Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Heips,
 
Rupesin tässä pohdiskelemaan, että tabulatuurien ja nuottien levitys on aina liikkunut vähän hämärän rajamailla, mutta viime aikoina on kyseistä toimintaa ruvettu kontrolloimaan tarkemmin. Mikähän päätös tähän oli syynä?
 
Sitten varsinainen filosofinen osuus: Internetissä käytännössä liikkuu jokaisen kappaleen sanoitukset tekstimuodossa ja ihmekö tuo, kun jokaisen biisin sanat ovat enemmän tai vähemmän selkeästi kuultavissa ja tähän levitykseen ei ole mielestäni puututtu millään lailla. Miksi sitten nuottien / tabulatuurien levitykseen puututaan? Nehän ovat täsmälleen samalla tavalla kaikken kuultavissa. Onko kyseessä rahastus, eli revitään rahaa sieltä mistä pystytään? Lähes jokainen osaa kuunnella (ainakin) omalla äidinkielellään tehdystä biisistä sanat ja toistaa ne. Lähes jokainen osaa kuunnella biisin melodian, kuulee rytmin, sointukierron, ties mitä, mutta ei välttämättä osaakaan toistaa sitä instrumentilla tai kirjoittaa sitä nuoteiksi, jolloin pyydetään apua muilta. Tässä raossako on hoksattu bisneksen paikka?
 
Kertokaa mielipiteitänne ja valistakaa tyhmää faktoilla!

Heips,
 
Rupesin tässä pohdiskelemaan, että tabulatuurien ja nuottien levitys on aina liikkunut vähän hämärän rajamailla, mutta viime aikoina on kyseistä toimintaa ruvettu kontrolloimaan tarkemmin. Mikähän päätös tähän oli syynä?
 
Sitten varsinainen filosofinen osuus: Internetissä käytännössä liikkuu jokaisen kappaleen sanoitukset tekstimuodossa ja ihmekö tuo, kun jokaisen biisin sanat ovat enemmän tai vähemmän selkeästi kuultavissa ja tähän levitykseen ei ole mielestäni puututtu millään lailla. Miksi sitten nuottien / tabulatuurien levitykseen puututaan? Nehän ovat täsmälleen samalla tavalla kaikken kuultavissa. Onko kyseessä rahastus, eli revitään rahaa sieltä mistä pystytään? Lähes jokainen osaa kuunnella (ainakin) omalla äidinkielellään tehdystä biisistä sanat ja toistaa ne. Lähes jokainen osaa kuunnella biisin melodian, kuulee rytmin, sointukierron, ties mitä, mutta ei välttämättä osaakaan toistaa sitä instrumentilla tai kirjoittaa sitä nuoteiksi, jolloin pyydetään apua muilta. Tässä raossako on hoksattu bisneksen paikka?
 
Kertokaa mielipiteitänne ja valistakaa tyhmää faktoilla!
 
Niin, sitähän mäkin oon tässä kelaillut jo pidempään nuotinnushommia tehneenä, ei se niin hankalaa ole:D
 
No, on niitä jotka saa palkkaa fyysisesti rajoittuneiden ihmisten auttamisesta, tää on vähän sama homma. Ne jotka osaa, auttaa niitä jotka ei osaa ja saa toivon mukaan työstä korvauksen. Siitä tässä loppujen lopuksi on kysymys. Ei mua haittaa jos joku tekee transkription biisistä ja pistää sen nettiin, ei vaikka ois mun oma biisi kyseessäkin, mutta kyllä mua hiukka rassaa jos joku pistää mun tekemän transkription nettiin luvatta. Mä käytän aikaa jonkun biisin nuotintamiseen ja jos mun sillä pitäis saada vuokra maksettua, ei sitä ainakaan auta se että työn tulos on saatavilla ilmaseksi. Mä jakaisin kaiken ilmaseksi jos ei olis vaarana joutua katuojaan vääntämään niitä nuotteja;) Mä velotan työajastani, en siitä musiikista. Jotkut on vielä tarkempia omistussuhteistaan ja toiset vaan puhtaasti ahneita.
 
Kysymys on monessa tapauksessa nimittäin siitä, että ne tabit, joita netissä pyörii, on ihan oikeesti jonkun ammattilaisen vääntämiä. Se on käyttänyt aikaa nuotinnusasun ja -tapojen kelaamiseen, lay outiin sivumäärän minimoimiseksi, se on oikeesti kuunnellut niitä biisejä sata kertaa saadakseen täsmälleen oikeat äänet ylös, katsonut videoita nähdäkseen oikeat sormitukset, kuunnellut millä tekniikalla joku fraasi soitetaan jne. Se on kuunnellut hirveästä 6 päällekkäisen kitaran puurosta että mitä helvettiä siellä tapahtuu.
Lisäksi se saattaa saada rojalteja nuottikirjan myynnistä, ja nuottikirjan kustantaja on maksanut sille jonkun palkkion jo aiemmin. Ts. ihmisillä on rahaa kiinni niissä nuoteissa. Nuottikirjojen myynti ei muutenkaan ole järin suurta, joten kun joku finninaamainen kitaristinalku kopioi Guitar Prolla ne transkriptiot koneelle ja levittää nettiin, niin voi olla että tuotto jää erittäin pieneksi kun kukaan ei osta kirjaa:(
 
Ihan sama hommeli kuin että joku koodaa softan, jolla vaikka oikoluetaan tekstiä ja toivoo voivansa myydä sitä, toinen jäljentää koodin ja pistää nettiin ilmaiseksi jakoon (eli ihan perus-ohjelmistopiratismia, tai sitten toisen koodin varastamista). Kuten on todettu, ei se yleensä kauhean hyvältä tilipussissa tunnu.
Jengi opettelee biisejä ja tekee keikkoja, joista maksetaan fyrkkaa. Jos haluaa että ammattilaisen tekemät laput on saatavilla, sille ammattilaiselle täytyy jonkun maksaa.
 
Eri asia on ihmisten itse tekemät transkriptiot. Niitä kun on vaan ihan helvetin hankala syynätä valtavasta määrästä netissä olevia tabulatuureja. Pitäisi perustaa joku yhteinen rekisteri, johon viralliset transkriptiot rekisteröitäisiin, mutta jonkun pitäisi maksaa siitäkin aiheutuvat kustannukset.
 
Ihmiset eivät ole vaan vielä hyväksyneet ajatusta, että vaikka jonkun toisen omaisuus ei ole konkreettista, se on silti olemassa ja tuotteesta maksamatta jättäminen tekee samalla tavalla reikää kukkaroon kuin se, ettei kaupassa kävisi asiakkaita.
 
Selvensikö yhtään ajatuksia?

Kyllä ihan kaikkea nykyään rajotetaan. Ei niitä lyriikoitakaan aina löydy.
 
Mm Leevien lyriikoita koitin joskus hakea (kyllä niitä lopulta löytyikin), mut levy-yhtiö on katsonut mukamas levyjen myyntiä heikentäväksi tekijäksi tämän lyriikoiden levittämisen ilmaiseksi, joten useilta sivuilta ne oli vedetty pois juuri siks.
 
Myös moni muu nimenomaan suomalainen sanastosivusto on kaatunut vastaaviin onkelmiin.

Säveltäjällä ja sanoittajalla on tekijänoikeus omiin teoksiinsa ja sitä kautta oikeus päättää missä ja miten näitä teoksia levitetään. Ei siinä sen kummempaa.

Ennen ainakin muutamassa tabulatuuripaikassa oli "lakitekstiä" tyyliin; "Tämä soopa on tarkoitettu ainoastaan yksityiseen kotikäyttöön / opiskeluun eikä tästä saa veloittaa rahaa missään tapauksessa", jotka olivat juuri näitä pekka perustiluttajien tekemiä tabulatuureja. Virheitähän niissä oli siellä täällä, mutta monesti sitä halusi tarkastaa vain jonkun tietyn osan biisistä.
 
Tekjänoikeuslain kyllä ymmärrän, joka suojaa artistin tuotosta, mutta tuntuu hieman kummalliselta, että pekka perusnuotittaja syyllistyy tekijänoikeuslain rikkomiseen huutaessaan kadulla "Ukko-Nooa menee C-duurista!!!"
 
"No eihän siinä nyt ollut koko biisiä eikä sitä teosta levitetty!!" Nii-in, mutta tarkastellaan lisää tekijänoikeuslakia. Koko teos on suojattu, ei saa lainata edes kahta sekuntia artistin kappaleesta.
 
A|--3-3-5-7-
Turvallisuussyistä en kerro mikä biisi on kyseessä, ettei tule ongelmia. Ok, nyt menee kärjistetyksi, mutta provosointi ja ylilyönti on parhaita tapoja aloittaa keskustelu aiheesta.
 
John Titorilla oli pari hyvää pointtia: "Mä velotan työajastani, en siitä musiikista." ja "Ihan sama hommeli kuin että joku koodaa softan, jolla vaikka oikoluetaan tekstiä ja toivoo voivansa myydä sitä, toinen jäljentää koodin ja pistää nettiin ilmaiseksi jakoon (eli ihan perus-ohjelmistopiratismia, tai sitten toisen koodin varastamista)."
 
Ensimmäinen on mainio esimerkki, se vituttaa aina työläistä, jos joku tulee tekemään sen hommat ilmaiseksi, mutta sellainen on internetin voima, monessa asiassa.
 
Toinen kommentti ampuu vähän yli. Jos jotenkin onnistuu reverse-engineeraamaan toisen ohjelmasta koodit, siihen vaaditaankin jo vähän kovempi jätkä kun muutaman kitaran nuotittamiseen. Ja tästä "kopioidaan idea - tehdään siitä ilmainen versio" on paljon esimerkkejä. Minä surffailen Firefoxilla, se on ilmainen ja ei todellakaan itse keksitty idea, selaimia oli vaikka kuinka paljon. Käytän linux-käyttöjärjestelmää, enkä maksa Microsoftille, kuuntelen musiikkia Amarokilla, ilmainen. Käsittelen kuvat Gimpillä, ilmainen. Ja lista jatkuu pitkään. Tässä tulee ehkä selkeämmin esille eräs kysymys kuin piratismikeskusteluissa: Jos lataat ilmaisen tietokoneohjelman (tai waretat maksullisen), jos sinulla ei olisi ollut tähän mahdollisuutta, olisitko ostanut kaupallisen tuotteen? Itsellänikin on paljon midejä (nuotteja) ja tabulatuureja tietokoneella, voisin sanoa, että olisin ehkä valmis maksamaan todella pienestä murto-osasta, jääkööt sitten kaupan hyllylle pölyttymään.
 
Liekö huonoa tuuria vai huonosti valittu otanta, mutta silloin tällöin kaupassa nuottikirjoja selaillessa pistää vain silmään, että siinä on taas sovitettu biisi eri sävellajiin kuin alkuperäisellä esittäjällä, tuhahdan ja laitan kirjan takaisin hyllyyn. Sellaista ihmettäkään en ole päässyt todistamaan, että nuottikirjassa on nuotitettu 2 päällekkäistä kitararaitaa, komppi ja soolo. Niin kauan kun kirja on johonkin C-dööriin väännetty pianosovitus, ei kiinnosta hevon vertaa, jos maksan niin haluan maksaa siitä artistin omalla tavalla esitetyn biisin nuotituksesta. Sitten haetaan netistä pekka perustiluttajan tekemä "sinnepäin-tabz" ja tsekataan soinnut siitä, loput blokkaillaan tai kysellään kavereilta.
 
Itse omistan yhden nuottikirjan, "Suomipopin Helmiä". Sekin tuli ostettua sen takia, että on monia hyviä biisejä ja oikeassa sävellajissa. Soinnut siitä on hyvä katsoa, mutta muut voikin taas unohtaa. Laulumelodia löytyy, mutta muuten on hiljaista. Muilta osin taso vastaa sitten sitä tutuksi tullutta pekka perusnuotittajan pianosovitusta.
 
Huh, tulipas tilitettyä.

John Titorilla oli pari hyvää pointtia: ja
 
Ensimmäinen on mainio esimerkki, se vituttaa aina työläistä, jos joku tulee tekemään sen hommat ilmaiseksi, mutta sellainen on internetin voima, monessa asiassa.
 
Toinen kommentti ampuu vähän yli. Jos jotenkin onnistuu reverse-engineeraamaan toisen ohjelmasta koodit, siihen vaaditaankin jo vähän kovempi jätkä kun muutaman kitaran nuotittamiseen. Ja tästä "kopioidaan idea - tehdään siitä ilmainen versio" on paljon esimerkkejä. Minä surffailen Firefoxilla, se on ilmainen ja ei todellakaan itse keksitty idea, selaimia oli vaikka kuinka paljon. Käytän linux-käyttöjärjestelmää, enkä maksa Microsoftille, kuuntelen musiikkia Amarokilla, ilmainen. Käsittelen kuvat Gimpillä, ilmainen. Ja lista jatkuu pitkään. Tässä tulee ehkä selkeämmin esille eräs kysymys kuin piratismikeskusteluissa: Jos lataat ilmaisen tietokoneohjelman (tai waretat maksullisen), jos sinulla ei olisi ollut tähän mahdollisuutta, olisitko ostanut kaupallisen tuotteen? Itsellänikin on paljon midejä (nuotteja) ja tabulatuureja tietokoneella, voisin sanoa, että olisin ehkä valmis maksamaan todella pienestä murto-osasta, jääkööt sitten kaupan hyllylle pölyttymään.
 
Mm... sä voit kysyä joltain koodivelholta, tekiskö se sulle äänitarkat nuotit vaikkapa Dream Theaterin uusimman levyn sooloista, se on todennäköisesti käänteisesti ihan samaa mieltä siitä, että se koodin selvittäminen toisten ohjelmista on hiukka helpompaa;)
 
Tarkoitin sellaisia softia, joita ei todellakaan ole koodattu itse jonkun toisen alkuperäisen idean pohjalta (vertaa uuden biisin tekeminen valmiita hyväksi käyttäen variaatioiden yms. kautta), vaan sitä että oikeasti pöllitään suoraan toisen lähdekoodi, muutetaan snadisti grafiikkaa ja pannaan ohjelma omiin nimiin. Kysymys on tässäkin työmäärästä, on ihan vitun karua varastaa toisen työtä ja hyötyä siitä. Siksihän minimipalkatkin ovat olemassa, jotta ihmisiä ei sorrettaisi.
Vertaa siihen että joku liikuntakyvyllisesti heikko keksii tehtaalla hyvän kehitysidean, kysyy joltain toiselta onko idea hyvä ja ennen kuin kampurajalallaan ehtii johtajan luo, toinen juoksee ja esittää idean omanaan. Sitten tämä mulkku saa 2 kuukauden palkallisen loman ja ylennyksen. Ei ois kovin reilua, siitä on varmaan kaikki yhtä mieltä.
 
Ongelma tässä on nyt se, että helposti asia, jota hoitavat tosi isot kustannusfirmat ja levy-yhtiöt yms. kasvottomat organisaatiot, näyttää vaan pienen ihmisen riistämiseltä - tosiasiassa siellä taustalla on ihan oikeita, lihaa ja verta olevia ihmisiä, jotka päivästä toiseen kelaavat että millä vitulla ostaisivat pojalleen uuden maastopyörän. Ei jokainen levy-yhtiöllä tai kustannusyhtiössä töissä oleva ihminen tienaa miljoonia ja ole vaan ahne paskiainen. On pienen ihmisen kannalta kurjaa, että firman täytyy saada kulut peittoon, mieluiten vielä tuottaa voittoa jos se haluaa näyttää uskottavalta kilpailijoihin verrattuna, mutta sun mielestä olis varmasti yhtä lailla kurjaa, että tommosella firmalla töissä oleva naapurisi tappaisi kirveellä perheensä saatuaan talousongelmien kanssa painivasta työpaikastaan potkut.
 
Edelleen, jos joku tekee transkription itse, kuunnellen äänet rehellisesti levyltä, se on oikein ja kohtuullista, että sillä on tietty oikeus tehdä tekeleellään haluamiaan juttuja, kunhan se ei loukkaa alkuperäisen musiikintekijän oikeuksia. Jos transkriptiolla aikoo tehdä rahaa, on ilmiselvä juttu että alkuperäisen musiikintekijän täytyy saada osuutensa tuotosta - ei kukaan sitä transkriptiota osta sen itsensä takia, vaan siksi että tykkää alkuperäisestä levytetystä biisistä. Jos taas ei aio tehdä rahaa, voi kohteliaasti vaikka pistää e-mailia musiikintekijälle ja kysyä, saako transkription laittaa vapaaseen levitykseen. Jos tulee kieltävä vastaus, täytyy tyytyä siihen. Musiikintekijöillä ei myöskään ole oikeutta käyttää sun transkriptiota ilman lupaa.
 
Liekö huonoa tuuria vai huonosti valittu otanta, mutta silloin tällöin kaupassa nuottikirjoja selaillessa pistää vain silmään, että siinä on taas sovitettu biisi eri sävellajiin kuin alkuperäisellä esittäjällä, tuhahdan ja laitan kirjan takaisin hyllyyn. Sellaista ihmettäkään en ole päässyt todistamaan, että nuottikirjassa on nuotitettu 2 päällekkäistä kitararaitaa, komppi ja soolo. Niin kauan kun kirja on johonkin C-dööriin väännetty pianosovitus, ei kiinnosta hevon vertaa, jos maksan niin haluan maksaa siitä artistin omalla tavalla esitetyn biisin nuotituksesta. Sitten haetaan netistä pekka perustiluttajan tekemä "sinnepäin-tabz" ja tsekataan soinnut siitä, loput blokkaillaan tai kysellään kavereilta.
 
No käy tsekkaamassa vaikka Amazonista mitä vähän isompien bändien, erityisesti teknisempien bändien nuotteja on tarjolla. Esmes edelläkin mainittua Dream Theateria, Metallicaa, Steve Vaita ja jopa Stratovariusta on tarjolla partituuriversioina.
 
Mä en nyt ihan tiedä minkälaisia nuottikirjoja sä tarkoitat. Mä tarkoitan nuottitarkkoja transkriptioita, joissa on dokumentoitu jokainen ääni erikseen. Jos sä puhut joistain "It's easy to play" -tyyppisistä kirjoista, niin ne onkin vähän eri asia. Niitä tehdään siksi että on olemassa ihmisiä, jotka sellaisia ostavat. Koska musiikkiteollisuus on murrosvaiheessa digitaalisessa muodossa julkaistun musiikin takia, rahaa yritetään nyt saada sieltä mistä voidaan. Levy-yhtiöillä ynnä muualla musiikkibisneksessä töissä olevien oikeiden, elävien ihmisten määrä ei todennäköisesti ole merkittävästi vähentynyt ja edelleen kaikkien täytyy ruokkia jollain perheensä ja maksaa asuntolaina, eli palkka täytyy jollain saada maksettua, vaikka levymyynnit ovatkin pudonneet ja bändit siirtyvät pois isoilta lafkoilta. Ennen kuin uusia keinoja keksitään, täytyy raha repiä mistä vaan voidaan, eli esmes nuoteista. Lisäksi kun tekniikka kehittyy, valvontamahdollisuudet paranevat ja siksi vasta nyt on ruvettu karsimaan tekijänoikeussuojattua materiaalia pois netistä.
 
Lainsäädäntö saattaa muuttua kun ennakkotapauksia tulee enemmän ja enemmän, nää ei oo ihan niin yksinkertaisia asioita kuin mitä äkkiseltään tuntuu.
 
Itse omistan yhden nuottikirjan, "Suomipopin Helmiä". Sekin tuli ostettua sen takia, että on monia hyviä biisejä ja oikeassa sävellajissa. Soinnut siitä on hyvä katsoa, mutta muut voikin taas unohtaa. Laulumelodia löytyy, mutta muuten on hiljaista. Muilta osin taso vastaa sitten sitä tutuksi tullutta pekka perusnuotittajan pianosovitusta.
 
No miksi ostit? Jos kerran on helppoa tehdä niitä nuotteja, ota itse ylös levyltä. Ai jaa, on helpompaa katsoa kirjasta? No siksi niitä kirjoja tehdään, koska ihmiset ovat halukkaita ostamaan. Joku saa elantonsa siitä hommasta, siksi on ehkä ihan ymmmärrettävää ettei se joku halua kaventaa leipäänsä sillä, että netissä pyörii lappuja, jotka täysin mahdollisesti ovat alun perin alkuperäisestä kirjasta kopioituja.

Minua on ihmetyttänyt sellainen ilmiö että kappaleiden sointukiertojen julkaiseminen yksinkertaisilla sointumerkeillä vaatisi tekijänoikeuden luvan. Tämä on tullut esiin esimerkiksi sivustoilla joissa on puhuttu yleisesti sointukierroista, mutta esimerkkikappaleita missä sointukierto esiintyy ei kuulemma saa mainita, koska se olisi sama asia kuin julkaisisi tämän kappaleen sointukierron.
Saa siis yleisesti kertoa mikä on 12-tahdin blueskierto, ja kertoa että sen soinnut voivat olla esimerkiksi CCCCFFCCGGCC, mutta ei saa sanoa että tuo sointukierto on esim. Hurriganesin Get On-biisin runko.
 
Tuosta oikolukuesimerkistä voi nähdä toisenkin puolen. Törmäsin vähän aikaa sitten kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilla ladattavissa olevaan listaan suomenkielen sanoista. Listan saa ladata, sitä saa käyttää ja levittää eteenpäin vapaasti, ja sitä on tarkoitus käyttää oikolukuohjelmissa ja vastaavissa. Oikolukuohjelman tapauksessa ohjelman toteutus on triviaalia, ja se vaikeampi osuus on juuri tuon tietokannan kerääminen, ja tuo sanalista on laitettu vapaasti saataville siksi että on yleisen hyödyn näkökulmasta parempi että tuo aineisto on kaikkien ohjelmistonvalmistajien saatavilla.
Olisi tietysti ollut mahdollista että lista olisi myyty eniten tarjoavalle, jolloin olisi ehkä kerätty kerralla iso nippu rahaa, mutta oikolukuohjelmien yleinen saatavuus olisi kärsinyt pahasti. Voidaankin miettiä missä määrin tekijänoikeus on elannon turvaamista tekijöille, ja missä määrin se on yhteiskunnan ylläpitämä "sosiaalituki" samoille tekijöille, ja mihin saakka yhteiskunnan on järkevää tällaista tukea tarjota.

Voidaankin miettiä missä määrin tekijänoikeus on elannon turvaamista tekijöille, ja missä määrin se on yhteiskunnan ylläpitämä "sosiaalituki" samoille tekijöille, ja mihin saakka yhteiskunnan on järkevää tällaista tukea tarjota.
 
Tää ajatus ei nyt ihan auennut vielä mulle, viitsisitkö jatkaa sitä? Lähinnä kiinnostaa, että mistä sun mielestä tekijöiden sitten elantonsa pitäisi saada, jos kerran tekijänoikeuskorvaukset eivät ole perusteltu tapa siihen?

Tää ajatus ei nyt ihan auennut vielä mulle, viitsisitkö jatkaa sitä? Lähinnä kiinnostaa, että mistä sun mielestä tekijöiden sitten elantonsa pitäisi saada, jos kerran tekijänoikeuskorvaukset eivät ole perusteltu tapa siihen?
 
Jokaisen pitäisi saada elantonsa tekemällä jotain mikä on muille arvokasta. Tämä on melko itsestäänselvää talousteoriaa. Mutta voidaan miettiä missä määrin esim. henkilö joka kirjoittaa Hurriganesien Get On-biisin (ja monien muiden) kohdalle paperille "12-tahdin blues" tienaa elantoaan tekemällä jotain hyödyllistä, ja missä määrin hänen elantonsa riippuu siitä että kaikki muut vain pidättäytyvät tällaisen itsestäänselvyyden kirjaamisesta.
 
Se suomenkielen sanasto jonka mainitsin on laitettu nettiin kaikkien saataville. Tällä toimella on mahdollisesti vakavasti ja pysyvästi vahingoitettu kaikkien niiden elannonsaantimahdollisuuksia jotka työkseen kirjaavat ylös suomenkielen sanoja, mutta kaikkien kannalta on kuitenkin parempi että ne sanat ovat kaikkien saatavilla. Tässä voi joku todeta että suomenkielen sanoja ei kukaan omista, ne ovat kaikkien yhteisiä, toisin kuin kappaleiden soinnut, jotka ovat tekijänsä aineetonta "omaisuutta".
Mutta kuka omistaa 12-tahdin bluesin? Jos sama sointukierto esiintyy esim. viidessä eri kappaleessa, niin onko tämä sointukierto eri tekijöiden "omaisuutta", vai onko se yhteisessä "omistuksessa", kuin kielen sanat?
 
Tässä on lista kappaleita:
Marilyn - Juice Leskinen
Mitä kuuluu Marja-Leena? - Leevi & the Leavings
Kyllikki - Leevi & the Leavings (muistaakseni?)
Laitetaan poppikoneet soimaan - Sydänmaa
Stand By Me - Leiber & Stoller (mm. John Lennon tehnyt version)
My Only One - Hurriganes (en ole varma kuka alunperin tehnyt)
Onnepäivät-tv-sarjan tunnusmusiikki
 
Onko näissä kaikissa kappaleissa esiintyvä sointukulku kappaleiden tekijöiden "omaisuutta", vai onko se kaikkien yhteistä "omaisuutta"? Tarvitseeko näiden kappaleiden sointukulkujen (ainakin tiettyjen osien) julkaisemiseen tekijän tai kustantajayhtiön luvan?
 
Jos esimerkiksi perustellaan sointujen julkaisukieltoa sillä että niiltä jotka tekevät sointukirjoja menee työt, niin tällöin näiden henkilöiden toimeentulo ei perustu siihen mitä he tekevät, vaan siihen että muita kielletään tekemästä jotain. Yhteiskunta toiminnallaan siis turvaa näiden henkilöiden elannon, mikä alkaa lähestyä sosiaaliturvaa, ja voidaan miettiä missä menee raja mihin saakka tällaista järjestelmää on järkevä soveltaa.

Mites MIDit sitten? Olen muutamia suosikkikipaleita löytänty midinä, kun nuotteja ei ole eikä taidot riitä muuhun. Sitten sopipva ohjelma auki niin nenän edessä näkyy kuitenkin nuotit, siitä vain soittelemaan.
Saa kai sokealle kertoa miltä Picasson Quernica näyttää? Ilman että syyllistyy suureen tekijänoikeusrikokseen. Ja jos se sama sokea sillä perusteella maalaa oman taulun niin keneltä se on pois...
 
Tai jos verrataan elokuvaan... sointukierto olisi karkea juoni, nuotit olisi käsikirjoitus ja vasta soitto olisi elokuva. Näistä ymmärrän kyllä että käsikirjoittaja ei halua että kässäriä jaetaan ilmaiseksi, jos se haaveilee että myisi itse sen kirjana, mutta juonikuvaus lienee jokaisen kriitikonkin kerrottavissa... Eli olen sitä mieltä että soinnut ja muun rakenteen saisi hyvinkin vapaasti julkaista.
 
Minulla on musiikkinäyte-linkissä erään viisiminuuttisen joutohetken tuotos, varastin soinnut laulukirjasta ja laitoin nuotteja anvil-studioon, ja se tööttäsi tuollaista ulos. En ole mielestäni varas kuitenkaan.

Onko näissä kaikissa kappaleissa esiintyvä sointukulku kappaleiden tekijöiden "omaisuutta", vai onko se kaikkien yhteistä "omaisuutta"? Tarvitseeko näiden kappaleiden sointukulkujen (ainakin tiettyjen osien) julkaisemiseen tekijän tai kustantajayhtiön luvan?
 
Jos esimerkiksi perustellaan sointujen julkaisukieltoa sillä että niiltä jotka tekevät sointukirjoja menee työt, niin tällöin näiden henkilöiden toimeentulo ei perustu siihen mitä he tekevät, vaan siihen että muita kielletään tekemästä jotain. Yhteiskunta toiminnallaan siis turvaa näiden henkilöiden elannon, mikä alkaa lähestyä sosiaaliturvaa, ja voidaan miettiä missä menee raja mihin saakka tällaista järjestelmää on järkevä soveltaa.
 
Niin, siis puhuit ainoastaan tuosta tapauksesta. Joo, olen samaa mieltä siitä, että naurettavuuksiin mennään monessa tapauksessa, mutta valitettavasti on vaikea vetää rajaa lakitekstissä, siihen, missä kohtaa esim. kyseessä olevassa tapauksessa jaetaan liikaa tietoa ilmaiseksi. Jos soinnut eivät olisi liikaa, niin joku suosittu lauluntekijä, joka rämpyttää menemään pelkillä avosoinnuilla nostaisi äläkän. Niiden biisit saataisiin julkaista käytännössä sellaisenaan netissä, mutta jonkun toisen ei. Laki olisi erittäin vaikea saada tasapuoliseksi.
 
Öbaut jokainen terveeksi määriteltävä ihminen Suomessa osaa suomen kieltä, joten on perusteltua sanoa, että em. suomen kielen sanaston kirjoittaminen vaatii vaan perslihaksia, mutta jokainen ei tunne musiikkitermistöä tarpeeksi pystyäkseen kirjaamaan kuulemansa ylös. Kaikki eivät edes pysty kuulemaan onko sävel edelliseen nähden korkeammalla tai matalalla (vaikka todennäköisesti hiukan harjoittelemalla siihen pystyisivätkin). Lakitekstissä on vaikea määritellä että joku esimerkiksi tappaa vaan ihan vähän, niin ettei siitä tarvitse rangaista. Kun kysymys on niinkin marginaalisesta alasta kuin musiikin tekeminen, ei välttämättä jakseta käyttää resursseja sen määrittelyyn, onko yleisen sointukierron julkaiseminen netissä sen pienempi juttu kuin täyden transkription.
 
Tuntuu että valittajat tarkastelevat asiaa hiukan liian läheltä. Jos se sointujen ottaminen ylös ei ole ongelma, niin mitä sillä sitten on väliä löytyvätkö ne netistä vai eivät? Tarkkojen transkriptioiden kohdalla varmasti kaikki ovat sitä mieltä että niiden tekeminen vaatii ammattitaitoa ja hyviä korvia, ja on täysin perusteltua ettei toisten hengentuotteita voida käsitellä miten halutaan. Eiks je?

Jos soinnut eivät olisi liikaa, niin joku suosittu lauluntekijä, joka rämpyttää menemään pelkillä avosoinnuilla nostaisi äläkän.
 
Kevyessä musiikissa ei loppupeleissä taida hirveästi sointukiertoja olla käytössä, eiköhän tällä periaatteella olisi nostettu syytteitä jo aikojen alusta asti sointukierron varastamisesta.
 
"I IV V oli mun biisi!"
 
Meinasin ruveta listaamaan biisejä kierrolla Em, C, G, D, mutta tulikin heti niin paljon mieleen, että jätän väliin.
 
Tuntuu että valittajat tarkastelevat asiaa hiukan liian läheltä. Jos se sointujen ottaminen ylös ei ole ongelma, niin mitä sillä sitten on väliä löytyvätkö ne netistä vai eivät?
 
Periaate ja jotkut ehkä ajattelevat niitä aloittelevia soittajia, eivätkä pelkästään omaa napaansa.
 
Myönnän, olet onnistunut auttamaan minua saamaan hieman silmiäni auki tämän asian suhteen, mutta jos raja vedetään nollaan, ettei edes sointukiertoja / sanoja saa julkaista ilman rahallisen hyödyn hakemista, niin ollaan mielestäni menossa todella huonoon suuntaan.
 
Kuitenkin, olen sen verran itsekäs, että en aio jatkossakaan maksaa kaupan ja kustantajan kautta nuotittajalle (joka varmasti saa todella pienen siivun potista, jos sitäkään (tehnyt tuntipalkalla nuotitukset)) työstä, jonka joku muukin on tehnyt ja hän haluaa jakaa työnsä tuloksen kaikille ilmaiseksi internetissä. En aio jatkossakaan maksaa käyttöjärjestelmästä, kun joku on tehnyt sellaisen ilmaiseksi (linuxit).

Kevyessä musiikissa ei loppupeleissä taida hirveästi sointukiertoja olla käytössä, eiköhän tällä periaatteella olisi nostettu syytteitä jo aikojen alusta asti sointukierron varastamisesta.
 
"I IV V oli mun biisi!"
 
Meinasin ruveta listaamaan biisejä kierrolla Em, C, G, D, mutta tulikin heti niin paljon mieleen, että jätän väliin.
 
Periaate ja jotkut ehkä ajattelevat niitä aloittelevia soittajia, eivätkä pelkästään omaa napaansa.
 
Myönnän, olet onnistunut auttamaan minua saamaan hieman silmiäni auki tämän asian suhteen, mutta jos raja vedetään nollaan, ettei edes sointukiertoja / sanoja saa julkaista ilman rahallisen hyödyn hakemista, niin ollaan mielestäni menossa todella huonoon suuntaan.
 
Kuitenkin, olen sen verran itsekäs, että en aio jatkossakaan maksaa kaupan ja kustantajan kautta nuotittajalle (joka varmasti saa todella pienen siivun potista, jos sitäkään (tehnyt tuntipalkalla nuotitukset)) työstä, jonka joku muukin on tehnyt ja hän haluaa jakaa työnsä tuloksen kaikille ilmaiseksi internetissä. En aio jatkossakaan maksaa käyttöjärjestelmästä, kun joku on tehnyt sellaisen ilmaiseksi (linuxit).
 
Ja näin sen pitääkin mennä. Jos ei ole kapinaa, ei ole viestiä asiasta päättäville siitä, että kaivataan muutosta. Ihan samalla tavalla olen itse aiemmin etsinyt netistä nuotteja kappaleisiin, joihin olisi mennyt kauan omilla korvilla, ja korjasin niistä ne kohdat jotka olivat väärin. Samaan aikaan otin ylös kaiken kiinnostavan, josta ei ollut lappua ja jossain vaiheessa huomasin, että omissa lapuissani olevien virheiden määrä alkaa olla huomattavasti pienempi kuin muiden tekemissä. Tällöin totesin että ei ole mitään tarvetta nettinuoteille. Nykyään bongaa virheitä jopa ihan virallisista nuottikirjoista, ihmiset niitäkin vääntävät nääs.
 
Soittouran alussa olisi kuitenkin ollut huomattavasti vähemmän intoa ilman midinuotteja. Tästä syystä vapaa tiedonvälitys on tosi hyvä juttu, musiikki kehittyy kun yhä nuoremmat soittavat yhä paremmin. Kannattaa vaan muistaa etsiessään nuotteja netistä ja kirotessaan tekijänoikeusjärjestöjä, että niillä on tietty pointti kieltoihinsa. Omaatuntoa voi parantaa ostamalla nuottikirjoja sellaisista levyistä joita kuuntelee ja soittaa enemmän. Ihan niin kuin levyjenkin kohdalla. Kyllä mäkin musiikkini etsin netistä, sillä erotuksella että käyn ihan oikeesti ostamassa ne levyt joista pidän ja jotka vaan on saatavilla levykaupoista.
 
Joskus on tullut itsekin pohdittua mitä tapahtuisi jos voisi todistaa keksineensä 12 tahdin bluesin;)

Öbaut jokainen terveeksi määriteltävä ihminen Suomessa osaa suomen kieltä, joten on perusteltua sanoa, että em. suomen kielen sanaston kirjoittaminen vaatii vaan perslihaksia, mutta jokainen ei tunne musiikkitermistöä tarpeeksi pystyäkseen kirjaamaan kuulemansa ylös.
 
Internet on pullollaan näitä tabulatuureja ja sointumerkkejä, joten kyllä niitä musiikkitermistön hallitsevia tuntuu riittävän. Ongelmatilanne syntyy siitä että näiden kaikkien pitäisi pysytellä hiljaa, jotta muiden bisnekset eivät vaarannu.
 
Tuntuu että valittajat tarkastelevat asiaa hiukan liian läheltä. Jos se sointujen ottaminen ylös ei ole ongelma, niin mitä sillä sitten on väliä löytyvätkö ne netistä vai eivät?
 
Tällainen sointukiertojen ja kappaleiden nimien listaus olisi kovin kätevä pedagoginen apuväline, mutta se on kuitenkin kielletty. Enkä edes tiedä onko se kielletty, eli kuinka tarkasti tätä on missään oikeusistuimessa rajattu, mutta tällaista olen lukenut.

Internet on pullollaan näitä tabulatuureja ja sointumerkkejä, joten kyllä niitä musiikkitermistön hallitsevia tuntuu riittävän. Ongelmatilanne syntyy siitä että näiden kaikkien pitäisi pysytellä hiljaa, jotta muiden bisnekset eivät vaarannu.
 
Kaikkiko ne ovat suomalaista käsialaa? Oikeus on sokea, koita nyt herranen aika tajuta. Sä et ota huomioon sitä, että mielikuvitusköyhät muusikot, jotka eivät keksi hienoja sointuja, olisivat eriarvoisessa asemassa muihin nähden. Joku pop-standardibiisi tai iskelmä, jota vedetään ihan miten sattuu areenoilla, ei sisällä muuta olennaista informaatiota kuin soinnut, melodian ja sanat. Miten sä kirjaisit lakikirjaan, että Humppa-Esan iskelmäbiisin x nuotit (jossa siis ei olisi muuta kuin soinnut, sanat ja melodia) on laillista laittaa nettiin, mutta Humppa-Esan progeproggiksen nuotteja ei saa laittaa koska niissä on informaatiota jota joka jamppa ei saakaan ylös?
Koska lain täytyy olla sama kaikille, tällainen tilanne olisi ihan helvetin vaikeaa toteuttaa.
 
Jos saat adressiin riittävästi nimiä niin eiköhän eduskunta asiaa harkitse. Varmaan sielläkin on ainakin 2 ihmistä jotka haluaisivat laillisesti katsoa soinnut ja rämpyttää Neon 2:sta himassa.
 
Tällainen sointukiertojen ja kappaleiden nimien listaus olisi kovin kätevä pedagoginen apuväline, mutta se on kuitenkin kielletty. Enkä edes tiedä onko se kielletty, eli kuinka tarkasti tätä on missään oikeusistuimessa rajattu, mutta tällaista olen lukenut.
 
Ja niitä löytyy sieltä netistä, niinhän sä just sanoit. En kuule sun valittavan, että viddu kun kaikkia maailman biisejä ei oo laillisesti ilmaseksi ladattavana netissä, oppis ihmiset soittamaan.
 
Jos sä välttämättä haluat auttaa vilpittömästi ihmisiä etkä nillitä vaan periaatteesta, niin paa nettisivu pystyyn, tee sinne esimerkkibiisejä standardisointukierroilla ja mainitse miltä bändeiltä kannattaa etsiä kappaleita, joissa on näitä sointuja. Sen pystyy toteuttamaan varmasti laillisesti, on niitä sääntöjä ennenkin kierretty. Siinä pedagogista apua kerrakseen.

John Titorilla on kyllä sinänsä täysin oikea pointti siitä, että pitäisi maksaa palkkio henkilölle, jonka työstä hyötyy. Myönnän kuitenkin, että itselläni on myös musiikkia, jota en ole ostanut, vaan jota olen saanut poltetuilla DvD:llä tuttaviltani. Lähinnä kuitenkin noin niinkuin valitutpalat henkisesti, usein olen myös tehnyt niin että kun hyvää musaa löytyy yritän ostaa levyn, ihan tietoisesti artistia tukeakseni. En kuitenkaan katso että jos warettaa jonkun edes menneen tyypin sooloprojektin kappaleita tekee kauhean rikoksen. Olen myös suht laiska käymään konserteissa, joten jos saan jostain jotain musiikkia josta pidän se nostaa huomattavasti että käyn kyseistä musiikkia kuuntelemassa konsertissa. Esimerkiksi haluaisin ehdottomasti mennä kuuntelemaan Hakolaa johonkin konserttiin hyvien esittäijen. esittämänä.Myöskään musiikki tuntemukseni ei olisi lähellekään näin laaja jos kuuntelisin vain musiikkia jonka olen itse ostanut kaupasta.
Nuotteja en ole pitkään aikaan hankkinut, mitänyt olen kitaratunneilla saanut ja uskon tässä laillisuus asian opettajani ja kyseisen musiikkikoulun huostaan.
Entäs mitä mieltä olette kirjastoista? Kaikki materiaali pitää tietty palauttaa, mutta musiikin voi riipata koneelle, eikä tämä ole kai tietääkseni edes laitonta.
 
Kauhea ristiriita muuten ittellä siinä kun ajattelee levyjen massatuotannon ympäristövaikutuksia ja sillä että toivosin joskus olevani ammattimuusikko(tai musiikintekijä siis) ja silloin olisi suotavaa että tyypit ostais levyjä. (olen siis erittäin ympäritöihminen, ja pyrin elämään mahdollisimman vähän ympäritöä kuormittavasti.)

Miten sä kirjaisit lakikirjaan, että Humppa-Esan iskelmäbiisin x nuotit (jossa siis ei olisi muuta kuin soinnut, sanat ja melodia) on laillista laittaa nettiin, mutta Humppa-Esan progeproggiksen nuotteja ei saa laittaa koska niissä on informaatiota jota joka jamppa ei saakaan ylös?
 
Mielenkiintoisen lisän tähän tuo se, että Humppa-Esan iskelmäbiisin pelkät soinnut ovatkin plagiaatti, eli Humppa-Esa on ne jostain muualta pöllinyt.
 
Jos sä välttämättä haluat auttaa vilpittömästi ihmisiä etkä nillitä vaan periaatteesta, niin paa nettisivu pystyyn, tee sinne esimerkkibiisejä standardisointukierroilla ja mainitse miltä bändeiltä kannattaa etsiä kappaleita, joissa on näitä sointuja. Sen pystyy toteuttamaan varmasti laillisesti, on niitä sääntöjä ennenkin kierretty. Siinä pedagogista apua kerrakseen.
 
Tällainen olisikin hyvä tehdä, ja voi jopa olla että sointujen ja esimerkkibiisien listaaminen ei edes ole lain vastaista jos osaa hyvin perustella.

Soittouran alussa olisi kuitenkin ollut huomattavasti vähemmän intoa ilman midinuotteja. Tästä syystä vapaa tiedonvälitys on tosi hyvä juttu, musiikki kehittyy kun yhä nuoremmat soittavat yhä paremmin.
 
Ja jos luovuttais oppivelvollisuudesta, junnuilla ois koko päivä aikaa soitella ja musiikki kehittyis. Ja jos ne samat junnut sais hakea lähikaupasta välipalat ilmaseks, musiikki kehittyis vielä nopeemmin, ku junioreiden aika ei menis kesätöissä. Ja jos virkavaltakaan ei ottais näitten muusikonalkujen kanssa yhteen (,jollon niitten reeniajasta iso osa ei kuluis linnassa), ni ne junnut sais rauhassa ammuskella koulissa ja muuallaki ilman sanktioita. Onneks kuitenki musiikki kehittyis.
 
Kyllä kaikkea voi keksiä. Kyllä lakia voi rikkoa. Jokainen voi käytännössä tehdä lähes täysin mitä itse haluaa. Ja jokanen päättää itte mikä on fiksua ja mikä ei.

Ja jos luovuttais oppivelvollisuudesta, junnuilla ois koko päivä aikaa soitella ja musiikki kehittyis. Ja jos ne samat junnut sais hakea lähikaupasta välipalat ilmaseks, musiikki kehittyis vielä nopeemmin, ku junioreiden aika ei menis kesätöissä. Ja jos virkavaltakaan ei ottais näitten muusikonalkujen kanssa yhteen (,jollon niitten reeniajasta iso osa ei kuluis linnassa), ni ne junnut sais rauhassa ammuskella koulissa ja muuallaki ilman sanktioita. Onneks kuitenki musiikki kehittyis.
 
Kyllä kaikkea voi keksiä. Kyllä lakia voi rikkoa. Jokainen voi käytännössä tehdä lähes täysin mitä itse haluaa. Ja jokanen päättää itte mikä on fiksua ja mikä ei.
 
Ei se oppivelvollisuuskaan näemmä aina hedelmää kanna. Sisälukutaito on tosi hyvä juttu, suosittelen. Myöskin loogisesta argumentointinnista on hyötyä useimpien elämässä.