Rumpu tai lautanen on jo lähtökohtaisesti inharmoninen soitin, siinä ei ole perustaajuutta ja sen mukaista aritmeettista yläsävelsarjaa Niin siis jos kalvo on kiristetty tasaisesti niin sillä on kyllä perustaajuus ja yläsävelet, mutta ne yläsävelet eivät ole perustaajuuden kokonaisia kerrannaisia vaan, omistamani fysiikan oppikirjan mukaan, pyöreän kalvon sarja menee suunnilleen näin: 1.00, 1.59, 2.14, 2.30, 2.65, 2.92, 3.16, 3.50 -- eli todellakin "läjä taajuuksia". :) Jos rummun kalvo on kiristetty väärällä tavalla, niin se saattaa soida hyvinkin pitkään ja saada bändin kuulostamaan epävireiseltä ja/tai resonoida muiden soittimien mukana ikävästi. Rumpujenviritysgurut käyttävät kolmea peruskikkaa: - Kalvo kiristetään hieman epätasaisesti, mikä mm. muokkaa tuota yläsävelsarjaa. - Ylä- ja ala kalvot viritetään eri taajuksille, niin että vaihe-ero vaimentaa soinnin. - Perustaajuudet viritetään mustille koskettimille... En nyt muista mitä ne täsmälleen oli, mutta jotain tyyliin D#, Bb, G#.... joita harvemmin muuten käytetään. Edit: Virvelirumpuhan on sitten vielä luku sinänsä, kun siitä saadaan tuo "rätsähdys", mikä näkyy spektrogrammeissa "pilvenä" korkeilla taajuuksilla. Mielenkiintoiset nuo kuvat. :D |