Kitarat: kitarakamat ›

Mielenkiintoista, todellakin. Minulla on kotikäytössä käynyt monenlaisia vekottimia ja olen löytänyt riittävän hyvän ratkaisun. Kyllä, minulla on Microcube. Soitan sillä useimiten kirpputorilta löydetyt, viisi euroa maksaneet Sennheiserin luurit päässä. Jos haluan hifistellä, lyön eteen Danelectro FAB Overdriven tai satunaisesti jonkun muun purkin jonka olen jaksanut tuoda treenikämpältä kotiin.
 
Kotona en edes kuuntele musiikkia erityisen kovalla, miksi myöskään soittaisin kovaa? Joskus kymmenen vuotta sitten minulla oli kerrostalokämpässä 100-wattinen Carvinin putkicombo, se jytisi minimivolumeillakin liikaa. Minulla on kohtuullisen raaka soittotatsi, hakkaan aika kovaa oikealla kädellä. Microcubea isommilla vahvistimilla kotioloissa minun on aina pitänyt hillitä soittokäden dynamiikkaa, mikä pidemmän päälle tuntuu erinomaisen turhauttavalta. Eikä mikään muu vahvistin ole kuulostanut yhtä hyvältä kuiskausvolyymeilla.
 
Minulla on myös treenikämppä käytössä 24/7. Siellä ehdin säätää efektejä ja luukuttaa pääteputkia niin paljon kuin ikinä mieli tekee. En itse asiassa edes haluaisi soittaa samoila soundeilla kotona - bändisoittoa varten tarkkuussorvatut soundit eivät mitenkään varsinaisesti hivele korvia yksin soittaessa. Minulla on keikka- ja treenikäytössä 2 x 12 putkicombo ja jyhkeä pedaalilauta, ei huvita tippaakaan roudata niitä jatkuvasti edestakaisin kodin ja treeniksen välillä. Löytyy myös toinen, pienempi lauta koti-/matka-/testailukäyttöön, mutta sitäkään en oikeastaan jaksa kuljetella mihinkään.
 
Oikeastaan en edes hirveästi soita kotona. Lähinnä tartun kitaraan biisientekomielessä - ja joskus kalsarikännäillessä saatan pistää jonkin levyn soimaan ja puolilaiskasti kokeilla, osaisinkohan soittaa sen mukana.

Joku "oikea kitaristi", ettei olis ollu tyyppiä Peter Lerche tai vastaava sanoi, että oman ilmaisun kannalta olisi tärkeää harjoitella nimenomaan sillä ykkösvahvarilla, olettaen tietty että soitossa soundi luodaan sähköisesti ja sillä soundilla on ikäänkuin merkitystä koko bändin soitossa.
 
Mullakin on microcube ollut himassa mutta mää en oikein ollu siihen tyytyväinen just sen takia että sen kanssa soitosta jää jotenkin yks ulottuvuus pois. Okei, hyvä soittaja soittaa "hienosti" millä kamoilla tahansa ja itse en lue ( eikä kovin moni muukaan) todellakaan hyväksi soittajaksi, mutta kyllä esim. omalla kohdalla se putkinupin käyttö lisää kaikin puolin kotisoiton riemua. Nyt taitaa olla käytöss 0,5w "nuppi" mikserin kautta joko kuulokkeisiin tai 1x12" kaappiin.

Joku "oikea kitaristi", ettei olis ollu tyyppiä Peter Lerche tai vastaava sanoi, että oman ilmaisun kannalta olisi tärkeää harjoitella nimenomaan sillä ykkösvahvarilla, olettaen tietty että soitossa soundi luodaan sähköisesti ja sillä soundilla on ikäänkuin merkitystä koko bändin soitossa.
 
Nojaa, mä luotan kyllä siihen, että hyvä soittotatsi luo hyvää saundia edes ok vehkeillä.

Hyvin lievä offtopic mutta mites teillä tuo kuulokkeiden kanssa soittelu?
 
Mulla se ei toimi ollenkaan, paitsi äänittäessä sen tietty kestää. Turhaudun vaan soundin raakuuteen ja fiiliksen totaaliseen puuttumiseen ja soitan ennemmin ihan ilman mitään vahvistuksia :P

Itse ainakin kuulun siihen porukkaan, joka nimenomaan haluaa hyvät soundit kotiin. Jossain vaiheessa kokeilin PodXT:tä kotisoittoon, kun nuppina oli tuo 150W invaderi, mutta tuon podin kurasoundit oikeasti tappoivat soittoinnostuksen kotona niin totaalisesti, ettei tehnyt mieli treenailla, sävellellä biisejä tai soitella oikein mitenkään muutenkaan kotona enää yhtään. Lopulta hommasin toisen kaapin kotiin ja aloin roudata nuppia eestaas. Toisekseen kun ostaa kalliit kamat, ei oikein riitä, että niitä pääsee sitten soittelemaan sen 2 tuntia viikossa bänditreeneissä. Kyllä niitä haluaa kurittaa useamminkin, eikä hetken mielijohteessa jaksa ajella jonnekin kaupungin ulkopuolelle treenikselle.
 
Lisäksi välillä miettii, mihin niitä hyviä soundeja bändisoitossa edes tarvitsee. Riittää kun on sellainen perussoundi, jossa on tarkoituksen vaatima määrä säröä ja joka kuuluu riittävän lujaa ja selvästi läpi sen bändimelun. Kaikki muu hifistely on turhaa, kun mitä siitä muka kuulee koko muun bändin soiton takaa ja tulpat päässä? Lisäksi soundi on yleensä pakko raiskata munattomaksi, kun muuten sitä kiertoa ei pidä millään hallinnassa. Invaderinkin monipuolisuudella pääsi fiilistelemään oikeastaan vain yksin soitellessa, kun hirveän bändimölyn takaa ja tulpat korvissa se oli aika sama, millä säädöillä soitti.
 
Ps. Tuli tuossa telkusta Ben Granfelt-dokkaria katsellessa ihmeteltyä, että mistähän se tyyppi soundinsa otti. Siinä kaveri esitteli kitaroitaan kotisohvalla ja ihan puhevoimakkuudella soitti niillä jotain, ja soundi lähenteli täydellistä blues/rocksoundia. Eikä tyypillä näyttänyt mitään hillittömiä kotisoittovirityksiä edes olevan, johonkin putkivahvariin vain tökkäsi johdon kiinni.

Hyvin lievä offtopic mutta mites teillä tuo kuulokkeiden kanssa soittelu?
 
Mulla se ei toimi ollenkaan, paitsi äänittäessä sen tietty kestää. Turhaudun vaan soundin raakuuteen ja fiiliksen totaaliseen puuttumiseen ja soitan ennemmin ihan ilman mitään vahvistuksia :P
 
En myöskään kestä kuulokkeiden kanssa soittamista, samoista syistä. Soitan himassa sähkistäkin paljon ilman vahvistinta. Mikrokuutiota en ole pistänyt päälle aikoihin, Orangella olen soittanut sen minkä vahvistimen kanssa yleensä olen soittanut.
 
Vähän asiasta kolmanteentoista tämäkin, mutta en ole mistään muusta löytänyt sellaista soundia kuin Microcuben Brit combo, cuben phaser hitaalla ja straton kaulamikki tonea pois rullattuna. Yhdessä tietyssä riffissä pitää olla juuri se soundi...

Itehän olen vedellyt treeneissä jo pitkään Valvestatella, koska ei siellä kuitenkaan ole niin väliä saundeilla. Keikalla mikityksen kanssa vasta pääsee ne "oikeat" kamat oikeuksiinsa. Näin siis mun mielestä. Tokihan vetäisin mielelläni treeneissäkin kunnon kamoilla, jos vain jaksaisi roudata.
 
Plus, että mulla ei ole nyt edes nuppia, joten en voisikaan vedellä halfstackilla treeneissä. Himassa vetelen nyt X3 Livellä, enkä kyllä valita. Tosin vielä useammin vetelen ihan akustisesti.
 
Itse ajattelen asian näin: Kun soitan hyvällä saundilla, soitan mielelläni ja kun soitan mielelläni, soitan paremmin. Kuuntelija ei välttämättä kuule sitä hyvää saundia mutta aivan varmasti kuulee eron hyvän ja huonon soiton välillä.

Ai ihan harmittamaan? Mua ei sinällään kiinnosta millä kamoilla joku soittaa himassa, mutta se kiinnostaa, kun toisten kamoja aletaan haukkua. Tai että joku on "idiootti, kun ei soita yhtä hyvillä vehkeillä, ku mä".
 
Haluisin esittää sen pointin etten ole haukkunut kenenkään kamoja, ainut joka hyppäsi suoraan puolustukannalle olit sinä. Esitin vain dilemman siitä kuinka porukka tyytyy siihen että kotona on ne "mitä sattuu" kamat ja reenikselle panostetaan sitten paljon.
 
Itseasiassa käyn siellä välillä soittelemassa yksikseni, jos vaikka treenit peruuntuu.
 
Itsekkin käyn reeniksellä paljon mutta pääasiassa ohjelmoimassa delayita ja soundeja biisejä varten ettei aika kulu reeneissä siihen. Tai muuten vaan harrastamassa "kamasutraa" :D

Oikein hyvin, sulla on varmaan tulpat päässä soittaessa?
 
Totta kait ,arvostan kummiskin omaa kuuloani niin paljon. Kuulen myös täten kotona sen hyvän saundin kun en ole pilannut korviani reeniksen melussa. Soitan myös rumpuja ja työskentelen meluissassa ympäristössä niin kuulon oikeanlainen suojaaminen on tärkeää. Käytän myös In-earia ja tila mikkejä reeneissä että soundi on selvä.
 
HM:ltä helkkarin mielenkiintoisia pointteja, siitä plussaa. Pitkästä aikaa oikeasti mielenkiintoinen keskustelu kitarakamapalstalla.
Kiitos :) olenkin hieman kyllästynyt koko M.netin yleiseen tasoon kun täällä ei enää keskustella muusta kuin siitä että onko microcube rahansa arvoinen ja minkä hirvensarvejalustaa muistuttavan seipää sitä pikku-ville ostaisi kun rahaa on nyt 150€ Porukka kirjoittaa mielipiteitä ilman todellista kokemus pohjaa sille aivan kuin olisi kokeilleet kaiken mahdollisen mitä maapäällään kantaa...
 
Yksi näkökulma tähän on sekin, että mä en yksinkertaisesti voi täällä 50 neliön keskustakaksiossa pitää pedaaleja levällään pitkin lattioita. Kun soitan, ne pitää kaivaa komeroista ja jemmoista esiin, ja laittaa taas sinne takaisin. MicroCube on aika näppärä tässä.
Eittämättä , mutta viimmeinen asia mistä itse tinkisin on ne kitara kamat. Minulle on tärkeää että ne on siinnä helposti tavoitettavissa.
 
Joku "oikea kitaristi", ettei olis ollu tyyppiä Peter Lerche tai vastaava sanoi, että oman ilmaisun kannalta olisi tärkeää harjoitella nimenomaan sillä ykkösvahvarilla, olettaen tietty että soitossa soundi luodaan sähköisesti ja sillä soundilla on ikäänkuin merkitystä koko bändin soitossa.
 
Erittäin hyvä pointti. Monella on soitto tatsikin ihan viturallaan sen takia kun ei ole opeteltu soittamaan dynaamisella vahvarilla. Itselle on vahvarissa kaksi tärkeää pointtia:
1.saundin on puhdistuttava kun vola potikan kääntää kiinni
2.Säröä on tultava lisää kuun hakkaa lujempaa :D
Eli soiton nyanssi on saatava kuulumaan. Tästä syystä en pidä esim rectoista kun ne ei vastaa minusta soittotatsiin mukavastai. Samasta syystä en tykkää käyttää hirveästi särö speduja.
 

Joskus kymmenen vuotta sitten minulla oli kerrostalokämpässä 100-wattinen Carvinin putkicombo, se jytisi minimivolumeillakin liikaa. Minulla on kohtuullisen raaka soittotatsi, hakkaan aika kovaa oikealla kädellä. Microcubea isommilla vahvistimilla kotioloissa minun on aina pitänyt hillitä soittokäden dynamiikkaa, mikä pidemmän päälle tuntuu erinomaisen turhauttavalta. Eikä mikään muu vahvistin ole kuulostanut yhtä hyvältä kuiskausvolyymeilla.
 
Hassua on myös se oletus monella kuinka ne "hyvät kamat" on automaattisesti halfstackki tai 100w+ putki styrkkari, nykyään löytyy ihan kivoja halpoja pieniä putki combojakin...

Tähän liittyy olennaisesti myös se, kuinka usein sinne treenikselle pääsee. Jos siellä on mahdollisuus soittaa kerran viikossa, luonnollisesti himassa olevien kamojen tärkeys korostuu.
 
Itselleni hyvä soundi on todella tärkeä asia soittaessa. Pääasiassa käytän samaa nuppi+kaappi-yhdistelmää sekä kotona, että muualla. Vahvistinta hankkiessa olikin todella tärkeää, että vahvistin todellakin toimii kotisoitossa hienosti. Mun tapauksessa soitan paremmin ja nautin soittamisesta huomattavasti enemmän, kun soundi on kohdallaan.
 
Se uskomus, että isotehoinen putkinuppi ei toimi kotisoitossa, ei pidä paikkaansa tänä päivänä. Luonnollisesti se Marshall SLP kuulostaa parhaalta täysillä. Nykyisin on saatavilla kuitenkin vahvistimia, jotka antavat mahtavan soundin jo kotiin sopivilla volumeilla. Monien modernien vahvistimien soundit perustuvat kuitenkin hyvin pitkälle etuasteesta saatavaaan soundiin/säröön/kompressioon.
 
Soundimieltymykset ovat tietenkin yksi tähänkin vaikuttavista asioista. Itse pidän modernista metallisoundista(eli en todellakaan skoopatusta 90-luku-meiningistä), joten pääteasteen särö, tai kaiuttimien tuottama särö eivät ole toivottavia ominaisuuksia. Ja en käytä särö/overdrive-purnukoita. 99,9 prosenttia soitosta tapahtuu piuha suoraan vahvistimeen-tyyliin ja hienosäädän soundia kitaroilla, mikrofoneilla, kitaran volumella ja 3:a eri kanavaa käyttämällä.
 
Moniko on itseasiassa täysin tyytyväinen siihen treenikämppä-soundiinsa(eli siihen "parhaimpaan" soundiinsa)? Itselläni kävi niin, että kun se soundi, johon itse voin olla tyytyväinen löytyi, niin sen jälkeen huonommalla soundilla soittaminen alkoi tympimään ja nykyisin vaadin soundilta aika paljon paikasta riippumatta.
 
Televisiota katsellessa, tai muun perheen nukkuessa, soittelen sitten sillä Micro Cubella tai kokonaan ilman vahvistinta.

Erittäin hyvä pointti. Monella on soitto tatsikin ihan viturallaan sen takia kun ei ole opeteltu soittamaan dynaamisella vahvarilla. Itselle on vahvarissa kaksi tärkeää pointtia:
1.saundin on puhdistuttava kun vola potikan kääntää kiinni
2.Säröä on tultava lisää kuun hakkaa lujempaa :D
Eli soiton nyanssi on saatava kuulumaan.
Tästä syystä en pidä esim rectoista kun ne ei vastaa minusta soittotatsiin mukavastai.
 
Tässä kitara vaikuttaa paljon. Esim. omalla pasifikalla (myönnettäköön että kyseessä on 812V, ei se klassinen 112) ja mikrokuutiolla saa yllättävän monipuolisia saundeja ilman että tarvii räplätä vahvistimen kanssa. Tallahumppari vola & tone täysillä rankalla tatsilla vs kaulamikki vola & tone 50-70% kevyellä tatsilla, jne. Tietysti kunnon putkari on dynaamisempi, mutta kotikäytössä ero ei ole niin suuri kuin voisi kuvitella...
 
Olen huomannut että moni pyrkii ihan tietoisesti tappamaan dynamiikan saundista. Mörssärimikit, pino digitaalisia efektejä ja niin paljon säröä kuin maailmasta löytyy. Ilmeisesti tiluttaminen on helpompaa kun mogat ei kuulu niin hyvin!?
 
Voisiko olla, että useassa tapauksessa vaatimukset ns. hyvälle saundille ovat kohtuuttomia? "Hei tää sweep ei kuulosta hyvältä, tarvii ostaa EMG:t ja MesaBoogie". Tai "mä hakkaan alinta viitossointua mutta se ei kuulosta hyvältä".
 
Näin entinen 100w putkinupin + 4x12 kaapin + efektihärvelin omistaja :-)
 
Hassua on myös se oletus monella kuinka ne "hyvät kamat" on automaattisesti halfstackki tai 100w+ putki styrkkari, nykyään löytyy ihan kivoja halpoja pieniä putki combojakin...
 
Niinpä. Mutta toisaalta meikäläisen rivarikämpässä jo mikrokuution 2w on enemmän kuin tarpeeksi. Harvemmin tulee soiteltua yli 1/4 teholla. Syystä tai toisesta täällä on sellainen akustiikka että melua syntyy todella reippaasti jopa verrattuna edelliseen kämppään. 5w alkaa jo olla liikaa. Sen lisäksi kuutiolla on helppoa väsäillä omia demoäänityksiä: piuha äänikorttiin ja se on siinä. Jos unohdetaan käytännöllisyys ja mietitään pelkkää saundia, olen kanssasi samoilla linjoilla: pieni putkikombo ja säröpetaali > microcube, Vox DA5, etc.

Tässä kitara vaikuttaa paljon. Esim. omalla pasifikalla (myönnettäköön että kyseessä on 812V, ei se klassinen 112) ja mikrokuutiolla saa yllättävän monipuolisia saundeja ilman että tarvii räplätä vahvistimen kanssa. Tallahumppari vola & tone täysillä rankalla tatsilla vs kaulamikki vola & tone 50-70% kevyellä tatsilla, jne. Tietysti kunnon putkari on dynaamisempi, mutta kotikäytössä ero ei ole niin suuri kuin voisi kuvitella...
 
Mulla on joka juttuun oma kitara niin vireen kuin mikkien puolesta :D
 
Niin ja yläkerrassa telkkarin vieressä Iban artcore että voi soitella ilman sähköjä kivastai :)
 
Olen huomannut että moni pyrkii ihan tietoisesti tappamaan dynamiikan saundista. Mörssärimikit, pino digitaalisia efektejä ja niin paljon säröä kuin maailmasta löytyy. Ilmeisesti tiluttaminen on helpompaa kun mogat ei kuulu niin hyvin!?
No tottahan tuo on mutta kuinka monella on sitten sen puolesta tekniikka vituilaan ja sitten kun mennään studioon niin ollaan ihmeissään kun tulee niin paljon mokia. Hyvä vahvari pakottaa soittamaan hyvin.
 
Sen lisäksi kuutiolla on helppoa väsäillä omia demoäänityksiä: piuha äänikorttiin ja se on siinä. Jos unohdetaan käytännöllisyys ja mietitään pelkkää saundia, olen kanssasi samoilla linjoilla: pieni putkikombo ja säröpetaali > microcube, Vox DA5, etc.
Jaa.. Minulla on tuossa nupin ja kaapin välissä DI-boksi jossa kaiutin simulaatio eli nauhoituskin onnistuu näppärästi.

No tottahan tuo on mutta kuinka monella on sitten sen puolesta tekniikka vituilaan ja sitten kun mennään studioon niin ollaan ihmeissään kun tulee niin paljon mokia. Hyvä vahvari pakottaa soittamaan hyvin.
 
Mulla. :-/ Siks mä pyrinkin soittamaan mahdollisimman vähän, höhö.
Hyvällä soundilla sekä himassa että keikalla. Reeneissä ei välttis aina, soittelen rumpalin mallintavalla pääasiassa reeneissä. Laiska kun olen.
 
2w Matamp on kyllä ässä vekotin himaan. Äänekäskin vielä, mut hyvin vetää puhevolallakin. Nam. Pitäs saada sille vaan kiva 1x12" kaappi ja nostettua se sopivan korkealle ettei olis lattialla.

Tällä hetkellä kun ei vakinaista orkesteria ole, niin skebakamat ovat himassa. Putkistackin sijoitin laulu/äänityskoppiin ( vanhasta isosta vaatehuoneesta rakennettu kotistudion sydän...), ja näin olle sitä voi huudattaa jo ihan mukavilla volumeilla, niin että laulukopin ovi on auki ja itse soittelen olohuoneessa, muutamia metrejä kopin ovesta. Näin ollen meluhaittaakaan ei ole läheskään niin paljoa naapureille, ja osaltaan puurakenteinen vanha 2 kerroksinen talo tuotaa jo akustiikkaakin ihan mukavasti. Toki mölyä naapuriinkin kuuluu, kun kopin ovi on auki, muttei kuulemma häiritse. Valve junnu on jäänyt täysin toimettomaksi, kun on kerran parmmatkin vehkeet tällä hetkellä käytössä. Mutta tilanne tietysti muuttuu, jahka jaksan alkaa orkesteria etsiskelemään/kasailemaan
 
Ostakaa multa valve jr ja mukaan muutama käyttämätön laatuputki messiin

Moniko on itseasiassa täysin tyytyväinen siihen treenikämppä-soundiinsa(eli siihen "parhaimpaan" soundiinsa)? Itselläni kävi niin, että kun se soundi, johon itse voin olla tyytyväinen löytyi, niin sen jälkeen huonommalla soundilla soittaminen alkoi tympimään ja nykyisin vaadin soundilta aika paljon paikasta riippumatta.
 
Kuulostaa tutulta. Siitä hetkestä lähtien kun pääsin maistamaan luukutettua mesaa, on vehkeen jos toinenkin soundi ruvennut pikkasen tympimään. Välillä itseasiassa tekisi käydä hakemassa tuo (f-50 kombo) treenikseltä himaan, sillä pienen buustin kera se pyyhkii hiljaisellakin äänenvoimakkuudella trankuilla ja digihärpäkkeillä lattiaa. Sitten taas toisaalta, ihan ok soundia tuosta microcubestakin saa ulos (hintalaatusuhde ainakin kohdallaan), eikä se mesa ihan kotivolalla täysiin oikeuksiinsa pääse. Mukavin ratkaisu olisi tietty ostaa toinen mesa himakäyttöön, mutta ikävä kyllä kukkaro ei ihan anna periksi.

Onks kellään kokemusta himasoitteluu (kerrostalo volumeilla)
Line 6 spider III 15W?
 
Esim vrt. micro cubeen?
 
Tänks.

Itselle ei kotona soitteluun ole vahvistinpuoli niinkään tärkeä vaan kitara.. tai oikeastaan sen säädöt. Kun olen tottunut skulailemaan omalla skeballa niin paljon, tuntuu vieraalla kepillä soittaminen erittäin epämielyttävältä, oli se kiinni sitten 4500 äyrin fullstäckissä tai sitten 50€ trankkucombossa.
 
Eli rehellisesti sanoen, en osaa soittaa yhtään kitaroilla joissa on kielet säädetty korkealle.. :p En millään.
 
Mutta olen itsellä kyllä huomannut, että kotisoitto-olosuhteisiin kannattaa panostaa, niin soittimien kuin kamojenkin laadun suhteen.. Puolivillaisilla, itselle epämielyttävillä ratkaisuilla onnistuu melko hyvin tuhoamaan motivaation ja luovuuden.. tai ainakin itse onnistun omani tuhoamaan. Kun pääsee soittelemaan itselle mieleisillä kamoilla, ideoita, niin biisien kuin soitonkin ja soundien suhteen suorastaan tulvii päähän..

Hassua on myös se oletus monella kuinka ne "hyvät kamat" on automaattisesti halfstackki tai 100w+ putki styrkkari, nykyään löytyy ihan kivoja halpoja pieniä putki combojakin...
 
Aivan totta. Toisin oli 10 vuotta sitten, kuten mainitsin. 100-wattisen Carvinin jälkeen minulla oli 40-wattinen Fender HotRod Deluxe (ei soinut ollenkaan hiljaisella volalla), sen jälkeen 10-wattinen Fender Champ 12 (parempi, mutta edelleenkin liian kovaääninen kerrostalossa). Molempien pienempien vahvarien soundi heräsi henkiin puhtaalla kanavalla vasta suunnilleen Volume-nupin kohdassa 1,5 ja silloin oltiinkin jo aivan liian lujalla.
 
Huomenna olen (mahdollisesti) tekemässä vaihtokauppoja joiden tuloksena saatan olla pian Epiphone Valve Jr.:n omistaja. Voin sitten raportoida, kumpi toimii paremmin minulla kotikäytössä, Microcube vai "ihan kiva halpa pieni putkicombo"...
 
Minulle "hyvät kamat" tarkoittavat vain ja ainoastaan kulloinkin käsillä olevaan käyttötarkoitukseen ja -tilanteeseen sopivia vehkeitä. Treeni- ja keikkakäyttöön haluaisinkin itse asiassa pienemmän vahvarin. Minulla on vanha, painava n. 40 - 60 -wattinen putkicombo jota ei voi juuri missään (treeneissä, klubikeikoilla) avata kakkosta enempää. Ulkoilmahommissa tietty voi, mutta valitettavan harvoin pompsahtaa eteen noita festarien päälava- ja stadionkeikkoja. Minulle kelpaisi milloin tahansa 10 - 20 -wattinen, vintagehenkinen, mielellään käsin nyplätty 1x12 tai 2x10 putkicombo, Vox tai Fender vaikkapa. Eihän se ole kuin rahasta kiinni.

Huomenna olen (mahdollisesti) tekemässä vaihtokauppoja joiden tuloksena saatan olla pian Epiphone Valve Jr.:n omistaja. Voin sitten raportoida, kumpi toimii paremmin minulla kotikäytössä, Microcube vai "ihan kiva halpa pieni putkicombo"...
 
...Niinkö?:=)
 
Joo itse soittelen vaan himassa levyjen mukana ja joskus jonkun rumpubeatin kanssa kun yksinkertaisesta ei voisi vähempää kiinnostaa soittaa missään yhtyeessä jotain ns. bändi touhuja olen kokeillut, mutta ei vain kiinnosta:) Teen niin paljon muutakin kuin pelkkää kitaran soittoa...levyjä keräilen, kiekkotouhut ym. päivässä soittelen silti about . 30-1 tuntia.
 
Kitaran soittoa tykkään kovastikin harrastaa, ihan vain sen takia, kun saa fiilistellä ja rauhassa himassa ja jne. Kotona käytössäni on Epin valve jr. nuppi + framuksen 1x12 kaappi + zakk wylde overdrive + Weberin mini mass ja näillä loihdin itselleni TÄLLÄ hetkellä aivan helvetin loistavat (omasta mielestäni) soundit....tosin se kaipaisi ehkä sitä Bossin Rv3:sta lisä mausteeksi...
 
Podit ja muut mallintavat on ollut kokeilulla kahteenkin otteseen, kiinni combossa tai kotiteatteri laitteissa... Enkä tykännyt, ei vain ollut minun juttuni nuo podit...

Hyvin lievä offtopic mutta mites teillä tuo kuulokkeiden kanssa soittelu?
 
Mulla se ei toimi ollenkaan, paitsi äänittäessä sen tietty kestää. Turhaudun vaan soundin raakuuteen ja fiiliksen totaaliseen puuttumiseen ja soitan ennemmin ihan ilman mitään vahvistuksia :P
 
Esim. Pink Floyd -tyyppistä isoa ja laulavaa kitaraääntä on aika vaikea tuottaa kerrostalossa ilman kuulokkeita (tilan tuntu, vola, ym. aspektit). Ja kuulokkeet päässähän niitä levyjäkin kuunnellaan jos halutaan paras kuuntelukokemus.
 
On siis loogista että soundi on kuulokkeilla soittaessa pitkästi sama kuin kuuntelisi cd:ltä alkuperäistä esitystä (vaatii tietysti sopivat multihärpäkkeet/spedut). Ja mahdollisimman samaa saundiahan täällä kamarunkkausosastolla monet hakevat.
 
Muutenkin kuulokkeet antaa mahdollisuuden paukuttaa niin lujaa kuin korvat kestää ilman että vaimo tai vauva hermostuu. Rytmikone tai tietokonetaustat vielä ja A-VOT!
 
Ainoana tässä luurisoittelussa jään kaipaamaan sellaista perus-perus rock/blues-biisien säröä (vanhat Fenkut, ym. klassikko-vahvarit), jotka voi kokea parhaimmillaan vain livenä. Äänihorisontista jää mallintavilla paljon puuttuumaan. Peruspörinä voi kuullostaa aika samalta mutta silti lattealta.
 
Toisaalta niinhän ne studion miksauskopissakin istuu luurit päässä. Useasti myös soittokopissa. Ja lopuksi levyt kuunnellaan kotistereoista - hyvistä tai huonoista.