaan. En mä ole koskaan erikseen miettinyt, mistä tulee minkälainen vinkaisu, vaan antanut mennä vaan. Kyllä ne oikeat kohdat aika nopeasti jää lihasmuistiin. Jos nyt jotain apukeinoja haluaa, niin kolmimikkisen kitaran mikkikohdat on kovin usein hyviä. Tai mikeistä saa ainakin hyvät pisteet, mistä "mitata" oikea kohta.
 
Joo, se on totta ku rotta. Lähinnä ajatuksena tuossa mulla oli se, että kun keskittyy siihen tekemiseensä, vaikka sitten just em. harjotuksen muodossa niin saa jonkun pohjan mistä lähteä roiskimaan. Ts. saa halutessaan vinkasun aikaan, siitähän tässä on kyse. Ja toisaalta, kyllä mä ainakin haen välillä sitä paikkaa riffitellessä kovastikin jotta saa haluamanlaisensa saundin.

Joo, se on totta ku rotta. Lähinnä ajatuksena tuossa mulla oli se, että kun keskittyy siihen tekemiseensä, vaikka sitten just em. harjotuksen muodossa niin saa jonkun pohjan mistä lähteä roiskimaan. Ts. saa halutessaan vinkasun aikaan, siitähän tässä on kyse. Ja toisaalta, kyllä mä ainakin haen välillä sitä paikkaa riffitellessä kovastikin jotta saa haluamanlaisensa saundin.
 
Ilman muuta sitä tulee soitellessa kokeiltua, mistä tulee paras vinkaisu (treenatessa enemmän, mut sitä tulee aika vähän tehtyä). Mut en mä ainakaan mieti sen enempiä kuin että mitä lähempää tallaa tulee pinch tehtyä, sitä kimeämpi ääni irtoaa. Loppu menee sit just perstuntumalla. Treenatessa sitten etsitään se kohta kunnolla ja mietitään vielä, kuinka kovaa sitä kieltä painetaan siinä. Eihän siinä sen kummempia, varmastikin samasta aiheesta puhutaan.
 
Ihan alkuaikoina (siis silloin kersana kun jaksoi hieroa perusasioita monta tuntia) tuli itseasiassa joskus treenattua pinchejä siten, että painetaan otelaudalta yhtä ääntä ja otetaan siltä ääneltä 4 erikuuloista pinchiä (siis pinchin korkeudesta puhutaan nyt). Välillä vaihdetaan vähän kieltä, ettei pääse homma tylsistyttämään liikaa. Sillä tavalla pystyy itseasiassa aika nopeasti soittamaan jonkun helpon taustan päälle, niin ei puuduta koko homma ihan liikaa.