Kitarat: soittaminen ›

No niinpäs onkin. Kiitoksi tosi paljon Kimurantti1!
Eli siis ensiksikin näin: Jokaisen duurin kuudennesta sävelestä (sekstistä) lukien löytyy kyseisen duurin rinnakkaissävellaji (molli). Tiivistetysti esim:
F duuri = f, g, a, b, c, d, e, f, eli D-molli on F duurin rinnakkaissävellaji, kun tuo kuudes sävel on d.
 
Sitten esim. a Doorinen on D-duuriasteikon toinen moodi. A-Fryyginen on taas E-duuriasteikon kolmas moodi? Cool, jos meni oikein ;)

No niinpäs onkin. Kiitoksi tosi paljon Kimurantti1!
Eli siis ensiksikin näin: Jokaisen duurin kuudennesta sävelestä (sekstistä) lukien löytyy kyseisen duurin rinnakkaissävellaji (molli). Tiivistetysti esim:
F duuri = f, g, a, b, c, d, e, f, eli D-molli on F duurin rinnakkaissävellaji, kun tuo kuudes sävel on d.
 
Tämä meni oikein. Nykyään muistan ulkoa aika hyvin rinnakkaissävelajit, mutta aikanaan mietin niitä niin, että laskin puolitoista sävelaskelta perusäänesta alemmas. Vähemmän hommaa. ;-) Niin tai näin, lopputulos on sama.
 
Sitten esim. a Doorinen on D-duuriasteikon toinen moodi. A-Fryyginen on taas E-duuriasteikon kolmas moodi? Cool, jos meni oikein ;)
 
Hmm, miksi mielestäsi näin? Mä olen moodeista selittänyt aiemminkin, mutta kerrataan lyhyesti. :-)
 
1. moodi on Jooninen
2. moodi on Doorinen
3. Fryginen
4. Lyydinen
5. Miksolyydinen
6. Aeolinen
7. Lokrinen
8. Arvaa mikä tämän moodin nimi on (vinkki, tämä on oktaavi, joten ollaan taas perusäänessä)
 
Nyt duuriasteikossahan on seitsemän säveltä, joten sillä on seitsemän eri moodia. Otetaan vaikka C-duuri. C-duurin ensimmäinen moodi on C-jooninen (eli se perus duuriasteikko). C-duurin toinen moodi on D-doorinen. D-doorisessa on samat äänet kuin C-duurissa, mutta juuriääni onkin D -> C:lle kvintti (viides intervalli) on G, D:lle kvintti on A. A-doorinen on siis G-duurin toinen moodi. A-fryyginen taas on F-duurin kolmas moodi. A-lyydinen E-duurin neljäs moodi. Huomaatko logiikan? Loppujenlopuksi kyse ei ole sinällään musiikista, vaan puhtaasti matematiikasta. :-)
 
Sitten ihan käytäntöön. Ihmettelet varmaan, miksi C-duuria pitäisi ajatella esim. F:stä F:n. C-duurikulun päälle siinä ei olekaan järkeä. Koita vaikka seuraavaa sointuvamppia: | A | H/A |
 
X X
2 4
2 4
2 4
0 0
X X
 
Tuo vastaa lyydistä sävyä, ja varmaan huomaat, että A-lyydinen natsaa sen päälle paljon paremmin kuin A-duuri. A-lyydisen saat korottamalla neljännen sävelen A-duurista.
 
Nyt kun olen saanut tämän selitettyä mun on kuitenkin pakko sanoa, että unohda moodit vielä vähäksi aikaa. Teoriassa on muita ihan perusasioita, jotka kannattaa selvittää itselleen ennen sitä. Osta vaikka joku 1/3-teoriavihko. Niissä on selvitettynä asiat tosi selkeästi ja rautalangasta väännettynä, ja ne myös etenevät johdonmukaisesti.
 
Hieman luettavaa aiheesta:
 
Lue ensin tämä: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=136104
 
Skaalat on hyvä osata, ja työkaluina ne ovat oiva apu soitossa. Niihin ei kuitenkaan pidä jämähtää, ja on muitakin tapoja treenata soittoa. Biisien plokkaaminen korvakuulolta ja soittaminen joista nimim. Apricot yllä olevassa linkissä vaahtoaa, on vaahtoamisen arvoista. Se on ehdottomasti yleishyödyllisin tapa treenata.
 
Sitten kun huomasit, ettei skaalojen opettelu ole itsetarkoitus vaan työkalu, voitkin alkaa opetella niitä. Tässä nyt jotain juttua:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24161
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24411
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=26768
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=136138
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=129488
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=135948
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=136044
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=131550

Niin siitä les paulista oisko mitään.. :D vai pitääkö sille alottaa oma keskustelu?

Niin siitä les paulista oisko mitään.. :D vai pitääkö sille alottaa oma keskustelu?
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/threads.php?c=15 on oikeampi palsta. Käytä ensin hakua.

Vielä hieman...
Kiitos jälleen kimurantti1:lle selityksestä. Itse asiassa ymmärsin tuon jutun omalla logiikallani, tosin olin heittänyt tuohon omaan juttuuni vahingossa väärin tuon D Doorisen moodin duuriasteikon. Itse hahmotan tämän jutun niin kuin näin.
 
duuriasteikot sekä pystysyynnassa että vaakasuunnassa
 
--1-2-3-4-5-6-7-8-- (moodi)
1. C D E F G A B C (jooninen)
2. D E F G A B C D (doorinen)
3. E F G A B C D E (fryyginen)
4. F G A B C D E F (lyydinen)
5. G A B C D E F G (miksolyydinen)
6. A B C D E F G A (aiolinen)
7. B C D E F G A B (lokrinen)
8. C D E F G A B C oktaavi
 
Eli eikö voi vain ajatella, että esim.
A Fryyginen = F Duurin (neljäs pystösarake vasemmalta; kolmas kirjain ylhäältä) moodi.
tai
A Lyydinen = E Duurin (kolmas pystösarake vasemmalta; neljäs ylhältä) moodi.
 
Mitä en vieläkään ihan täysin tajunnut tuota juttuasi noista kvinteistä, siis juuri kysymäni asian suhteen, eli tietyn moodin paikan löytämisessä duuriasteikolla, siis minkä duuriskaalan perheestä tietty moodi niin kuin on. Eli tämä oma tapani tajuta tämä juttu on ilmeisesti jotenkin liian yksioikoinen? Ainakin se on helppo tapa minulle :o

Tuo tekemäsi kaavio on ihan oikein. Siitä tulee kuitenkin ilmi vain moodien suhde toisiinsa. Moodeja voi tarkastella myös itsenäisinä skaaloina. Onko sulle sävellajit, etumerkit ja ylipäätään nuotit jollain tasolla tuttuja?
 
Entä intervallit: priimi, sekunti, terssi jne?

No hyvä, että edes jotain ymmärtää oikein... Nuotteja ymmärrän jotenkin, eli olen joskus kymmenen vuotta sitten ottanut pianotunteja, eli nuoteista olen opetellut tyyliin Kuutamosonaatin 1 osa, für Elise jne. Mutta kitaransoitossa olen aina turvautunut tabeihin. No esim. GuitarPro ohjelmalla aika-arvot ja pisteelliset nuotit ym. tarttee laittaa nuotteihin, mutta siinä minun kosketus nuotteihin.
 
Intervallit ovat tuttuja ja tiedän, että skaalat ja muut menevät tietyn intervallikaavan mukaan, siis jos niitä "transponoi", (olikohan se nyt oikea sana).. Kvinttiympyrän logiikan ymmärrän mutta ei ole vielä tullut tarkemmin perehdyttyä... vaikka nyt yksi muistisääntö tuleekin mieleen eli, Father Christmas gave dad an electric blanket - blanket exploded.. ja jotain... (alkaa tosin F:stä, eikä C:stä niin kuin täällä Suomessa, muistaakseni) eli tietämystä on vähän kaikesta... :o Sävellajin merkitseminen on vieras juttu, kun ei sitä paljon erikseen tarvitse miettiä kun nuotittaa omia biisejä esim. GuitarPro:lla.
 
Kysyisinkin noiden skaalojen suhteen, että mitä niistä olisi niin kuin hyvä muistaa ulkomuistista. Osaan siis soittaa yleisimmät skaalat useasta eri kohdasta, ja osaan improvisoida niitä hyäksi käyttäen. Mutta skaaloista puheen ollen, käytännössä se on lähinnä sitä, että soittelen jonkun biisin pyöriessä taustalla ja keksin, että hei, tämä biisihän menee c-lokrisessa... cool! Tai, että keksimäni riffin päälle sopii esim. miksolyydinen. (asian taustaa sen enempää ymmärtämättä, miksi niin) Anyway, pitäisikö siis esim. Phrygian-skaalan kaava 1,b2,b3,4,5,b6,b7 opetella ulkoa? Eli opetella yksinkertaisesti muistamaan mitkä nuotit ko.skaalassa on alennettu jne? Ja mikä olisi juttu, josta voisin lähteä musiikinteoriassa kasvattamaan tietämystäni? Ostin suuren kitarakirjan. Minusta siinä ei ole selitetty niitä asioita mitä oikeasti haluaisin tietää. Itse kitara on siis varsin tuttu kapistus, sillä on tullut opeteltua niin Bettencourtit kuin Malmsteenitkin.

Osana vetää huonoja sooloja improvisoiden, paras tekninen suoritus on ehkä sabbathin paranoidin soolo jos improan sen lopun ite, kun muuten se on liian vaikea. En osaa kompata kovin hyvin enkä myöskään soolokitaristina ole kovin lupaava. Näppäily ei oikein kule enkä täppäilläkkän osaa yhtään. Tekniikkaa on tullut kuitenkin treenattua kaikkein eniten soittaessa.
Mieti tekniikkaa harjoitellessasi mitä teoriassa tässä tapahtuu, mieti ja kuuntele miten nuotit ovat suhteessa toisiinsa. Eli opettele samalla kun treenaat niin sävelkorvan kehitystä.
 
Teoria:
Avoimia sointuja: E,Em,E7,A,Am,A7,D,Dm,D7,G,C,H7
Barre-otteet osaan Duuri,molli, seiska jos pää-äänet löytyvät E- ja A-kieliltä.
Jos osaat nuo barreet, niin taatusti osaat myös vähennetyt, ylennetyt, major7, sus2, sus4 soinnut barreina myös. Tuohon kielten nuotin opetteluun pidän hyvänä tekniikka sitä että ajattele kieltä D, vaikkapa A-kielenä minkä jo osaat ja aloita D-kieli A-kielen 7. välistä niin opit kielen nuotit helposti, toinen tapa on opetella oktaaveilla, joka mielestäni parempi ajatus ja helpompikin.
 
Asteikoita osaan pentatonisen (vissiin koko ääniasteikoin, mitä se sitten tarkoittaakaan), bluesin yhdestä asemasta, duurin yhdestä asemasta, mollin ja harmonisen mollin yhdestä asemasta.
Minun mielestäni tämmöinen asteikoiden opettelu on turhaa. Käytä korviasi ja vedä fiilispohjalta, turhan skaalamainen soitto kuulostaa ainakin minun korviini hirveältä. Tosin extraahan se vain on jos tämmöisiä osaa.
 
Aika-arvoja ja varsinkaan nuotteja en ymmärrä, opettelen riffit sun muut tabeista.
Tuola olikin jo aiemmin tähän ohjeita.
 
Soittaminen:
 
Soitan pääosin jotain helppoa rokkia ja heviä. Aika paljon oon reenannu sooloimprovisointia mutta se kuullostaa aika hirveeltä. En osaa tehdä viisuja enkä mitään hyviä riffejä itse.
Ota ensiksi selvää mitä sointuja biisissä on ja rakenna soolosi niiden ympärille. Minä itse käytän hyvin paljon arpeggio tyyppisiä sooloja, joissa soitan esim D7 soinnun päälle D7 arpeggion ja lisäilen joitain nuotteja sinne väliin kuulostaa hyvältä ja minun mielestäni hitaat ja paljon suuria intervallihyppyjä sisältävä soolo on nannaa korvilleni! :)
 
EDIT: Tuo arpeggio sooloilu tietenkin vaatia hiukkasen sweep picking taitoa, mutta eipä se oleellista ole. =)
 
Semmosta.

Pojat puhuu ihan hepreaa...

M_Rouge:
Eli jonkinlainen pohja löytyy. Hyvä, siitä on helppo jatkaa. Kertaa tästä nimim. mklamin tekemästä maanmainiosta FAQ:sta intervallit: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24411
 
Tästä sävellajien perusteet: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=26768
 
...ja tästä MacGyverin tekstistä skaalojen perusteet: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24161
 
Kysyisinkin noiden skaalojen suhteen, että mitä niistä olisi niin kuin hyvä muistaa ulkomuistista...
 
Monet lähtevät opettelemaan skaaloja aivan väärästä päästä. He opettelevat skaaloja, ja sitten ihmettelevät mihin niitä voi käyttää. - VÄÄRIN! - Mä kehotan lähtemään aivan vastakkaisesta suunnasta: Tutki lempisoittajiesi biisejä ja sooloja, ja mieti mitä skaaloja he käyttävät. Suuri osa rockista menee tietysti mollipentatonisella, Yngwiet harmonisella mollilla, Nunolla on taas ihan omat juttunsa.
 
Näin et jämähdä pelkkään diatoniseen skaalatreeniin, vaan sulle tulee tutuksi ne fraasit ja jutut joita lempisoittajasi soittavat -> soitat oikeaa musiikkia skaalojen sijaan. Esim. fryyginen moodi voi olla hyvä osata, mutta jos sitä ei esiinny musiikissa josta pidät, niin musta se ei silloin ole kovin olennainen sulle - voit jättää sen hyvällä omalla tunnolla vähemmälle treenille. Suuri kitarakirja on mustakin aika kehno kirja. Mielestäni siinä selvitetään asioita aika suppeasti, eikä kovin monelta näkökannalta.
 
Jos esim. Yngwien soittotapa kiinnostaa (ja tekniikkaa tosiaan riittää hänen biisiensä treenaamiseen), niin voisit suoraan lähteä siitä. Esim. Save Our Love -kappaleessa on mun mielestä hieno soolo, joka valottaa aika hyvin hänen tapaansa soittaa. Siinä on paljon hyviä ideoita pelkän tilutuksen sijaan. Siitä sitten miettimään, mitä skaalaa (huomaa että nyt puhun skaalan sävystä ja siitä, miten soitetut nuotit reagoivat suhteessa sointuihin) milloinkin käytetään. Yngwiehän seuraa siinä soolossa aika tarkkaan sointuja, ja niin tekee suurin osa muista hyvistä improvisoijista.
 
Eli plokkaat korvakuulolta mielestäsi hyviä biisejä tai niiden pätkiä, ja mietit mitä niissä tapahtuu, mikä juuri sinun korvaasi miellyttää. Tsekkasitko jo nuo yllä linkittämäni keskustelut? Niistä nimittän löytyy paljon hyvää juttua skaaloista ja improvisoinnista.

..Kertaa tästä nimim. mklamin tekemästä maanmainiosta FAQ:sta intervallit: http://muusikoiden.net/dyn/users/11883.jpg
Siinä olikin varsin nopeasti luettu intervallioppitunti :))
Mutta tuo hieman pitempi intervallijuttu taitaa olla tuolla musiikin teoria ja säveltäminen osiossa. Olen joskus silmäillyt sitä. Pitääpä ottaa uudelleen luettavaksi. Ja kiitos muistakin vinkeistä!
 
Itse olen soittanut kitaraa kohta parikymmentä vuotta (siis ihan haarrastuspohjalta, joskus enemmän tosissaan, joskus vähemmän) Nyt taas tosissaan. Olen siis etupäässä soitellut muitten biisejä, siis ihan ottanut biisejä ulos ja soitellut niitä, teoriasta paljonkaan piittaamatta. Nyt viimein olen saanut innostuksen tutkia hieman syvällisemmin musiikkia... ehkä siksi, koska koin jämähtäneeni suosikkikitaristien käyttämiin fraaseihin. (Eli tilanne ehkä hieman päinvastainen) Haluaisin monipuolistaa soittoani. Tuntuu, että pelkästään kopioin idoleitani. Ja siispä nyt teoriakärpäsen puremana olen syystäkin hurahtanut skaaloihin, kun kaikki täälläkin puhuu ja väittelee vain skaaloista. Joka paikka on täynnä skaaloja, mistä en enne edes tiennyt mitään, asteikkojuoksutuksia ja arpeggioita lukuunottamatta. Muuten eilen taisi tulla radiosta tuo Evanescencen Lithium, taisi mennä koko biisi C fryygisessä, jos en nyt kovin väärin muista; ainakin jossain fryygisessä. Tosi monenlaista musiikkia tulee kyllä kuunneltua, ehkä taitaa kuitenkin kallistua enemmän noihin harmoonisen mollin sahaajiin.
 
Olisikohan minulle apua täälläkin mainostetusta kirjasta Rythm & Blues Workshop;
http://www.netlife.fi/users/jarmohy … thm%20&%20Blues%20Workshop.html
Kun joku taisi kertoa, että olisi hyvää juttua noiden skaalojen käyttämisistä, siis esim. siitä mitkä skaalat sopii mihinkin sointuun jne. En tosin tiedä kun en ole nähnyt itse koko kirjaa. Enkä löytänyt enää keskustelua, missä tuosta teoksesta oli juttua. Vai olikohan tuo kirja sittenkin joku Jazz improvisation -juttu?
 
Tilutuksesta puheen ollen, olen jo vuosia sitten väsynyt siihen. Onhan se hienoa niin kuin tuo Nuno heittää väliin tosi nopeitakin juttuja, mutta kuitenkin tilutus ei ole se itse asia. Ja olihan se ennen kova juttu, kun sai Ynkän uuden levyn käsiin heti ekana piti hypätä sooloon ja kuunnella kaikki soolot läpi ennen kuin laittoi kuunteluun koko levyn. Nyt ehkä osaa arvostaa enemmän itse biisiä kuin pelkkää soolo-osiota :)

Siinä olikin varsin nopeasti luettu intervallioppitunti :))
 
Ei saamari, sainpahan viikon naurut. :-D Luithan varmasti ihan ajatuksen kanssa? Mä kopioin ton linkin kirjanmerkkeihin muistiin kun oli niin hauska juttu. Kenenköhän jäsenkuvauksesta se oli.. Jäi sitten ilmeisesti leikepöydälle. Noh, tekevälle sattuu.
 
Tähän piti laittaa linkki: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24411
 
..vaikka samaa asiaahan nuo kai ovat. :-P
 
Haluaisin monipuolistaa soittoani. Tuntuu, että pelkästään kopioin idoleitani. Ja siispä nyt teoriakärpäsen puremana olen syystäkin hurahtanut skaaloihin, kun kaikki täälläkin puhuu ja väittelee vain skaaloista. Joka paikka on täynnä skaaloja, mistä en enne edes tiennyt mitään, asteikkojuoksutuksia ja arpeggioita lukuunottamatta.
 
Mielestäni tähän on lääke oikeasti erilaisiin soittajiin tutustuminen. Sen voin sanoa, että teorian opiskelu ei todellakaan ole mikään suora tie ulos vanhoista kaavoista. Jos mielestäsi poljet paikallaan soittamassa samoja lickejä, ei auta muu kuin hakea vaikutteita jostain vähän kauempaa.
 
Mietipä vähän: Eikö pelkästään se, että poljet paikallasi ja kuulostat "vain" esikuviltasi, ole varma todiste siitä, että sulla on jo päässäsi teoria heidän soittamistaan jutuista? Olkoonkin ettet välttämättä pystyisi (vai pystyisitkö?) sitä selittämään länsimaisen musiikin terminologialla.
 
Jos olet pääasiassa tutustunut rock-kitaristeihin, niin esim. Robben Fordilta löytyy paljon hyvää kamaa. Ford on blues/rock/jazz -muusikko. Tosi rock soittotyyli, mutta reagoi hienosti biisin sointuihin, ja erittäin taitava improvisoija. Suosittelen tutustumaan. Mä sanon tän varmaan neljättä kertaa tällä foorumilla, mutta Robben Ford on todella hyvä silta rock-kitaristeille siihen soittotyyliin. Jutut on suht. simppeleitä, mutta ideaa löytyy vaikka kuinka paljon. Hyviä biisejä Fordilta mm. Talk To Your Daughter, Revelation, Ain't Got Nothing But The Blues...
 
Minkä verran sua kiinnostaa jazzmusa? Fonistien soittoon kannattaa tutustua, niiltä saisi monet kitaristit ottaa mallia mm. fraseerauksessa. Bob Mintzer on hyvä esimerkki. Omaa myös aivan uskomattoman harmoniatajun. Tsekkaa vaikka Yellowjacketsien Even Song - siinä soittaa Fordkin.
 
Olisikohan minulle apua täälläkin mainostetusta kirjasta Rythm & Blues Workshop;
http://www.netlife.fi/users/jarmohy … thm%20&%20Blues%20Workshop.html
 
Mä en ole nähnyt tuon kirjan sisältöä, mutta kuvauksen perusteella se keskittyisi juuri olennaiseen. Mitä nyt Hynnisestä tiedän, on varmaan ihan pätevä opus. Kyllä siellä varmaan jazzistakin on juttua, mutta varmasti sullekin hyvää tietoa. Ja vaikka kirjassa keskityttäisiinkin enemmän jazziin, mikä estää sua poimimasta vaikutteita sieltä soittoosi? Toki myös jazz-improvisoinnin keinoja voi käyttää muussakin musassa, ja monet käyttävät. Ehkäpä se olisi tyylilaji tarpeeksi kaukana tämänhetkisistä esikuvistasi? Osta pois!
 
Tilutuksesta puheen ollen, olen jo vuosia sitten väsynyt siihen...
 
Hehe, niin kuin monet muutkin. :-) Mulle kyllä kolahtaa vieläkin, vaikkakin Yngwiet sun muut on vaihtunut vähän toisenlaisiin soittajiin.

Olen palannut!
 
Aikaa on kulunut ja kehitystä tapahtunut. Mikäli jollain on vielä ideoita, mistä voisin jatkaa, antaa palaa. Olen soittanut parissa bändissä ja käynyt kitaratunneilla aloituspostauksen jälkeen, joten esim. rytmitaju on kehittynyt huomattavasti. Kitaratunneilla tsekkailtiin rytmitajua ja tekniikkaa, lähinnä blueslickejä jne.
 
Hankin jokin aika sitten teräskielisen akustisen, kaikki akustisen kitaran soittamiseen liittyvät perusjutut ja -treenit olisivat kehityksellä tärkeitä.

Tässä nykyinen lista mitä osaan:

Tekniikka:
 
Hitusen parantunut, ei paljon. Soolohomma kulkee hitusen paremmin, Smashing Pumpkinsien helpohkot soolot kulkee suunnilleen ja sinnepäin. Hakkaan pentatonista asteikkoa koko ajan, opettelin molliasteikonkin, mutta se on käytönpuutteen vuoksi painunut jo unhollaan. Hiomista on kaikessa ja paljon, sointuvaihdoksista tilutukseen. Täppäys ja sahaus ei kiinnosta, mutta nopeita tilujuttuja (tarkoittanen nopeaa pull-off ja hammer-on-meininkiä) olisi kiva osata. Riffipuolella pieksen lähinnä vitosilla, joten sielläkään ei ole kehumista. Tekniikkareenejä otetaan innolla vastaan!

Teoria:
Sointuja en osaa listata, kaipa ne on aika pitkälti samat kuin aloituspostauksessa, perussoinnut ja barrella mollit, duurit ja seiskat kuhan perussävel löytyy E- ja A-kieliltä.
 
Asteikoita osaan sen pentatonisen, minkä edellä jo mainitsin.

Aika-arvoja ja varsinkaan nuotteja en ymmärrä, opettelen riffit sun muut yhäkin tabeista.

Ymmärrän otelautaa ja pitkällisten meditointituntien jälkeen sävelet löytyvät kyllä, mutta lähinnä E- ja A- kielen sävelet löytyvät silmänräpäyksessä, mutta se tuntuu riittävänkin.

Soittaminen: Grunge-musiikki on pitkään ollut lähinnä sydäntäni, joten vaikutteet löytyvät yhtyeistä Nirvana ja Smashing Pumpkins, jälkimmäisen sooloja osaan hitusen. Riffien suhteen vitosilla mennään. Sooloimprovisointi ei onnistu, vaikka kuinka yritän imeä itseeni vaikutteita idolini Billy Corganin soitosta.
 
Tavoitteet: Saada kitarasta enemmän irti, liian monesti inspiraatio kaatuu siihen ,että kitarasta ei saa mitään irti. Kaikki kuullostaa aivan samalta. Tekniikkaa ja sooloimprovisointia tahtoisin kehittää, myös riffien rakentamiseen olisi hyvä saada kikkoja.
 
Mikäli joku haluaa suositella minulle jotain biisejä, joissa on hyviä juttuja, voitte katsoa last.fm-accounttini kautta musamakuni läpi jos sieltä sattuisi löytymään auttajalle tuttu bändi, olisihan mukava opetella soittamaan juttuja jotka ovat varmasti sellaisia mistä pidän ja jotka ovat tuttuja. http://www.last.fm/user/marttey/ toki muutkin treenibiisitehdotukset ovat tervetulleita.
 
Kiitos!
 
ps. olen tyhmä, joten kaikki neuvo kannattaa vääntää rautalangasta.

Olen palannut!
 
Aikaa on kulunut ja kehitystä tapahtunut. Mikäli jollain on vielä ideoita, mistä voisin jatkaa, antaa palaa. Olen soittanut parissa bändissä ja käynyt kitaratunneilla aloituspostauksen jälkeen, joten esim. rytmitaju on kehittynyt huomattavasti. Kitaratunneilla tsekkailtiin rytmitajua ja tekniikkaa, lähinnä blueslickejä jne.
 
Hankin jokin aika sitten teräskielisen akustisen, kaikki akustisen kitaran soittamiseen liittyvät perusjutut ja -treenit olisivat kehityksellä tärkeitä.

Tässä nykyinen lista mitä osaan:

Tekniikka:
 
Hitusen parantunut, ei paljon. Soolohomma kulkee hitusen paremmin, Smashing Pumpkinsien helpohkot soolot kulkee suunnilleen ja sinnepäin. Hakkaan pentatonista asteikkoa koko ajan, opettelin molliasteikonkin, mutta se on käytönpuutteen vuoksi painunut jo unhollaan. Hiomista on kaikessa ja paljon, sointuvaihdoksista tilutukseen. Täppäys ja sahaus ei kiinnosta, mutta nopeita tilujuttuja (tarkoittanen nopeaa pull-off ja hammer-on-meininkiä) olisi kiva osata. Riffipuolella pieksen lähinnä vitosilla, joten sielläkään ei ole kehumista. Tekniikkareenejä otetaan innolla vastaan!

Teoria:
Sointuja en osaa listata, kaipa ne on aika pitkälti samat kuin aloituspostauksessa, perussoinnut ja barrella mollit, duurit ja seiskat kuhan perussävel löytyy E- ja A-kieliltä.
 
Asteikoita osaan sen pentatonisen, minkä edellä jo mainitsin.

Aika-arvoja ja varsinkaan nuotteja en ymmärrä, opettelen riffit sun muut yhäkin tabeista.

Ymmärrän otelautaa ja pitkällisten meditointituntien jälkeen sävelet löytyvät kyllä, mutta lähinnä E- ja A- kielen sävelet löytyvät silmänräpäyksessä, mutta se tuntuu riittävänkin.

Soittaminen: Grunge-musiikki on pitkään ollut lähinnä sydäntäni, joten vaikutteet löytyvät yhtyeistä Nirvana ja Smashing Pumpkins, jälkimmäisen sooloja osaan hitusen. Riffien suhteen vitosilla mennään. Sooloimprovisointi ei onnistu, vaikka kuinka yritän imeä itseeni vaikutteita idolini Billy Corganin soitosta.
 
Tavoitteet: Saada kitarasta enemmän irti, liian monesti inspiraatio kaatuu siihen ,että kitarasta ei saa mitään irti. Kaikki kuullostaa aivan samalta. Tekniikkaa ja sooloimprovisointia tahtoisin kehittää, myös riffien rakentamiseen olisi hyvä saada kikkoja.
 
Mikäli joku haluaa suositella minulle jotain biisejä, joissa on hyviä juttuja, voitte katsoa last.fm-accounttini kautta musamakuni läpi jos sieltä sattuisi löytymään auttajalle tuttu bändi, olisihan mukava opetella soittamaan juttuja jotka ovat varmasti sellaisia mistä pidän ja jotka ovat tuttuja. http://www.last.fm/user/marttey/ toki muutkin treenibiisitehdotukset ovat tervetulleita.
 
Kiitos!
 
ps. olen tyhmä, joten kaikki neuvo kannattaa vääntää rautalangasta.
 
Suosittelen katsomaan Marty Friedmanin (mm. Megadeth) Melodic Controlin. Se saattaa auttaa sinua ymmärtämään noita sooloimprovisointijuttuja ainakin joltakin kantilta.
http://video.google.com/videoplay?d … ;so=0&type=search&plindex=0
Tuossa linkki.

Suosittelen katsomaan Marty Friedmanin (mm. Megadeth) Melodic Controlin. Se saattaa auttaa sinua ymmärtämään noita sooloimprovisointijuttuja ainakin joltakin kantilta.
 
En tällä haavaa kerennyt katsoa kuin puoleen väliin, mutta seuraavat jutut tajusin: jannu suositteli soittamaan sooloa enemmänkin jokaisen soinnun alle kuin pelkän sävellajin, jolloin soolot on erilaisia ja monimuotoisempia. Se soitti jotain arpeggiojuttuja, joista en tiedä yhtään mitään, mutta voiko jokaisen soinnun alle soittaa kyseisen soinnun skaalaa? Jos soitan kiertoa E-A-D niin voinko soittaa E:n alle E-pentatonista, A:n alle A-pentatonista ja D:n alle D-pentatonista?
 
Onko nuo arpeggiojutut tärkeitä opeteltavia ja mitä ne oikein ovat?
 
Sain myös käsityksen, että olisi tärkeää opetella kaikkien sointujen rakenteet, tietää mistä sävelistä sointu rakentuu. Tällöin jos osaisin koko otelaudan, osaisin soittaa jokaiseen sointuun siihen kuuluvia säveliä alle. Kuullostaa aika isolta hommalta, joten onko oikotietä onneen vai olisiko tämä nyt se juttu mihin tulisi satsata?

En tällä haavaa kerennyt katsoa kuin puoleen väliin, mutta seuraavat jutut tajusin: jannu suositteli soittamaan sooloa enemmänkin jokaisen soinnun alle kuin pelkän sävellajin, jolloin soolot on erilaisia ja monimuotoisempia. Se soitti jotain arpeggiojuttuja, joista en tiedä yhtään mitään, mutta voiko jokaisen soinnun alle soittaa kyseisen soinnun skaalaa? Jos soitan kiertoa E-A-D niin voinko soittaa E:n alle E-pentatonista, A:n alle A-pentatonista ja D:n alle D-pentatonista?
 
Onko nuo arpeggiojutut tärkeitä opeteltavia ja mitä ne oikein ovat?
 
Sain myös käsityksen, että olisi tärkeää opetella kaikkien sointujen rakenteet, tietää mistä sävelistä sointu rakentuu. Tällöin jos osaisin koko otelaudan, osaisin soittaa jokaiseen sointuun siihen kuuluvia säveliä alle. Kuullostaa aika isolta hommalta, joten onko oikotietä onneen vai olisiko tämä nyt se juttu mihin tulisi satsata?
 
Joo, voit soittaa. Ja jos haluut soittaa duurissa, niin soitat E:n alle cis:n pentatonista eli rinnakkaissävelajia, sävy muuttuu erilaiseksi;) Lenny Kravitzin Are You Gonna Go My Way-biisin soolossa on hienosti tehty vaihto mollipentatonisesta duuriin. Oikoitietä onneen ei ole, ne vaan pitää opetella;) Nauhota, jos mahdollista tota E-A-D sointukiertoa ja soittele noita juttuja päälle ja kuuntele, miltä kuulostaa!

Joo, voit soittaa. Ja jos haluut soittaa duurissa, niin soitat E:n alle cis:n pentatonista eli rinnakkaissävelajia, sävy muuttuu erilaiseksi;) Lenny Kravitzin Are You Gonna Go My Way-biisin soolossa on hienosti tehty vaihto mollipentatonisesta duuriin. Oikoitietä onneen ei ole, ne vaan pitää opetella;) Nauhota, jos mahdollista tota E-A-D sointukiertoa ja soittele noita juttuja päälle ja kuuntele, miltä kuulostaa!
 
Noniin, nyt varmaan alkaa saamaan vähän erilaisia juttuja sooloihin.. mites nuo rinnakkaissävellajit tietää? Mikä tekee C#:stä E:n rinnakkaissävellajin? Ja mites ne arpeggiot?
 
ps. verne, katoin että jotenkin tuttu nick ja paljastu, että oon joskus ollu kahtomassa teidän keikkaa, hyvä meno :)

Noniin, nyt varmaan alkaa saamaan vähän erilaisia juttuja sooloihin.. mites nuo rinnakkaissävellajit tietää? Mikä tekee C#:stä E:n rinnakkaissävellajin? Ja mites ne arpeggiot?
 
ps. verne, katoin että jotenkin tuttu nick ja paljastu, että oon joskus ollu kahtomassa teidän keikkaa, hyvä meno :)
 
Kiitti!
 
Arpeggio ("kuin harppu") eli murtosointu on musiikillinen termi, jolla tarkoitetaan, että jonkin soinnun äänet soitetaan erikseen toinen toisensa jälkeen sen sijaan, että ne soitettaisiin yhtä aikaa. Kuuluuisin arpeggio-tyylinen riffi varmaankin Van Halenin Ain't Talking About Love. Kuten jo aiemmin Kimurantti neuvo, et menet duuriasteikosta puolitoista sävelaskelta alaspäin, niin saat rinnakkaissävellajin; C-Am, D-Hm,A-fis,E-cis, siis rinnakkaissävellaji tulee siitä, et sävellajeilla on samat etumerkinnät, esim. E-duurilla ja cis-mollilla on molemmilla 4 ylennysmerkkiä eli fis, cis, gis ja dis, ymmärrätkö? Kun osaat soinnut, opit arpeggiot:)