Kitarat: soittaminen ›

joo elikkä oon soitellu kitaraa parisen vuotta ja soitan enimmäkseen omia riffejä ja soolon pätkiä jotka ei oo mitenkään hyviä. kävin noin 2 vuotta tunneilla ja lopetin just ennen joululomaa. en osaa yhtäkään biisiä ulkoa ja minusta kaiken oman soittaminen on paljon hauskempaa puuhaa. tuntuu että soitto ei oo kehittyny yhtään viimisen puolen vuoden aikana vaikka soitan joka päivä nykyään. MIKÄ AUTTAISI?

Monesti se ettei kehity joidenkin tapauksessa tule nopeammaksi tekniikaltaan...
:D jou... On se että unohdetaan treenata mitään uutta... Joskus sanotaan että ei ole nopeus kasvanut vaikka aloitin hitaasti... Mutta tietyssä pisteessä se tuntu vaikealta mutta se suju juuri ja juuri niin ei sen edemmäs ole nostanut niin ei opi soittamaan sitä tempoa... no uusia riffejä ja skaaloja harjoittelu listaan. ;D

kiitos kun vaivauduit kirjoittamaan! ja kiitos myös vinkeistä.

Ensisijaisesti kannattaa tehdä sitä mikä on mielekästä itselleen. Jos tykkäät soitella omia juttujasi niin se on ok, tämä ei kuitenkaan takaa välttämättä kehitystä soittajana.
 
Konkreettisena esimerkkinä voisin ehdottaa seuraavaa: kokeilepas treenata tosissasi pari hyvää biisiä niin, että pystyt soittamaan koko biisin esimerkiksi levyn mukana ulkomuistista. Silloin soitto saa enemmän lihaa luiden ympärille verrattuna siihen että soittelisit satunnaisia riffin- ja soolonpätkiä. Plus, jos sinulla on mahdollisuus tai haluat soittaa muiden kanssa, niin suosittelen, se on erittäin kehittävää puuhaa.

Olen itse myös aloitteleva soittaja ja meinaa joskus junahtaa myös soitanta paikoilleen, kun soittelee niitä näitä. Yleensä kun vetelee vaan lonkalta riffittelyä ja soolonpätkiä tulee käytettyä sormituksia ja rytmiikoita jotka ovat jo jokseenkin hallussa. Tämä ei kehitä niin paljon kuin esimerkiksi jonkun kappaleen opettelu, koska vaikealta tuntuvat asiat tulee usein kierrettyä.
 
Jos tykkäät nimenomaan oman matskun soittelusta niin ehdottaisin, että kokoaisit vaikka ihan tabeina paperille tai esimerkiksi guitar pro:hon noita melodian pätkiä ja riffejä joita soittelet ja muokkaat niistä sitten vähän haastavampia, lisäilet nuotteja ja rakennat sormituksia asioiden ympärille, jotka tuntuvat vaikeilta. Myöskin kaikenlaiset pickaus ja sormitreenit ovat todella hyviä kehittymisen kannalta. Näitä treeniohjelmia sun muuta treenaukseen liittyvää on tämä foorumi pullollaan.

Tässäpä sulle yhdenlainen, plussiakin kerännyt paketti. :)
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=154912#p7828675

Usein sellainen musiikki, mist eniten ite saa kiksejä, toimii myös samassa tarkotuksessa soittamisen suhteen. "Lempimusiikissa" on usein sellasia juttuja, joita ei ollu etukäteen tajunnu, vaan et oli vaan kuulostanu siistiltä, mut sit niit rupee treenaamaan, ja koht huomaaki et niit saman tyylisiä juttuja käyttää huomaamatta omassa soittelussa. Ainaki mun mielestä se on avartavaa ottaa selvää, miten niitä "Hitto et on siisti kohta"- juttuja soitetaan. tietenki kokonaisten biisien opettelu kehittää luultavasti viel enemmän, ja ainaki voi rokkailla biisin tahtiin, mut joka tapauksessa.... niin, yks ajatus vaan.

Bändiin soittamaan, siinä oppii parhaiten soittamaan musiikkia, itselle ainakin suurin kasvu muusikkona tapahtunut sen jälkeen kun löin bändin kasaan.

Bändiin soittamaan, siinä oppii parhaiten soittamaan musiikkia, itselle ainakin suurin kasvu muusikkona tapahtunut sen jälkeen kun löin bändin kasaan.
 
Aloittelevan kitaristin ei ole ihan noin helppoa saada bändiä. Kitaroinnin ja eritoten sähkökitaroinnin suosio on kasvanut räjähdysmäisesti viimeaikoina. Jos kaveripiiristä saa bändin on todella onnekas. Itse käynyt soittelemassa ystävien kanssa muutaman kuukauden nyt. Kys. bändin rumpali on mukana lisäksi neljässä muussa projektissa, samoin basisti, eikä silti kaikille kepittäjänaluille riitä bändiä jossa harjoitella soittoa. Rumpaleita ja basisteja tämän maan nuoriso kaipaa :P

Sointuja skaaloja raskasta raadantaa ja kehittäviä biisejä.

Bändiin soittamaan, siinä oppii parhaiten soittamaan musiikkia, itselle ainakin suurin kasvu muusikkona tapahtunut sen jälkeen kun löin bändin kasaan.
 
Ehdottomasti!
Heti tulee motivaatiota treenata ihan oikeita biisejä, kun ne on OSATTAVA. Itselläni tuppasi "opetteleminen" jäämään aina siihen, että laitoin GP:n päälle ja opettelin ulkoa vain ne pätkät, jotka eivät menneet suoraan "prima vistana". (Leadosiot, teknisemmät/nopeammat riffit, tai oudommat rytmitykset)
 
Illanistujaisissa sai sitten posket punaisena nolostella, kun iskettiin kitara käteen eikä osannut soittaa, kuin niitä tahdin tai parin mittaisia pätkiä, ja itse runko puuttui.
 
Itseasiassa, en ole vielä bändin kanssa soittanut ensimmäisiäkään treenejä, mutta tämänpäiväisiä neitsyttreenejä ajatellen on pitänyt oikeasti tehdä töitä. Tänään se sitten joko palkitaan, tai passitetaan takaisin treenaamaan.

Jos kerta oot vaan suurimmaks osaks soitellu omia riffejä ja melodioita sun kannattas ehdottomasti alkaa opetella myös valmiita biisejä, sillä siinä käy helposti niin, että jankkaat vaan samoja juttuja. Muitten biisejä opettelemalla saat kertytettyä "sanavarastoa", joista voit sitte ottaa oppia omiin riffeihisi. Kannattaa myös kuunnella jotain uutta musiikkia sillä kuuntelemallakin voi saada noita vaikutteita.
 
Sitten tietysti jos tekniikkaa haluut petrata ni jos et oo metronomin kanssa harjoitellut ni se kannattaa alottaa. Voi aluks tuntuu vähän tylsälle, mutta parhaiten saa tekniikkaa kehitettyy ku ottaa vaan jonkun riffin tai soolon pätkän ja alottaa eka tosi hitaalla temmolla ja pikku hiljaa nousee siitä sitten. Jo parissa viikossa huomaa miten soitosta on saanu tiukempaa.

Huoh pitkään aikaan nyt ei oo ollu kitaraa kädes ja sillon ku on niin oon soittanu niitä vanhoja riffejä ja niitä mitä osaan ja sit vaan niitä omia juttuja ja sit ku pitäs kattoo jotkut tabit nii en jaksa koska siinä on nii iso mahollisuus että ne on väärin..

Älä mieti kuinka nopeesti kehityt vaan yritä kehittyä silleen tasasesti. Ja älä vedä pakolla mitään kahentunnin reenejä jos ei huvita. Sen pitää olla hauskaa ! = D

Älä mieti kuinka nopeesti kehityt vaan yritä kehittyä silleen tasasesti. Ja älä vedä pakolla mitään kahentunnin reenejä jos ei huvita. Sen pitää olla hauskaa ! = D
 
Naiiviudessaan juuri tästä soittamisessa pitäisi olla kyse. Jos se **tuttaa, älä tee sitä. Innokas ja touhuissaan viihtyvä soittaja pääsee pitkälle, pakkopullaa jyystävä tekee itsemurhan viimeistään 27-vuotiaana.

Naiiviudessaan juuri tästä soittamisessa pitäisi olla kyse. Jos se **tuttaa, älä tee sitä. Innokas ja touhuissaan viihtyvä soittaja pääsee pitkälle, pakkopullaa jyystävä tekee itsemurhan viimeistään 27-vuotiaana.
 
Tähänkö se rokkistarojen 27 vuotiaana kuoleminen liittyikin :)?

Tähänkö se rokkistarojen 27 vuotiaana kuoleminen liittyikin :)?
 
No mut Cliff Burton kuoli 24-vuotiaana, olikse ehtiny syödä 2 niitä pakkopullia?
 
Ainii ei ollu itsari, takkia tuolta ja jatkuu..

Valitse biisi josta pidät ja jauha sitä sitten.

Aloittelevan kitaristin ei ole ihan noin helppoa saada bändiä. Kitaroinnin ja eritoten sähkökitaroinnin suosio on kasvanut räjähdysmäisesti viimeaikoina. Jos kaveripiiristä saa bändin on todella onnekas.
 
Ei ole, ei, mutta mikäpä ois nykyään heleppoa ja ihtestäänselvää? (hymiö)
 
Meikästähän ois vielä parempi jos meleko tuntemattomien mutta ns. hyvien tyyppien kanssa lähtisi bändiä perustamaan, kasvaa suorituspaineet ja jää tämmöset pillusammakot (= perseily) helpommin kotia ja keskitytään siihen olennaiseen.