Tanssimusiikki ›

Ottaen huomioon oman tilanteensa, voi vain todeta, että kappaleen sovittaminen alkuperäisestä aivan toiselle tanssille on kiteytetty aatteeseen, jossa pohditaan yhä enemmään meitä haittaavia taakkoja.

_Mielestäni_ olet käsittääkseni enimmäkseen oikeassa.

Älä akka vittuile. :)
 
No enhän nyt sulle voisi... *viheltää*

Mielestäni hyvin harvoin on onnistuttu muuttamaan alkuperäisrytmitys siten, että kappale olisi parantunut alkuperäisestä.
 
Nuo tuhansista ja tuhansista kappaleista, tuhansien säveltäjien tuhansien vuosien aikana mielestään kirvoittamista ja levy-yhtiöiden tuottamista tuhansien äänitteiden tuhansista teoksista valikoituneet helmet ovat varsin hankalia tulkittavia. Tullakseen kaiken kansan rakastamaksi ikivihreäksi sävellykseksi täytyy kappaleessa olla jotain aivan erikoislaatuista ja mieleenpainuvaa ja kaikkien osatekijöiden tulee sulautua täydellisesti yhteen. Lyhyesti sanottuna kappaleessa täytyy olla poikkeuksellisen paljon taiteellisia elementtejä tullakseen ikivihreäksi klassikoksi.
 
Esittävän taiteilijan hankaluutena on luoda kuulijan odottamalle elämykselle uudenlainen tulkinta, niillä taidoilla, tiedoilla ja välineillä jotka kulloinkin ovat käytettävissä. Kuulijan mielikuvaa vastaavaa suurten orkesterien kappaleisiin luomaa syvyyttä on hankala tavoittaa eivätkä alkuperäisestä poikkeavat soittimet, tilaisuuden luonne tai akustiset rajoitteet tee tehtävää ainakaan helpommaksi. Vaikka rytmin merkitys onkin vuosien saatossa pienentynyt, on sillä monessa yhteydessä edelleen suuri merkitys kappaleen luomassa tunnelmassa. Nykyisin käytettävissä olevista rytmisoittimista on jouduttu kovalla kädellä tinkimään orkesterien kokoonpanojen pienentyessä. Moni hieno kappale saakin tyytyä rytmisesti vaatimattomampaan esitysasuun.
 
Moni asia on kuitenkin paremmin kuin ennen. Tuskin koskaan musiikin historian aikana meillä on ollut mahdollisuus nauttia niin viimeistellystä laulusta ja teknisesti virheettömästä musiikin esityksestä kuin nykyään. Kun musiikki on omalla tavallaan täydellistä on huomiota voitu yhä enemmän kiinnittää esiintyjien tarjoamiin visuaalisiin nautintoihin. Tulkinta, improvisaatio ja eräänlainen instrumentaalinen teatteri on noussut näissä kansansävelmissä merkittäviin rooleihin samalla kun taide- ja viihdemusiikin raja vuosi vuodelta hälvenee.
 
Musiikki kehittyy niin nopeasti ettei vanhalla tavalla tehtyjä, tunnetuiksi tulleita kappaleita voi käytännön syistä samalla tavalla enää esittää. Entisaikojen säveltäjillä ei ollut käytettävissään yhtä rikasta ja kehittynyttä tekniikkaa ja olisi suuri sääli jättää näitä kappaleita ilman elävää tulkintaa. Musiikkia intohimoisesti rakastava muusikko yrittää varmasti aina parhaansa ja yrittää kuulijan lisäksi tehdä myös kappaleen säveltäjälle palveluksen omalla tulkinnallaan. Musiikki on viime kädessä 'vain' mielikuvia eikä sitä voi elävällä esityksellä raiskata, koska vanhakin teos uudistuu, muuttaa muotoaan ja syntyy aina uudestaan kuulijan mielessä.

Toinen analoginen on Franz Léharin "Kultaa ja hopeaa" jossa muistaakseni on neljä osaa ja kertauksineen kestänee aika lähelle tuota 7 minuuttia ja jota myöskin on tilattu häävalssiksi.
 
... jäi elävästi mieleen, kun eräissä häissä orkesteri ehdotti, että käviskös häävalssiksi esim. Kultaa ja hopeaa, johon morsiammen isä:" Soittakaa vaikka KUSTAA JA PASKAA!"...
 
Tuosta sovittamisesta vielä....
Olen viimeaikoina tanssikeikoilla soittanut jenkkana Chick Corean; Got a match ja Armandos Rumba sikermämuodossa spiikaten tietenkin suomeksi tämän nimellä:" Armaani, onk tikkui?"
Huippua on kun porukka pomppii täysillä tietämättä alkuperäisistä kappaleista mitään.
Yks papparainen vielä huikkasi lavan reunalta, että kenes biisejä nää menevät jenkat oli? Meinas ihan pissaa lorahtaa hiukkasen pöksyihin....

Mielestäni hyvin harvoin on onnistuttu muuttamaan alkuperäisrytmitys siten, että kappale olisi parantunut alkuperäisestä.
 
"Fly Me To The Moon" on originaalisti valssi ja mun mielestä se toimii sekä svinginä että bosiksena.
Samoin "If You Were The Only Girl" on originaalisti valssi, joka toimii 4/4 osassa.
 
On niitä muitakin mutta ei tuu nyt mieleen.
 
Ai niin "Cherry Pink And Apple Blossom White" joka originaalisti on ranskalainen chanson (Cerisier rose et pommier blanc)
toimii hyvin Pérez Pradon mambona.

"Fly Me To The Moon" on originaalisti valssi ja mun mielestä se toimii sekä svinginä että bosiksena.
Samoin "If You Were The Only Girl" on originaalisti valssi, joka toimii 4/4 osassa.
 
On niitä muitakin mutta ei tuu nyt mieleen.
 
Ai niin "Cherry Pink And Apple Blossom White" joka originaalisti on ranskalainen chanson (Cerisier rose et pommier blanc)
toimii hyvin Pérez Pradon mambona.
 
En ois ikinä tienny että Fly Me on valssi!Svinginä ain on esittäny .Usein Smilen parina.Tosin Smileä myös joskus disco versiona.

En ois ikinä tienny että Fly Me on valssi!Svinginä ain on esittäny .Usein Smilen parina.Tosin Smileä myös joskus disco versiona.
 
Vakio alkuillan kyntöjä ravintoloissa 70-luvulla.
Ja tietenkin Ipaneman tyttö F-duurista bossana - tai aiankin sinnepäin.

Vakio alkuillan kyntöjä ravintoloissa 70-luvulla.
Ja tietenkin Ipaneman tyttö F-duurista bossana - tai aiankin sinnepäin.
 
Ah, kuinka oletkaan oikeassa, toinen vaihdokki oli "More" , elokuvasta "Citizen Kane"

Mielestäni hyvin harvoin on onnistuttu muuttamaan alkuperäisrytmitys siten, että kappale olisi parantunut alkuperäisestä.
 
Suomalainen kansanmusiikki ammentaa vaikutteita eurooppalaisen korkeakulttuurin yläluokkien keskuudessaan kehittämästä taidemusiikista, siperialaisesta kansanmusiikista ja yleismaailmallisesta populaarimusiikista. Suomalaisessa kansanomaisessa musiikissa korostuu eurooppalaisen korkeakulttuurin lisäksi siis myös saamelainen ja sitä kautta siperialainen kulttuuri, jolle on ominaista melko suppea ambitus, laajat intervallit, kurkunpään voimakas käyttö, lievä agressiivisuus, säkeiden yksinkertainen rakenne ja tekstin sisältämät toistuvat ainekset. Samanaikaisesti eurooppalaisen korkeakulttuurin vaikutusta musiikissa ilmentää kappaleille luonteenomainen monimutkainen teksti, joka usein koostuu 2-, 3- tai 4-säkeisistä säkeistöistä tai säkeistöttömistä runomittaisista pitkistä runoista. Intervallit ovat diatonisia, metrit säännöllisiä ja yksinkertaisia ja äänenmuodostus vapaata. Soittimisto on hyvin rikasta kansanomaisen musiikin rinnalla elävän yläkulttuurin vuoksi. Solistisuus on eurooppalaiselle kansanmusiikille tyypillistä.
 
Olennaista on se, että eurooppalainen musiikki tuntee vain yhdenlaisen musiikintuottotavan, jossa rytmi on kiinteä, mutta melodinen muodostelu vapaata. Lisäksi on luonteenomaista, että säveltäjä nuotintaa ajattelutyönsä muiden esitettäväksi. Improvisointi on minimaalista eikä nuotteja taitamatonta henkilöä voida pitää muusikkona. Eurooppalainen taidemusiikki on taidemusiikeista ekspansiivisin. Ainoat alueet, joilla sillä on vain vähän ymmärtäjiä, ovat arabialaisen musiikin läntiset osat ja musta Afrikka.
 
Tunnetuiksi tulleita eurooppalaisia klassikkosävelmiä esittävällä taiteilijalla saattaakin kulttuurillisista syistä olla suuria vaikeuksia kappaleen uudelleen sovittamisesta edellämainituista seikoista johtuen. Käytännössä useimpien eurooppalaisten kansanmusiikkikappaleiden metriikkaan kajoaminen asettaa muusikot aivan uusien haasteiden eteen kun musiikin tarkasta formaatista tulisi tulkinnan, improvisaation ja entistä vapaamman, monipuolisemman ja epäsäännöllisemmän metriikan avulla päästä eroon. Musiikin kansainvälistyminen kuitenkin avartaa suomalaisen populaarimusiikin esitystapoja jatkuvasti ja uskon tulevaisuuden olevan nykyistä paljon valoisamman ja vastaanottavaisemman musiikin vapaammalle esittämiselle.

Ah, kuinka oletkaan oikeassa, toinen vaihdokki oli "More" , elokuvasta "Citizen Kane"
 
Carry Cooper-leffa.
Näitähän alkuillan turskutuksia, saatia päivätanssien alkulurituksia olemme me tanssimuusikot toiminemme tehneet viljalti. Kiitos siitä on siitos, joten kansakunnamme väestön lisääntymiseen olemme paljolti toiminemme vaikuttaneet.

Ottaen huomioon oman tilanteensa, voi vain todeta, että kappaleen sovittaminen alkuperäisestä aivan toiselle tanssille on kiteytetty aatteeseen, jossa pohditaan yhä enemmään meitä haittaavia taakkoja.
 
Hmm... sovittaminen ja sopiminen, miten mikäkin biisi soitetaan uusiksi -ja millä soittimilla missäkin tapauksessa esim. uudelle solistille taustoinen studiossa tai keikoilla - on mielenkiintoinen keskustelun aihe.
Eläessämme tätä tietokoneaikaa osaltani totean, että näin tuotokseni haluan pääosin soitettavan, kuten sen olen koneillani demostroinut. Tällä näkemyksselläni en tarkoita pelkästään tanssimusiikkia sen eri tyylilajeineen. Studioon on / olisi, sikäli kun se on tuottavaa soittajillekin, tehdä sellaista tavaraa, että kaikki ovattyytyväisiä lopputulokseen. Ongelmaon usein se, että kuka sen maksaa.

Tanssimisesta en mitään tiedä, mutta muuten pidän melodioiden muuntelua eri rytmeille ja tyyleille aivan keskeisenä asiana joka tekee musiikista kiinnostavaa.
 
Olin tuossa kuukausi sitten kuuntelemassa kun klezmerviulisti opetti miten ennen muinoin klezmersoittajat tarvitsivat juuri tuota taitoa jotta rajallisesta melodia-aineistosta olisi riittänyt soitettavaa moneksikin päiväksi hääjuhlissa. Toki siinä melodiaakin varioitiin sitten.

Tähän on pakko lisätä se, että koneilla voi kokeilla kuulemaansa, kokemaansa ja ohessa oppia sekä toteuttaa näkemyksiään.
Näin minä teen.

Kitaristi Todd Rundgren julkaisi levyllisen omista vanhoista biiseistään uudelleen bossa nova sovituksina. Yllättävän monet kuullostivat varsin hyviltä. CD:n nimi on Wiht a twist ( -97)

"Fly Me To The Moon" on originaalisti valssi ja mun mielestä se toimii sekä svinginä että bosiksena.
Samoin "If You Were The Only Girl" on originaalisti valssi, joka toimii 4/4 osassa.
 
On niitä muitakin mutta ei tuu nyt mieleen.
 
Ai niin "Cherry Pink And Apple Blossom White" joka originaalisti on ranskalainen chanson (Cerisier rose et pommier blanc)
toimii hyvin Pérez Pradon mambona.
 
Tässä kohden muistamme "Nature Boy:n"

Tässä kohden muistamme "Nature Boy:n"
 
Niin teemme.

Mielestäni hyvin harvoin on onnistuttu muuttamaan alkuperäisrytmitys siten, että kappale olisi parantunut alkuperäisestä. Esim." Anniversary Song"(Pat Boonen laulama), hidas valssi on pilattu sovittamalla se normaaliksi valssiksi "Häämuistojen laulu".
Toinen hidas valssi " Theme From Papillon" (Manuel & The Mountain Music) ei myöskään ole tavallisena valssina yhtä hyvä kuin alkuperäinen, kuitenkin soveltuu näinkin esitettäväksi, löytyy ainakin Rosso-orkesterin ohjelmistossa.
 
Em. hitaat valssit toivoisin jonkun tanssiorkesterin ottavan listalleen, koska en ole vuosien saatossa kertaakaan kuullut minkään bändin soittavan.
 
Alkuperäisestä onnistuneena uudelleen sovitettuna pidän Jartse Tuomisen levyttämänä " Rose of New Orleans" t.s. kappale "Kotkan ruusu" (tango muutettu bugg:ksi).
 
Tanssimisen kannalta epäonnistuneita sovituksia löytyy paljonkin, mutta onnistuneita harvemmin.
 
Mä oon lukenut tän Amin mussutuksen 5 kertaa tajuamatta pointtia. Miten tällaiseen pitää reagoida, häh? Mistä tässä revitään se ite keskustelu? Ts. montako keskusteluun johtavaa teesiä tästä topicinaloituksesta on mahdollista poimia.
 
Kuka sen määrittelee, milloin joku biisi on sovitettu nerokkaasti tai huonosti? Ami vai?
 
Naapurin kebabmestan kadunvarsimainokset on enemmän järkeenkäypää juttua kuin Amin kirjoitus. Ainakin mun mielestä. Mikä tässä on pointti?

Puhumattakaan siitä että koko juttu on aloitettu täysin "tahvopohjalta" ottamatta (taas!) selvää esim. ko. kappaleen alkuperästä.