Yleistä keskustelua musiikista ›

Omaan korvaan selkeästi parhaimmalta RATM-lätyltä soundaa, nähtävästi melkein kaikista muista poiketen, Renegades. Tuolla levyllä on mun mielestä just sitä paksuutta ja rupea mitä bändin musa tarvitsee. Kyllä se Rick Rubin osaa...
 
Opethin Ghost Reveriesillä on taas todella toimivat, isot ja orgaaniset soundit, jotka potkivat niin kevyemmissä kuin runttaavammissakin osissa.
 
Convergen Jane Doen äänimaailma taas on todella rupinen ja väkivaltainen, juuri niinkuin bändin musiikkikin. Todella iso osa koko levyn mahtavuutta..
 
Ja tietysti Hendrixin Band Of Gypsys, joka on oikeastaan ainoa Jimin levy jolla soundit tekevät musiikille todella oikeutta. Aika yllättävää, kun ajattelee että kyseessä on livetaltiointi.
 
No onpa jätkällä maku..:o
 
Renegadesia ja Band of Gypsysiä olen kuullut niin vähän, että niistä en osaa kommentoida, mutta Ghost Reveries soundit on minusta kohtuu hinttimäiset ilman mitään omaa luonnetta ja varsinkin mistä revit tuon "orgaanisuuden"? Koitettu hakea jotain 70 luku viba kliini metal saundia, ja lopputulos on ylisiivottu, ylimakea ällötys. Mä en pääse Ghost Reveriesin soundeista yli yksinkertaisesti tarpeeksi, että pystyisin kuunnella onko levyllä hyviä biisejä. Ne on kaikki huonoja (saundien takia). Mutta makunsa kullakin sitten kai, luulempa että tästä on moni ihan eri mieltä.
 
Jane Doe on myös ihan turha soundipolitiikan osalta verrattuna Convergen seuraavaan You Fail Me, jossa äänimaisema toimii ku häkä. Jopa bändin jätkät myöntäneet Jane Doen saundien olevan vähän turhan tekemällä tehdyt. Ei siinä, Jane Doe on kyllä vitun hyvä levy ja ei sitä saundit pilaa, mutta minusta parempaankin olisi pystytty.. kuten juuri You Fail Me osoittaa.
 
Primus - Brown Album. Siinä on vitun hyvät soundit. Sitten lähtökohtaisesti useammalla BM julkaisulla soundit on äärimmäisen hienot, soittimet kuullostaa itseltään ja siltä, että nyt on veivattu oikeesti kieli keskellä suuta. ns. tosissaan. En jaksa alkaa edes listata. Neurosiksen soundit on myös parhaimmistoa, varsinkin uudemmilla levyillä.

mutta Ghost Reveries soundit on minusta kohtuu hinttimäiset ilman mitään omaa luonnetta ja varsinkin mistä revit tuon "orgaanisuuden"? Koitettu hakea jotain 70 luku viba kliini metal saundia, ja lopputulos on ylisiivottu, ylimakea ällötys. Mä en pääse Ghost Reveriesin soundeista yli yksinkertaisesti tarpeeksi, että pystyisin kuunnella onko levyllä hyviä biisejä. Ne on kaikki huonoja (saundien takia). Mutta makunsa kullakin sitten kai, luulempa että tästä on moni ihan eri mieltä.
 
Tuo nyt vaan on mun korvaan selkeästi bändin paras levy soundeiltaan. Vaikkei tuota nyt orgaaniseksi voikaanpitkässä juoksussa sanoa (siis verrattuna niihin 70-luvun teoksiin), niin kyllä tuo eroaa edukseen moneen nykymetallilevyyn verrattuna. Eteenkin rytmiosastolla on sellaista irtonaisuutta, tai dynamiikkaa, jota liian harvoin nykypäivänä kuulee... Musta nuo kitarasoundit istuu levylle todella hyvin, mutta eniten mä tossa haluaisin korostaa tota rumpujen soundimaailmaa - kerrankin Opeth-levyllä on soundeina joitain muuta kun sitä metallimaailmasta revittyä kolkkoutta. Mun korvaan tämä levy kuulostaa, ehkä mainitusta syystä, ainoalta levyltä jolla soundit tekee bändille oikeutta. Eikä vanhemmillakaan levyillä suuremmin muu häirinnyt kuin ne ankeat rumpusoundit.
 
Jane Doe on myös ihan turha soundipolitiikan osalta verrattuna Convergen seuraavaan You Fail Me, jossa äänimaisema toimii ku häkä. Jopa bändin jätkät myöntäneet Jane Doen saundien olevan vähän turhan tekemällä tehdyt. Ei siinä, Jane Doe on kyllä vitun hyvä levy ja ei sitä saundit pilaa, mutta minusta parempaankin olisi pystytty.. kuten juuri You Fail Me osoittaa.
 
Jaahas, no miksikäs bändin jätkät sitten hyvin pitkälti palasivat tuohon Jane Doen "tekemällä tehtyyn" soundimaailmaan uusimmallaan? Olet tainnut lukea (?) You Fail Men aikaisia haastiksia joissa luonnollisesti halutaan hehkuttaa uusimman levyn ratkaisuja. Mun mielestä (enkä taida ihan yksin olla mielipiteeni kanssa) You Fail Me oli kevyt floppi ja jonkin sortin välityö bändin kataloogissa - eikä levyn laimeampi soundimaailma paljoa hommaa auta. Eihän tuo nyt mikään mahalasku levynä ole, mutta ei varmasti se mistä bändi tulevaisuudessa muistetaan. Loppupeleissä tuossa on kuitenkin suht samanhenkinen soundipolitiikka kuin Jane Doella, mutta kesympi - kuka sitä haluaa? No Heroesia kuunnellessa ei ainakaan bändi itse.

Red Hot Chili Peppers : Blood Sugar Sex Magik
Primus : Pork Soda
Deep Turtle : There's a Vomitssprinkler in my liverriver

Tuo nyt vaan on mun korvaan selkeästi bändin paras levy soundeiltaan. Vaikkei tuota nyt orgaaniseksi voikaanpitkässä juoksussa sanoa (siis verrattuna niihin 70-luvun teoksiin), niin kyllä tuo eroaa edukseen moneen nykymetallilevyyn verrattuna.
 
Onhan sitä paskasoundia juu, mutta onko se joku meriitti ja oikeus mennä riman ali? En lähtisi mitään dynamiikkaa hehkuttamaan Opethin tapauksessa muutenkaan.. eihän se nyt aina ole dynamiikka tarpeellista, mutta minusta Ghost Reveries on ihan "tasainen" ja "pliisu". Särkijä skebatkin on niin munattomat, että voisivat olla synat, rumpali hakkaa kokoajan samalla volalla jnejne.. emminä tiä. Ei maistu mulle ja eiköhän siinä ollu tarpeeks perusteluita miksei. Saahan tästä edelleen muut tykätä.
 
Hyväsoundisia, mutta "uusia" metallilevyjä:
 
Peste Noire - Folkfuck Folie
Deathspell Omega - Kenose
Drudkh - Blood in Our Wells
 
ja jotain non-bm esimerkkejä;
 
Neurosis - A Sun That Never Sets
Cult of Luna - Salvation
öö.. sori, emmä kuuntele paljoa metallia. Damn.
 
Jaahas, no miksikäs bändin jätkät sitten hyvin pitkälti palasivat tuohon Jane Doen "tekemällä tehtyyn" soundimaailmaan uusimmallaan?
 
Tiedä häntä. More $$$?
 
Olet tainnut lukea (?) You Fail Men aikaisia haastiksia joissa luonnollisesti halutaan hehkuttaa uusimman levyn ratkaisuja.
 
No tämä on varmasti aivan totta, että tietenkin uusin levy on aina paras ja sitä promotaan aikanaan.
 
Mun mielestä (enkä taida ihan yksin olla mielipiteeni kanssa) You Fail Me oli kevyt floppi ja jonkin sortin välityö bändin kataloogissa - eikä levyn laimeampi soundimaailma paljoa hommaa auta.
 
www.myspace.com/converge
 
MYSPACEN LAATU ON MITÄ ON, mutta mua ainakin rassaa toi, että kaikki on vedetty ihan saatanan lujalle ja ala/yläpää kirkastettu. Oikeasti väsyy korvat, ja toi tekemällä tehty "muna" on ihan turhaa. Saadaan stereot poppaan ja nuoleskellaan massoja. Yäk. You Fail Me:n sävellystyöhön sen paremmin puuttumatta, levy on soundipoliittisesti Convergen parhaimmistoa.
 
Eihän tuo nyt mikään mahalasku levynä ole, mutta ei varmasti se mistä bändi tulevaisuudessa muistetaan. Loppupeleissä tuossa on kuitenkin suht samanhenkinen soundipolitiikka kuin Jane Doella, mutta kesympi - kuka sitä haluaa?
 
En näe siinä, että soittimet kuullostaa enemmän iteltään mitään "kesyä". Enkä myöskään mitään rankkaa siinä, että masterkompura vedetään täysille.

Musta tuo "täysillä päin näköä" -soundipolitiikka vaan sopii Convergelle, vaikka en yleisesti tämän trendin suurin kannattaja ole minäkään. Mun korvaan taas You Fail Me kuulosti enemmän massojen kosiskelulta (vaikka aika marginaalisesti sekin) kuin Jane Doe. En usko että massat jaksavat tuota Convergen äärisoundia kauaa kuunnella - oli tuo mainittu Jane doe itellekin aikoinaan sen verran kova "shokki" ensikuuntelulla...
 
Cult Of Lunasta puheen ollen, tuo Salvation ei oikein mulle soundiensa osalta toimi. Vaikka kitaran säröjen pudottaminen ei yleensä rankkuutta pahemmin vähennäkään, niin tuon levyn runttausosioihin kaipaisin reilusti lisää rupea - hiukan The Beyondin tapaan. Hyvä levy tuo joka tapauksessa on.
 
E: Neurosiksen soundeista olen muuten aina tykännyt... Ei ihme, että noita on niin moneen otteeseen kopioitu.

Onhan sitä paskasoundia juu, mutta onko se joku meriitti ja oikeus mennä riman ali? En lähtisi mitään dynamiikkaa hehkuttamaan Opethin tapauksessa muutenkaan.. eihän se nyt aina ole dynamiikka tarpeellista, mutta minusta Ghost Reveries on ihan "tasainen" ja "pliisu". Särkijä skebatkin on niin munattomat, että voisivat olla synat, rumpali hakkaa kokoajan samalla volalla jnejne.. emminä tiä. Ei maistu mulle ja eiköhän siinä ollu tarpeeks perusteluita miksei. Saahan tästä edelleen muut tykätä.
 
Tuo on kyllä jännä levy.. Biisimateriaali ei edes hirveästi kuse, mutta äänimaailma on just niin tasapaksua, ettei jaksa innostua. Turhan kuivahkosta Deliverancestakin tykkäilin paljon enemmän.
 
Hyväsoundisia, mutta "uusia" metallilevyjä:
 
Deathspell Omega - Kenose
 
Tuossa on kyllä mahtisaundit. Kaikki on kunnossa, erityisesti rummut miellyttää korvaa. Ah niitä tomisoundeja ekan biisin alussa!

sen kummemmin ketjua lukematta:
 
Steely Dan - 2 Against Nature
 
*juoksee pommisuojaan*

Deep Insightin One Minute Too Late on kyllä aikamoista korvakarkkia, onneksi soundien lisäksi myös biiseiltään. Viime aikoina soundien puolesta erityisen hyvin on toiminut myös Roger Watersin Amused to Death ja Camelin A Nod and a Wink.

Megadethin Youthanasialla on mielestäni varsin asialliset saundit.

ZZ Top - Rhythmeen. Siinä on soundit minun mieleeni.

Derek & the Dominos - Layla And Other Assorted Love Songs
Santana - Abraxas
SRV - Texas Flood
Guns 'n Roses - Appetite for Destruction
John Mayer - Continuum
 
Tommoset tuli mieleen näin aluksi. Kitaristina tulee tietysti kuunneltua eniten kitarasoundia, mutta noilla levyilla on sen lisäksi myös muut asiat kunnossa.

Týrin Eric the Red levyn soundeista diggailen. Toimii.

Thin Lizzy: Johnny the Fox
Demon: The Unexpected Guest
Molly Hatchet: No Guts No Glory
Iron Maiden Piece Of Mind
Rory Gallagher: Top Priority