Odotin päivää, jolloin kaikki oisi paremmin
toisit aamuihini valoa, niin kuin aiemmin
ei nää umpikujat eksyttäisi polkujamme erilleen
vaan näyttäisi suunnan parempaan huomiseen
vasta nyt olen oppinut sut tuntemaan
selvemmin silmiis nään, et tahdo pahaa
mutta pelkään mitä tapahtuu, jos selkäni käännän
olet kaukana poissa, enkä sua enää löydä
Jää vielä hetkeksi tähän
ilman sua mä pelkään enemmän
en tiedä mitä kaikki on huomenna
en yksin elämääni rakenna
Ilman sua muurini sortuu
maan alle hiljalleen vaipuu
jalkojen alta en yksin nouse
jos et vierelläni enää kulje
Pelkäsit yhtä paljon, mihin tää tie meidän kuljettaa?
vihako rakkauden saa siltä tieltä suistumaan
vai onko onni kulman takana, emmekö sitä huomaa?
ennen kuin on liian myöhäistä, kipinää saada enää palamaan
en ole vielä valmis luovuttamaan
rakastan sua niin paljon, että se satuttaa
En kestä nähdä, jos pidät jtain toista kädestä
niin kuin pidit minua, niinä hyvinä hetkinä
en kestä ajatella, että sydämesi toiselle annat
ja mua hartioillasi vain, menneisyyden muistona kannat
Kommentteja! :) |
ihan näppärä. tosi geneerinen, mutta siitä samasta aiheesta kaikki muutkin kirjoittaa.
Kiitos palautteestasi. :)
Niin, sehän se kyllä on, että kaikki kirjoittaa yleensä vaan rakkaudesta, mutta kait se meille kaikille on niin ajankohtainen jossain vaiheessa elämää, että siitä aina jotain tekstiä syntyy. :) |
Niin, ihan näppärä, mutta vähän yleinen ja paikoitellen tosi kulunutta ilmaisua. Joku "onni kulman takana" olisi kuulostanut kliseiseltä jo pronssikaudella. Ei huono, mutta jonkun oikean oivalluksenhan se tarvitsisi voidakseen olla hyvä. |
dryapple