Puhaltimet ›

Heips!

Eli,olen 17vee klarinetisti ja minua kiinnostaisi saada harrastuksestani myös ammatti. Tähtäimessä olis Siba ja mahdollisesti (mikäli sibiksen ovet ei heti aukea) myös Stadia. Kuinka kova taso Suomessa on tällä hetkellä klarinetisteilla ja minkälaiset olivat pääsykokeet kyseisiin laitoksiin? esim. mitä kappaleita soititte pääsykokeessa?

Teen D-kurssin tänä vuonna ja kiinnostaisi tietää,mihin todella kannattaa panostaa:)
KIITOS JO ETUKÄTEEN!!
PS.PAHOITTELEN VIRHEELLISTÄ OTSIKKOA:D

Heips!

Eli,olen 17vee klarinetisti ja minua kiinnostaisi saada harrastuksestani myös ammatti. Tähtäimessä olis Siba ja mahdollisesti (mikäli sibiksen ovet ei heti aukea) myös Stadia. Kuinka kova taso Suomessa on tällä hetkellä klarinetisteilla ja minkälaiset olivat pääsykokeet kyseisiin laitoksiin? esim. mitä kappaleita soititte pääsykokeessa?

Teen D-kurssin tänä vuonna ja kiinnostaisi tietää,mihin todella kannattaa panostaa:)
KIITOS JO ETUKÄTEEN!!
PS.PAHOITTELEN VIRHEELLISTÄ OTSIKKOA:D
 
Ihte kans aattelin ton Dn tehä ennen armeijaan lähtöä. Siellä sit sotilassoittajan paperit jne... En usko et niistäkää haittaa on jatkon kannalta. Ja sitäpaitti puolustusvoimilla aika monta varteenotettavaa työpaikkaakin on puhallinsoittajia aatellen...

MItä ajattelit sillä soittotaidollasi tehdä?
Opettaa,olla orkesterissa?Solistina?kamarimuusikkona?
 
Niin se nyt vaan on että suomessa ei montaa vakanssia ole auki orkesteriin vuosittain puhaltimissa.Jos susta tulee yksi parhaista,on ovet aina auki,koesoittojen kautta.
Jos sä haluat soittokuntaan,koesoiton kautta saatta irrota.
Opettajia aina kaivataan mutta klarinetti on varsin harvinainen soitin.Ei niin harvinainen kui oboe tai fagotti mutta vähän on oppilaitakin luvassa jos vain yhdessä oppilaitoksessa opettaa.
solistisna ei puhaltaja pärjää SUOMESSA.Jos susta kasvaa euroopan kuumin nimi niin sitten on työtä,Hyvin yksinäistä sellaista.
 
ammattikorkeakouluun on helpompi puhaltajana päästä kuin akatemialle.
Kumpikaan ei takaa sitä että pystyt itsesi elättämään.Se on vasta koulu paikka.
D-kurssi taso pitää VÄHINTÄÄN olla taskussa.Akatemialla etsitään enemmän poikkeuslahjakkuuksia.
 
Kaikki on kiinni siitä mitä itse olet ja miksi päätät tulla-

Äläs ap lannista klaraa! Köyhää tämä on, se on totta, mutta saapahan ainakin tehdä sitä, mistä tykkää. Tosin välillä jo harkitsin lähteväni opiskelemaan hevosalaa... Perheellisenä kuitenkin vähempikin työmäärä voitti opiskelun. Ja pollejen kanssa sitä vasta saa töitä tehdäkin lähes olemattomalla palkalla. Siis, kyllä musiikinkin parista saattaa töitä löytyä ja ainahan voi vaihtaa alaa ja rikkaan puolisonkin voi ottaa... jos vain päättää.

Tärkeintä on, kun musiikkia todella lähtee opiskelemaan ammatikseen, että tekee sitä mitä oikeasti rakastaa. Jos musiikin parissa touhuaa perfektionistina, eli joissakin tapauksissa musiikkia tekee pakosta eikä halusta, ollaan totaalisen väärillä alueilla ja väärillä motiiveilla. Jokaiselle muusikonurasta haaveilevalle onkin oltava äärettömän selvä, että opiskelu on usein kovimpaa kuin missään muualla.
Jos läpäiset kaikki nämä kriteerit niin vähän noista tutkintotasoista. Elikkä lähtökohtana sekä sibaan, että stadialle (metropolia) on, että on suorittanut opistotason. Lukiotodistus on myös oltava plakkarissa. Jos ala tuntuu oikealta, eikä mikään muu ala tule kysymykseenkään ja olet valmis puurtamaan sormesi ruvelle valintasi takia on valinta ilmanmuuta oikea.
Vielä sellainen pointti, että jos pääset sibaan opiskelemaan olet melkovarmasti työllistetty. Muusikoiden työttömyydestä puhutaan usein, mutta totuus on, että suomessa alaa voi opiskella niin monessa korkeakoulussa, että vähemmän tasokkaat jäävät välttämättä ilman työtä. On toki myös mahdollista hakeutua ulkomaille opiskelemaan alaa. Ystäviäni opiskelee saksassa ja ranskassa sekä jokunen virossa.
Mahdollisuuksia on.
Ei muutakun tsemppiä!!!

Oli oikein hyvä pointti tuo että musiikin alalle kannattaa hankkiutua vain silloin jos siitä niin paljon tykkää.( että on valmis köyhäilemäänkin.)
Aika monet lääkärithän ovat aktiivisia musiikinharrastajia.ja heistäkin löytyy ihmisiä joilla olisi taitojensa puolesta ollut mahdollisuudet vaikka mihin musiikin saralla.Kuitenkin toisia ihmisiä taattu tulo ja työpaikka houkuttelee enemmän.
 
Minusta ei ole lannistamista että puhuu totta.Tämä on niin pieni maa ja vähän työtä tarjolla orkestereissa.Itsensä voi kyllä musiikilla työllistää monin tavoin.Se vaatii vaan sitkeyttä ja mielikuvitusta..
 
Sibiksestä myös valmistuu työttömiäkin vaikka kuinka olis erinomaisin arvosanoin talosta diplominsa tehnyt.
 
Kun eurooppa on avoin ja kaikki paikat yleisessä haussa myös muista maista saapuu koesoittoihin käsittämättömät määrät huippulahjakkuuksia.
 
Jos ei ilman musiikkia voi elää ja siitä työn itselleen haluaa niin sitten pitää puskea kohti tulevaa luottavaisin mielin.
"jos ei veikkaa,ei voi voittaa"
 
Onnea matkallesi!

Opettajalle kyllä riittää töitä jos huvittaa tehdä ja asenne on muutenkin kohdallaan. Olen Stadiasta valmistunut ja varsinkin jos suuntautuminen on pedagogiikkaan niin suosittelen lämpimästi. Siellä ainakin klarinetin pediopinnot on oikeasti hyvät! Pakollisena hauissa on muistaakseni jo useamman vuoden ollut Gaden fantasiakappale tai Quetin Petite piece, nyt en muista kumpi. Vapaavalintaisessa oma opettaja osannee neuvoa parhaiten.

Heips!

Eli,olen 17vee klarinetisti ja minua kiinnostaisi saada harrastuksestani myös ammatti. Tähtäimessä olis Siba ja mahdollisesti (mikäli sibiksen ovet ei heti aukea) myös Stadia. Kuinka kova taso Suomessa on tällä hetkellä klarinetisteilla ja minkälaiset olivat pääsykokeet kyseisiin laitoksiin? esim. mitä kappaleita soititte pääsykokeessa?

Teen D-kurssin tänä vuonna ja kiinnostaisi tietää,mihin todella kannattaa panostaa:)
KIITOS JO ETUKÄTEEN!!
PS.PAHOITTELEN VIRHEELLISTÄ OTSIKKOA:D
 
Joitain ajatuksia muusikkoudesta:
 
Suosittelen alalle lähtemistä vain rakkaudesta lajiin. Rikastuminen on hvyin epätodennäköistä, palkat lähtee surkeimmillaan orkestereissa siitä 1500 euron kieppeiltä (tuttisoittaja), ja suhteessa orkesteripaikkaan vaadittavaan työmäärään korvaus on erittäin minimaalinen. Klarinetissa on tietenkin todennäköistä että soittaja on joko äänenjohtaja/varaäänenjohtaja tai saa jostain sivusoittimesta lisää (basso/es-pilli).
 
Palkka on siis kehno, kun otetaan huomioon se että harva puhaltaja saa palkkaa vielä 4-5 ammattiopintojenkaan jälkeen... Armeijan soittokuntiin voi päästä helpommallakin, jos puhallinorkesterisoitto kuulostaa mielekkäältä työltä. Klarinetinsoittajan paikkojahan intti tarjoaa suhteessa huomattavasti sinfoniaorkestereita enemmän. Mikäli yhdistelmä itä-Suomi+huono palkka ei pelota on työllistyminen monin verroin helpompaa!
 
Opettajuus on sitten se toinen vaihtoehto, opettaminen on kivaa hommaa, tosin suurilla oppilasmäärillä työn palkitsevuusaste jossain määrin laskee kun hommasta alkaa tulla vähän liukuhihnamaisempaa, ihan käytännön pakosta. Mikäli omaat rauhallisen mielen ja olet valmis kuuntelemaan runsaasti veikeitä pikku vinkauksia niin siitä vaan! Palkkaus ei ole ainakaan kehnompi kuin huonoimmissa orkestereissa (tieto ei ole varma, en ole ollut päätoimisena). Ja Amk:n opettajanahan on jo vallan hyvä liksa, mutta vaatimukset onkin jo tasoa.
 
Palkkaus on tietysti itsestäkin kiinni, mitä enemmän järkkää itselleen keikkoja sitä enemmän saa rahaa. Jos näkee vaivaa niin voi tehdä ihan hyvänkin tilin, mutta VAIN jos näkee vaivaa.
 
Mikäli palavasti siis rakastat soittamista niin kannattaa selvitellä heti mitä kappaleita on ollut pääsykokeissa Akatemiassa/Konsalla. Mnetistä ei varmaan hirveästi vastauksia herunut, kysele mieluummin opiskelijoilta ja opettajilta, tutuilta ja tuntemattomilta. Pahaksi ei ole käydä esimerkiksi yksityistunneilla tai kesäleireillä opettajilla jotka sinua kiinnostavissa opinahjoissa opettavat. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä, ellei sitten opettajasi satu olemaan todella hyvin selvillä asioista (tarkoittaa siis että on aivan hiljattain opiskellut tai sitten opettaa akatemiassa tai jollain konsalla).
 
Mitä tasoon tulee, niin klarinetistit ovat vallan erinomaisia Suomessa, kilpailu on tiukkaa. Hakijamäärät orkestereihin vaihtelee isojen bändien 40-50 hakijasta keskisuurten 15-30 hakijaan, ja pienissä orkestereissa hyvin todennäköisesti jopa alla 10 hakijaa. Armeijan bändeissä (tämä vain perstuntuma, ei fakta) luultavasti kaartin ulkopuolella aina alle 10 hakijaa. Hakijoista paikalle tosin vaivautuu yleensä vähän alle puolet, joten lukuihin ei aina kannata suhtautua kauhean kriittisesti.
 
Musiikkiopistojen opettajan paikkojen hakijamääristä ei ole minulla tietoa, mutta luonnollisesti isolla paikkakunnalla on runsaasti hakijoita, itä-Suomessa ei välttämättä kuin muutama. Puhallinorkesterin johtaminen on aina iso plussa, kannattaa harrastaa ja tehdä kursseja jos vaan voi, esim. kesäleireillä.
 
Klarinetisteilla on varmaan se Mozart ikuisena mittatikkuna, sen pitää mennä ilman virheitä ja musikaalisesti. Vaikka kuinka hienosti soittaisi, niin kyllä se pienikin kiksi laskee mahdollisuuksia huomattavasti koesoitossa, jos on 30 muuta jonossa. Raakaa peliä mutta niin se vaan menee.
 
Eli, lyhyesti: Mikäli rakastat soittamista, niin onnea ja menestystä. Mikäli haluat vain kokeilla että onkos se soittaminen kivaa, niin kannattaa miettiä todella vakavasti kannattaako lähteä. Paljon töitä se vaatii joka tapauksessa. Onnea matkaan!

Hertsileijaa. Plussaa cliffiessille. Joo ja kaartin ulkopuolella ei ole yleensä ketään hakijaa missään soittimessa. Ollaan nimittäin haettu kitaristia ilmavoimien soittokuntaan kohta vuosi, eikä ainoatakaan pätevää kitaristia. kokelaita on ollu ehkä viisi. että sen puoleen pitäis jotain leikkauksia (nimittäin nuorennus sellaisia) tehdä, että sais taas toimimaan nää hommat. Vaasan bändikin tuntuu kuihtuvan, ja moni muukin taistelee soittajapulasta.

Kiitos vastauksista! Tiedän tien olevan kivinen,mutta onneksi olen luonut suhteet pariin Suomen huippuun ja he kannustavat minua Sibikseen:) Tiedän että väh. D-kurssi vaaditaan mutta tulen tuon kurssin kuitenkin C-tason ohjelmistolla suorittamaan. Mozartin konsertto on kyllä tuttu. Toinen osa on tullut esitettyäkin joskus...
Orkesterimuusikon ura kiinnostaa ja myöh.solistiset erikoistumisopinnot. Onko jollain kokemusta? Opettaminen ainakaan mus.op tasolla ei kiinnosta. Vaikka työllistyminen on vaikeaa uskon lahjakkaille aina hommaa riittävän. Se on treenin takana:)
Rima pitää asettaa korkealle ja mennä vielä reilusti yli!

Kiitos vastauksista! Tiedän tien olevan kivinen,mutta onneksi olen luonut suhteet pariin Suomen huippuun ja he kannustavat minua Sibikseen:)
 
Aina parempi näin.
 
Tiedän että väh. D-kurssi vaaditaan mutta tulen tuon kurssin kuitenkin C-tason ohjelmistolla suorittamaan. Mozartin konsertto on kyllä tuttu. Toinen osa on tullut esitettyäkin joskus...
 
Myöskin hyvä näin.
 
Orkesterimuusikon ura kiinnostaa ja myöh.solistiset erikoistumisopinnot. Onko jollain kokemusta? Opettaminen ainakaan mus.op tasolla ei kiinnosta. Vaikka työllistyminen on vaikeaa uskon lahjakkaille aina hommaa riittävän. Se on treenin takana:)
 
Solistiset erikoistumisopinnot? Tarkoittaa siis käytännössä mitä? Mikäli kyseessä on siis vaikkapa Amkissa erikseen tehtävät opinnot valmistumisen jälkeen (eli siis A-kurssi) niin kyllä ne on tehtävä ennen orkesterimuusikon uraa. Akatemiassahan A-kurssi kuuluu maisterin tutkintoon.
 
Mikäli orkesterimuusikkous kiinnostaa niin kannattaa valita huolella jos päätyy Amkkiin. Pedi-linjalla on nykyisin niin paljon kaikkea musiikkiin liittymätöntä oheistoimintaa että pahimmillaan ei jää aikaa treenille. Jos muusikko-linjalle menee niin sitten on tietysti opettajamarkkinoilla huonommassa asemassa. Kannattaa pohtia hyvin. Ite olin ensin Amk:ssa muusikkolinjalla ja sitten Akatemiassa. Toimi minulle. Aloittaessani tosin valitsin muusikkolinjan vain siksi etten ollut pätkääkään kiinnostunut opettamisesta. Sittemmin on mielipide muuttunut, kivaahan sekin on! Päätoimi tosin muusikkona. Amk:n muusikkilinjan papereillahan ei käytännön elämässä sitten taida olla muuta kuin wc-paperin arvo...
 
Rima pitää asettaa korkealle ja mennä vielä reilusti yli!
 
Ja mielellään vielä rennosti, ja muistaa elää välillä. Siitähän se tulkinta syntyy.

Kiitos vinkeistä, Cliffies! Juu,kyllä musiikin maisteriksi aion valmistua mikäli musiikkiura minua kutsuu.
Musiikki on elämäntapa,ei sitä saa liian vakasti ottaa. Rennosti mut asenteella:D