Tanssimusiikki ›

Hyvä kirjoitus tuo oli , noin se menee.
Kyllä pokka meinaa pettää välillä kun kolleega tiirailee lappua "Johnny B Goode"- biisissä.

Kyllä tuo kuutisen settiä peruskamaa menee ilman mitään lappuja. Sävellahja pitää vain kysäistä.

Kyllä tuo kuutisen settiä peruskamaa menee ilman mitään lappuja. Sävellahja pitää vain kysäistä.
 
Heh, munkii pitää välillä tuota sävellahjaa kyllä kysellä.. :)

Heh, munkii pitää välillä tuota sävellahjaa kyllä kysellä.. :)
 
Tuosta Sävellahjasta tuli mieleen, että viime lauantaina alko Yle Suomessa ohjelma Entisten nuorten Sävellahja. Tuli heti hyviä 70-luvun biisejä ja hauskoja tarinoita sen ajan nuorilta, jotka toi elävästi omiakin toilailuja mieleen.
Ohjelma tulee klo 15 lauantaisin ;o)

Tuosta Sävellahjasta tuli mieleen, että viime lauantaina alko Yle Suomessa ohjelma Entisten nuorten Sävellahja. Tuli heti hyviä 70-luvun biisejä ja hauskoja tarinoita sen ajan nuorilta, jotka toi elävästi omiakin toilailuja mieleen.
Ohjelma tulee klo 15 lauantaisin ;o)
 
Mikäs se ol se Anneli Tempakan ohjelma aikonaan... jossa juipit kysel huolestuneena jostain esinahkatalistaan?

Mikäs se ol se Anneli Tempakan ohjelma aikonaan... jossa juipit kysel huolestuneena jostain esinahkatalistaan?
 
Ei muista nimee, mutta ohjelman muistan kyllä ;o)

Ei muista nimee, mutta ohjelman muistan kyllä ;o)
 
Olen erilainen nuori:
 
http://64.233.183.104/search?q=cach … l=fi&ct=clnk&cd=1&gl=fi

Oli sillä jokin muukin ohjelma juuri siinä "Rock-radion" jälkeen, jossa se lähinnä moralisoi ja marisi. Mikähän sen ohjelman nimi oli?
 
Btw: Kaikki oli ennen paremmin! Mökämusiikkia tuli vain pari tuntia viikossa ja sen jälkeen palattiinkin heti ruotuun ja siveelliseen elämään Annelin johdolla. Että nautin siitä! Se oli turvallista kun Anneli paheksui KAIKKEA! Nykyään mitään samanlaista kaidalletielleohjaamista ei enää tapahdu, kun Karpo ja Enskakin ovat jo hyytyneet.
 
Mitenköhän sitä silloin osasi löytää itseä kiinnostavat bändit, kun tosiaan sitä mielimusaa tuli radiosta muutama biisi viikossa eikä mitään nettejä ollut? Kyllä se oli sinnikästä säätämistä kun ääniteltiin kaverin levyiltä kasetille.
 
Puhumattakaan vielä vanhemmasta sukupolvesta.

Kyllä tuo kuutisen settiä peruskamaa menee ilman mitään lappuja. Sävellahja pitää vain kysäistä.
 
OK, hienoa, mutta kerro hieman tarkemmin ...
 
- soittamalla/laulamalla, instrumentti?
- mitä genreä/jä, noin pääpiirteissään?
- montako keikkaa kuukaudessa/vuodessa tällä bändillä/ohjelmistolla?
- millä tavoin ja minkä ajan kuluessa ovat alunperin tarttuneet, noin suurinpiirtein?
- millä vuosikymmenellä ensimmäinen perusohjelmisto näistä tuli kuvioihin?
- onko muilla tämän ohjelmiston bändissä lappuja/sanoja?
- keneltä kysyt sävellajin, lappumieheltä, vai?
- jotain vielä muuta asiaa syvällisesti valaisevaa ...

Noita Annelin ohjelmia en ulkoa muista ;-)
 
Biisien ulkoa oppiminen sitten taas on juttu, joka ottaa aikansa.
Kyllä tähänkin päähän jotain tarttuu, kun tarpeeksi hieroo.
En tiedä montako settiä menee ulkomuistista, mutta pirustihan noita biisejä on.
Tässä oloani loivennan, niin mieleeni juolahti jokseenkin setillinen ulkomuistibiisejä, jotka kertovat yksinomaan viinasta (juodaan viinaa, kaktusviinaa, tuopin jäljet ...jne)
 
Aloitushan tuossa on tärkein. Alun kun muistaa, niin kyllä se siitä.
(Tilannetta helpottaa hemmetisti se, että kaikki biisit alkavat sanalla "well" ;-))

OK, hienoa, mutta kerro hieman tarkemmin ...
 
- soittamalla/laulamalla, instrumentti?
- mitä genreä/jä, noin pääpiirteissään?
- montako keikkaa kuukaudessa/vuodessa tällä bändillä/ohjelmistolla?
- millä tavoin ja minkä ajan kuluessa ovat alunperin tarttuneet, noin suurinpiirtein?
- millä vuosikymmenellä ensimmäinen perusohjelmisto näistä tuli kuvioihin?
- onko muilla tämän ohjelmiston bändissä lappuja/sanoja?
- keneltä kysyt sävellajin, lappumieheltä, vai?
- jotain vielä muuta asiaa syvällisesti valaisevaa ...
 
Mäkiltä taittuu kaikki ja hienosti vielä kaikenlisäks ;o)

Mäkiltä taittuu kaikki ja hienosti vielä kaikenlisäks ;o)
 
Veit sanat suustani. Toiset vaan pystyy soittamaa lähes kaiken kuulemansa.

Mäkiltä taittuu kaikki ja hienosti vielä kaikenlisäks ;o)
 
Komppia iloisesti C#-duurissa.
 
Meillä on nyt bändissä tapahtunu miehistö vaihdos ja muutamiin biiseihin mitä ei ole aiemmin vedetty tarvii laput puolin jos toisin. Eiköhän ne kuukauden päästä ole sen verran tuttuja että menee "korvalla" kunhan vaan muistais ne sanat.

OK, hienoa, mutta kerro hieman tarkemmin ...
 
- soittamalla/laulamalla, instrumentti?
Koskettimet /taustalaulu
- mitä genreä/jä, noin pääpiirteissään?
Pääosin tanssi / minulla myös viihde
- montako keikkaa kuukaudessa/vuodessa tällä bändillä/ohjelmistolla?
10-15 kk, aikaisemmin jopa 20-25 kk.
- millä tavoin ja minkä ajan kuluessa ovat alunperin tarttuneet, noin suurinpiirtein?
Osa hyvinkin nopeasti ,osa vaatii aikaa enemmän tai vähemmän.
- millä vuosikymmenellä ensimmäinen perusohjelmisto näistä tuli kuvioihin?
Ajan mittaan niitä biisejä tulee lisää koko ajan
- onko muilla tämän ohjelmiston bändissä lappuja/sanoja?
Ei ole ja samassa bändissä on oltu eri aikaan. Solistilla joskus sanat ja joihinkin
biiseihin merkitty sävellaji. Jotkut uudet biisit ehkä vaatii lapun vähän
aikaa.
- keneltä kysyt sävellajin, lappumieheltä, vai?
Joko solistilta tai kapellimestarilta. Tai siltä joka niitä lappuja tarvitsee.
Solistibändissä ei lappuja edes kerkiä läräämään. Sen verran pitää olla
ammatti ihminen että näkee vaivan opetella biisit ulkoa. Tuuraus keikoilla
mennään sellaista ohjelmistoa jonka tuuraajakin voi heittää ulkoa. Sitten vielä
se ,, että kun tarpeeksi tekee niin niitä biisejä on varastossa aika määrä.
- jotain vielä muuta asiaa syvällisesti valaisevaa ...
Minä ja Mäckki ja moni muukin täällä oleva on tehnyt tuurauskeikkoja joissa
kenelläkään bändin vakijäsenellä ei edes ole olemassa mitään lappuja. Siinä
on vain pärjättävä ilman. Joskus mennään vähän metsään ja välillä menee
oikein hyvin. Vakkaribändeissä minun mielestäni on paras tapa opetella biisit
ulkoa. Se antaa aivan erilaisen vapauden tehdä työtä ja nauttia siitä. Yli 30
vuotisen urani aikana en ole koskaan käyttänyt vakkaribändeissä lappuja.
Hyvin harvoin tuurauksissakaan,jos ei ole välttämättä tarvinnut. Säestykset
on eri asia,mutta jos niissäkin on kohdalle sattunut ( useinkin ) sellainen biisi
joka taittuu ilman lappuja niin siitä vaan. Monilla huippusolisteilla ei ollut
koskaan perus valsseihin ja humppiin mitään lappuja. Ne huusivat vain
sävellajin ja siitä mentiin yy,kaa,koo. On vaikea soittaa lapuista kun niitä
ei edes ole. Silloin solistin ja bändin pitää luottaa vain siihen että taittuu.
Sitten on nämä isommat projektit joissa pitää toimia esim. kapellimestarina.
Silloin musiikin johtajan on osattava ohjelmisto ulkoa vaikka nuottikuvaa
käytetäänkin joskus tukena. Kuinka voit opettaa tai korjata jonkun asian jos
et itsekään sitä osaa. Sitten se täytyy vielä kuulla sieltä "mölyn" keskeltä.
Joskus asiat täytyy omaksua hyvinkin nopeasti. Joillakin on sellainen taito
että ekan kierron jälkeen toinen menee ulkoa ja kerran pari katsomalla
nuottikuvaa se jää päähän. Tapoja on monia, toinen oppii hieromalla nuottia
itselleni kuulo ja kuvamuisti on tehokkain. Kun näen tai kuulen se jää päähän
hyvinkin äkkiä. Yhtä oikeaa tapaa ei ole ja se oikea ja tehokkain pitää vain
löytää kokeilemalla. Jollekin 5-6 setin ulkoa muistaminen ei onnistu millään,
joillekin onnistuu hyvinkin äkkiä. Asia ei ole niin yksiselitteinen.

OK, hienoa ...
 
- jotain vielä muuta asiaa syvällisesti valaisevaa ...
 
Minä ja Mäckki ja moni muukin täällä oleva on tehnyt tuurauskeikkoja joissa ...
 
Hienoa, kiitokset tästä asian perusteellisesta syväluotausvastauksesta!
 
Näitä asioita juuri halusinkin saada itseni ja muiden tietoisuuteen.
 
Eli, onhan sitä näitä muisti-, korvakuulo-, lennosta mitä vaan soittavia/laulavia tms. soittajahirmuja Suomenmaan tanssipaikoilla, ravintoloissa, laivoilla jne., nyt tuli esiin heti kaksi, luultavasti useampiakin, ehkäpä joitakin kymmeniä, tuskin satoja ...
 
Luulisin kuitenkin, että asiassa löytyy heti aika selvä kahtiajako, tosiammattilaiset 10-30 keikkaa/kk, ja amatöörit 10-30 keikkaa/v, ja jälkimmäisestä ryhmästä ensimmäiseen jossain vaiheessa elämää siirtyminen lienee aika paljon muiden musiikillisten ym. asioiden ohella kiinni myös näistä po. erityisominaisuuksista, tai niiden puuttumisesta ...
 
Mielelläni itsekin soittelen suoraan hatusta, melodioita, improja ja lennosta "omia" mitä mieleen tulee säestyssovituksia ... mutta ulkoa osaamieni kappaleiden kovin rajallinen määrä per genre ei vielä kesää tee, eli ne eivät yleensä riitä yhtä-kahta settiä pidemmälle keikalle, vaan pitää olla vähintäänkin n. puolesta ohjelmistosta jonkinlainen melodialinjalappu jotenkin näköpiirissä, omaa nuottia/nuottitelinettä suostun käyttämään vain tarkkaan sovitetun kappaleen/ohjelmiston tilanteissa. Ja, näiden tarkkojen sovitusten oman stemman, varsinkin 2.-4.:nen äänen stemmojen ulkoa oppiminen onkin sitten jo aikamoinen haaste, mutta kyllä nekin sitten joskus ehkä 20-50 keikan, siis tiiviin kiertueen ei 2 v. jaksolla!, jälkeen voisivat jo jotenkin alkaa olla muistissa ... Ja, tietysti tuurauskeikoilla tms. kaipaisi jonkinlaisia lappuja, mutta jos ei kerran ole mitään edes olemassa, niin sitten tulee hetkittäin soitettua vähän mitä sattuu, niinkuin muutenkin ... mutta eihän sitä kukaan huomaa ... paitsi kaikki lähiympäristössä olevat muusikot ja muut jotenkin tarkkakorvaiset, joita lienee, vaikkapa 90% ihmisistä!

Vielä vähän, niinkuin tuossa mainitsin niin tuo ulkoa osaaminen /muistaminen on aina niin yksilöllinen juttu niinkuin esim. prima vistakin. Minä en ole mikään prima vista hirmu ja ulkoa omaksuminen on ollut aina jonkinlainen elinehto tai sitten taito "fuskata" eli soittaa niinkuin soittaisit nuotista. Kaikkea voi kehittää esim. prima vistaa ja ulkoa muistamista. Keinot vaan ovat kaikille hieman erilaiset ja jos joku konsti sopii toiselle niin se ei sovi toiselle. Sieltä on vaan löydettävä se omansa joka sopii juuri sille henkilölle.
Sitä muistissa olevaa kappalemäärää ei saa muuta kuin tekemällä paljon keikkaa jolloin ne biisit väkisinkin tarttuvat päähän. Tästä nyt saattoi taas saada sen käsityksen että taas "Kilometripaavot" leuhkii, mutta tämä nyt vain on totuus. Anteeksi jos toin tuon esiin niin, se ei ollut tarkoitukseni. Otetaan nyt esimerkki toisesta genrestä vaikka puuseppä. Kaveri joka on ollut puuseppänä vaikkapa nyt 40 vuotta, osaa taatusti soveltaa oppimiaan asioita yhdellä silmäyksellä ja tekee valmista tuosta vaan. Kun taas nuorempi juuri valmistunut joutuu ehkä kaivelemaan piirustuksia ja suunnittelemaan ennenkuin uskaltaa ja pystyy tekemään työn.
Tämä asia tulee kaikissa ammateissa esiin, kokenut ja paljon tehnyt omaa vain niin paljon tietoa ja rutiinia jolla hän suoriutuu työstänsä. Ei siinä huomattavasti vähemmän tehnyt saa olla katkera ja kateellinen. Sama polku on jokaisen kuljettava ja hankittava se kokemus ennenkuin valmiudet ovat samaa luokkaa.
Kyllä minäkin seuraan sivusta ammattimiehen työtä ihaillen missä tahansa ammatissa ja katson kuinka kaverilla homma käy. Ihan sama onko hän muusikko vai mikä tahansa. Juuri kun polvi operoitiin niin ihailin sairaanhoitajien ja lääkärien työtä, kuinka varmoilla otteilla ja huumoria unohtamatta he tekivät työnsä ja tunsi olevansa turvallisissa käsissä.
Aikaisemmin mainitsin että kun on soittanut jätkän humppaa 500 kertaa niin se on ihme jos se ei jää kaaliin. Sama jos lääkäri on 500 kertaa leikannut umpisuolen niinkyllä hän sen varmasti osaa ulkoa tai puuseppä tekee 500 taloansa kyllä se tekotapa on kaalissa. Paikat ja ajat ovat erilaisia, mutta rutiini auttaa silloin luovimaan tilanteen läpi. Mutta sanon vielä kerran, kokeilkaa eri tapoja niin löydätte kyllä sieltä sen omanne joka auttaa siihen ulkoa oppimiseen. Mutta pitää muistaa se seikka, mitään ei saa ilmaiseksi vaan siihen pitää aina tehdä työtä ja se pitää ihmisen nöyränä työtä kohtaan.

Turhhaa höpinnää! Tilanteet ja ihmiset vaihtuu ympärillä..
"Keikkamuusikko" vakiokokoonpanossa vakio-ohjelmistoineen ei tarvikkaan/haluakkaan nuotteja, mutta..
..mutta mitä sitten, elämä on! Parasta on musiikki ja naiminen 8)
 
P.s. Ei jaksa lukee noin pitkiä juttuja mut sen verran, että arvostan nuottien lukutaitoa, vaikkei ihan primavistana onnistuisikaan, mutta niiden avulla on NIIN PALJON HELPOMPAA kertoa mitä haluaa.

Turhhaa höpinnää! Tilanteet ja ihmiset vaihtuu ympärillä..
"Keikkamuusikko" vakiokokoonpanossa vakio-ohjelmistoineen ei tarvikkaan/haluakkaan nuotteja, mutta..
..mutta mitä sitten, elämä on! Parasta on musiikki ja naiminen 8)
 
P.s. Ei jaksa lukee noin pitkiä juttuja mut sen verran, että arvostan nuottien lukutaitoa, vaikkei ihan primavistana onnistuisikaan, mutta niiden avulla on NIIN PALJON HELPOMPAA kertoa mitä haluaa.
 
Kannataisi opetella lukemaan niin löytäisi olennaisen. Eihän tässä ollut ja olekaan kysymys siitä että kaikkien pitäisi soittaa ilman nuotteja. Tässähän koko ajan yritetään kertoa millä tavoin kukin voisi löytää tavan soittaa ulkoa jolloin kaikki on helpompaa. Usein tuo ulkoa soittaminen on myös edellytys määrätyissä bändeissä /konserteissa/ tutkinnoissa. Kun opettelee ulkoa vakiohjelmiston niin se mitä sovittaja / säveltäjä on halunnut kertoa tulee kuitenkin ilmi. Tottakai nuottienlukutaito on jopa edellytys monissa tapauksissa ,jotta voisi ylipäätään opetella ulkoa sovitukset ym. kuin käydä ne läpi ääni ääneltä. "Hierominen" on asia jota inhoan eniten. Sisälukutaidon opettelua!!

OK, hienoa, mutta kerro hieman tarkemmin ...
 
- soittamalla/laulamalla, instrumentti?
Koskettimilla
 
- mitä genreä/jä, noin pääpiirteissään?
Laitoin tuohon, että peruskamaa, tanssimusaa, rock'n rollia jne.
 
- montako keikkaa kuukaudessa/vuodessa tällä bändillä/ohjelmistolla?
Tällä hetkellä ei ole "tätä bändiä", freenä olen ollut kolme vuotta.
 
- millä tavoin ja minkä ajan kuluessa ovat alunperin tarttuneet, noin suurinpiirtein?
Riippuu tosi paljon biisistä, yhdestä kerrasta puoleen vuoteen. Piru kun en osaa nyt heittää esimerkkiä jälkimmäisestä.
 
- millä vuosikymmenellä ensimmäinen perusohjelmisto näistä tuli kuvioihin?
70 -luvulla alkoi, vois sanoa, että ensimmäinen perusohjelmisto siinä ennen 80 -luvun vaihdetta.
 
- onko muilla tämän ohjelmiston bändissä lappuja/sanoja?
Vrt. kolmas kysymys, saattaa olla tai sitten ei.
 
- keneltä kysyt sävellajin, lappumieheltä, vai?
Laulajalta kysyn sävellajin.
 
- jotain vielä muuta asiaa syvällisesti valaisevaa ...
Joskus kun on aikanaan ollut enemmänkin soittajia ja solisteja, joilla ei mitään lappuja ollut, niin se on ollut vähän pakko opetella ne vaikka "kaseetilta". Isäukko esim. kun ei nuoteista mitään tiennyt, niin sitä piti komppailla alaikäisenä jossain pikkujouluissa ja sieltä niitä sitten jäi mieleen.