Studiotyöskentely ›

Niin ja mua ei ainakaan rumpalina kiinnosta olla mukana miksaamassa. Hengaan kyllä mielelläni paikalla jos ehtii ja voin kommentoida jos kysytään..
 
Jotain tällasta mäkin aattelin, ettei välttämättä tarvi olla demobändi, että vastuualueet ja ryhmädynamiikka voisi tällä tavoin studiossakin toimia.

Yks mulle aika tärkeä asia on lisäksi työrauha. Aika harvoin edes kaksi ihmistä pystyy olemaan hiljaa siellä takarivissä kovinkaan pitkään, saati sitten useampi. Ihan normali jutustelukin häiritsee ainakin mun keskittymistä ihan huomattavsti, saati sitten vitsailu ja youtuben naureskelu... Ja mitä useampi ihminen sitä pahempi hälinä. Tähän yleensä pyyntö auttaa max 15min kerrallaan. Lisäksi jatkuva ramppaaminen vessassa, röökllä, kahvilla, jne. keskeyttää keskittymisen jatkuvasti. Mä olen huomattavasti nopeampi ja parempi yksin, koska saan keskittyä pelkästään biisiin aivan rauhassa.
 
Toinen mikä on ymmärrettävää mut välillä todella ärsyttävää on se, että joku istuu siinä vieressä ja kysyy joka kohdassa "mitä sä nyt teit?" - vaikkakin useimmiten ihan vaan mielenkiinnosta ja joskus oppimismielessä, mut pitäis ymmärtää että ei voi opettaa ja tehdä työtä samaan aikaan. Jokaisen työvaiheen selittäminen hidastaa duunia dramaattisesti.

Ammatikseni en ole miksannut, mutta oman levy-yhtiön ihan markkinoilla olevia pitkäsoittoja kyllä on ryskitty kasaan.
 
Kaikkein pahintahan on soittajan "ymmärrys" omasta tontistaan. Vähänkään taitavampi rumpali on usein sitä mieltä, että vain rumpali ymmärtää mitään rumpusoundeista: tavallinen oire on, että jokaisen yksittäisen rummun pitää tulla lujaa ja kuulostaa juuri siltä, kuin niillä lempilevyillä, oli soitettu lähtömateriaali ja kappaleen luonne mitä tahansa. Sama tietenkin pätee turhan itsetietoisiin kitaristeihin - joko kitarasoundia pitää muokata loputtomiin tai sitten "se on siinä", EQ:ta tai kaikua ei saa muun miksauksen ehdoillakaan käyttää.
 
Jos äänitteellä on tuottaja, kannattaa tosiaan antaa miksaajan ja tuottajan tehdä miksaukset hyvin pitkälle valmiiksi ennen kuin sitä soittaa muille. Pahintahan soittajien läsnäolo on lähinnä siinä rakennusvaiheessa, kun yksittäisiä soittimia ja raitoja viilaillaan. Rumpurymän tai kitaroiden pitää kuulostaa täyteläiseltä yksinään, basarissa pitää olla napsua, virvelin kuulostaa mieluiten triggeroidulta ja kitaraan agentsia tai toolia. Sitten avaa muut kanavat ja ihmetellään, että "Miksi tämä on näin tukkoinen, basari ei kuulu, virveli jää jalkoihin, kitarat peittää laulun!"
 
Ja ei siinä mitään, jos miksaaja on teräväkielinen, vahva persoona, joka pistää soittajanpuolikkaat ojennukseen, mutta hiljaisempi miksaaja taipuu helposti sohvalta tulevien vaatimusten edessä, koska nehän sen palkan kuitenkin tavallisesti maksavat. Eikä niille kuitenkaan mene läpi sovinnolla esitetyt ehdotukset.

Tähän törmää usein. Alle 1000€:n budjetilla demon pitäis kuulostaa samalta kuin miljoonatuotannon amerikanlevyn...
 
-------
 
Jep, se ei olekaan ongelma, vaan se että odotetaan samaa ja kiukutellaan, jos ei soundaa LA:lta.
 
-------
 
Amerikan ison rahan studioissa on helposti moninkertainen määrä teknistuotannollista henkilökuntaa verrattuna härmän oloihin. Tämän kun kertoo sillä määrällä useampia työpäiviä mitä levyn tekemiseen käytetään saa jo jonkinmoisen kuvan siitä miten paljon resursseissa on eroa.

-------
 
Mua vähän kummastuttaa nämä Amerikan vertailut. Motorolan perusinsinööri vetää tupla-palkkaa
verrattuna Nokian vastaavaan. Amerikkalainen asianajaja puolestaan 4-100 kertaa sen mitä vas-
taava Suomessa. Tarkottaako se sitä, että ne kaverit tekee niin paljon parempaa työtä?
-Not.
 
Amerikassa kaikki on suurta, varsinkin markkinat. 300 miljoonaa asukasta verrattuna Suomen
5 miljoonaan. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mitä tahansa kaupallista siellä
tehdään, siihen voidaan ja pitää panostaa 60 kertaa se mitä täällä. Kyse on vain mittakaavasta,
ei laadusta sinänsä.
 
No, tottakai vehkeisiinkin on voitu panostaa enemmän. Mutta samoja Wavesin plugareita ne
sielläkin pyörittää, kuten ammattipajat täällä. Tämä digitaalinen aikakausi on mielestäni
suuri tasapäistäjä, (suht.)köyhätkin voi nykyään ajella digitaalisella Mersulla.
 
Yritän vaan sanoa sitä, että suomalainen miksaaja, joka toteaa bändille että "No näillä
meidän resursseilla tämä saakin kuullostaa puolet huonommalta kuin Nickelbackin uusin",
on mielestäni väärällä alalla. (Tietysti olettaen että lähtösoundit on ok ;)
 
No offense.

Yritän vaan sanoa sitä, että suomalainen miksaaja, joka toteaa bändille että "No näillä
meidän resursseilla tämä saakin kuullostaa puolet huonommalta kuin Nickelbackin uusin",
on mielestäni väärällä alalla. (Tietysti olettaen että lähtösoundit on ok ;)
 
Hm,
 
Ota huomioon että plugarien (ja tietty osaamisen!) lisäksi soundiin vaikuttaa käytettävissä olevat mikit/nauhoitustilat/soittimet jne jne, mutta ennenkaikkea nysväämiseen käytettävissä oleva aika. Harvalla edes semihyvällä bändillä on varaa roikkua studiossa kuukausikaupalla ruuvaamassa soundia Ameriikan malliin.
 
...

, mutta ennenkaikkea nysväämiseen käytettävissä oleva aika. Harvalla edes semihyvällä bändillä on varaa roikkua studiossa kuukausikaupalla ruuvaamassa soundia Ameriikan malliin.
 
...
 
Mitäs minä näistä tietäisin, mutta jostain joskus luin, että eniten levyjä myynyt Suomalainen oli rumpalina Ameriikkalaisessa bändissä... josta ainakaan minä en ollut koskaan kuullut mitään. Jos Suomessa levyä myydään satatuhatta, niin se on taas uusi ennätys... Ameriikan markkinoilla sillä ei listoille taida olla asiaa?

Ota huomioon että plugarien (ja tietty osaamisen!) lisäksi soundiin vaikuttaa käytettävissä olevat mikit/nauhoitustilat/soittimet jne jne, mutta ennenkaikkea nysväämiseen käytettävissä oleva aika. Harvalla edes semihyvällä bändillä on varaa roikkua studiossa kuukausikaupalla ruuvaamassa soundia Ameriikan malliin.
 
Otin huomioon.
 
Eihän kukaan täysijärkinen tietenkään oleta että soundi on 1000 euron budjetilla yks yhteen
setä Samulin möreän äänen kanssa. Mutta kyllä se pitää ammatin ja genren taitavan miksaajan
jäljiltä olla jo sinne päin. Mun mielestä.

Otin huomioon.
 
Eihän kukaan täysijärkinen tietenkään oleta että soundi on 1000 euron budjetilla yks yhteen
setä Samulin möreän äänen kanssa. Mutta kyllä se pitää ammatin ja genren taitavan miksaajan
jäljiltä olla jo sinne päin. Mun mielestä.
 
Niin. Kaikki on niin kovin suhteellista. Nysväämisen riemu vs. olisko se levy jo valmis vs. amerikan meininki vs. lofi-diggailu vs. ei tän biisin tarvi soida radiossa kuitenkaa vs. rahatkin o loppu mut voisits vielä vähä jne.

Mua vähän kummastuttaa nämä Amerikan vertailut. Motorolan perusinsinööri vetää tupla-palkkaa
verrattuna Nokian vastaavaan. Amerikkalainen asianajaja puolestaan 4-100 kertaa sen mitä vas-
taava Suomessa. Tarkottaako se sitä, että ne kaverit tekee niin paljon parempaa työtä?
-Not.
 
Eihän täs kenenkään palkasta ollut kyse, vaan siitä että jos levyä tehdään vaikka viiden teknistuotannollisen henkilön toimesta puoli vuotta vs. kahden henkilön toimesta yksi kuukausi, niin miestyöpäivissä on eroa jo jonkin verran (2kk vs. 16kk). Tosin demon tekemiseen yleensä noin pari päivää per biisi joten suhde tässä kohtaa on vieläkin dramaattisempi.
 
No, tottakai vehkeisiinkin on voitu panostaa enemmän. Mutta samoja Wavesin plugareita ne
sielläkin pyörittää, kuten ammattipajat täällä. Tämä digitaalinen aikakausi on mielestäni
suuri tasapäistäjä, (suht.)köyhätkin voi nykyään ajella digitaalisella Mersulla.
 
Plugarit ja tuullssit on tietty samat joka puolella, mutta tiskit, mikit ja outboard on isoissa amerikanstudioissa vähän eri pohjalta kun härmässä ja aika monet isot pojat veden takana käyttävät etupäässä rautaa (Bruce Swedie muistaaksenin käyttää wavesin de-esseriä mut siinäpä se).
 
Yritän vaan sanoa sitä, että suomalainen miksaaja, joka toteaa bändille että "No näillä
meidän resursseilla tämä saakin kuullostaa puolet huonommalta kuin Nickelbackin uusin",
on mielestäni väärällä alalla. (Tietysti olettaen että lähtösoundit on ok ;)
 
No isoin asia varmaan on just toi lähtösoundi-osio, joka parin viikon ja yhden/kahden ihmisen studioajalla on todennäköisesti vähän eri kun puolen vuoden puuhastelulla usemman ihmisen voimin.
 
Enkä mä usko että kukaan sanoo että saa kuulostaa paskemmalta. Tässä vaan koitetaan luoda jotain perspektiiviä asioihin ja tuoda esille niitä tekijöitä jotka joka tapauksessa vaikuttavat asiaan. Ja laitetaan tähän nyt vielä et noi mun esimerkit ovat tietty ääritapaushommaa ja poikkeuksia on jne... mut sitä vaan kandee välillä pysähtyä miettimään et mistä mikäkin asia johtuu ja että olisko mun omassa tekemisessä jotain jolla olis myös vaikutusta.

Otin huomioon.
 
Eihän kukaan täysijärkinen tietenkään oleta että soundi on 1000 euron budjetilla yks yhteen
setä Samulin möreän äänen kanssa. Mutta kyllä se pitää ammatin ja genren taitavan miksaajan
jäljiltä olla jo sinne päin. Mun mielestä.

No mutta kyllähän se onkin. Aivan ihmeen hyvää jälkeä täällä usein tehdään. Ja kyllä Lidlin kopiotuotteetkin ehdottomasti ovat sinne päin. Eri asia onkin sitten pitäisikö kopioida jotain muuta, mutta se vaatii varmaan oman musiikillisfilosofisen pohdintansa.

Kamoistahan mikään ei ole enää pitkään aikaan ollut kiinni, jos on koskaan ollutkaan. Suurin osa soundista lähtee kuitenkin jostain ihan muusta, mun mielestä.

ja niistä jenkkien resursseista. Kyllä musabisneksen muuttuminen sielläkin tuntuu. Studioita menee nurin jatkuvasti ja kotipajoissa tehdään isojakin projekteja ja monet tekijät etsivät duunia ja tinkivät palkoistaan.

Eri asia onkin sitten pitäisikö kopioida jotain muuta, mutta se vaatii varmaan oman musiikillisfilosofisen pohdintansa.
 
Tätä mäkin oon miettinyt. Pitääkö ylipäätään kopioida jotain vai pitäiskö koittaa olla ihan oma itsensä ja maksimoida oma näkemys?
 
Kamoistahan mikään ei ole enää pitkään aikaan ollut kiinni, jos on koskaan ollutkaan. Suurin osa soundista lähtee kuitenkin jostain ihan muusta, mun mielestä.
 
Suurin osa soundista on muualta kuin kamoista, mut kamatkin vaikuttavat - varsinkin jos aikaa on rajallisesti niin paremmilla kamoilla syntyy nopeammin hyvempää - tai siis kaikki vaikuttaa kaikkeen ja siinä mielessä minkään yksittäisen asian osuutta on vaikea määritellä. Ja tässä tulee taas se että demohommissa usein sekä aika että kamat ovat kortilla.

Eihän täs kenenkään palkasta ollut kyse, vaan siitä että jos levyä tehdään vaikka viiden teknistuotannollisen henkilön toimesta puoli vuotta vs. kahden henkilön toimesta yksi kuukausi, niin miestyöpäivissä on eroa jo jonkin verran (2kk vs. 16kk).
 
Vai oisko sittenkin 2kk vs. 30kk (kaksi ja puoli vuotta). Kiinnostavaa tämä keskustelu siitä, mikä tekee soundiin eron. Onko siis puolen vuoden nysväyksellä todella etunsa tiiviiseen soundit kohdalleen ja purkkiin -työskentelyyn verrattuna? Ilmeisesti on. Analogitiskejä väheksymättä.

Vai oisko sittenkin 2kk vs. 30kk (kaksi ja puoli vuotta). Kiinnostavaa tämä keskustelu siitä, mikä tekee soundiin eron. Onko siis puolen vuoden nysväyksellä todella etunsa tiiviiseen soundit kohdalleen ja purkkiin -työskentelyyn verrattuna? Ilmeisesti on. Analogitiskejä väheksymättä.
 
No noi nyt vaan on tollasia esimerkkejä. Ajathan voi olla periaatteessa ihan mitä vaan, mut fakta on se että kun budjetti on iso on resursseja enemmän. Eikä sitä tarvi edes amerikkaan verrata kun vertaa demon budjettia levybudjettiin. Eikä ne tietenkään aina korreloi. Hyviä ja hyväsoundisia levyjä on tehty maailman sivu muutamassa päivässä. Mun mielestä vaan pitäis vähän funstia et mikä on mahdollista ja mitä on kohtuullista vaatia ja odottaa.

Ja sitten niissä ison budjetin projekteissa on kanssa sellaiset nappulanvääntäjät joille maksetaan siitä hyvästä, ettei vastaavia hemmoja löydy ihan joka paikasta.

No noi nyt vaan on tollasia esimerkkejä. Ajathan voi olla periaatteessa ihan mitä vaan, mut fakta on se että kun budjetti on iso on resursseja enemmän. Eikä sitä tarvi edes amerikkaan verrata kun vertaa demon budjettia levybudjettiin. Eikä ne tietenkään aina korreloi. Hyviä ja hyväsoundisia levyjä on tehty maailman sivu muutamassa päivässä. Mun mielestä vaan pitäis vähän funstia et mikä on mahdollista ja mitä on kohtuullista vaatia ja odottaa.
 
No mitäs ne resurssit sitten on, jotka eron tekee, jos ne ei ole työaikaa (Hyviä ja hyväsoundisia levyjä on tehty maailman sivu muutamassa päivässä), eikä laitteistoa (Suurin osa soundista on muualta kuin kamoista)? Pitäisikö tämä ymmärtää niin, että hyvät soundit tulee tuurilla ja riittävän hyvillä kamoilla ja jos aikaa ja huippukamoja on paljon, niin onnistumisen todennäköisyys kasvaa siinä missä yritysten lukumäärä? Tämä ei siis ole vittuilua. Mun mielestä tää itse asiassa kuulostaa hyvinkin järkeenkäyvältä ainakin näin omiin nyrkkipajahommiin verrattuna vaikka mittakaava ammattilaisilla saattaakin olla vähän toinen.

Vai oisko sittenkin 2kk vs. 30kk (kaksi ja puoli vuotta). Kiinnostavaa tämä keskustelu siitä, mikä tekee soundiin eron. Onko siis puolen vuoden nysväyksellä todella etunsa tiiviiseen soundit kohdalleen ja purkkiin -työskentelyyn verrattuna? Ilmeisesti on. Analogitiskejä väheksymättä.
 
Aikahan menee tollasessa pitkässä hommassa enemmän musapuoleen kuin soundipuoleen. Eli sovitus ja soittosuoritukset on viimoisen päälle. Eikä se aina tarkoita elottomaks kvantisoitu täydellistä vaan oikeesti hyvää. Jos ei laulata niin ei lauleta jne. Biisejä saatetaan sovittaa uudelleen, tehdä kokonaan uudelleen jne. Harvoin siellä jotain yhta soundia nysvätään loputtomiin vaikka sitäkin varmaan tapahtuu.
 
Ja hyvät tyypit tekee hyvillä kamoilla koska ne voi. Miksei tekis?

http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=47&t=115028&co=30
 
aihetta sivuten..

Kamoistahan mikään ei ole enää pitkään aikaan ollut kiinni,...
 
Aivan ihmeen hyvää jälkeä täällä usein tehdään.
 
En voisi olla enemmän samaa mieltä.
 
Ajatus siitä, että näin ei olisi - tulee se sitten bändin tai miksaajan taholta -
vain hieman ärsyttää.

En voisi olla enemmän samaa mieltä.
 
Ajatus siitä, että näin ei olisi - tulee se sitten bändin tai miksaajan taholta -
vain hieman ärsyttää.
 
Täs nyt on kaksi asiaa vähän niinkuin sekaisin.
 
1. suomi vs. amerikka
2. demot vs. levyt
 
Mä en siis sano etteikö täällä kotosuomessa voitais tehdä hyvää soundia - koska täällä tehdään.
 
Mut amerikanlevyjen tai ylipäätään minkään oikean levybudjetin levyn tuominen referenssiksi muutaman päivän demosessioon ja vaade et pitäis kuulostaa samalta on se mistä tää koko keskustelu sai alkunsa. Amerikan ison rahan tuotannot tuli mukaan vaan ikäänkuin ääriesimerkkinä (koska niitä tosiaan näkee referensseinä demoja puuhastellessa).