Studiotyöskentely ›

Lähdin huvin vuoksi kokeilemaan erästä lukemaani psykoakustiikka kikkaa. Tuuppailin PT:ssa snarea yhteen stero auxiin jonka molempiin kanaviin oli laitettu erilainen eq käppyrä jossa oli mm. voimakkaita ylämiddle korostuksia ja kuoppia. Aux oli pannattu sivuille ja kuiva ääni keskelle. Sainkin aikaan melko käyttökelpoisen kuuloisen, pienehköltä huoneelta kuulostavan tilan, joka tuntui toimivan muissakin rumpukanavissa. (Lyhyellä delaylla saa tietysti korostettua vaikutelmaa). Tuloksena on melko kireä ja agressivinen rokkirumpusoundi (which is nice). Kysymys kuuluukin, olenko kusessa vaiheiden yms. kanssa ja miten vältän karikot tällaisen kikkailun kanssa? Onko tässä mitään järkeä?

Tuohon fysiikkapuoleen en kantaa ota kun ei ole todellakaan vahva alani.. mutta niin kauan kun kaikki kuulostaa hyvältä niin mitä väliä muulla on..?
 
No niin. Kannattaa kuunnella sitä tuotosta myös monona sit ennen masterointia. Jos sieltä monona puuttuu jotain olennaista niin vaiheet ei oo ihan kohallaan.

Aika monesta suomalaisesta hevibändin levystä häviää ne kitarat sieltä sivuista ku tuotoksen monottaa..