Kitarat: kitarakamat ›

Yksi näkökulma tähän on sekin, että mä en yksinkertaisesti voi täällä 50 neliön keskustakaksiossa pitää pedaaleja levällään pitkin lattioita. Kun soitan, ne pitää kaivaa komeroista ja jemmoista esiin, ja laittaa taas sinne takaisin. MicroCube on aika näppärä tässä.
 
Toihan on järjestelykysymys. Meillä ei paljon enempää neliöitä ole, ja kakarat vie oman siivunsa vielä niistä vähistä. Silti mahtuu roinat ihan hyvin olemaan soittokunnossa.
 
Myönnetään yoki, että se ei välttämättä ole joka paikassa kaikille mahdollista, mutta pääsinpähän pätemään.

Mun mielestä soittaminen on hauskaa, mut bändisoitto on se juttu ja silloin haluaa antaa parastaan myös saundeissa. Himassa lähinnä soittaminen on se juttu, saundilla nyt niin väliä.
 
Täysin samoilla linjoilla. Pändin kanssa soitettaessa en tingi soundeista, mutta kotona soittelun funktio on aika pitkälti vain henkilökohtaisen soittotatsin harjoittaminen sekä ylläpitäminen, eikä silloin tosiaan soundeilla ole niin väliä.
Mä olen treenannut himassa Bomberin avulla jo 90-luvun alusta lähtien, eikä vieläkään ahdista :) Bomberin tuottama särösoundi on varmasti aika karsea monien mielestä, mutta kyllä sillä kotitreenit vetelee muitta mutkitta.
 
Meidän pändin toinen kitaristi sen sijaan treenaa himassa vielä alkeellisimmilla kamoilla: pelkällä akkarilla :)

Kämpiltä löytyy Microcube millä kyllä pystyy reenata ja riffitellä, tosin oon alkanu miettimään että ois varmaan fiksumpi hommata joku efektiverme tai vastaava että saisin koneeseen suoraan kitaran kiinni ja täten hoitaa nauhotuksetkin kätevästi sitä kautta demotteluun ja tämmöseen, ja laput korvilla vois veivata kätevästi yöllä, ja epäilen että soundi on hieman parempi isommilla elementeillä kun päiväsaikaan voi vingutella.
 
Eli kämpillä en todellakaan mitään huippusoundeja tarvi, mutta jos omistaisin Bentonin 10w combon joka muistuttaa soundiltaan lähinnä löysää pierua niin vois jäädä reenit reenaamatta, eli jotain tolkkua tässäkin, tosin jos sitten omistaa semmosen ajattelutavan että kämpillä kärvistellään paskoilla vehkeillä ja reeniksellä sitten pääsee soittamaan "oikeasti" niin eipä siinnä mittään.
 
Treenikseltä sitten löytyy nupit ja kaapit, muttei näistäkään mitään varsinaista unelmasoundia saa, mutta semmosen soundin mikä toimii bändin kanssa toimivana kokonaisuutena, musiikkiahan siellä soitetaan eikä fiilistellä ja nyhvätä omia kitarasoundeja.
 
Tämmösiä mietteitä meikältä, jos joltain löytyy ideoita hyväksi etuasteeksi kotikäyttöön niin pikaviesteillä voi ehdotella, kiitos.
 
Edit:
 
Semmonen homma tuli vielä mieleen että se on petollista omistaa liian hyvät kamat, vaikka soittaa kuinka paskaa riffiä niin se saattaa kuulostaa hyvältä. (hymiöitä tähän)
 
Oikeasti hyvät riffithän kuulostaa hyvältä sama minkälaisella paskalla sitä soittaa.

Samaa olen minäkin miettinyt, jotta onko tuossa oikein järkeä. Kesäisin reenikselle voi polkea soittelemaan mutta ei näin talvisin. Kotoa löytyy Microcube sekä Toneport josta kyllä löytyy nauhoitteluun ja soitteluun tarvittavat vehkeet. Efektejä voi sitten tarpeen tullen kiskoa treeniksen ja kodin välillä.
 
Mutta kieltämättä on aina mielessä että entä jos ostaisi vielä iiiihan vähän paremman vahvistimen reenikselle ja ottais vanhemman kotiin!

Harrastelen eräänlaista saundisurffausta. En tarkoita mitään soundscape-hommailua, mutta kotosalla soitellessa hyvä saundi on ensiarvoisen tärkeää. Yleensä tulee soiteltua akustisesti, mutta silloin, kun vahvistusta kaipaan, haluan sen tulevan kauniisti, siististi ja erittäin ilmavasti äänenvoimakkuudesta huolimatta. Spider 2 hallitsi kauniin ja siistin, mutta ilmavuutta oli saundissa yhtä paljon kuin märässä kumisaappaassa kesähelteellä. Siisti vahvari, vaihtoon meni. Carvin täyttää lähestulkoon kaiken mitä vahvistimelta vaadin. Ainoastaan yhteinen eq harmittaa, mutta muuten täyttä euforiaa jo pienilläkin voimakkuuksilla. Mitä järkeä on ylipäätään omistaa vahvari, mistä ei nauti?

Joo mulla oli saman sarjan Carvinin nuppi ja se kyllä täytti joka suhteessa nuo kumisaapas-kriteerit. Onneks sain myytyä ja jne...
Makuja on monia mut ei kotona viitti paskasaundeilla soitella. Mieluummin pelkällä sähkiksellä soittaa. Ei muutenkaan huono vaihtoehto silloin tällöin.

Mitä järkeä on ylipäätään omistaa vahvari, mistä ei nauti?
 
Mitä järkeä on soittaa, jos ei pysty nauttia siitä kamoista riippumatta?
 
Jos haluaisin oikeasti hyvät soundit himaan, ostaisin Fargen Mini Plex MkII:n. Ite en himassa näplätessä tartte mitään ihmeellisempää vahvistinta, koska en mä siitä vahvistimesta nauti. Soittaminen on se juttu.

Mun mielestä tässä lauseessa ei ollut mitään järkeä, mut se olen vain minä. "Ihan ok" -kamat ja mikrokuutio ei mun mielestä ole synonyymi. Ei sen puoleen, on sillä kuutiollakin paikkansa, mut mun mielestä noi ei vain tarkoita samaa.
 
Niin kuin itse sanoit, asiasta voi olla montaa mieltä. Itse olen vallan tyytyväinen mikrokuution soundeihin. Kelpaisi vaikka treenikselle...tai keikoille, 2w vaan ei riitä :-) Totta kai kunnon putkari hakkaa >100e halpiksen mennen tullen, mutta IMO taivaalliset kitarasoundit on varsin pieni osa bändiä. Sitä vain _kitaristina_ luulee että on pakko hankkia kolmen tonnin nuppi ja vaihtaa duncanit pikkuputiikin mikkeihin kun niissä on enemmän mojoa. Hifistely on kivaa, sitä en kiellä...mutta siinä vaiheessa kun soittamisen ilo katoaa ilman mesaboogieta ja parin tonnin keppiä, mie en ymmärrä. Miten ihmeessä soittaminen on voinut olla hauskaa puuhaa ammoisina aikoina kun valtaosa muusikoista tilutti oikeasti paskoilla kamoilla?
 
Taitavat soittoromppeet olla sukua autoille. Oma pirssi rulettaa, kunnes naapuri ostaa uudemman :-) Ja sitten naapurin mielestä kaikki muut autot ovat aivan p:stä paitsi vm. 2008 mersu (luonnollisesti ensi vuonna vm. 2008 mersu on epämukava kurkkupurkki, 2009 bemari on ainoa oikea auto). Näin täällä: vuoteen kukaan ei osta uutta autoa. Sitten parin kuukauden sisään kaikki rullaavat uutta menopeliä parkkipaikalle. Kuulostaako tutulta?
 

 
Kiitokset HM:lle mielenkiintoisesta topicista!

Ehkäpä siihen asennoituu niin että "soitellaan nyt tällä linekutosella ku kuitenki pääsee muutaman päivän sisällä luukuttaan sitä sisoa..", tai ainakin minä asennoidun. Tietysti vetäisin jumalaisilla saundeilla niin kotona kuin reeniksellä jos rahaa siihen olisi. Myös osasyynä siihen että sitä stäkkiä ei jaksa raahata on noin 30 porrasta roudata sekä melko pieni auto, ja sitten kun ei tosiaan kehtaa soitella kovin isolla täällä edes tulppien kanssa koska ainakin vielä toistaiseksi saman katon alla asuu muitakin.

Niin kuin itse sanoit, asiasta voi olla montaa mieltä. Itse olen vallan tyytyväinen mikrokuution soundeihin. Kelpaisi vaikka treenikselle...tai keikoille, 2w vaan ei riitä :-)
 
Kyllä se ainakin erään m.nettiläisen käsissä riitti Semifinalin keikalle.
 
Totta kai kunnon putkari hakkaa >100e halpiksen mennen tullen....
 
Tässäpä se pointti sitten olikin.
 
...mutta IMO taivaalliset kitarasoundit on varsin pieni osa bändiä. Sitä vain _kitaristina_ luulee että on pakko hankkia kolmen tonnin nuppi ja vaihtaa duncanit pikkuputiikin mikkeihin kun niissä on enemmän mojoa. Hifistely on kivaa, sitä en kiellä...mutta siinä vaiheessa kun soittamisen ilo katoaa ilman mesaboogieta ja parin tonnin keppiä, mie en ymmärrä. Miten ihmeessä soittaminen on voinut olla hauskaa puuhaa ammoisina aikoina kun valtaosa muusikoista tilutti oikeasti paskoilla kamoilla?
 
Mut eihän tää liity mitenkään kotisoitteluun. Eihän millään bändin kokonaissoundilla ole mitään tekemistä kotona hinkkaamisen kanssa, paitsi tietenkin, jos bändi on aina mukana treenaamassa siellä. Siellä kotonahan just voi soittaa ihan sellaisella soundilla, mikä kuulostaa yksinään hyvältä, kun ei tarvitse miettiä, keitä kaikkia sillä jyrää bändissä.

Mitä järkeä on soittaa, jos ei pysty nauttia siitä kamoista riippumatta?
 
Ite en himassa näplätessä tartte mitään ihmeellisempää vahvistinta, koska en mä siitä vahvistimesta nauti. Soittaminen on se juttu.
 
Ei oikeastaan mitään. Saundisurffailu on siinä mielessä kivaa, että voi soitella pitkiä pätkiä, nautiskella saundista ja samalla kaivella uusia pieniä asioita. Ilman vahvistusta tulee sitten kaivettua uusia kappaleita sun muuta, mitkä eivät välttämättä kaipaa vahvistusta. Yleensä tulee soitettua vahvistamatta, mutta sitten kun vahvistimen laittaa jatkeeksi, haluan sieltä tulevan hyvää saundia.
 
Makuja on monia mut ei kotona viitti paskasaundeilla soitella. Mieluummin pelkällä sähkiksellä soittaa. Ei muutenkaan huono vaihtoehto silloin tällöin.
 
Jep. Erittäin hyvä vaihtoehto. Oikeastaan tein juuri tuossa itselleni akustisen sähkärin, kun poistin Harrikasta elektroniikan. Akustinen saundi parani huomattavasti, ja äänenvoimakkuuskin nousi jonkin verran. Mielenkiintoinen tulos kuitenkin. Kannattaa kokeilla.
 
Edit:
 
Joo mulla oli saman sarjan Carvinin nuppi ja se kyllä täytti joka suhteessa nuo kumisaapas-kriteerit. Onneks sain myytyä ja jne...
 
Ja makuja on monia todellakin. Hyvä meikälle, huono sinulle. Tuo vaikuttaa melko krantulta vahvarilta välistä. Liekö aktiivi-eq:lla jotain vaikutusta asiaan? Tuntuu välillä siltä, että sille ei kelpaa oikein mikään. Pitkiä aikoja se sitten taas antaa ulostulostaan parasta mitä saa. Pitäisi joskus testailla kunnolla Fendereitä, Marshalleja ja muita vehkeitä ja tehdä sitten taas valintoja.

Noo ite vetelen kotona Behringerin 35W trankulla. Taino se on ollu kotona siitä asti ku mulla on ollu sähkökitara. Tolla pärjää, eikä sen saundit mua masenna. Soittaminen itsessään on niin kivaa. Oli kamat mitkä tahansa. Enemmän se masensi soittaa reeneissä kökkövahvarilla, josta kuului vain rätinää ja pauketta eikä tyyliin erottanu, mikä biisi menossa, kun yhtä mössöä tuli töötistä.

Kotona usein reenailen myös vahvistamatta skaaloja ja tekniikkajutskaa (lähinnä sen takia vahvistamatta, ettei porukoitten tarvii kuunnella aamusta iltaan jotain doremifasoa tai jotain likkien jankkausta).
 
Reeneissä on kivaa kun on muhkea yleissaundi ja on kiva tunne kun oman piisin saa bändin kanssa kuullostamaan muhkealta.

Emmää nää mitään tolkkua soitella huonoilla kamoilla, en himassa, en himan ulkopuolella. Joskus toki on pakko käyttää muita kuin omia ja sillon vedetään niillä mitä on tarjolla, eikä se kamoista jää kiinni. Jää sitten ehkä jostain muusta :)
 
Himassa tulee enempi mietittyä ja hiottua soundijuttuja, ettei sitten tartte ihmetellä toisten riesana "mitä tää nappi tekee"-juttuja. Vähän ärsyttävää välillä, jos joku hakee kämpillä soundejaan pitkiä aikoja ja hukkaa hyvää ja muutenkin kortilla olevaa soittoaikaa.
 
Hyvät kamat, parempi mieli.

Reenatahan aina pitäisi akustisesti, tai ainakin kliinillä saundilla.
 
Millä sitä oppii soittamaan puhtaasti ja tiukasti säröillä muulla kuin säröllä?
 
Mielestäni kotona (eikä välttämättä muuallakaan) ei kyllä sitä full stackia tai edes puolikasta sellaista välttämättä tarvi.
 
Kaverilla on sama combo kuin mitä itsellä nuppikaappi. Ero on valtava.
 
Mitä järkeä on soittaa, jos ei pysty nauttia siitä kamoista riippumatta?
 
Nooh, soittomotivaatio on pelastunut monta kertaa huomatessa, että ei hyvänen aika mikä soundi... Ja niitä kalliita kamoja ylipäätään ostetaan pitkälti itseään varten. En minä hirveästi nauti jollain mehiläispesällä soittelulla.
 
Mulla on kotona mikrokuutio myöskin. Kyllä sillä pärjää nipinnapin, mutta Mesaa tulee ikävä jos ei pääse säännöllisesti sitä kurittamaan.

Niin kuin itse sanoit, asiasta voi olla montaa mieltä. Itse olen vallan tyytyväinen mikrokuution soundeihin. Kelpaisi vaikka treenikselle...tai keikoille, 2w vaan ei riitä :-) Totta kai kunnon putkari hakkaa >100e halpiksen mennen tullen, mutta IMO taivaalliset kitarasoundit on varsin pieni osa bändiä. Sitä vain _kitaristina_ luulee että on pakko hankkia kolmen tonnin nuppi ja vaihtaa duncanit pikkuputiikin mikkeihin kun niissä on enemmän mojoa. Hifistely on kivaa, sitä en kiellä...mutta siinä vaiheessa kun soittamisen ilo katoaa ilman mesaboogieta ja parin tonnin keppiä, mie en ymmärrä. Miten ihmeessä soittaminen on voinut olla hauskaa puuhaa ammoisina aikoina kun valtaosa muusikoista tilutti oikeasti paskoilla kamoilla?
 
Taitavat soittoromppeet olla sukua autoille. Oma pirssi rulettaa, kunnes naapuri ostaa uudemman :-) Ja sitten naapurin mielestä kaikki muut autot ovat aivan p:stä paitsi vm. 2008 mersu (luonnollisesti ensi vuonna vm. 2008 mersu on epämukava kurkkupurkki, 2009 bemari on ainoa oikea auto). Näin täällä: vuoteen kukaan ei osta uutta autoa. Sitten parin kuukauden sisään kaikki rullaavat uutta menopeliä parkkipaikalle. Kuulostaako tutulta?
 

 
Kiitokset HM:lle mielenkiintoisesta topicista!
 
Topicci on paras pitkiin aikoihin. Fakta on se että nykyään saa välttävää soundia halvemmalla kuin joskus 50v sitten. Suhteellisuudentaju on hyvä pitää mukana näissäkin keskusteluissa.

Topicci on paras pitkiin aikoihin. Fakta on se että nykyään saa välttävää soundia halvemmalla kuin joskus 50v sitten. Suhteellisuudentaju on hyvä pitää mukana näissäkin keskusteluissa.
 
Tuntuu, että nykylaitteista ei saa kuin välttävää soundia, poislukien pienten valmistajien tuotteet, jotka tosin 98% tapauksista ovat vanhojen kytkentöjen kopioita pienillä parannuksilla.

Kotona tulee kyllä soiteltua aika usein ilman vahvistusta samalla kun katselee telkkaria tms. Joskus sitten innostuu pistämään Tonelabin päälle ja luurit päähän, ja tulee soiteltua sitten enemmän hommaan keskittyen. Putkicompo löytyy myös kotoa. Siitä lähtee vähän Tonelabia paremmat soundit pienelläkin, mutta yksin soitellessa kun tekee mieli kikkailla efekteillä enemmän, niin Tonelab on käytössä useammin. Treeniksellä sitten isompi nuppi ja kaappi, mutta siellä pääsee käymään vaan kerran viikossa soittelemassa...

Toihan on järjestelykysymys. Meillä ei paljon enempää neliöitä ole, ja kakarat vie oman siivunsa vielä niistä vähistä. Silti mahtuu roinat ihan hyvin olemaan soittokunnossa.
No juu, mulle ainakin oli liikaa pedalboardin nostaminen säilöstä ja kytkeminen vahvarin efektiluuppiin + sähköihin... Tilaa ~50neliöö, kaks pientä lasta usein mun luona => ei voi jättää paikalleenkaan. Putkikombo ja efektilauta vaihtuikin midiohjattavaksi putkietunen + multiefekti + trakkupääte + laadukas 1x12 kaappi -setuppiin, joka saa olla soittovalmiina olohuoneessa. Metallista midilautaakaan lapset ei saa rikki millään. Soundit toimii hiljaisilla ja kovilla volyymeillä (mulle) riittävän hyvin ja nyt tulee paljon useimmin napattua kitara käteen ja laitettua vehkeisiin virrat päälle, vaikka ei olis aikaa soitella ku vartti. Aikaisemmin ei jaksanu, ellei ollu reilusti aikaa reenailla. Ja jos joskus tulee oikeita bändijuttuja, joihin trankkupääte ei riitä, setuppia voi päivittää putkipäätteellä ja 2x12 kaapilla reenikselle. Etuasteen ja multiefektin sisältämä kahden unitin räkki ja midipolkusin roudaantuvat vielä helposti.
-Hannu

Mulla on sikäli simppeli tilanne, että ne oikeat treeniskamat (nuppi+kaappi) on kotipaikkakunnalla 300km päässä ja niillä soitellaan sitten vain silloin, kun sinne 1-2 kertaa kuukaudessa pääsee. Porukoiden luona voi jo valita että missä rakennuksessa haluaa kamoja täysillä huudattaa, eikä ketään häiritse ;) Kyllä siitä hienosta soundista nautin kuitenkin kaikkein eniten bändin kanssa. Se on vaan ihan parasta kun kolme jamppaa saa luotua tiukan ja toimivan äänimassan komeilla soundeilla :)
 
Täällä Rollossa jumittelen 37 neliön kämpässä, jolloin multilankku on vaan karusti suoraan koneessa kiinni ja soundi tulee aktiivimonitoreista. Eihän näillä samanlaista fiilistä saa aikaiseksi kuin treenikamoilla mutta pärjää kyllä. Nauhoittelukin onnistuu näppärästi. Useimmiten jätän kyllä vahvistukset kokonaan pois ja soittelen sähkistä soffalla telkkaria katsellen. Oon huomannut että tekee hyvää soiton puhtaudelle.