Tanssimusiikki ›

Pieni mieleentullut nyanssi vielä aiheeseen.
 
Oletteko muut huomanneet semmoista että mikäli soittajilla on keskenään "liian" hauskaa, ehkäpä naureskelevat toistensa källeille ja toilauksille, niin yleisössä herkimmät saattavat ottaa itseensä ja luulla, että soittajat nauravat juuri heidän pälvikaljuilleen ja kalevisorsakravateilleen. Tauoilla valitusta saattaa tulla jopa enemmän kuin perusilmekeikoilla.
 
Joskus on vaan semmoinen tunne, ettei mikään kelpaa. Ensin ei riitä, että hymyää, sitten pitäisi muka vielä hymytä oikein ja oikeaan aikaan! Ei hemmetti, mieluummin sitten vaikka putkimieheksi.

Oliko se kenties Ami?
 
Ei ollu...

Miksi tanssimuusikon pitää aina hymyillä? Mä käyn joskus muutakin musiikkia keikalla soittamassa eikä silloin solistit tai kanssasoittajat ihmettele jos ei aina ole turpa levällään nauramassa.
Onko se just tanssimusiikissa niin, että mieluummin hehheh ja hahhah joka puolelle ja mitä rouva haluais sitten tanssia ja lässyn lässyn. Umpipaskaa. Mä käyn joskus tanssimusiikkibändejä katsomassa, ei vois vähempää kiinnostaa nauraako ne koko ajan.
 
Tanssimusiikki eroaa muista genreistä melko paljon just siinä, että ihmiset äänestää äkkiä jaloillaan, jos ei oo ollut mukava ilta. Illan mukavuuteen vaikuttaa moni seikka ja orkesterin iloisuus on yks niistä.
 
Jos joku Hynynen haistattaa vitut keikalla yleisölle, niin ens kerralla kys asiaa on 10 ihmistä enemmän todistamassa. Miks on näin, en tiedä... Mutta jos taas tanssimusagenressä tahtoo, että jengiä käy keikoilla, niin homma vaan etenee toisella tapaa.
 
Sä saatat joo käydä muiden bändien keikkoja katsomassa, mutta sun motivaatiot on ehkä muut kuin ~kaikilla muilla paikalla olevilla eli ei ehkä oo vertailukelpoista.
 
Tottakai ihmiset on erilaisia ja jotkut arvostaa bändin soittotaitoa, toiset tempoja, kolmas paikalta löytyviä tanssikavereita, mutta on sitten myös tää porukka, joka arvostaa ulkomusiikillisia asioita ja (ikävä?) kyllä tuon porukan määrä on melko hallitseva. Näitä kutsutaan esim sosiaalifoksaajiksi tms tavallisiksi tallaajiksi. Mihin arvelette vaikkapa nimeltä mainitsemattoman lappalaisen (olisko Roi oikea mesta?) bändin suosion perustuvan?

Souvarit ; menestyminen on varmastikin tuotteistamalla tehty,jokin Vikingarna esikuvana, tuskin ainakaan ihan sattumalta
-lappilaisuus
-perus-perinteisyys (perusbändi , haitari)
-helpot rallit
-ulospäin leppoisa mielikuva yleisölle

Viimeisimmässä bändimme kehityskeskustelussa purettiin taas yleisöpalautteita ja tulos oli aika selvä ja tuki omia mittauksiamme. Meillä on jokaisella soittajalla semmonen napista painettava laskuri (http://www.kangastukku.com/images/M … %20ompelutarvikkeet/laskuri_128.JPG). Kullakin soittajalla on ennalta määritetty tarkkailun kohde (basisti tarkkailee rumpalia, rumpali tarkkailee kitaristia, kitaristi tarkkailee kosketinsoittajaa, kosketinsoittaja tarkkailee laulajaa ja laulaja tarkkailee basistia) ja jokainen painaa laskurin nappia silloin jos huomaa ettei tämä tarkkailtava kaveri hymyile.
 
Myös näissä yleisön täyttämien palautemonisteiden (olen muistaakseni joskus aiemmin kertonut näistä tarkemmin) joukossa on kysymyksia mm. siitä, kuka on orkesterimme eniten tai vähiten hymyilevä tyyppi, kuka on ulkoiselta olemukseltaan viehettävä ja kuka taas ei jne. Näistä vastauksista sitten pisteytetään joka kuukausi (kuukausi on aika hyvä väli, jokaisella voi joskus olla yksi huono päivä ja näin pitkä ajanjakso tasoittaa piirrettävät käyrät lähemmäs keskimääräistä käytöstä) soittajien viehättävyysindeksi. Bändimme tilastovastaava piirtää tuloksista erilaisia käyriä ja tuottaa niistä powerpoint-esityksen.
 
Asiaan! Viimeisessä kehityskeskustelussa tuli siis ilmi, että sekä laskureidemme ja yleisöpalautteiden mukaan rumpalilla oli ollut todella huono kuukausi! "Hymyttömyysnapsuja" oli kertynyt roppakaupalla laskuriin, kolme kappaletta (neljäskin oli ollut basistin mukaan tuloillaan, mutta rumpali oli viime hetkellä kerännyt itsensä)! Kuten sanottu, huonoja päiviä mahtuu joskus mukaan (inhimillistä), mutta johonkin on raja vedettävä, olkoonkin sitten leukemiaepäilyjä jälkikasvulla tai ei tms. muuta selitystä. Yleisöpalautteenkin mukaan rumpali ei ole ollut ulkonäöltään erityisen miellyttävä, pientä sängentynkää on havaittu ja tukkakin on joskus ollut kampaamatta.
 
Sanasta miestä ja sarvista härkää! Vedettiin rumpalia urakalla turpaan ja nyt olisi iloiselle ja siistille rumpalille paikka tarjolla, yhteydenotot pikaviestillä kolmena kappaleena.

Viimeisimmässä bändimme kehityskeskustelussa purettiin taas yleisöpalautteita ja tulos oli aika selvä ja tuki omia mittauksiamme. Meillä on jokaisella soittajalla semmonen napista painettava laskuri (http://www.kangastukku.com/images/M … %20ompelutarvikkeet/laskuri_128.JPG). Kullakin soittajalla on ennalta määritetty tarkkailun kohde (basisti tarkkailee rumpalia, rumpali tarkkailee kitaristia, kitaristi tarkkailee kosketinsoittajaa, kosketinsoittaja tarkkailee laulajaa ja laulaja tarkkailee basistia) ja jokainen painaa laskurin nappia silloin jos huomaa ettei tämä tarkkailtava kaveri hymyile.
 
Myös näissä yleisön täyttämien palautemonisteiden (olen muistaakseni joskus aiemmin kertonut näistä tarkemmin) joukossa on kysymyksia mm. siitä, kuka on orkesterimme eniten tai vähiten hymyilevä tyyppi, kuka on ulkoiselta olemukseltaan viehettävä ja kuka taas ei jne. Näistä vastauksista sitten pisteytetään joka kuukausi (kuukausi on aika hyvä väli, jokaisella voi joskus olla yksi huono päivä ja näin pitkä ajanjakso tasoittaa piirrettävät käyrät lähemmäs keskimääräistä käytöstä) soittajien viehättävyysindeksi. Bändimme tilastovastaava piirtää tuloksista erilaisia käyriä ja tuottaa niistä powerpoint-esityksen.
 
Asiaan! Viimeisessä kehityskeskustelussa tuli siis ilmi, että sekä laskureidemme ja yleisöpalautteiden mukaan rumpalilla oli ollut todella huono kuukausi! "Hymyttömyysnapsuja" oli kertynyt roppakaupalla laskuriin, kolme kappaletta (neljäskin oli ollut basistin mukaan tuloillaan, mutta rumpali oli viime hetkellä kerännyt itsensä)! Kuten sanottu, huonoja päiviä mahtuu joskus mukaan (inhimillistä), mutta johonkin on raja vedettävä, olkoonkin sitten leukemiaepäilyjä jälkikasvulla tai ei tms. muuta selitystä. Yleisöpalautteenkin mukaan rumpali ei ole ollut ulkonäöltään erityisen miellyttävä, pientä sängentynkää on havaittu ja tukkakin on joskus ollut kampaamatta.
 
Sanasta miestä ja sarvista härkää! Vedettiin rumpalia urakalla turpaan ja nyt olisi iloiselle ja siistille rumpalille paikka tarjolla, yhteydenotot pikaviestillä kolmena kappaleena.
 
HOHOOO!!! Plussa napsahti! Mielekästä ja miehekästä toimintaa, turpiin vaan, niin eiköhän hymyä ala irrota. ;)

HOHOOO!!! Plussa napsahti! Mielekästä ja miehekästä toimintaa, turpiin vaan, niin eiköhän hymyä ala irrota. ;)
 
Joo, ja ivallisenkin hymyn saa suht.helposti naamoitua iloiseksi.

Jäärälle kiits.. nauru kun kuulema pidentää ikää :-D ja +

Pieni mieleentullut nyanssi vielä aiheeseen.
 
Oletteko muut huomanneet semmoista että mikäli soittajilla on keskenään "liian" hauskaa, ehkäpä naureskelevat toistensa källeille ja toilauksille, niin yleisössä herkimmät saattavat ottaa itseensä ja luulla, että soittajat nauravat juuri heidän pälvikaljuilleen ja kalevisorsakravateilleen. Tauoilla valitusta saattaa tulla jopa enemmän kuin perusilmekeikoilla.
 
Joskus on vaan semmoinen tunne, ettei mikään kelpaa. Ensin ei riitä, että hymyää, sitten pitäisi muka vielä hymytä oikein ja oikeaan aikaan! Ei hemmetti, mieluummin sitten vaikka putkimieheksi.
 
Syyttihän joskus ravintolapäällikkö dokaamisesta kun naureskeltiin lavalla.........
Ja tarjoiliat toitottivat ulkolaisten bändien hyvää iloista meininkiä (pojilla aina varma pimpsa ja kapakin parhaimmasta päästä,kelpas hymyillä..Siinä sai sitten ohessa vähän tarjoilijan-plantutkin.) Oma lehmä.... Ja ne putkimiehethän vasta hymyilijöitä on....vasta kun on emäntä yksin talossa
No onhan se iloinen naama mukavampi ,ku naama "kurtussa"............

Mihin arvelette vaikkapa nimeltä mainitsemattoman lappalaisen (olisko Roi oikea mesta?) bändin suosion perustuvan?
 
MOI
 
Kansan huonoon makuun. Enkä 'arvele' tässä asiassa.

Jaa hymyillä?? Erään kerran laivalla oltuamme basisti ja rumpali innostuivat ottamaan vähän reilummin keikan jälkeen. Oltiin päiväbändi. Aamulla 10:ltä alkoi veto ja rumpali tuli samoilta silmiltä juhlimisen jälkeen lavalle. Ei nähnyt niillä "tomaateilla" tuskin virveliä pidemmälle. Sali täynnä väkeä ja eka biisi käyntiin. Yksikään isku ei osunut rumpalilla kohdilleen. Basisti alkoi haukkumaan rumpalia, jolloin rumpali jätti biisin kesken ja ryntäsi basistin kurkkuun. Siinä vähän aikaa väänsivät ja rumpali lähti pois. Yleisö taputti ja hurrasi. Onneksi saatiin toinen rumpali paikalle. Jaa että olisi pitänyt hymyillä??
Toisen kerran eräässä solistibändissä jätkät veti hirveet pöntöt ennen keikkaa. Olin ainoa joka piti jollakin tavalla koko hommaa kasassa. Rumpalilla kääntyi komppi koko ajan. Basisti kaatoi jatkuvasti vahvarinsa ja johdot lähtivät paukkuen irti. Odotin vain että ilta loppuisi pian. Jaa että olisi pitänyt hymyillä??
Kerran jouduin tuuraamaan niin kauheaan bändiin että oikein hävetti soittaa. Jotenkin yritin pitää pokkani koko illan. Jaa että olisi pitänyt hymyillä??
Erään kerran ravintolaan hyökkäsi yhtä aikaa kolme "entistä vetoa" ja pisteenä iin päälle entinen vaimoni. Eikä tämä riittänyt vaan kaikki istuivat samassa pöydässä. Jaa että olisi pitänyt hymyillä??
Väsymyksen aiheuttamia olotiloja samaan aikaan opiskellessani, soittaessani ja kärsiessäni muutenkin erittäin suurista mielenterveys ongelmista ,silti hammasta purren molemmat kädet siteissä stressin aiheuttamasta käsi kivusta kärsien ja samalla soittaen 5-6 iltaa viikossa. Jaa että olisi pitänyt hymyillä ??
Lukemattomat kerrat katsoessani bändikavereiden viinan juontia ja koheltamista ja miettien että loppuisi tämä ilta jo. Jaa että olisi pitänyt hymyillä??
Kymmeniä vuosia katsoen yli-innokkaita hovimestareita, elämäänsä ja työhönsä kyllästyneitä tarjoilijoita ja hoveja jotka purkavat kaikki patoutumansa aina bändiin, asuessamme varsinaisissa rotanloukuissa ja kuunnellen asiakkaiden vittuilua kun eivät nyt osanneet soittaa sitä meidän duupa duupa lempibiisiä. Jaa että olisi pitänyt hymyillä??
Aina ei sitä hymyä tarvita, mutta ei koskaan mennen sieltä mistä rima on matalin olen työstä ja soittamisesta nauttinut, suoden ystävällisen sanan tai hymyn niille jotka ovat siihen aiheen antaneet omalla käytöksellään.
 
Hyvä !!! se on siinä...............

Tuo ylläoleva lainaus ja toteamus siitä on aivan kuin omasta elämästäni keikkarintamalla.

MOI
 
Kansan huonoon makuun. Enkä 'arvele' tässä asiassa.
 
No miks just Souvarit on suosittuja kaikista humppabändeistä?

Katohan, mäkillä on sama ku mulla.

Missään ei ketään, talvella pimeä ja jäätyy, kesällä miljardi sääskeä. Ei töitä, ei mitään.
 
Tästä tarvii omalta kohaltani sanoa, että se ettei siellä ole ketään on yksi parhaita puolia MINULLE. Ja tuosta talven pimeydestä: siellä on ihan 100% varmasti paljon enemmän valoa kaamosaikaan, kuin esimerkiksi täällä tänä talvena. Sääsket on riesa kieltämättä ja duunia ei ole liiemmin jaossa.
 
E: minä siis aion joku päivä muuttaa sinne takasin ja fiilistellä ihan rauhassa loppuelämän.

No miks just Souvarit on suosittuja kaikista humppabändeistä?
 
MOI
 
Niin. Sanoppas se.

Tästä tarvii omalta kohaltani sanoa, että se ettei siellä ole ketään on yksi parhaita puolia MINULLE. Ja tuosta talven pimeydestä: siellä on ihan 100% varmasti paljon enemmän valoa kaamosaikaan, kuin esimerkiksi täällä tänä talvena. Sääsket on riesa kieltämättä ja duunia ei ole liiemmin jaossa.
 
E: minä siis aion joku päivä muuttaa sinne takasin ja fiilistellä ihan rauhassa loppuelämän.
 
Mä tiesin, että tartut tähän, mutta onneksi meitä on monenlaisia. Eikä saa ainakaan ottaa hernettä nenään mun mielipiteestä.

Mä tiesin, että tartut tähän, mutta onneksi meitä on monenlaisia. Eikä saa ainakaan ottaa hernettä nenään mun mielipiteestä.
 
En ota enkä ottanu.:) Mutta tuota valopolitiikkaa et voi mitenkään kieltää.

....minä siis aion joku päivä muuttaa sinne takasin ja fiilistellä ihan rauhassa loppuelämän.
 
Mä voisin kyllä kuvitella asuvani Lapissa