Rock, pop, alternative ›

Kaksi koiraa-levy on täynnä vahvoja tekstejä, hyviä sävellyksiä ja uskomattomia kitarajuttuja. Yks kaikkien aikojen suosikkilevyjäni.

Röyhkä kertoi luokkakuva ohjelmassa että ei osaa tehdä musiikkia jos mukana ei ole taitavia soittajia jotka pystyvät toteuttamaan ja muokkaamaan ideoita, näistä tärkein on takuulla Riku Mattila mutta erikseen pitää vielä mainita ainakin Mats Huldén ja Pekka Gröhn. Hienoa että yhteistyö jatkuu Mattilan kanssa.

Röyhkä kertoi luokkakuva ohjelmassa että ei osaa tehdä musiikkia jos mukana ei ole taitavia soittajia jotka pystyvät toteuttamaan ja muokkaamaan ideoita, näistä tärkein on takuulla Riku Mattila mutta erikseen pitää vielä mainita ainakin Mats Huldén ja Pekka Gröhn. Hienoa että yhteistyö jatkuu Mattilan kanssa.
 
Veikkaan, että Heikki Tikka oli myös tärkeä mies soittajana ja sovittajana.

Veikkaan, että Heikki Tikka oli myös tärkeä mies soittajana ja sovittajana.
 
Tikka on niin hyvä! Vikkula varmaan noista nykyjätkistä aika tärkeä

Veikkaan, että Heikki Tikka oli myös tärkeä mies soittajana ja sovittajana.
 
Varmasti olikin. Hiljaa toivoin, että Tikka rummuttelisi tässä uudessa projektissa, mutta eipä sentään. Onhan noita muitakin asiallisia.

Varmasti olikin. Hiljaa toivoin, että Tikka rummuttelisi tässä uudessa projektissa, mutta eipä sentään. Onhan noita muitakin asiallisia.
 
Tikka on muuten aivan käsittämättömän kova. Hitto sellainen kuulas ride-ajelu, sitä ei muualta saa.

Tikka on muuten aivan käsittämättömän kova. Hitto sellainen kuulas ride-ajelu, sitä ei muualta saa.
 
Ja saatinan hyvät rumpusoundit. Nartun levyt on muutenkin hyvä esimerkki 80-lukulaisista levyistä, mitä ei pilattu "moderneilla" soundeilla. Ei kuulosta vanhentuneelta. Toki tietty sovitukset vaikuttaa kanssa, mutta samat sanat niistäkin.
 
Tikan huippuhetkiä on mm. "Joo joo joo".

Kehutaan nyt sitten originaali-Narttua oikein olan takaa. Mattila-Paulamäki-Tikka loi minusta ihan oman sointinsa, jonka oivaltavuus ei ole vanhentunut pätkääkään; vaikka klasaria onkin. Yhteissoinnin niukkuudesta tuli enemmän.

Kehutaan nyt sitten originaali-Narttua oikein olan takaa. Mattila-Paulamäki-Tikka loi minusta ihan oman sointinsa, jonka oivaltavuus ei ole vanhentunut pätkääkään; vaikka klasaria onkin. Yhteissoinnin niukkuudesta tuli enemmän.
 
Paulamäen bassosoundi oli aika jymäkkä, ainakin maa on voimaa levyllä. Se tosin ei vanhene samoin kuin noi 80-luvun hirveät rumpusoundit, joita ei siis ollut nartun levyillä.

Kaukohan on itse jossain haastatteluissa vähän dissaillut noita 80-luvun levyjään, ettei niitä oikein koskaan tehty niin huolellisesti kuin olisi pitänyt tjsp, mikä tällai kuulijasta tuntuu oudolta kun omaan korvaani biisit, sovitukset, soitto ja tuotanto ovat kaikki A-luokkaa. Toki tekijällä on luonnollisesti eri näkökulma asiaan.

Mun nähdäkseni noiden Nartun levyjen hieno soundi lähtee juurikin siitä että biisit on näkemyksellisesti sovitettu melko minimalistisiksi ja erittäin hyvin soitettu. Tämä siis yhtään äänittäjän ammattitaitoa väheksymättä.
 
Siis kaikkinensa todella hyvän kuuloisia levyjä, "maa on voimaa" ja oliko se "pikku enkeli" niin tuo bassosoundi on sen aikaisella suomalaisella levyllä ennenkuulumaton, ja tuoreelta kuullostaa edelleen. On niinkuin yhtä hallitseva kuin King,s X:n tuotannossa, vaikka vähän eri genressä liikutaankin.

Siis kaikkinensa todella hyvän kuuloisia levyjä, "maa on voimaa" ja oliko se "pikku enkeli" niin tuo bassosoundi on sen aikaisella suomalaisella levyllä ennenkuulumaton, ja tuoreelta kuullostaa edelleen. On niinkuin yhtä hallitseva kuin King,s X:n tuotannossa, vaikka vähän eri genressä liikutaankin.
 
Maa on voimaa -bassojyräys nousee Suomen eliittiin milloin tahansa. Se alleviivaa sanoituksen ja biisin hengen; heittää tumman maan kuuntelijan silmille ja pistää loskassa kiitävän junan kiihdyttämään vauhtiansa.

Maa on voimaa -bassojyräys nousee Suomen eliittiin milloin tahansa. Se alleviivaa sanoituksen ja biisin hengen; heittää tumman maan kuuntelijan silmille ja pistää loskassa kiitävän junan kiihdyttämään vauhtiansa.
 
yep, kun sain tuon levyn, koska se ilmesty -85 tai -86,, niin sitä voisi kommentoida Kari Peitsamon sanoin: "silloin tuli tippa silmään ja olin pissata housuihin". Soon hyvä.

yep, kun sain tuon levyn, koska se ilmesty -85 tai -86,, niin sitä voisi kommentoida Kari Peitsamon sanoin: "silloin tuli tippa silmään ja olin pissata housuihin". Soon hyvä.
 
Voi miten liikuttavaa :-) Kyllä Narttu oli ehdotonta eliittiä (jos ei se tässä vielä ole selväksi tullut). Kuolemattomia ovat nuo 80-luvun puolivälin albumit.

Oli aikamoinen kunnia soittaa Röyhkän rundilla -91. Pääsi vetämään Paskaa Kaupunkia, Talo Meren Rannalla, Maa On Voimaa, Sukellan Taivaalle...Hauska juttu kun treenattiin biisejä, niin Gabi Hakanen tuli treenikämpälle kuuntelemaan miten olen ottanut biisit haltuun. Pistettiin menemään "Tuo Pensas Liikkuu" biisi, ja sen jälkeen Gabi oli vähän mietteliään näköinen. Menin vähän paniikkiin ja kysyin oliko vedossa jotain vikaa? Se vastasi että ei, mutta se oli vetänyt ne rummut kahdella otolla, päällekkäisäänityksenä. Minähän en sitä tiennyt, vaan olin treenannut sen kompin levyltä kuuntelemalla. Ihmettelin vaan että onpas keksinyt progekompin.
Olen varmaan ainoa rumpali joka on soittanut rumpusoolon Paska Kaupunki biisiin ja pudottanut artistin täysin...

Onnistuinko tappamaan tämän keskustelun???

Onnistuinko tappamaan tämän keskustelun???
 
Ääh, kaikki vaan hetkisen huokaavat kunnioituksesta. :-)
 
Lienen nähnyt sinut tällä kiertueella, hyviä keikkoja olivat. (Ja itse asiassa yhtyelistaasi katsoessa totean, että lienen nähnyt sinua montakin kertaa livenä ja meillä lienee jopa yhteisiä puolituttuja, mutta se lienee off-topic...)

Ääh, kaikki vaan hetkisen huokaavat kunnioituksesta. :-)
 
ja itsekritiikki iski amatööreille, että mitä tänne enää kehtaa kirjoittaa, ei vaan ihan hienoa saada ihan ensi tai ainakin toisen käden tietoa.

Sensuuri iski. Kiitos niille jotka ehtivät lukea viestini.

Hienoa tarinaa! Mukava kuulla tuollaisia kokemuksia. :)