Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ajattelin tehdä hieman raporttia ensimmäisestä soitinrakennusprojektistani. Tai ehkä on parempi puhua soittimen kokoamisesta, kun kyseessä on valmis rakennussarja, tällainen:
 
http://www.thomann.de/fi/layla_bassguitar_kit_pstyle.htm
 
Suuria odotuksia ei ole sen suhteen, että mitään huippuinstrumenttia kokoon saisin. Sarja taitaa olla aika sohlo ja minulla on peukalo tukevasti keskellä kämmentä. Mutta tekipä mieleni kokeilla. Eräänlaisen sysäyksenä toimi se, että juniori haluaa aina välillä soittaa bassoani, ja yhdistelmä alle 10-vuotias poika & yli 30-vuotias Rickenbacker on minulle hieman liian jännittävä kokonaisuus :-)
 
Paketti tuli pari päivää sitten. Taitaa tosiaan olla niin, että Thomann on hankkinut Laylansa aiemmin paremmalta toimittajalta. Näissä on kuulemma ennen ollut kaikki ruuvinreiät valmiiksi porattuna, nyt vain maadoitusjohdon, kaulan ruuvien ja viritystappien. Kaula näyttää miedosti propelimaiselta, ehkä niin vähän, ettei tuota soittaessa huomaa. Se selviää sitten joskus.
Lankussa käytetyt palat ovat sen verran eri sävyisiä, että olen iloinen etten haaveillut puunvärisestä soittimesta.
 
Ensimmäisenä iltana muotoilin lavan muistuttamaan basson lapaa eikä paistinlastaa. Malli löytyi, kun kaivoin webistä Precision-kuvan, skaalasin lavan oikeaan mittaan ja tulostin.
Olin ensin ajatellut, että lapa pitää sahata jollakin lehtisahalla tai vastaavalla, mutta työkaverin neuvosta päädyin suoraviivaisempaan lähestymistapaan: sahalla enimmät turhat palat pois ja loppu raspilla ja hiekkapaperilla -toimii.
 
Basso saa pintaansa Osmo Color -vahaa. Kaulaan ja lapaan tulee väritöntä, lankkuun läpikuultavaa turkoosinvihreää. Aika kallista on Osmo, pikkupurkki maksoi 13,50. Mutta toisaalta se on riittävää, tuolla desin purkilla käsittelisi koko rivin kitaroita.
Viilailin nauhan päät siistimmiksi ja kävin santapaperilla läpi lankun ja kaulan. Niissä on jotain muovipohjaista filleriä, kuulemma. Kaula oli helppo, mutta lankussa oli vähän enemmän hommaa. Etenkin reunoissa oli hieman sellaista rosoisuutta, jota en halunnut jättää lopputulosta rumentamaan. Sitten vetelin kaulan ja puolet lankusta kirkkaalla Osmolla, helppoa on. Käytin pientä superlon-palaa, jonka päällä oli puuvillakangas. Oikein nätiltä näyttää käsitelty pinta jo yhdellä sivelyllä, mutta pyyhkäisen vielä toisen kerroksen kaulaan ja sitten lankun takapuoleen, joka eilen jäi käsittelemättä.
 
Osmon lopullinen helppousaste selviää toki vasta, kun käyn lankun kimppuun värillisellä vahalla: kuinka helposti saan aikaan tasaisen värin? Etukäteen arveluttaa ns. saumakohdat. Kaksi kerrosta Osmoa on tummempi kuin yksi ja johonkin kohtiin sitä tulee väkisin useampi kerros kuin toisiin. En nimittäin pysty vahaamaan koko lankkua kerralla, on pakko tehdä ensin toinen puoli ja vasta sen kuivuttua toinen.
 
Päätän raporttini täältä tähän, jatkoa ja toivottavasti kuviakin myöhemmin.

kuvia mielenkiinnolla odotan ja muitakin ratkaisujasi miten tuosta tehdöö soiva soitin

Kuvia odotellessa myös.
Täytyy ottaa joskus itsekin asiaksi kasailla tuommoinen. Tod.näk laadukkaampi mikki olisi jo odottelemassa.

Voisi itsekin kokeilla kasailla tuollaisen, kun bassoa olen hamuillut jo jonkin aikaa. Ja kanteen tietysti jotain psykedeelistä koukeroa :D

Nyt on basson ensimmäinen käsittelykierros tehty, väritöntä vahaa on pyyhitty lankkuun kertaalleen, kaulaan & lapaan kahdesti. Tuloksena on sellainen himmeästi kiiltävä silkkinen pinta, josta saa aavistuksen noista kuvistakin.
 
http://picasaweb.google.com/Karkki.K/Precision
 
Tänään vedän ensimmäisen kerroksen värivahaa lankkuun.
 
Edit: lisätty kuvatekstit albumiin sekä yksi kuva lankusta heti ensimmäisen värivahakäsittelyn jälkeen.
 
Vaikka jälki saattaa nyt näyttää vähän rujolta, tasanee se yleensä tollasten levitettävien aineiden kanssa, kun kerroksia tulee lisää. En sitten tiedä millasta toi vaha itteessään on, että onko sitä tarkotus edes vetää paksuja kerroksia, kuivuuko se kovaksi ikinä vai onko sen tarkoitus imeytyä puuhun ja sitten, että voiko tollasta edes hioa kerrosten välissä. Mutta luulis tuolla onnistuvan, monet ovat noita osmovahasysteemejä kehuneet tälläkin foorumilla.
 
Onnea projektiin ja ennen kaikkea työn iloa!

Lienee vallalla väärä käsitys Layla, kuten muistakin rakennussarjoista, että soittimen rakentaminen on pelkkää pinnoitusta ja kokoamista.Ainoa keino saada pinnasta ja lopputuloksesta hyvä on hioa, hioa ja hioa, käsipelillä. Pikkuhiljaa karkeammasta hienompaan. Kaikki reunojen rosot ja muut työstökoneen jäljet on saatava ensin pois. Jos jotakin tekee, miksei tekisi kunnolla. Pakkelit ja automaalit kuuluvat ihan muihin, kuin soittimenrakennusympyröihin. Hyvin tehty pohjatyö on tie hyvään lopputulokseen ja maksaa kyllä vaivan.

automaalit kuuluvat ihan muihin, kuin soittimenrakennusympyröihin.
 
Aha, selvä.

Lienee vallalla väärä käsitys Layla, kuten muistakin rakennussarjoista, että soittimen rakentaminen on pelkkää pinnoitusta ja kokoamista.Ainoa keino saada pinnasta ja lopputuloksesta hyvä on hioa, hioa ja hioa, käsipelillä. Pikkuhiljaa karkeammasta hienompaan. Kaikki reunojen rosot ja muut työstökoneen jäljet on saatava ensin pois. Jos jotakin tekee, miksei tekisi kunnolla. Pakkelit ja automaalit kuuluvat ihan muihin, kuin soittimenrakennusympyröihin. Hyvin tehty pohjatyö on tie hyvään lopputulokseen ja maksaa kyllä vaivan.
 
Juuri tätä tein tuohon hollowbody-projektiin tänää viisi tuntia (= hioin käsin pelkkää etukantta) enkä ole siihen vieläkään tyytyväinen.

Joo, kyllä varmasti kannattaa satsata aikaa ja vaivaa, jos on kunnon soitinta tekemässä. Minulla vain on vähän sellainen kutina, ettei tästä Laylasta (joka muuten laatikon mukaan on Harley Benton) tule laatusoitinta, vaikka kuinka sen parissa uurastaisi. Siksi en aivan täysillä jaksa paneutua hienouksiin. ehkäpä seuraava projekti on jo kunnianhimoisempi, kun on tämän kanssa otettu vähän tuntumaa.
 
Tänään katselin kuivunutta vihreää pintaa, ja kyllä se varsin kirjavalta näyttää. Kuvaan sen huomenna ennen seuraavaa vahauskertaa niin näette.
 
Näyttäisi hieman siltä, että rätti-superlon -yhdistelmällä ei tasaista Osmo-pintaa saa aikaan. Väritön vaha näytti olevan OK, mutta värillinen paljastaa epätasaisuuden armottomasti. Seuraavaa kerrosta kokeilen pensselillä.
Pulmana nyt vain on se, että Osmo ei ole peittävää maalia vaan läpikuultavaa vahaa. Luultavasti käy niin, että värierot toistuvat kerroksesta toiseen, mutta kokonaisuuden sävy muuttuu tummemmaksi. Saas nähdä.
 
Toinen Osmo-ylläri oli, että läpikuultava vaha peittää näinkin paljon puun syitä. Olin kuvitellut värimallien perusteella saavani jotakin lähinnä petsatun näköistä pintaa, mutta ei.
 
Pitää vähän hioa pintaa karkeammaksi ennen seuraavaa vahausta. Joskus viikon kuivumisajan jälkeen pintaa saa halutessaan kiillottaa joko hienon hienolla teräsvillalla tai puuvillakankaalla. Ei heitetä kirvestä kaivoon, tiedä kuinka hieno tästä vielä tulee. Voipi olla varsin persoonallinen lopputulos :-)

Lisäsin pari uutta kuvaa, joissa värin epätasaisuus ensimmäisen käsittelyn jäljiltä paljastuu varsin karulla tavalla. Tuosta ei voi enää kuin parantaa :-)
Parannusta yritän saada aikaiseksi hiomapaperin ja pensselin avulla, usko värin levittämiseen rätti-sieni -yhdistelmällä loppui.
 
Kuvat siis täällä:
http://picasaweb.google.com/Karkki.K/Precision

Oliko tuossa päällä se ihme fillerimömmö? Luulen että tuo epätasaisuus johtuu siitä, osmo ei imeydy puuhun, vaan jää mömmön päälle.

Jep, filleriä siinä oli. Uskoin että pinnan karheuttaminen olisi riittänyt, mutta ehkäpä se filleri olisi pitänyt saada kokonaan pois. Ja se taas olisi vaatinut melko tavalla hiomista. No, virheistään oppii.
 
Vetäisin juuri toisen Osmo-kerroksen. Täytyy sanoa, että jos tämä on valmistajan käsitys läpikuultavasta, niin peittävä vaha on luultavasti luodinkestävää.
Ehkä on kuitenkin syytä odotella värin kuivumista ennen lopullista tuomiota, mutta tässä vaiheessa ihmetyttää kyllä.
 
Lisäsin yhden uuden kuvan tuoreesta väripinnasta.

Minä luulen kans että koska se osmo ei siihen puuhun pääse käsiksi niin se "reagoi" sitten noin...

Toivottavasti se edes kuivuu siihen, voisin kuvitella, että tuollaisella käsitellyllä pinnalla se ei välttämättä edes kuivu kunnolla koskaan, vaan jää tahmeaksi.
 
P.S. Se mömmö ei kovin helpolla siitä lähdekään, terveisin pari tuntia erilaisilla työkaluilla kokeillut.

Pakkelit ja automaalit kuuluvat ihan muihin, kuin soittimenrakennusympyröihin.
 
Eikös tämä ole hieman jyrkkä kanta? Ymmärtääkseni Fenderillä käyttivät ainakin Leon aikaan automaaleja. Ei tarvinnut edes laittaa lakkaa päälle, kun automaalin sai kiillotettua sellaisenaan. Soittimiahan vanhat Fenderitkin ovat!

Toivottavasti se edes kuivuu siihen, voisin kuvitella, että tuollaisella käsitellyllä pinnalla se ei välttämättä edes kuivu kunnolla koskaan, vaan jää tahmeaksi.
 
Älä perhana pelottele...
Ei, kyllä sen täytyy kuivua, niin asian järkeilin. Ihan virallisissa ohjeissakin puhutaan, että Osmoa voi vetää useamman kerroksen. Päällimmäisten kerrosten tilannehan olisi sama kuin nyt fillerin päälle vetämieni: eivät imeytyisi puuhun.
 
Lankun kansi on nyt pensselisivelyn kuivuttua miten kuten kunnollinen - no ainakin parempi kuin ensimmäisen sivelyn jäljiltä. Järkyttävällä tavalla kyllä erottuu joka jumalan kolhu ja naarmu lankussa: ne joiden kuvittelin katoavan värin alle ja ne joita en edes huomannut lankussa olevan. Mikään ei peity, korostuu vaan. Oppirahoja, sano.
(Pari uutta kuvaa lisätty albumiin)
 
Aion edetä näin:
Tänään sivelen lankun alapuolen. Sen jälkeen palaan pintahommiin vasta ehkä viikonloppuna. Ryhdyn seuraavaksi sovittelemaan osia kokoon. Jatko vähän riippuu siitä, miltä basso koottuna tuntuu. Jos se vaikuttaa yllättäen hyvältä, saatan viitsiä nähdä enemmän vaivaa lopuissa pintatöissä. Jos ei, teen luonteeni mukaisesti eli laiskasti.
Viikonloppuna puran basson uudelleen ja katson, mitä pinnalle tapahtuu, kun sitä kiillottaa. Osmon pitää nimittäin kuivua viikon verran ennen kiillottamista.
Jos tästä tulee kelpo soitin, mutta kiillotusjälki ei ole kivan näköinen, saatan jopa intoutua poistamaan Osmon ja hankkimaan oikeaa maalia.
 
Kysymys: Pitääkö tallan alta raaputella kromausta pois, jotta maajohto saa kontaktin?

Eikös tämä ole hieman jyrkkä kanta?
 
MOI
 
On. Ja kaiken lisäksi väärä.
 
http://www.provide.net/~cfh/fenderc.html

Mielenkiintoinen tapa edetä. Yleensä kai ensin rakennetaan kitara jokseenkin valmiiksi, puretaan purettavissa olevat osat ja tehdään sitten vasta pintakäsittelyt. Itse olen saanut tallan kohdalleen merkitsemällä rungon keskilinjan, josta olen mitannut tallan paikan. Eikö rakennussarjoissa olekaan porauskohtia tai ruuvien paikkoja valmiiksi merkittynä?

Hoo, basso on koossa, uusia kuvia lisätty tänne:
http://picasaweb.google.fi/Karkki.K/Precision
 
Asensin tänään kaulan, tallan ja virittimet. Ja kieletkin virittelin paikalleen. Ei ihan nappiin mennyt, mutta en jaksa olla mieli maassa: Precisionia pystyy kuin pystyykin soittamaan!
 
Kaulan ja tallan sijoittaminen paikoilleen hieman hirvittivät etukäteen, ja kyllähän niissä tulikin odotetunlaisia ongelmia. Kaulaa varten jyrsitty koko oli jonkin verran väljä, joten oli vaikea saada se mallattua tarkasti kohdalleen reikien poraamista varten. Etenkin kun ei ole mitään työskentelypaikkaa, missä niitä olisi saanut kiinni poraamisen ajaksi.
Samoin tallan oikean paikan löytäminen oli vaikeaa. Eivät ne aivan toivottomasti heitä. kielet eivät ole otelaudan suhteen aivan suorassa, mutta ovat kuitenkin soittokelpoisella tavalla paikallaan. Pitää tsekata tilanne vielä uudelleen, kunhan elektroniikka on kohdallaan.
 
Sarjan mukana tulevat kielet ovat aika karseat, mutta testaamiseen kelpasivat. Akustisesti basso tuntuu soivan ihan ok, vaikka säätämistä ja vääntämistä varmasti riittää.
Pahin vika on se, että D- ja etenkin G-kieli rämisee vapaana soitettaessa nauhoihin järjettömästi, ei voi soittaa niitä lain. Mutta painettuina soivat nekin ihan ok.
 
Mikähän siinä on vialla? Kaularautaako pitää vääntää vai pitäisikö keksiä jokin tapa saada satula korkeammaksi? Jotain tilkettä alle ehkä?