Kitarat: soittaminen ›

Itse voisin aloittaa sanomalla, että pidän Ritchie Blackmoren tyylistä, riffeistä, sooloista (blues+klasaritilu), ja saundista
 
Jos tollanen toimii, niin heitetään vielä mainitsematon Wolf Hoffmann.
 
Hepun sooloalbumi Classical täyttää kyllä klasaritilu määreen. Biiseinä mm. Blues for Elise, In The Hall Of The Mountain King, Aragonaise, Bolero, Habanera, Solveig`s Song.
 
Tossa esimerkki Acceptin keikalta:
http://www.youtube.com/watch?v=7f0a6U2sNUc
 
Soolossaan kohdasta 2:25 eteenpäin Wolf vetää Beethovenia

Jeff Kollman. Yks kovimmista yks kovin. Todella tiukka time ja soitto groovaa uskomattoman hyvin. Löytyy bluussiä, funkkia ja teknistäsoittoa(tilua). Tiedän kolme ihmistä jotka ovat kuulleet ko. soittajasta. Kannattaa tutustua miehen fuusiogroovefunkhäröilyyn eli bändiin nimeltä Cosmosquad. Jos progemetalli kiinnostaa, niin Edwin Dare. Jos taas perusrokki on se juttu, niin sitten JKB tai Crumb Bros.
 
Todella tutustumisen arvoinen kitaristi.
 
http://www.jeffkollman.com/
 
Funk
http://youtube.com/watch?v=4T8tPfCPnKI&feature=related
http://youtube.com/watch?v=tou9Sx67Foc
 
Fuusio/perusvääntöä
http://youtube.com/watch?v=CRU0sIcR0cY&feature=related
 
Progemetallia
http://youtube.com/watch?v=cJlHfe73Gp4&feature=related
 
Acid test on ehkä raskain fuusiolevy ikinä.
http://www.guitar9.com/acidtest.html
 
Ottakaa haltuun!

^Jos proge metallia niin Fredrik Thordendal haltuun vaan.
http://www.myspace.com/fredrikthordendalsspecialdefects
http://youtube.com/watch?v=U5YEqmIIdj8 (kyseisessä klipissä keskitytään lähinnä rytmittelyyn)
http://youtube.com/watch?v=y6VerKdcrOQ&feature=related
 
Jätkän riffittely ja sooloilu on omalaatuista ja tyylikästä. Taitava herra, ehkä eniten arvostamani kitaristi... ehkä.

^Jos proge metallia niin Fredrik Thordendal haltuun vaan.
 
Ei vaan putoo mulle yhtään ku en ymmärrä tota meininkiä. Jos mä haluun kuunnella vaikeita rytmityksiä niin kuuntelen Mike Sternin Upside Downsiden.
 
Siihen liittyen, ehkä parasta nintendo tilua Shawn Lanelta ikinä(soolot)!
http://youtube.com/watch?v=C2IU3926fsI

Ei vaan putoo mulle yhtään ku en ymmärrä tota meininkiä. Jos mä haluun kuunnella vaikeita rytmityksiä niin kuuntelen Mike Sternin Upside Downsiden.
 
Kyseessä on kyllä ihan loisto levy, mutta Meshuggahia tulee kuunneltua hieman eri tilaan :)

Neil young on kans jäljittelemisen arvonen, en usko että katuu jos sitä muistuttaa... Henkkaa kans kandee katsastella mut ei liikaa, nykysin kitarointi on mennyt niin kaupalliseks että menettää kaikki diilinsä jos improvisoi niin paljon lavalla kun jimi :D noh, pilailin vaan, toki lahjakkuudet nousevat nykyään pinnalle helpommin kuin kauniit, mutta jos on molempia niin on mahdollisuudet suureen suosioon ja julkisuuteen.. Mun mielestä nykysin pitäis julkisuudessa olla enemmän semmosia kitaristeja jotka on kovia improvisoimaan ja fraseeraan livenä eikä enää niinkään instrumenttien taitajia unohdettais julkisuuden osalta... Ihmiset arvostaa bändeissä nykysin enemmän solisteja ja keulahahmoja muutenkin enemmän kun niitä jotka saa aikaan todellisen groovin, harmi
 
Mutta sit toisaalta, jos kitaristit ois kauheita musiikin ylijumalia julkisuudessa niin kaikki muut unohdettais, saksofonistit, sellistit, muut semmoiset joiden soittimet on myös arvostettavia... Eli yhteenveto? Mahdotonta toteuttaa tasa-arvoa edes musiikillisen kaupallisuuden osalta..
 
Ja vielä takas aiheeseen, eli tosiaan edellämainittu Neil young, jimi hendrix, dimebagi on kans tarkastelun arvoinen kepittäjä, toi kitaranvingutuksen ihan omalle tasolleen hienolla tavalla, chuck berry, frank zappa, paul gilbert... Monia on, kannattaa michael romeo kans kattoo, ron jarzombek, pettrucci, muut proge/jazzkitaristit... Ja toki toi munkin omakuvaus kandee tsiigata :D

Slash
Meikäläisen ehdoton feivöri.
 
http://www.youtube.com/watch?v=sOwFkTGndGk
 
claptonia on kans luukutettu, joten pistetää ny sitte sitäkin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=D2sfelvHAlU

Joku suomalainen kitaristi - olisiko ollut Albert Järvinen - sanoi kerran, että maailman paras kitaristi on aina lopulta jostain USAn takametsän pikkukylästä löytyvä suurelle yleisölle tuntematon punaniska. Jos haluaa arvioida tämän väitteen paikkansapitävyyttä, niin kannattaa tsekata edesmennyt Danny Gatton:
 
http://www.youtube.com/watch?v=RyjtW-rvWoQ
 
ja Johnny Hiland:
 
http://www.youtube.com/watch?v=Z4HHUUN1fLE&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=MXF7ljTSvvo&feature=related
 
Pahus että varsinkin jälkimmäisen kitarointi on todella tyylikästä fuusiota sanan varsinaisessa merkityksessä: en oikein osaa sanoa, onko soittotyyli kantria, heavya vai bluesia...Tuolla lailla kun itse joskus osaisi vetää! Gattonin sfääreihin en uskalla edes koskaan toivoa yltäväni.

Jos haluaa arvioida tämän väitteen paikkansapitävyyttä, niin kannattaa tsekata edesmennyt Danny Gatton:
Tuolla lailla kun itse joskus osaisi vetää! Gattonin sfääreihin en uskalla edes koskaan toivoa yltäväni.
 
Gattonilta kannattaa katsastaa sellainen levy kuin Danny Gatton In Concert 1994. Se on ihan tulessa sillä levyllä. Itse löysin aikoinaa Arimanista ton levyn. Muuten Gatton on mulle vähän liian kantria, mutta tolla levyllä se vetelee aika jazz/bluus fiiliksellä.

Mites olis Ace Frehley ja Bruce Kulick? Space-Acella vinkuu aika hyvin Kissin seiskarilevyillä. Esim. Firehouse ja Shock Me nappaa mulle ainakin. Acella on omalaatuinen vibra, tylyt pinchit ja on kaikin puolin muutenkin vitun rok. Kulickilla taas on yhtyeen kasarilevyillä kivan kuulosta lurittelua ja mukavan lyyristä melodiasoittoa. Ei ehkä virtuooseja kumpikaan mutta tsekkaamisen arvoisia.

Liekö Steve Morsea kukaan sanonut ? Kannattaa tutustua.
 
Paul Gilbert myöskin yksi maininnan arvoinen
 
Paul Gilbert ei ole ainoastaan maininnan arvoinen vaan paras ;) mikään ei voita kuivalla rohinasoundilla soitettuja 3-nuottia-per-kieli juoksuja.

Pakko heittää Uli Jon Roth:
http://www.youtube.com/watch?v=Q5r16oIOfXY
 
Perhana, itekin vasta "löysin".

Paul Gilbert ei ole ainoastaan maininnan arvoinen vaan paras ;) mikään ei voita kuivalla rohinasoundilla soitettuja 3-nuottia-per-kieli juoksuja.
 
Niin onkin, tekniikka ja tyylitaju yhdistyy täydellisesti, Gilbertin soittamisesta tulee aina hirveesti intoa omaan soittamiseen;)
 
http://www.youtube.com/watch?v=iKaAIj_FwRQ

Tätä spedeä ei vielä näkynyt tässä ketjussa: Greg Howe
 
http://www.youtube.com/watch?v=edVbz_uXJd0

Tätä spedeä ei vielä näkynyt tässä ketjussa: Greg Howe
 
http://www.youtube.com/watch?v=edVbz_uXJd0
 
Yks kovimmista spedeistä. Noi vois duunaa Guthrien ja Kotzenin kanssa fuusio G3:sen. Se olis jo aika överii. Ja sit lopuks ne tietysti jamittais Hendrixin Foxy Ladyn tukkoon yhteislegatolla :-D Haha!
No anyway kannattaa kaikkien fuusiotiluhörhöjen tutustua Howen ja Kotzenin yhteisiin levytyksiin. N'on kovia ne.
 
Tossa vähän Kotzenia siis:
 
http://www.youtube.com/watch?v=VjDnN_KotMs&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=wJGmggvkicg&feature=related

Tätä spedeä ei vielä näkynyt tässä ketjussa: Greg Howe
 
http://www.youtube.com/watch?v=edVbz_uXJd0
 
Huh, pakko tutustua tähän enemmän, maukasta hilipati;)

http://profile.myspace.com/index.cf … r.viewprofile&friendid=42224399
 
Tossa aika kova jätkä, siis soulfyn ja (x-)Ill Nino kitaristi!

Lisää Gregiä.
 
Extraction (Gentle Hearts Tour).
http://www.youtube.com/watch?v=FQL7jEN5zCM
 
Present-Moment, Howen ja Kotzenin Project levyltä
http://www.youtube.com/watch?v=Px1TUrCx4Ak
 
Jump Start
http://www.youtube.com/watch?v=a0o5Val5pHo
 
Jos yhtään iskee, niin kannattaa ottaa haltuun Gregin levy Extraction. On aika pirun hyvää fuusiofunktilua.

George Lynch
http://youtube.com/watch?v=XDIrJ7NNwmY&feature=related