Rock, pop, alternative ›

Mitään uutisia FNM:n yhteenpaluusta Moselyn kanssa? Vai lopettiko ne idean totaalisesti?
 
Patton ei ole menossa paluurundille sen bändin kanssa varmaan enää.

Eipä se kuulunutkaan alun perin Angel Dustille, vaan julkaistiin nimenomaan EP:llä. Se lisättiin sitten johonkin Angel Dustin uusintapainokseen suosionsa vuoksi. Sen sijaan alkuperäinen viimeinen kappale Midnight Cowboy on kyllä coveri :)
 
originaalivinyylillä ei ollut sen enempää Easyä kuin Midnight Cowboytakaan. Eikä myöskään Crack Hitleriä. Ei ainakaan suomipainoksessa. tiedä sitten jostain importeista...

Oliskohan pimeinä 90-luvun vuosina nuo bonusraidat olleet tavallaan porkkana saada ihmiset ostamaan samat levyt uudestaan eri formaatissa? Ja kun matskuakin mahtui enemmän...

Mitään uutisia FNM:n yhteenpaluusta Moselyn kanssa? Vai lopettiko ne idean totaalisesti?
 
Ikinä kuullutkaan tämmöisestä jutusta. Olisi kyllä kaikkien aikojen turhin "comeback".

Tämän topickin takia sekä parin kaverin kehujen perusteella menin sitten ja tutustuin bändiin. - Kyllä kannatti. Tällä hetkellä suosikkilevyiksi on nuossut KFAD, kaikessa sekalaisuudessaan. Myös The Real Thing on iskenyt kiitettävästi, mutta jotenkin toi Angel Dust ei ole vielä kerinnyt samalla tavalla iskeä, ehkä se paranee vanhetessaan ja avautuu lisä kuuntelemisella. Tässä samalla ku soi Digging the Grave niminen biisi niin pakko kysyä, että onko joku suomalainen bändi tehny tästä coverin? Kuulostaa kertsimelodia liian tutulta. Joku Sentenced tai vastaava ehkä?

Tässä samalla ku soi Digging the Grave niminen biisi niin pakko kysyä, että onko joku suomalainen bändi tehny tästä coverin? Kuulostaa kertsimelodia liian tutulta. Joku Sentenced tai vastaava ehkä?
 
Sentenced ilmeisesti juurikin on biisiä coveroinut. En kyllä itse ole ymmärtänyt tuon biisin hehkutusta, aika turhanlainen rallatus.

Sentenced ilmeisesti juurikin on biisiä coveroinut. En kyllä itse ole ymmärtänyt tuon biisin hehkutusta, aika turhanlainen rallatus.
 
On muuten ihan perseestä toi coveri. Alkuperäisestäkään en ennen tykännyt,mutta nykyään kyllä putoaa.

On muuten ihan perseestä toi coveri. Alkuperäisestäkään en ennen tykännyt,mutta nykyään kyllä putoaa.
 
Ei tuo nyt niin huono biisi tuo alkuperäinen ole, ihan menevä vaikka on se tuolla levyllä aika köyhä. Nyt kun olen kuunnellut enemmän Angel Dustia enemmän niin olen siitä ruvennut tykkäämään. Eritoten Be Agressive ja Small Victory on erottunu suosikeiksi, muista ei oikein vielä ole mitään sanottavaa.

Ei tuo nyt niin huono biisi tuo alkuperäinen ole, ihan menevä vaikka on se tuolla levyllä aika köyhä.
 
Omasta mielestäni kyseessä on maailman paras biisi, eikä useasti kohtaa ihmisiä, jotka eivät ko. biisistä pitäisi. Coveroijien joukkoon voidaan muuten lisätä kotimaiset Manzana ja Bitch So Sweet. Onhan se toisaalta kiva kuulla suosikkibiisiä livenä, mutta alkuperäinen tulkinta on aina alkuperäinen...ja valitettavasti videolta katsotut FNM:n livevedotkaan eivät pääse mielestäni studioversion hienouteen.

Omasta mielestäni kyseessä on maailman paras biisi, eikä useasti kohtaa ihmisiä, jotka eivät ko. biisistä pitäisi.
 
Itte olin taas lähinnä yllättynyt levyn ilmestyessä, että juuri tuosta mulle sinänsä melko turhanpäiväisestä rallatuksesta tehtiin sinkkubiisi. Noh, samaa ihmettelin Enter Sandmanin kohdalla ja kumpaisestakin biisistä monet mitä ilmeisemmin ovat diggailleet.

Muutenkaan en ymmärrä Warpigsin dissausta, koska se on eka biisi jonka FNM:ltä kuulin (en etes Epickia, koska en ollut nuori sillon ku se kaikkialla soi) ja edelleenkin yksi suosikeistani. Pattonin laulu pesee Ozzyn 100-0. Myöskin Woodpeckers from Mars on suosikkejani The Real Thing levyltä.
 
Onhan se hyvä tribuutti Sabbathille, mutta vetona kuitenkin aika turha, varsinkin Real Thingillä, koska se ei tuo juuri mitään uutta alkuperäiseen versioon.

Onhan se hyvä tribuutti Sabbathille, mutta vetona kuitenkin aika turha, varsinkin Real Thingillä, koska se ei tuo juuri mitään uutta alkuperäiseen versioon.
 
Paitsi paremman laulun ;) Mutta sehän menee jo sitten makuasian puolelle. Minusta warpigs puolustaa oikeuttaan olla levyllä hyvinkin vahvasti. - Oishan sen tietysti voinu pistää bonustärpiksi johonkin huippu kalliiseen limited-painokseen.

Paitsi paremman laulun ;)
 
Ja paremmat rumpusoundit ;)

Pistinpä tuon pitkäaikaisen suosikkilevyni King For a Dayn soimaan ja vieläkin se vaan toimii! Mun mielestä tuolla levyllä on vaan niin järjettömän tyylikästä kitaransoittoa, että oksat pois! Varsinkin Evidence ja Star A.D. on täynnä pieniä yksityiskohtia ja likkejä joita on hauska bongailla sieltä seasta.
 
Tuossa kokonaisuutta kuunnellessa tuli vaan mieleen, että kyllä tuollaisen levyn julkaiseminen oli bändiltä aika kova temppu. Jos ajattelee levyn rakennetta, niin onhan se aika päätön, mutta jollain oudolla tavalla se toimii. Yleensä en pidä levyistä, joissa on näinkin monta biisiä mutta tämä muodostaa aika jännittävän polun, jota jaksaa tallailla vuodesta toiseen.
 
Soitin levyä myös bändini italialaiselle laulajakitaristille ja tämä huomautti, että rumpujensoitossani on aika paljon samaa, kuin Bordinilla. Enkä sitä voi kyllä kieltää. Varsinkin Bordinin haitsutyöskentely on tarttunut itsellekin soittoon mukaan. Seuraavaksi kaveri haukkui italialaisen musiikkimaun, kun ei ollut koskaan FNM:stä kuullutkaan!

Ja paremmat rumpusoundit ;)
 
Yksi niitä harvoja Faith No Moren biisejä jossa Bordinin rumpalin taidot pääsee kunnolla esiin.

Yksi niitä harvoja Faith No Moren biisejä jossa Bordinin rumpalin taidot pääsee kunnolla esiin.
 
En nyt noinkaan sanoisi. Rumpalointi on muutakin kuin hervottomien fillien tai soolojen vetämistä. Bordinin tyylitaju, tiukkuus ja kyky mukautua eri tyyleihin on ollut yksi FNM:n vahvuuksista aina. Jos rumpalointi ei olisi toiminut, sen olisi huomannut.

Yksi niitä harvoja Faith No Moren biisejä jossa Bordinin rumpalin taidot pääsee kunnolla esiin.
 
Onhan siellä keskimääräistä enemmän fillejä mutta se ei kerro oikeastaan vielä mitään. Mä tykkään enemmän Bordinin tavasta luoda draamaa pienillä asioilla, kuin monimutkaisilla filleillä. Symbaalien monipuolinen käyttö ja aksenttien taktisiin kohtiin napauttelu on sitä parasta Bordinia.

Yksi niitä harvoja Faith No Moren biisejä jossa Bordinin rumpalin taidot pääsee kunnolla esiin.
 
No ei to-del-la-kaan ole asia näin. Kuuntelepa tarkemmin.

En nyt noinkaan sanoisi. Rumpalointi on muutakin kuin hervottomien fillien tai soolojen vetämistä. Bordinin tyylitaju, tiukkuus ja kyky mukautua eri tyyleihin on ollut yksi FNM:n vahvuuksista aina. Jos rumpalointi ei olisi toiminut, sen olisi huomannut.
 
Joo no, en nyt ihan tarkoittanut että Bordinin pitäis jumalattomia fillejä joka välissä vedellä. Bordin on kuitenkin mun suosikkirumpali, mutta sen voi jo sanoa että ei miehen taidot niin hyvin pääse esille Ozzyn bändissä, vaikka suunnilleen koko viime kesäisen Ozzyn keikan ällistelin Miken rumpalointia.