Yleistä keskustelua musiikista ›

Rage Against the Machinen debyytillä on parhaat soundit koskaan missään. Ikinä. Samaisen bändin joka levyllä on kyllä omaan korvaani helvetin tiukat soundit, mutta parhaiten erottuvat juuri tuo debyytti ja Evil Empire.
 
Muita... hmm.. SOADin Mezmerize/Hypnotize kaksikolla on kummallakin aika näppärät soundit, samoin Toxicityllä.
 
Muita helvetin upeita soundeja löytyy esim. Kingston Wallin II:lta, Coldplayn X&Y:ltä (itse rakastan niitä "ylituotettuja" avaruussoundeja) ja (olen ehkä yksin mielipiteeni kanssa) Toolin 10, 000 Daysiltä.
 
Esimerkkilevyjä joissa musiikillisesti viimeistä nuottia myöten täydellisen materiaalin laatua laskee ylipaskat soundit:
 
Genesis - Selling England By The Pound
Camel - Moonmadness
Camel - Mirage
 
Tästäkin varmaan on porukka ihan eri mieltä kanssani, mutta itse en vain pidä tuollaisista vaimeammista ja tuhnummista 70-luvun soundeista. Esimerkiksi tuolla Selling Englandilla nerokkaan avausbiisi 'Dancing With the Moonlit Knightin' vaikuttavuutta mielestäni laskee hieman esim. basson heikkous.

Testamentin Gatheringilla on kyllä napakat hevisoundit, ei tietenkään kaikkeen sovi. Tekee mieli näyttää hauista!

Testamentin Gatheringilla on kyllä napakat hevisoundit, ei tietenkään kaikkeen sovi. Tekee mieli näyttää hauista!
 
Kyllä, heavysaundien eliittiä!!

Limp Bizkitin Chocolate Starfish and the Hot Dog Flavored Waterilla on myös mielestäni erittäin timanttiset soundit.

Wigwamin Beingin saundimaailma on suorastaan mystinen, meikän suosikki kaikista.

Heti tuli mieleen siamese dream kun näin otsikon..
 
Nojoo, vielä yksi ääni tälle.
 
Uudemmista Circa Surviven On Letting Go-lätyllä on aikas mehevät junkat.

Uudemmista Circa Surviven On Letting Go-lätyllä on aikas mehevät junkat.
 
Jaha, pitänee siis tsekata. Aiempi albumi kaatui juuri tuhnusaundeihinsa ja pahasti.

Jaha, pitänee siis tsekata. Aiempi albumi kaatui juuri tuhnusaundeihinsa ja pahasti.
 
Juu, täysin samaa mieltä. Pitää vielä offtopiccina mainita, että uudempi lätty oli omasta mielestäni koko viime vuoden paras levy.
 
Parit lempparisoundit vielä:
 
Rage Against the Machinen jo moneen otteeseen mainittu debyytti.
At the Drive-In - Relationship of Command
Cursive - Domestica
Raised Fist - Dedication

Jos hyviä kitarasoundeja halajat niin tarkista Michael Landau tuotantoa, esim.
 
- Raging Honkies
- Burning Water
- Karizma
- Colaiuta/Laboriel/Landau/Stubenhaus/Garfield/Lukather -häröilyt...
- soololätyt
 
----kaikki mihin herra koskee muuttuu kullaksi, take my word.

Omaan korvaan selkeästi parhaimmalta RATM-lätyltä soundaa, nähtävästi melkein kaikista muista poiketen, Renegades. Tuolla levyllä on mun mielestä just sitä paksuutta ja rupea mitä bändin musa tarvitsee. Kyllä se Rick Rubin osaa...
 
Opethin Ghost Reveriesillä on taas todella toimivat, isot ja orgaaniset soundit, jotka potkivat niin kevyemmissä kuin runttaavammissakin osissa.
 
Convergen Jane Doen äänimaailma taas on todella rupinen ja väkivaltainen, juuri niinkuin bändin musiikkikin. Todella iso osa koko levyn mahtavuutta..
 
Ja tietysti Hendrixin Band Of Gypsys, joka on oikeastaan ainoa Jimin levy jolla soundit tekevät musiikille todella oikeutta. Aika yllättävää, kun ajattelee että kyseessä on livetaltiointi.

Heittäisimpä tänne vaikkapa
Medley:
Diablo - Eternium
Rocki:
Von herzen brothers - Approach
Keveempi:
Lenni-Kalle Taipale Trio - Lumia

Yes - 90125. Napakat ja selkeät soundit vaikka tavaraa on aika ajoin paljonkin. Ja yksi 80-luvun parhaita bassosoundeja.
 
Tämä toki. Bändin parhaat biisitkin samalla levyllä.

Esimerkkilevyjä joissa musiikillisesti viimeistä nuottia myöten täydellisen materiaalin laatua laskee ylipaskat soundit:
 
Genesis - Selling England By The Pound
Camel - Moonmadness
Camel - Mirage
 
Tästäkin varmaan on porukka ihan eri mieltä kanssani, mutta itse en vain pidä
tuollaisista vaimeammista ja tuhnummista 70-luvun soundeista.
 
Hehe, minä taas diggailen juurikin -70 -luvun tuhnusoundia, ja noissa on aivan parhautta soundit. Sen sijaan harmittaa Genesiksen Lamb Lies Down on Broadway, joka on aivan ultrahyvä musiikillisesti, mutta soundista puuttuu väri.
 
Rainbow:n Rising -levyllä on mielestäni erittäin hieno soundi. Vastaa kynttilänvaloa miellyttävästi akustoidussa ei-liian-isossa huoneessa.

Black Sabbath - Heaven & Hell
Camel - Mirage
Pink Floyd - The Dark Side of the Moon
Jethro Tull - Heavy Horses
Jethro Tull - Songs from the Wood
ZZ Top - Rhythmeen, Afterburner, Eliminator
 
Listaa olisi voinut jatkaa vaikka miten pitkälle, mutta siinä muutama jotka näin äkkiseltään tuli mieleen.

Itse tykkään todella paljon ECM -levy-yhtiön soundimaailmasta, jonka takana pitkälti tuottaja/insinöörinero Manfred Eicher. (Hän myös ilmeisesti omistaa koko lafkan).
 
Muutamia mieleentulevia Eicherin tuottamia/miksaamia levyjä, joissa on varsin timanttiset soundit:
 
John Abercrombie: The Third Quartet
Keith Jarrett Quartet: My Song
Keith Jarrett Quartet: Belonging
Tomasz Stanko: From the Green Hill
Jan Garbarek: In Praise of Dreams
Ralph Towner: Solstice
Susanne Abbuehl: Compass
Charles Lloyd: Jumping the Creek
The Kenny Wheeler Quintet: The Widow in the Window
Dave Holland Quartet: Conference of the Birds
Marilyn Crispell: Amaryllis
 
Lista on lähes loputon, Eicher on tuottanut suurimman osan yli tuhannesta ECM-julkaisusta. Vielä ei ole tunkkaista julkaisua tullut vastaan. Laadun tae :)
 
Viljanderi

Meikäläisen suosikkisaundeja mm.
 
Boris - Heavy Rocks
Unearthly Trance - The Trident
Tool - Lateralus
 
myös 10,000 daysillä on kivat tomit =)
 
Ehän minä niinku oikiasti oo mikkään hifi-korva, mutta nuo jytää.

Onko kukaan kuullut remasteroitua versiota Testamentin Gatheringista? Onko parempi vai huonompi kuin vanha?

Coheed and Cambrian kaksi viimeistä levyä ovat meikäläisen vakuuttaneet ihan täysin saundimaailmaltaan. Mahtava sekoitus vanhaa ja uutta. Kitarasaundeista erityispisteet, molemmat toimisi yksinäänkin, ja yhdessä vielä paremmin.
 
Ässä hihasta: Star Wars Episode III: Revenge of the Sithin soundtrack! Tai oikeastaan voisi nuo muutkin Williamsin kynäilemät soundtrackit mainita siinä sivussa. Sinfoniaorkesteri harvemmin kuulostaa yhtä jykevältä.
 
Dream Theaterin Images and Words on modernin mutta kauniin kuuloinen levy, vaikkakaan kaikkia biisejä ei jaksa kuunnella.

Slayerin South Of Heavenia on tullu kuunneltua autossa viimeaikoina. Pirun hyvät saundit, varsinkin autossa toimii, kun ei oo sirkkelikitaroita eikä turhan paljon peltien kihinää.