Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä. Vaikkapa ihan pysyvä "mikkiario" -säie.
 
Tulipa tyhmä olo, tuollahan on sellainen jo... :) Ehkei pelkkää soundien luonnehdintaa koko systeemi, mutta tietoa näyttäisi löytyvän.

Itellä Tonezone ja kaulassa Paf pro ja olen erittäin tyytyväinen. Tone zone on sopivan tumma, mut silti heleyttä mukana. Lähtee säröt ja puhtaat. Aiemmin oli SD:n JB ja Jazz, mut JB:n soundi oli aivan liian kirkas ja Jazz liian tumma siihen verrattuna. Ihmettelen miks niitä myydään pakettina?
Tos Paf pro:ssa on mulla puolitusmahdollisuus ja se toimii. Ei ihan niin kirkas kun perus fenderin ykskelanen, mut selkeä. Muutenkin hyvä mikki!
 
En tiedä yhtään mikkiä, jossa on keraamiset magneetit ja toimii puhtailla tai pienellä säröllä.

Mulla hiukan semmonen perstuntuma että Duncaneissa olisi ylipäätänsä "tiukempi/tiiviimpi" demppaussaundi verrattuna dimarzioon mutta muuten dimarziot jotenkin "kuumemman" ja avoimemman tuntusia...
 
1001 mikkiä omistaneena allekirjoitan tuon täysin. Kärjistettynä Dimarziot on lead-mikkejä, ja Duncanit komppijyrään. Dimarzioista tuntuu helposti löytyvän "laulava" lead-soundi, kun taas komppipuoli on usein valitettavan ohutta Tonezonea lukuunottamatta. Minun valintani noilta valmistajilta olisi SD:n Custom & 59 -pari.

Itellä Tonezone ja kaulassa Paf pro ja olen erittäin tyytyväinen. Tone zone on sopivan tumma, mut silti heleyttä mukana. Lähtee säröt ja puhtaat.
 
Tos Paf pro:ssa on mulla puolitusmahdollisuus ja se toimii. Ei ihan niin kirkas kun perus fenderin ykskelanen, mut selkeä. Muutenkin hyvä mikki!
 
En tiedä yhtään mikkiä, jossa on keraamiset magneetit ja toimii puhtailla tai pienellä säröllä.
 
Missä kitarassa sulla on noi kiinni? Oon tässä mietiskellyt tuota kirkkausasiaa kun soittimena on täysmahonkinen liimakaulaskitta, jonka perussoundi keskialuefokusoitunut. Sinänsä tuo TZ -mikko AlNiCo -magneeteilla voisi olla kivan lämmin ja vintage... Äh, liian vaikeeta on tämä mulle.

Missä kitarassa sulla on noi kiinni?
 
Gibson Les paul Classic

Gibson Les paul Classic
 
Minkälaiset potikat sulla on TZ:n kavereina? Ihanko vakio 300K:t (vai oliks ne 500K)?.
 
Tietty 1Meg sitten kirkastaisi, jos tarttis...

Minkälaiset potikat sulla on TZ:n kavereina? Ihanko vakio 300K:t (vai oliks ne 500K)?.
 
Tietty 1Meg sitten kirkastaisi, jos tarttis...
 
originaalit, 500M

´57 Classiceja saa ilman metallikuoria. Ei ole tosin sattunut silmään nyt edullisia käytettyjä missään, uutenahan noi on melko arvokkaat. Kuitenkin mulla se tän hetkinen ykkössuosikki Warpigin lisäksi(ja EMG:eiden).
 
SD:n SH-6, Duncan Distortionia, en omien kokemuksien perusteella suosittelisi kenellekään. Mulla on ollut sitä sekä kuusi, että 7-kielinen versio.
 
Se moineen kertaan mainittu SH-5, Custom, on varma valinta. Ja edelleen se SH-2, Jazz, kaulaan. Toki toi SH-1, ´59 Model:kin toimii.
 
Kokeile sitä Tone Zonea ainakin ennen ostoa, jos mahdollista. Mä en tykkää siitä yhtään ja mulla on ollut se kolmessa kitarassa. 2 kitaraa on laitettu kiertoon ja kolmannessa Tone Zone menee tosiaan vaihtoon.
 
Ja ihan samat mietteet noista Duncanien ja DiMarzion eroista. Duncanit ovat parempi vaihtoehto soitettaessa rytmiä, sekä dempatessa ja leadit toimivat siinä missä DiMarziollakin, eli väittäisin niitä monipuolisemmiksi.
 
Noista Duncaneista mulla on ollut myös SH-13, Dimebucker, SH-10, Full Shred, SH-PG1, Pearly Gates, SH-8, Invader, SH-12, Screamin´Deamon, SH-1, 59 ´Model ja muutama SH-4; JB.
 
DiMarzioita mulla on ollut vähemmän, mutta ainakin Air Norton(6 ja 7), Tone Zone(6 ja 7), Evo, Evo 2, Chopper ja Fast Track.

Kokeile sitä Tone Zonea ainakin ennen ostoa, jos mahdollista. Mä en tykkää siitä yhtään ja mulla on ollut se kolmessa kitarassa. 2 kitaraa on laitettu kiertoon ja kolmannessa Tone Zone menee tosiaan vaihtoon.
 
Ja ihan samat mietteet noista Duncanien ja DiMarzion eroista. Duncanit ovat parempi vaihtoehto soitettaessa rytmiä, sekä dempatessa ja leadit toimivat siinä missä DiMarziollakin, eli väittäisin niitä monipuolisemmiksi.
 
Tuosta Zonesta vielä; monet HC:n arvioijat ovat olleet sitä mieltä, että TZ menee herkästi tukkoon ja kuulostaa tunkkaiselta ja löysältä ssärömeiningeissä. Vastaisikohan tämä kuvaus sinunkin kokemuksia?
 
Vaikea muuten kuvitella, että merkki niinkään ratkaisisi hyvyyttä... tosin itsekin olen hiukan kallellaan merkkiennakkoluuloihin. SD:sta kokemusta on '59- ja JB -mikeistä. '59 oli asiallinen kaulamikki, mutta JB:stä puuttui se jokin. Hyvin leikkasi, mutta olisi saanut murista ja ärjyä enempi. DiMarzionin Super Distortion tuntuu sopivan tilaukseen ainakin HC:n ja DM:n omien sivujen mukaan.

Tuosta Zonesta vielä; monet HC:n arvioijat ovat olleet sitä mieltä, että TZ menee herkästi tukkoon ja kuulostaa tunkkaiselta ja löysältä ssärömeiningeissä. Vastaisikohan tämä kuvaus sinunkin kokemuksia?
 
Tsekkaappa Dimarzio Breed, vähän TZ:n tyylinen mut ei mee niin helposti tukkoon. Itsellä on se Lespan tallamikkinä. Muistaakseni myös saanu hyvät arviot HC:ssa.

Tone Zone on just sellainen. Ei suosikki-mikki.
 
Ei se merkki mitään ratkaise(luonnollisesti), mutta sellaista yleistä suuntaa toi yleistys munkin mielestä antaa.
 
Se Super Distortion on ihan jees, samoin Super 2 ja vielä parempi vaihtoehto, Super 3. Toi Breed on kuitenkin enemmän mun mieleen, kuitenkin, kun noi Distortionit.
 
Unohtui mainita, että onhan mulla ollut X2N, jossa on ihan hurja ulostulo ja D-Activator, joka on mun suosikki noista DiMarzioista. Sitähän mainostettiin, että se olisi EMG 81 passivisena. Eli paremmalla dynamiikalla ja kyllähän se hyvä mikki onkin. Soundi kestää tiukkana ja erottelevan suurillakin gain-määrillä. Toimii sekä leadeissä, että kompeissa.
 
D-Sonic on myös hyvä vaihtoehto muuten, mutta todella häiriöaltis.
 
Summa summarum. DiMarzioista tallaan laittaisin D-Activatorin ja kaulaan Breedin tai Evolutionin neck-version. Ne olis hyviä ton kuumahkon D-Activatorin kanssa.

Noita HC:n arvioita ei kannata ehkä ottaa liian tosissaan. Joukossa on varmasti paljon asioista hyvin perillä olevia, mutta joukossa on vähän muitakin.
 
Se SH-4, JB, on jännä mikki. Vihasin sitä aiemmin. Mulla oli se parissa tavallisessa kitarassa ja yhdessä baritonissa. Se ylä-middlepiikki otti tosi pahasti korvaan ja mikki tuntui muutenkin melko hengettömältä rytmeissä ja dempeissä. Leadeistä mä olen tykännyt aina sillä soittaessa.
 
No, ostin sitten ESP M-II Customin, jossa kyseinen mikki taas kerran oli tallassa, ´59 kaverinaan. Ennakkoodotukset olivat vähintäänkin alhaalla, edellisten kokemusten nojalla. Kytkin kitaran vahvistimeen ja aloin soittamaan...ja olin ihmeissäni. Mikki toimi mahtavasti, ilman merkkiäkään ärsyttävästä middlestä. Ilmeisesti kyseisen kitaran erittäin laadukas mahonki, loimuvaahterakansi, vaahterakaula ja neck-thru-rakenne tasoittivat sitä häiritsevää taajuutta sopivasti ja kombinaatio oli vähintäänkin maukas. Samoin mikki toimi sillä rytmipuolellakin.
 
Eli toi mikkihomma on aina loppupelistä kuitenkin vähän onnenkauppaa. Tietyt yleistykset toimivat kuitenkin yleensä. Esim. mahonkibody ja -kaulaiseen kirkkaampi mikki, kuin esim. leppäbodyiseen kepakkoon. Loppupelissä kaikki on kuitenkin kiinni omista soundimieltymyksistä ja muista vermeistä. Noi suositukset sulle olen antanut sun kitaran ja sounditoiveiden, sekä omien kokemusten mukaan.

Mäkin yritän varovaisesti kehua sitä Warpigiä:Paras!
 
Jos hommaan johonkin neck-thru-kitaraan uuden passiivimikin, se tulee olemaan Warpig keraamisella magneetilla. Jos taas pulttikaulaiseen, niin sitten se Alnico-versio. Mulle toi Sotapossu keraamisella ei ollut ihan paras vaihtoehto pulttikaulaisessa Caparison FX-HGS SE:ssä. Kokeilin siinä kitarassa myös D-Activatoria, mutta pidin kuitenkin eniten EMG:eistä.