Tanssimusiikki ›

Miten sitten vois muka osata soittaa/laulaa ilman mappia? -No ei mitenkään. Mulla yleensä menee hermo, kun jotain biisiä joutuu ettimään minuuttitolkulla.
 
Sitten siinä yrittää huikata, että kelaa vielä pari sivua eteenpäin, niin löytyy se Jätkän humppa, niin kaveri alkaa selaamaan mappia just väärään suuntaan...
 
Niin juu, siis varmaan löytyy se Jätkän Humppa jostain kun aikansa pari minuuttia kelaa, mutta siinä ajassa odottavat tanssijat ovat jo ehtineet takaisin baariin, ja nopeimmat jo ovesta ulos ...
 
Eli, jos mappi on laitettu vaikkapa aakkosjärjestykseen, niin ihan varmaan joku kymmenen kappaletta ei ole jotenkin vaan mennyt oikeaan kohtaansa tai ei ole enää siellä ... tai, sitten jos on laitettu tanssilajeittain ja taas aakkosiin, niin eihän sitä nyt ihan vielä minuutissa ehdi edes keksiä minkä lajin lokerossa joku moneen lajiin kelpaava kappale on ... tai sitten, minkä mukaan aakkostus on suoritettu, kappaleen virallisen nimen, kutsumanimen, vaiko engl./ulkom. tai suom. nimen mukaan, engl. vielä the ja a sekoittavat sopivan perusteellisesti ... mutta ennenkaikkea, kun on alakoulusta jo niin pitkä aika niin on aakkosten järjestys päässyt unohtumaan, tulikohan se v ennen t:tä vai peräti ennen p:tä, tai kun on r:n kohdalla niin lähtee loppupäätä kohti etsimään m:ää jne. ...
 
Joskus koitettiin käyttää numerointia kappaleille, mutta ei se sen kummemmaksi muuttunut ja mappien ylläpitokin tuli niin vaikeaksi, kun jos aakkossilmän sijaan numerosilmä ei pelannut, tai, jos jollekin numerolle vaan ei ollut kappaletta mapissa ... tai, jos Jätkän Humppa oli no 1 ja Tulipunaruusut no 172, niin koko mapin plaraaminen laidasta toiseen aiheutti yleensä nuottitelineen romahtamisen puolilöysien ruuvien johdosta, mapin putoamisen, renkaiden aukeamisen ja lappujen leviämisen estradille ja tanssiparketille, ja tilanteen setviminen sitten kesti taas jokusen minuutin, ja, uuu-uh! koko bändi näytti estradilla sen ajan ihan sirkuspellejen nuotinkeräämisshow'lta, pee pystyssä kellä mihinkin suuntaan, päät kolahtelee vastakkain, ja aiheutuu vielä jotain muuta sopivaa hauskaa hämminkiä/katastrofia kuten kitarankauloilla sohimista, johtojen päälle astumisia, muita putoamisia jne. ...
 
Show'sta puheenollen, joskus laitettiin nuotit tarkkaan järjestykseen seteittäin, varsinkin lyhytaikaisen vierailijan setti, mutta aina jollain joku lappu oli hukassa, ja siitä se vasta show tulikin kun jotain lähes mahdotonta ilman nuottia soitettavaa sovitusta/kappaletta joku nuottiin luottanut soittaja yritti sitten kelata ulkoa ... ja, show senkun parani tällä järjestyksellä, jos bändiseteissä tuli joku hetkellinen pakollinen muutos järjestykseen ja pitikin soittaa joku jonkun toisen setin biisi väliin, kelausta, kelausta, ensin eteenpäin, sitten takaisin taaksepäin ...
 
Taitaisi olla parasta vaan kaivaa ne biisit nopealla haulla suoraan muistista, lähi-/syvemmältä. Mutta, jos se ei ole ihan mahdollista, kuten useimmissa tapauksissa taitaa tilanne ollakin, niin koittaa tehdä mapit ja järjestykset mahdollisimman selkeiksi itselle/kaikille ja opetella sitten ainakin mapin jouheata käyttöä jos ei muuta, biisi kuin biisi pitää löytyä/saada esiin 5-10 sekunnissa, ja, tarkistaa nuottitelineen, ja miksei mikkitelineenkin, ruuvien kireys aika ajoin illan mittaan, ja mitähän vielä ... niin, eiväthän ne kappaleet sitten kuitenkaan koskaan mene niinkuin nuottiin/sanoihin joskus harjoitellessa on merkitty, vaan ovat aikojen saatossa hioutuneet niin paljon paljon paremmiksi, ja kaikki tämäkinhän pitää sitten myös muistaa ja osata lennosta toteuttaa ...
 
P.S. Mitähän kokemuksia olisi tästä ... Kirjoittelin tätä pätkissä sen verran pitkään illan mittaan, että kun sitten loppujen lopuksi meinasin lähettää valmiin kirjoituksen palstalle, niin olinkin lentänyt jo ulos, ja piti kirjautua sisään uudestaan, ja tällöin koko kirjoitelmani hävisikin bittiavaruuteen! Onneksi olen tottunut tällaiseen ja sen takia pitkää kirjoitelmaa kirjoittaessani otan aina välillä välikopion kirjoitelmasta Muistioon ja tallennan sen, ja nytkin sitten hävisi kokonaan vaan joku viimeinen kappale ...

nytkin sitten hävisi kokonaan vaan joku viimeinen kappale ...
 
Et sitä sitten ulkoa muistanutkaan? ... ;-)
Ei maar, hyvä kirjoitelma.

Niin - ei siinä oo mitään hävettävää, jos tarvii lappuja, mutta niitä lappuja on osattava käyttää.
 
Se mappi PITÄÄ olla siinä kunnossa, että biisi löytyy parilla ranneliikkeellä. Ja ne pahvit PITÄÄ osata ilman tolkutonta kummastelua ja pähkimistä.
 
Ja parilla kympillä saa tellinkin, joka kestää isommankin mapin. Toisella mokomalla kunnon nuottivalon.
 
Qusinen rumpaliesimerkki oli hyvä. 10s biisiparien sisällä on riitettävä - sillon EI ARVOTA KITARA- TAI SYNASAUNDIA TAHI VAIHDETA FONIIN LEHTEE. jne jne
 
Biisiparien välissä pitempi tauko on suotavaa.
 
Triokeikoilla mun - kun kokolailla osaan humppasettini ulkoa - tulee lyötyä seuraava biisi - jonka oon tietty funtsinu edellisen aikana - käymään liian nopeesti, jolloin trumpetisti saattaa vielä intron aikana selata mappia paniikissa (joillekin aakkosjärjestys voi olla hankala) ja vonisti arpoo, millä torvella vetää. No, poikien puolustukseksi on sanottava, että emme treenaa, triokeikkoja ei oo kauheen usein ja he yleensä saavat tiedon seuraavasta biisistä spiikkini yhteydessä.
 
Mutta niin rumpalin tulee toimiakin, kun Qusine kuvas (siitä plussa).Eihän sen tarvi osata biisiä ulkoo - riittää, kun tempo, komppi ja rakenne on hanskassa. Sen verran mä ainakin rumpaliaikoinani osasin.

Et sitä sitten ulkoa muistanutkaan? ... ;-)
Ei maar, hyvä kirjoitelma.
 
No, eipä se viimeinen kappale sitten vielä yhdellä kirjoittamisella tarttunut ihan tarkkaan muistiin, piti "improvisoida", mutta ehkä meni jotenkin läheltä "melodian" tai ainakin "harmonian" mukaisesti ...

Mappihommeleista muistui mieleen kokemus parin vuoden takaa. Opin sen, että joskus vain hommia ei saa toimimaan täydellisesti, vaikka olisi tehnyt mahottoman määrän taustatyötä. Aina on tekijä x. Aina!
 
Piti organisoida irtokeikka, ja sainkin koottua ympärilleni kohortin itseäni huomattavasti pätevämpiä sällejä. Arkistossani on neljä kappaletta tiptop/tsöktsök -osaston idioottivarmoja mappeja, sisältö aakkostettu, sisällysluettelot mukana. Niistä soitettaessa ei VOI mikään mennä pieleen, eihän?
 
Dreeneissä meni silti aikavaksi selailuksi, koska basisti oli sen verran vahvasti venäläistaustainen, eikä tuntenut kovin hyvin kotoista aakkostoamme! Ei siinä voinut muuta kuin naureskella hyväntahtoisesti jo tapahtumahetkellä: "Tuleeks bee veen jälkeen?"
 
Moni varmasti tunnistaa kaverin. Aivan rautainen muusikko kaikin puolin. Jätän nimen mainitsematta, koska en ole varma, tuleeks yks vai kaks ällää.

Eräällä salonseudulla keikkaavalla rumpaliveikolla on turski, hieno ote: piisien välissä on korkeintaan 10 sekuntia, minkä jälkeen hän laskee jo seuraavan kappaleen käyntiin, olivat tuuraajat löytäneet nuotit tai eivät. Että menoks vaan!
 
OK, juuri näin, kova kuri vaan päälle, ja jos on aina vaan ja sen 100 kertaa jälkijunassa, niin eiköhän luonto tai bändipomo hoida asian ...
 
Mutta toinen mielenkiintoinen asia rumpalin tempon laskuun liittyen on, onko rumpali erehtymätön metronomi, vai pitäisikö käyttää oikeata metronomia apuna, meneehän senkin säätämiseen joku 5-10 sek. Ja, onko kappaleille aina sama/tarkka tempo hyvä vai pitäisikö olla ja minkä verran tilanne/olosuhdetoleranssia? Joku kappale tuntuu jollain tietyllä metronomilukemalla joskus hiukan nopealta joskus hiukan hitaalta, OK, huomioiden liikkeellähdössä ehkä tapahtunut tempon aavistuksen muuttuminen. Liekö kysymys oman hetkellisen sisäisen sykkeen tilanteesta, omasta tai rumpalin rauhallisuudesta tai hermostuneisuudesta tms. Itse lasken kappaleita käyntiin miettimällä kappaleen jotain tyypillistä svengaavaa jaksoa/fraasia, en välttämättä intron fraaseja, jotka saattavat johtaa harhaan, ja joskus myös välittämällä miettimäni sykkeen rumpalin kilkutettavaksi ...

Itse lasken kappaleita käyntiin miettimällä kappaleen jotain tyypillistä svengaavaa jaksoa/fraasia, en välttämättä intron fraaseja, .
 
Kun olen runpalistan roolissa ja tempo jos jää meikäläiselle, niin koitan funtsia kertsiä. Siitä ainakin minä saan temposta paremmin kiinni, kuin introista.

En minäkään biisejäni osaa ulkoa ja joka keikalla on huono omatunto, kun mappiani selaan, kun kosketinesa aina sanoo, että opettele ne ulkoo, niin voit keskittyä esiintymiseen.
No, aika paljon mä ihan oikeesti varmaan osaisinkin niitä ulkoa, mutta niinkuin täällä jotkut on sanonut, että kun siellä yleisön joukossa tapahtuu jotain, tai ajatukset siirtyy sekunnin murto-osaks jonnekin, niin hukassa ollaan.
Eli ne sanat on siinä varmistuksena. En siis tuijota niitä sanoja kaiken aikaa.
Mulla on omat laulunsanat muovitaskukansiossa aakkosjärjestyksessä ja siitä ne on helppo ja nopea hakea.
 
Yks ärsyttävä juttu on se, että kun soitetun biisin jälkeen kosketinesa alkaa soittaan toista biisiä, eikä sano kenellekään, että mitä aikoo mennä, niin menee aina joskus hetki, ennenkun ajatus ehtii perässä, että mitähän biisiä nyt mennään.
Vaikka nopeet lähdöt onkin valttia, niin pitäis mun mielestä hihkasta porukalle, että mitä aatteli mennä

Mulla on omat laulunsanat muovitaskukansiossa aakkosjärjestyksessä ja siitä ne on helppo ja nopea hakea.
 
OK, näin mappisi Plevnassa, hienot olivat, en vaan tullut tutustuneeksi tarkemmin ... siis, aakkosissa, mutta minkä mukaan, virallisen ihan koko nimen, vai kutsumanimen mukaan, oliko myös engl. kielisiä, ja, tuleeko joskus lennossa jonkintyyppisiä pikkupikku etsintäerehdyksiä ...
 
Ja, kyllä tämä varmuudenvuoksi esillä pointti on ihan järkevä, mutta saattaahan se joskuuus 500. keikan jälkeen ruveta tuntumaan turhalta sekin, ainakin kaikkein käytetyimpien kappaleiden kohdalla, eli, kun syvällinen ulkoa oppiminen onkin jo tapahtunut, itsestään ...

OK, näin mappisi Plevnassa, hienot olivat, en vaan tullut tutustuneeksi tarkemmin ... siis, aakkosissa, mutta minkä mukaan, virallisen ihan koko nimen, vai kutsumanimen mukaan, oliko myös engl. kielisiä, ja, tuleeko joskus lennossa jonkintyyppisiä pikkupikku etsintäerehdyksiä ...
 
Ja, kyllä tämä varmuudenvuoksi esillä pointti on ihan järkevä, mutta saattaahan se joskuuus 500. keikan jälkeen ruveta tuntumaan turhalta sekin, ainakin kaikkein käytetyimpien kappaleiden kohdalla, eli, kun syvällinen ulkoa oppiminen onkin jo tapahtunut, itsestään ...
 
Ne on virallisen nimen mukaan ja englanninkieliset ja suomenkieliset sulassa sovussa. Mulla ei mitään ihmeellisiä etsintäerehdyksiä oikeestaan tuu.
 
Onhan niitä sellasiakin biisejä, ettei tarvi hakee mitään sanoja, mutta mullakin keikkakokemusta on moniin täällä surffaaviin verrattuna vielä sen verran vähän (9 vuotta), että ei niitä keikkoja niin älyttömästi sitten vielä takana ole ja vallankin, kun ei koskaan yleensä soiteta mitään määrättyä settiä, vaan ihan fiiliksen mukaan.
Onhan toki biisejä, joita soitetaan joka kerta, mutta sitten niitä muitakin, jotka on sitten niin joskus ja jouluna -kappaleita

Yks ärsyttävä juttu on se, että kun soitetun biisin jälkeen kosketinesa alkaa soittaan toista biisiä, eikä sano kenellekään, että mitä aikoo mennä, niin menee aina joskus hetki, ennenkun ajatus ehtii perässä, että mitähän biisiä nyt mennään.
Vaikka nopeet lähdöt onkin valttia, niin pitäis mun mielestä hihkasta porukalle, että mitä aatteli mennä
 
Sinähän siellä oot pystyssä. Ei kai nyt joku urkuri rupea omin päin soittelemaan mitä sattuu niin ettei solistilta kysy. Tuon asian pistät kyllä järjestykseen. Mistä se tietää, huvittaako sua laulaa jotain mitä se rupeaa romplaamaan. Jos sinä laulat, niin sinä hihkaiset loppupelissä biisin eikä pianisti.

Sinähän siellä oot pystyssä. Ei kai nyt joku urkuri rupea omin päin soittelemaan mitä sattuu niin ettei solistilta kysy. Tuon asian pistät kyllä järjestykseen. Mistä se tietää, huvittaako sua laulaa jotain mitä se rupeaa romplaamaan. Jos sinä laulat, niin sinä hihkaiset loppupelissä biisin eikä pianisti.
 
No näin kait se vois olla. Meillä oon kyllä luottanut ton urkurin ammattitaitoon, kun on ikänsä soittanut, niin osaa vähän katsoa seuraavaa biisiä ennakkoon ja miettiä, mikä "menee kaupaksi".
Ei siinä silti sais niin kiire olla, etteikö vois sanoo rauhassa kaikille, mitä mennään.
 
Silloin, jos on uruissa turaaja, niin silloin rimpuilee rumpari ja vänkyttää, jos mä sanon, että mikä biisi mennään, niin aina tulee, että ei sitä voi mennä...Sitten, kun sanon, että sano sitten, mitä mennään, niin ei oo mitään ehdotusta :o/
 
Ne miehet....
 
Sitä paitsi....jos mä olisin jonkinlainen boss, niin laulaisin ehkä enemmän sellasia lauluja, joista itse tykkään. Nyt mennään vähän enemmän muiden ehdoilla

No näin kait se vois olla. Meillä oon kyllä luottanut ton urkurin ammattitaitoon, kun on ikänsä soittanut, niin osaa vähän katsoa seuraavaa biisiä ennakkoon ja miettiä, mikä "menee kaupaksi".
Ei siinä silti sais niin kiire olla, etteikö vois sanoo rauhassa kaikille, mitä mennään.
 
Silloin, jos on uruissa turaaja, niin silloin rimpuilee rumpari ja vänkyttää, jos mä sanon, että mikä biisi mennään, niin aina tulee, että ei sitä voi mennä...Sitten, kun sanon, että sano sitten, mitä mennään, niin ei oo mitään ehdotusta :o/
 
Ne miehet....
 
Sitä paitsi....jos mä olisin jonkinlainen boss, niin laulaisin ehkä enemmän sellasia lauluja, joista itse tykkään. Nyt mennään vähän enemmän muiden ehdoilla
 
Rupea nyt bossiksi. Ei todellakaan tuosta tule mitään, jos vielä rumpalikin länkyttää väliin. Äläkä anna siimaa, että sano sitten, mitä mennään. Tehkää biisilista tai sitten rupea kuninkaaksi, joka sanoo. Mullakin on kokemusta siitä, että kaikki huutaa omaa mielipidettä ja yleisö seisoo lattialla ja ihmettelee. Ihan perseestä.
 
Tuohon pitää löytyä ratkaisu, oikeasti en monta pystysolistillista bändiä tiedä, missä se laulaja ei saa päättää mitä ITSE laulaa. Jos ne soittajat laulaa omiaan, niin päättäkööt silloin.

Laulaja on niin kiltti ihminen - oikeesti.
 
Mutta pidäpä vähänkin puoles, niin heti oot v****mainen ämmä.
 
Mun pitäis pitää sille joku "esimieskurssi". Olihan mun ikävä päntiliiteriluonteeni kiirinyt jo Pirkkalankin perukoille asti.
 
Mä luulin, että se rumparisti ei ajattele, kun....

Laulaja on niin kiltti ihminen - oikeesti.
 
Mutta pidäpä vähänkin puoles, niin heti oot v****mainen ämmä.
 
Mun pitäis pitää sille joku "esimieskurssi". Olihan mun ikävä päntiliiteriluonteeni kiirinyt jo Pirkkalankin perukoille asti.
 
Mä luulin, että se rumparisti ei ajattele, kun....
 
Kiitos Jussi! Oon varmaan oikeesti vähän liiankin kiltti ja meen sen mukaan, mitä muut sanoo :o/. Enkä mä halua/osaa olla v*ttumainen ämmä.
 
Koskas järkkäät mulle kurssin? Ei se rumparisti mitään aattelekaan muuta, mutta joskus sitten vänkyttää vastaan. Joskus oikein pitää sanoo, että nyt en jaksa kuunnella...
 
Saatiin muuten hyvää palautetta siitä Hesan keikasta. Se yks tilaajatäti soitti tässä yks päivä ja pyysi kiitteleen suakin. Sano, että oli parhaat musat, mitä heidän bileissään on ollu.

oikeasti en monta pystysolistillista bändiä tiedä, missä se laulaja ei saa päättää mitä ITSE laulaa. Jos ne soittajat laulaa omiaan, niin päättäkööt silloin.
 
Ajatus on sikäli persiistä että silloin mennään vaan pystön lemppareita. Kai sitä muillakin voi olla biisien suhteen mielipiteitä. Asia on toinen silloin jos pystö on myös työnantaja. Pääasia on että tilanteeseen sopiva biisi herahtaa kokolailla nopeasti ilmoille edellisen päätyttyä ja kaikille vieläpä sama biisi. Simppeleintä lienee tehdä valmiit setit eri tilanteita varten.

Ajatus on sikäli persiistä että silloin mennään vaan pystön lemppareita. Kai sitä muillakin voi olla biisien suhteen mielipiteitä. Asia on toinen silloin jos pystö on myös työnantaja. Pääasia on että tilanteeseen sopiva biisi herahtaa kokolailla nopeasti ilmoille edellisen päätyttyä ja kaikille vieläpä sama biisi. Simppeleintä lienee tehdä valmiit setit eri tilanteita varten.
 
Eipä se herahda, jos sieltä kuuluu jos jonkinlaisia huutoja. Mennään se. No ei varmaan mennä. No se. Vitut. Sano sitten ite. No mennään se...se...se...mikä se nyt on se...

Eipä se herahda, jos sieltä kuuluu jos jonkinlaisia huutoja. Mennään se. No ei varmaan mennä. No se. Vitut. Sano sitten ite. No mennään se...se...se...mikä se nyt on se...
 
Niinpä mutta juuri tuollaisia tilanteita varten toimivat ne valmiit listat parhaiten. Ei tarvi miettiä turhaan seuraavaa biisiä. Toimii tietysti vaan vakikuvioissa.

Eipä se herahda, jos sieltä kuuluu jos jonkinlaisia huutoja. Mennään se. No ei varmaan mennä. No se. Vitut. Sano sitten ite. No mennään se...se...se...mikä se nyt on se...
 
Onpas tutun kuulloista. Tuota on tullut kuunneltua useampikin kymmenvuosi.