Puhaltimet ›

MK009-A pearl river poikkihuilu, hopea. Aloittelevalle ok? oli niin halpa et päätin ostaa. jos sit myöhemmin kun oppii soittamaan, sijoitan kalliimpaan/Parempaan.

Ymmärrän pointtisi rahan suhteen, mutta muuten puistattaa. Mikä ihmeen hopea? Siis hopeoitu! Tuolla soittimella (?) on vaikea oppia soittamaan mitenkään.

Itse itseäni lainaten tuolta vastaavasta fonikeskustelusta;
Hyvä ja halpa pitää ostaa erikseen. Huonolla soittimella vain masennat itsesi. Lopulta se jää pölyttymään nurkkiin, kunnes myyt sen halvalla pois. Todetaksesi että on se mahdottoman vaikeaa tuo fonin soittaminen.
 
Osta jonkin tunnetumman merkin oppilasmalli tai hyvä käytetty kunnollinen. Niistä saat tarvittaessa vielä omasi pois. Ovat keveämpiä soittaa ja soundikin hieman toisenlainen. Ja hyvää soitinta ei tarvitse enää koskaan vaihtaa toiseen. Säästöä sekin.
 
Varmaan joku noilla halpiksillakin soittaa ja on tyytyväinen kun ei paremmastakaan tiedä.
 
Itse ostin ensimmäisen fonini tsekeistä tehtaanmyymälästä. Vaihdoin sen jo reilun vuoden päästä uuteen nimekkäämpään oppilasmallin soittimeen. Syynä jäykkä gis -läppä (tarvitsee altossa aika usein) ja muutamia epäpuhtaita ääniä joita joutui koko ajan korjaamaan ansatsilla.
 
Helppo soitin teki soittamisesta helpompaa, jolloin oppimisen saattaa keskittää soittamisen opetteluun -eikä soittimen virheiden paikkailuun.
Sama logiikka pätee myös moneen muuhun puhaltimeen.

No joo, ymmärsin kyllä ettei ole hopea, vaan hopeoitu. vaikee se on mitään soitinta ostaa, kun ei puhaltimista mitää tietoa.. ilmeisesti tuo pearl river on ihan paska. täytyy sit tulevalta soitonopettajalta kysyä millaisen soittimen kannattaa ostaa. tiedän; hinta-laatusuhteella on eroja. tanssikengissäkin. ensimmäiset on hyllyssä koristeena tänäpäivänä....

eka soittotunti takana kyseisellä soittimella. Ihan hyvä peli on! sanoi opettajakin! ja kyllä se hopeaa on. halpa, mut silti. halpa ei aina välttämättä ole huono!

ja kyllä se hopeaa on.
 
Pienen googletuksen perusteella best2music myy tuota hopeana, Tampereen musiikki hopeoituna. Voiko tuosta päätellä mistä ostit :-)

noista nyt ei sit ota selvää.Putki saattaa olla hopeaa,tai olla olematta.Hyvä ostos se oli joka tapauksessa hintaan nähden.

Hyvähyvähyvä. :)
 
Vapise Muramatsu, tutise Yamaha.
 
Tästä palstasta on näköjään tullut halpispillien keskinäinen kehumispiste. Kukas sen kissan hännän nostaisi jos ei kissa itse? Seuraavassa ketjussa sitten arvaten taas kysellään, että mitäs teen kun huilun osat varisee kintuille. ;D
 
Sanoisin että kyse on hopeoinnista.

Tästä palstasta on näköjään tullut halpispillien keskinäinen kehumispiste.
 
Haitanneeko tuo mitään? Kyllä sille on tarpeeksi vastapainoakin. Ja vähän aikaa sittenhän täällä ei keskusteltu oikeastaan mistään.
 
Ihan hyvä vain jos halpispillien avulla yhä useampi pääsee alkuun jonkin puhaltimen kanssa. Kitaristeja on jo ihan liikaa :-) Itseäni harmittaa etten tajunnut jo parikymppisenä hankkia klarinettia. Ja silloin ei olisi ollut varaa sellaisiin soittimiin kuin nykyään.
 
Seuraavassa ketjussa sitten arvaten taas kysellään, että mitäs teen kun huilun osat varisee kintuille. ;D
 
Voi olla, se on hyödyllistä tietoa myös. Tosin ei noita paljon ole kuulunut: joltain irtosi tyyny vanhasta Centurystä ja joku sai Thomannilta hyvin soivan baritonitorven jossa oli kellossa lommo.
 
EDIT: Ja kyllä noissa Yamahoissakin joutuu itse kiristelemään ruuveja ettei osat tippuisi.
 
Sanoisin että kyse on hopeoinnista.
 
Niin minäkin.

eka soittotunti takana kyseisellä soittimella. Ihan hyvä peli on! sanoi opettajakin! ja kyllä se hopeaa on. halpa, mut silti. halpa ei aina välttämättä ole huono!
 
Pearl River on Kiinassa valmistettu halpis, joka ei ole hopeaa nähnytkään. Hopeoitu...tai pikemminkin ns. hopealakattu.
 
Edit: Hopealakattu on varmaankin teknisesti väärä termi, KULTAlakkaustahan käytetään metallisissa puhaltimissa paljonkin. Täysin hopeisen huilun hinta on kuitenkin tuhansissa euroissa - pelkkä hopeinen suukappalekin maksaa satasia. Toisaalta sokkotestit kertovat, ettei metalli aina ratkaise, vaan muut tekijät...
http://iwk.mdw.ac.at/Forschung/english/linortner/linortner_e.htm

On muuten aika mielenkiintoinen tämä ilmeisesti yleisesti hyväksytty "totuus" että mitä kalliimmasta/vaikeammin hankittavasta materiaalista soitin on tehty sitä paremmin se automaattisesti soi:) (vrt. esim. puiset soittimet) Ei varmaan missäänpäin maailmaa arvosteta paikallisia helposti saatavia materiaaleja, mutta sitten kun se sama tavara viedään toiselle puolelle maailmaa niin se yhtäkkiä kuulostaa ylivoimaisesti paremmalta kuin taas siellä yleiset materiaalit, ja jos esim. puulaji on uhanalainen, niin sitten se ainakin on ylivoimaisen hyvä soitinpuu joka ei ole millään muulla korvattavissa.
Se on tietysti taas sitten eri asia että perinteisesti paremmasta materiaalista tehdyt soittimet on tehty huolellisemmin, sehän on luonnollista, koska materiaalin takia kokonaishinta nousee, jolloin työkustannusten osuus pienenee eli paremmalla työnlaadulla on prosentuaalisesti pienempi vaikutus hintaan.
Mutta ei liene nykyisellä metallurgialla mikään ongelma tehdä metalliseosta, jonka akustiikkaan vaikuttavat ominaisuudet (lähinnä varmaan kimmomoduli ja tiheys) ovat samat kuin esim. hopealla tai kullalla, mutta hinta murto-osa. Tällöin voitaisiin haluttaessa panostaa työnlaatuun enemmänkin, asiakaskunnan ennakkoluulot tietysti ovat sitten asia erikseen.
Näin yleisesti eri materiaalien arvostuksesta, sen kummemmin huiluihin puuttumatta kun en niistä mitään tiedä.

Mutta ei liene nykyisellä metallurgialla mikään ongelma tehdä metalliseosta, jonka akustiikkaan vaikuttavat ominaisuudet (lähinnä varmaan kimmomoduli ja tiheys) ovat samat kuin esim. hopealla tai kullalla, mutta hinta murto-osa. Tällöin voitaisiin haluttaessa panostaa työnlaatuun enemmänkin, asiakaskunnan ennakkoluulot tietysti ovat sitten asia erikseen.
 
Yksi askel tuohon suuntaan on Buffetin Greenline-sarjan klarinetit, joiden materiaalina on jonkinlainen seos jauhettua grenadillaa ja jotain synteettistä ainetta. Lopputulos soi kuulemma kuin grenadilla mutta kestää kuten muovi. Tuossa on toki vielä tuo uhanalainen grenadilla aineosana mutta eiköhän sillekin löydy ennen pitkää korvike.
 
Buffetin tekemänä tuo ei tietenkään ole tippaakaan halvempi kuin vastaava kokopuinen. Ja muutenkin voi olettaa, että jos firma panostaa innovatiiviseen materiaalien ja ratkaisuiden kehittelyyn, se tuntuu hinnoissa. EDIT: pitkällä tähtäimellä uudet materiaalit varmaan ehtivät myös halpismalleihin mutta siihen voi jo patenttisyidenkin takia vierähtää sen verran kauan että tuskin kannattaa ostopäätöksiä sen takia lykätä.
 
EDIT: Ja eikös Suomessakin ole tehty hiilikuituhuiluja.

Suomessa on tehty hiilikuituhuiluja, olenpa sellaista kokeillutkin jo vuosia sitten. En innostunut. Halpishuilujen yhtenä ongelmana näkisin mahdollisuuden nikkeliallergian kehittymiselle. Olihan jo 30v sitten halpismalleja kuten Armstrong, joista me herkimmät jouduimme luopumaan hyvin nopeasti. Edelleen muuten kehoitan oppilaitani ostamaan Yamahan siitäkin huolimatta, että nekään eivät ole remonttivapaita, mutta niin hemmetin paljon parempia kuin Pearlin pillit, joiden sointi on onneton!

Suomessa on tehty hiilikuituhuiluja, olenpa sellaista kokeillutkin jo vuosia sitten. En innostunut. Halpishuilujen yhtenä ongelmana näkisin mahdollisuuden nikkeliallergian kehittymiselle. Olihan jo 30v sitten halpismalleja kuten Armstrong, joista me herkimmät jouduimme luopumaan hyvin nopeasti. Edelleen muuten kehoitan oppilaitani ostamaan Yamahan siitäkin huolimatta, että nekään eivät ole remonttivapaita, mutta niin hemmetin paljon parempia kuin Pearlin pillit, joiden sointi on onneton!
 
Kuulostaa ihan painavilta pointeilta.
 
Miten tuo nikkeliallergia, onko se erityisesti huilujen ongelma? Tiedän että klarinettejakin on niklatulla koneistolla, Yamahallakin.
 
En ole henkeen ja vereen halpissoittimien kannattaja. Itse olen pyrkinyt aloittamaan uuden soittimen paremmalla oppilassoittimella. Niin suosittelisin muillekin jotka aikovat enemmän soittaa ja joilla on siihen varaa. Jos soittaminen on hankalaa tai ääni on huono, niin onhan siinä heikot lähtökohdat. Jos taas soitin ei kestä vuosien käyttöä niin haitanneeko tuo, siihen mennessä on jo nähnyt kiinnostaako.
 
Nyt menin tosin heräteostoksena tilaamaan Thomannin halpishuilun. Saa nähdä millainen on. Yamahankin hankkiminen olisi ollut liikaa kun en usko että kerkiän sitä tosissani treenaamaan. Kiinnostaa kuitenkin huilukin noin soittimena.

Tää on taas tätä yleistämistä.
Olen nyt henkilökohtaisesti testannut kyseessä olevan pearlin.(jopa kyseisen kappaleen)
Se ei häviä jammun vastaavalle pätkääkään ja on halvempi.Eipä tuote minustakaan ole kuin hopeoitu mutta onko sillä mitään väliä kun ihminen vasta tutustuu soittimeen.
 
Meillä kaikilla on omat suosikkimme merkkien kanssa mutta eräät ihmiset lukee tätä palstaa enemmän totuutena kuin toiset joten ehkä en nyt lähtis mitään soitinta tuomitsemaan.
 
Kaikkien yhteinen tavoite on tehdä musiikkia..

Ja olet ap siis huilisti?

myös huilua soitan kyllä Sibiksellä.

Thomannin 155 euron avoläppähuilu tuli tänään. Itse en tietenkään pysty sen laatua arvioimaan, kun soitin on entuudestaan aivan outo. Ainakin se tuntuu hyvin täyttävän meikäläisen uteliaisuuden huilun suhteen. Ja kun sain selvitettyä, miten sitä oikein pidetään että se pysyy puristamatta paikoillaan, alarekisteri alkaa jo soida.
 
Joo, tiedän että pitäisi mennä tunneille. Menen sitten jos siltä alkaa tuntumaan. Nyt tämä on vielä tällaista kokeilunhalua.

Mikä ero, siis muuta kuin visuaalisesti, on avoläppä - ja umpiläppä-huiluilla. Tieto tosin löytyy googlettamalla ym. mutta olisi mukava kuulla oikeilta huilunsoittajilta jotain käytännöllistä ja kokemusperäistä - todella vaikkapa vain huilukeskustelun jatkamiseksi.
 
Minultahan ei siis kysytty, mutta kuitenkin... Kaikissa kokeilemissani puupuhaltimissa joissa sormet ovat suoraan kontaktissa reikien kanssa, tulee välittömämpi tunne ja sävelten välillä pystyy ikäänkuin pehmeämmin siirtymään, jopa liukumaan. Klarinetin kanssa sitä neuvottiin oikein harjoittelemaan. Fonissa tätä tuntumaa ei ole, tai ehkä en vain osaa.
 
Itse muutaman vuoden poikkihuilua soittaneena, silloin kun Klezberg oli vielä ala-asteella (vai oliko vielä kansakoulu siihen aikaan) ja ehkä harjoitteli sopraanonokkahuilulla
 
Kansakoulu se oli ja muunmuassa sopraanonokkahuilu juu.
 
Mutta minuakin kiinnostaisi kuulla huilistien kommenttia asiasta.