Media ja viihde ›

Steven Hallin esikoisteos "Haiteksti". Kyseessä on surrealistinen, jännittävä - jopa trilleriksi ajoittain yltyvä, romantiikkaa ja toimintaa sisältävä TODELLA HÄMÄRÄ teos. Esittelyn mukaan kirja oli jymymenestys ja Lontoon kirjamessujen kuumin puheenaihe v.2006 sekä sen oikeudet on myyty jo 30 maahan. Elokuvaakin näköjään suunnittelevat.
 
Kirjassa kuljetaan minusta kahdella tasolla - arkitodellisuudessa kertojan eli minä-hahmon silmin sekä samalla käsitteellisessä maailmassa. Teos yltyy välillä aika lynchmäiseen meininkiin henkilöhahmojen ja tiettyjen tapahtumien kuvaamisessa. Itse olen viihtynyt sen parissa hyvin, vaikka muutamassa kohdassa on tullut mietittyä, ampuuko kirjailija nyt hieman yli..Erikoismaininta vielä kirjan omaperäiselle "kuvitukselle", joka osaltaan on erittäin tärkeä osa tarinaa. Suositeltava kirja etenkin niille, joita ei haittaa "astuminen black lodgeen".

Nyt viimein aloin lukemaan tuota Monte-Criston Kreiviä ja ohan tää mahtava!

Paulo Coelhon Portobellon noitaa olen lukenut reilut 100 sivua. Tähän mennessä vaikuttaa helposti yhdeltä herran parhaimmista kirjoista.
 
Erlend Loen L on loppusuoralla. Aiemmin olen kyseiseltä kirjailijalta lukenut ainoastaan Supernaiivin. L on ihan jees, mutta Supernaiivia heikompi.

J.M. Coetzee - Häpeäpaalu
Mihail Bulgakov - Saatana saapuu moskovaan
Jack Kerouac - Yksinäinen matkamies
Madventures - Kansainvälisen seikkailijan opas
Dostojevski - Karamazovin veljekset

Nyt viimein aloin lukemaan tuota Monte-Criston Kreiviä ja ohan tää mahtava!
 
Onhan se. Varmaan yksi kirjallisuuden historian hienoimpia henkilöhahmoja tuo kreivi.

Nyt on alla Tolkienin pikkueepos, Húrinin lasten tarina. Kertoo pääosin Túrinista, Húrinin pojasta, käsittääkseni. Ensimmäiset 20 sivua oli epäinhimillistä sukupuujauhantaa jota en tosissani edes yrittänyt lukea vaikka olihan siellä pari hauskaa taisteluselostustakin, hehe..
 
Nyttemmin kun tuo alkaa keskittyä Túriniin (jo 100 sivua Túrinointia) niin homma alkaa lähestyä TSH:maista tasoa, vaikkakaan asioita ei yhtä pikkutarkasti selosteta, mutta tunnelma on justiinsa se sama.
 
Loistokirja Tolkienittajille.
 
Tätä ennen luin Robin Hobbin Näkijän taru- sarjan 1. osan, Salamurhaajan oppipoika. Luulin sen olevan tökeröä tusinafantasiaa mutta kun tyttöystävä niin suositteli niin testasin sen lukemsita, ja sehän on ihan helkkarin hieno kirja. Koko trilogian haluan lukea, ja sen jälkeen eräästä tässäkin trilogiassa esiintyvästä erityisen kiehtovasta hahmosta, Narrista, kertovan toisen trilogian (muistaakseni)
 
Kertoo prinssin äpärästä josta aletaan kouluttaa salamurhaajaa kuninkaalle. Ja täytyy sanoa että ei ollenkaan huonosti kirjoitettu: tunnelma on aina kohdillaan ja välittyy hienosti tekstin kautta, lisäksi kirjan aiheuttamat tunnereaktiot ovat poikkeuksellisen voimakkaita.

Wolfgang Schivelbuschin mielenkiintoinen kirja "Nautintoaineiden kulttuurihistoria".

Nämä ovat nyt työn alla:
 
Juha Vuorinen - Raskausarpia
 
Isaac Asimov & Robert Silverberg - Yö saapuu
 
Dean Koontz - Aaveet (uusintakierroksella, luen ns. "iltasaduksi" avokille)

Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen
 
Klassikkoteos, jonka lukemista suosittelen kaikille oikein lämpimästi.

Jenna Jamesonin elämäkerta menossa. Ihan jees läpyskä ollu, kuvat on ainakin kohdallaan!

Pääsykoeröytäminen alkoi virallisesti tänään. Riikka Pulkkisen Raja menossa.

Robert Irwin: Täydellinen ruumis menosellaan

Julio Cortázar - Ruutuhyppelyä

Nyt on alla Tolkienin pikkueepos, Húrinin lasten tarina. Kertoo pääosin Túrinista, Húrinin pojasta, käsittääkseni. Ensimmäiset 20 sivua oli epäinhimillistä sukupuujauhantaa jota en tosissani edes yrittänyt lukea vaikka olihan siellä pari hauskaa taisteluselostustakin, hehe..

Nyttemmin kun tuo alkaa keskittyä Túriniin (jo 100 sivua Túrinointia) niin homma alkaa lähestyä TSH:maista tasoa, vaikkakaan asioita ei yhtä pikkutarkasti selosteta, mutta tunnelma on justiinsa se sama.
 
Hurinin lasten tarina on enemmän eeposmaista mättöä. Helvatan hieno joka tapauksessa on kyseinen kirja. Loppu on ehkä satumaailmassa harvinainen, ainoa vastaava jossa oon samanlaiseen loppuun törmännyt on tulitikkutyttö.

Philp K. Dick: Jumalan pojan paluu (The Divine Invasion)

Hurinin lasten tarina on enemmän eeposmaista mättöä. Helvatan hieno joka tapauksessa on kyseinen kirja. Loppu on ehkä satumaailmassa harvinainen, ainoa vastaava jossa oon samanlaiseen loppuun törmännyt on tulitikkutyttö.
 
Jep, kovin oli erilainen loppu. Käsittämätöntä mistä se yleisesti hyväksytty "Ja hän eli elämänsä onnellisesti loppuun saakka" tulee :)
 

 
Robin Hobb ja Salamurhaajan oppipoika on nykyisen sarjan 1. kirja; trilogia on kyseessä ja olen 2. kirjassa. Fantasiakirja siis, ja kertoilee äpärästä jolla on kaikenmoista ja ei ole mitään ja josta tehdään kungenin salamurhailija. Hovit, rahvas sekä sala- ja elukkaelämä yhdistyy hienosti kaiken muun kera. Suosittelen, herättää paikoin jopa voimakkaita tunteita.

Alistair MacLean - Katkuinen kuoleman tie

Jep, kovin oli erilainen loppu. Käsittämätöntä mistä se yleisesti hyväksytty "Ja hän eli elämänsä onnellisesti loppuun saakka" tulee :)
 
Robin Hobb ja Salamurhaajan oppipoika on nykyisen sarjan 1. kirja; trilogia on kyseessä ja olen 2. kirjassa. Fantasiakirja siis, ja kertoilee äpärästä jolla on kaikenmoista ja ei ole mitään ja josta tehdään kungenin salamurhailija. Hovit, rahvas sekä sala- ja elukkaelämä yhdistyy hienosti kaiken muun kera. Suosittelen, herättää paikoin jopa voimakkaita tunteita.
 
Turinin poikaa luen tällä hetkellä, ja pidä todella. Yltää kevyesti TSH:n tasolle.
Noita Hobbin kirjoja olen myös paljon lueskellut ja voin allekirjoittaa edellisen kommentin. Jotenkin aidomman oloista kun nuo Dragonlancet ja muut tusinafantasiat. Miinuksena ilottomuus ja jatkuva masentava tunnelma. Salamurhaajat vielä meni, mutta Narri trilogian lukeminen ei ainakaan minulle ollut kovin mieluisa kokemus. Soldiers sonia jaksoin lukea ensimmäisen kirjan. Toisen takakansi lupasi jo niin synkkää meininkiä, että jätin suosiolla hyllyyn. Kevyestä lueskelusta pitävälle en suosittele.

Viime yönä sain loppuun Conn Igguldenin "Keisari-sarjan". Suosittelen! Ja oottelen innolla niitä kirjoihin perustuvia elokuvia.
 
Keisari-sarja
Keisari-sarja on Gaius Julius Caesarista kertova fiktiivinen neliosainen kirjasarja. Sarjan on suomentanut Ilkka Rekiaro ja sen on kustantanut Otava. Elokuvaoikeudet kirjoihin on ostanut Spitfire Productions.
 
Keisari: Rooman portit, 2004 (The Gates of Rome, 2003)
Keisari: Kuninkaiden kuolema, 2005 (The Death of Kings, 2004)
Keisari: Miekkojen kenttä, 2006 (The Field of Swords, 2004)
Keisari: Sodan jumalat, 2007 (The Gods of War, 2005)