Tanssimusiikki ›

Kuinka nopeasti opitte kappaleen ulkoa?Mua itseä vaivaa ne ainaiset nuottikansiot
kautta nuottitelineet keikalla.Pakko on kuitenkin kanniskella mukana kun ei vaan biisit tartu päähän.Olisko jollain hyvää vinkkiä kuinka opettelee/oppii biisin ulkoa?Toki
itsekkin osaan joitain kappaleista ulkoakin ja huomaan,että silloin nauttii soittamisesta kun voi tsekkailla yleisön reaktioita.Sen olen huomannut,että kun soittaa jotain kappaletta ilman paperia korvakuulo pohjalta niin silloin oppii nopeammin,mutta tätä voi oikeastaan soveltaa vain treeni tilanteessa.Onko hyviä vinkkejä?
 
Taas kiva tulla amatöörina sekoittamaan pakkaa täysin vieraaseen musakenttään=) No mut mä en edes pysty soittamaan biisiä, jos en sitä osaa ulkoa.
 
Miten siis opettelen biisin ulkoa, muun kuin oman?
1) Kuuntelen biisiä(siis ilman tätä ei multa luonnistu),
2) Otan soinnut jostain(korvakuulolta kokonaan kestää multa liian kauan)
3) Opettelen eri osiot
4) Harjoittelen rakenteen, tai kirjaan sen itselleni ylös, muualle kuin sointujen viereen
5) Heitän paperit mäkeen, ja yritän soittaa ilman niitä levyn/mp3 mukana
 
Ei tossa kauheesti mene aikaa, paitsi sitten pitää opettella soolot sun muut--> jos ne täytyy soittamaan. Jotain Suomirock ränkytyksiä, tullut soiteltua papereista, mutta niitä en ole sitten oppinut kunnolla soittamaan, enkä muista niitä edes seuraavana päivänä. Eli mä, jos soittaisin "humppaa", yrittäisin vetää ilman lappuja tai vaihtoehtoisesti "laput silmillä"=)

Kyllä mä aika monta kovaa soittajaa olen tässä tanssimusagenressäkin tavannut jotka ainakin väittävät että nuotit on vierasta hommaa. Perinteiset ja tutut hommat tietysti taittuu mutta noissa säestysjutuissa sun muissa uuden biisin nopeasti hoitamisessa tulee paha seinä äkkiä eteen. Tietysti kaali "kehittyy" eri lailla jos keskittyykin siihen biisin opetteluun kuuntelemisen kautta eikä nuottien, voi olla hyväkin juttu, ei vaan oo mun juttu.

Yhdessä sovitaan biisin rakenteesta tai sitten mahdollisen sovittajan sovituksen mukaan eli miten vaan, kunhan saadaan toimimaan.
Näin näkisin asian.
 
Aika hankalaa voi tuo livesoitossa olla, jokainen muistaa kappaleet tavallaan, tuuraajia käytetään eikä niitä lappujakaan aina edes ole. Esittäminenkin siitä kärsii jos kaikki alkavat lappuja tavaamaan näissä simppeleissä eläytymistä vaativissa kappaleissa. Sinforniaorkesterilla on helppoa kun kapelli piirtää kuvia ilmaan sopivasti ennakoiden, näin sen täytyisi humpassakin toimia. Käytönnössä jonkin soittajan (tai laulajan) on kai alettava kappaletta liidaamaan sopivasti eteen soittamalla?

Käytönnössä jonkin soittajan (tai laulajan) on kai alettava kappaletta liidaamaan sopivasti eteen soittamalla?
 
Ei helkatissa! Tuo johda kuin temmon kiihtymiseen tai muuten ontuvaan rytmiin.

Ei helkatissa! Tuo johda kuin temmon kiihtymiseen tai muuten ontuvaan rytmiin.
 
Jos rytmistä vastaavat soittajat sopivan painokkaasti sleepaavat, asettuu tempo kuitenkin niin pienellä huojunnalla paikalleen ettei se haittaa vaan jopa elävöittää biisiä, tuo svengiäkin samalla. Huonoin vaihtoehto on konerytmien käyttäminen, se latistaa musiikin aivan täysin. Parempi on että joku liidaa, vaikka laulaja, kunhan ei taiteile E.G. malliin.

Juurikin näin. Suuri osa menee kyllä. Mutta esim. Nosta lippu salkoon on semmoinen peli, joka ei mene ilman lappua, vaikka ei sekään foxia kummempi ole.
 
Eihän toinyt ole paha oppia ulkoa. Pahimmat ovat sellaisia joiden logiikka ei kulje tietyn kiertokaavan mukaisesti eli väliin tulee kaikenmaailman ylimääräistä kamaa ja aina erilaista eri paikassa.

Aika hankalaa voi tuo livesoitossa olla, jokainen muistaa kappaleet tavallaan, tuuraajia käytetään eikä niitä lappujakaan aina edes ole. Esittäminenkin siitä kärsii jos kaikki alkavat lappuja tavaamaan näissä simppeleissä eläytymistä vaativissa kappaleissa. Sinforniaorkesterilla on helppoa kun kapelli piirtää kuvia ilmaan sopivasti ennakoiden, näin sen täytyisi humpassakin toimia. Käytönnössä jonkin soittajan (tai laulajan) on kai alettava kappaletta liidaamaan sopivasti eteen soittamalla?
 
Tässähän oli mukavia kommentteja, ihan alkoi hymyilyttämään :)
 
Ensiks pitäis kuitenkin saada päätetyks onko se äänitiski ihan turha laite siellä tanssilaattian puolella, sitten on tuo valotaulun teksti, että onko siinä niitä mainoksia vai ei. Ja sitten tarkasti tulis pohtia tuon kapellin suunta yleisöön nähden, sehän nimittäin näyttä "persusta yleisöön päin" jos siinä joku pystö alkaa huimimaan kepilla tempoja. Ja mahtavatko ne aktitanssijat nyt sitten olla mielissään, kun järkkä joutuu lipunhintaa nostamaan, että saadaan "rikuniemiä" johtamaan humppakutosia törnävän lavalle. Ja muistaakohan se kuitenkaan hymyillä? Elämä on täynnä vaikeasti vastattavia kysymyksiä..
 
Itse asiaan kommentoiden:
Biisien sointurakenteet useimmiten oppii nopeasti, bassolla siinä mielessä paha, että pitää olla useimmiten jo ykkösellä tontilla, muut voi vähän fuskata jälessä päin.
 
Sanojen kanssa tuppaa olemaan tapa, että niitä pitää vähän lukea, muistella ja painaa päähän ja tietty toistoilla jää päähän muistiin. Taitaa olla 10-30 toistoo, niin siellä on. joskus vähemmän, joskus kerralla. Joskus unohtuu jotain, mutta onhan noita "kuutamoita ja tähtiöitä" laittaa tilalle... Pokkani pitää, pimpeli pom. Ei se sen kummempaa ole. Tietty jos ohjelmisto uusiutuu nopeaan tahtiin, eihän siinä auta kun luntin käyttäminen.
 
Sen oon oppinut, että jos alkaa sitä lappua tutkimaan ja siitä vetämään jatkuvasti, niin niitä lappuja saa koko ajan olla kattomassa.
 
Ite käytän lappuja kinkkisemmissä biiseissä, jossa on nuotinnoksessa synkooppeja tms. outoo ja tietty aina tuurauksissa ja säestyksissä arvostetaan pahveja, jos niitä vaan on. Jos ei oo, niin sitten "vaan" soitetaan.
 
Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että jos on vaikka "pari-viis" biisiä, että niihin pitää kuponkia alkaa tälläämään. Tietty ollanhan me kaikki erilaisia.

Itse olen tässä loppusuoralla alkanut entistä enemmän arvostamaan "pelimannimeininkiä" , laput naaman edessä joka rallissa tappavat tuon kyllä tehokkaasti. Kotitöinä treenataan lapuista niin monta kertaa että se on kaalissa , keikoilla on ihan eri meininki kun voi ympärilleenkin katsella.

Itse asiaan kommentoiden:
Biisien sointurakenteet useimmiten oppii nopeasti, bassolla siinä mielessä paha, että pitää olla useimmiten jo ykkösellä tontilla, muut voi vähän fuskata jälessä päin.
 
Mulla on tapana ajatella bassot "kuvioina" otelaudalla - ne jää jotankin helpommin mieleen ja on tarvittaessa suht.koht helppo transponoida.
Biisin eka sointu pitää silti aina tässä tietää, että osuu lähtö kohilleen....

Ei millään pahalla , mutta tuossa valssijutussa on kyse samasta kappaleesta

Ei millään pahalla , mutta tuossa valssijutussa on kyse samasta kappaleesta
 
no joo joo, mutta kuulostaa laajemmalta ohjelmisto, kun sanoo kaks eri nimeä.. ;)

Hmm.. itsellä huomasin sellaisen (sillon kun se humppatuubi kasassa vielä oli), että vaikka miten montakymmentä piisiä menisi ulkomuistista ja treeneissäkin hyvin, niin keikalle oli pakko ottaa laput mukaan. Jännityksen takia tuli sellaisia black outeja että pää kumisi tyhjää, eikä siinä vaiheessa auttanut, vaikka olisi rautalankaa ollut nenän edessä, koko touhu meni puuroksi samantien.
 
Vielä jos keskittyminen herpaantui hetkeksikin, jäi soittaminen siihen. Sit piti vilkuilla taakse, että missä se hanuristi istui ja tämä heitti pään nyökkäyksellä, että "nyt lähtee" kertsi tai jotain - ja pääsin taas hommiin kiinni. Lappujen ehdoton seuraaminen oli mulla keino pitää jännitys kontrollissa, mutta jos satuinkin vilkaisemaan yleisöön tai johonkin, niin heti veti tuolin alta.
 
Eli vaikka miten olisin osannut ulkomuistista, niin en vaan pystynyt sitä irl tekemään. Kokemattomuuttahan se on, ainakin minulla. Ei tuolloinkaan pahempia sattunut, kerran muistan että tuli muutama tyhjä tahti kiippareille just tuon takia, mutta ei kai sitäkään kukaan yleisöstä huomannut - haitari huomasi heti putoamisen ja paikkasi.. Nykyisestä en tiedä, joulun alla soittelin tutun kanssa pikkujoulupippaloissa, mutta kun jengi oli tuttua ja änkyröissään, niin kyllähän siitä rämpyttämällä selvittiin. Olo oli lähinnä utelias, siinä mielessä, että miltä se tuntuu taas vuosien tauon jälkeen. Kivaa oli =)
 
Alkoholia en ole ottanut ikinä (esiintyessäni) samasta syystä, menisi penkin alle koko touhu enkä muistaisi sitäkään vähää. Vaikka kaipa sitä kaikkeen tottuu. En voisi kuvitella, että sen jännityksen päälle pitäisi vielä käsitellä nousutilaa, missä muutenkin tahtoo vedellä "vähän sinne päin - ei ne mitään huomaa" -meiningillä. No mutta, meni jo aiheen viereen. Elikkäs: tarvitsen ehdottomasti laput!
 
Edt; Jaa, tuli mieleen unohtelusta tuo gospel-rockin kultakurkku John Schlitt, jonka sanojen unohtelu on jo lähinnä vitsi fanien keskuudessa. Ei taida mennä mieheltä ainoatakaan keikkaa ilman, että kesken piisin kundi pruskahtaa nauruun ja tuumaa että "Here I come again.." Ja kokemuksen puutteesta ei voi puhua, onhan tuo nelisenkymmentä vuotta tehnyt hommaa päätyökseen, viimeisen kolmekymmentä siitä selvinpäin. Ei se niin vaarallista ole, jos vähän mokaa =)

Ja kokemuksen puutteesta ei voi puhua, onhan tuo nelisenkymmentä vuotta tehnyt hommaa päätyökseen, viimeisen kolmekymmentä siitä selvinpäin. Ei se niin vaarallista ole, jos vähän mokaa =)
 
mm Keith Richard tossa helsingissä piipahtaessaan =)
 
Mä ainaki löaitoin sen piikkiin, et jampalla ei ollu lappuja... eihän noita tuntemattomampia 1000 vuotta vanhoja ralleja voi muistaa... =) =)

Ulkoa oppiminen ei oo ikinä tuottanut mulle ongelmia. Jo kouluaikaan menestyin aina melko hyvin, eikä tarvinnu paljoo pinnistellä.
 
Laulun sanat opin melko äkkiä, mut käytän silti lappuja kaikissa, mitkä laulan. Ne on lähinnä tukena sen tähden, että jos sattuu ajatus karkaamaan esim kun katse nauliintuu johonkin katsomisen arvoiseen asiaan/ihmiseen (tätähän ei tietysti koskaan tällaisella uskovaisella ihmisellä tapahdu), niin sitä tippuu auttamasti niin pahasti kartalta, ettei tahdo saada mistään kiinni. Ekan/ekat sanat kun säkeistöstä nakee, niin loppu sujuu kyllä.
 
Sointukulut ja melodiat jää mieleen helposti ja nää perushutut tulee kyllä selkäytimestä tai korvalla.
 
Mitään erikoisvinkkejä ei kyllä oo antaa, mut itellä tehoaa parhaiten se, että ite plokkaa biisin. Muuten ei auta ku treenaaminen yhä uudestaan ja uudestaan.

Mitään erikoisvinkkejä ei kyllä oo antaa, mut itellä tehoaa parhaiten se, että ite plokkaa biisin. Muuten ei auta ku treenaaminen yhä uudestaan ja uudestaan.
 
Monessa eri pändissä tuo uuden biisin plokkaaminen jäi aikoinaan usein kontolleni.
Noin ollen biisin kyllä oppikin sitten nopeasti osaltaan.

Oon nyt soittanu uudessa bändissä bassoa reilut 2kk, keikkoja ollu about 10/kk. Treenasin biisit kuuntelemalla livenauhaa, basso oli mukana kerran. Nuotit jäi pois ehkä 5:n keikan jälkeen. Ja siinä on omalla kohdalla se että jos nuotteja ei jätä pois niin ei niitä kyllä ulkoa opi. Muutama keikka nuottien poisjätön jälkeen menee vähän vielä passaillessa, mut kummasti soitanta rentoutuu kun soittaa ilman nuotteja ja muistaa biisit. Muutaman kerran joutuu kysymään sävellajia ennen biisin alkua mutta se on onneks pientä.

Minen opettele mitään ulkoa, jos en halua, eli nuottimappi on aina mukana!
"Jokainen laulu on nuotin arvoinen"! 8))
Ulkoakin muistetaan kyllä ja hatustakin JOUTUU joskus vetämään, mut..

Joskus n. 30 vuotta sitten saimme soitettavaksi häävalssina "Minä rakastan sua" -kappaleen. Luulimme kyseessä olevan jonkinlaisen ns" tähdenlennon" , ja soitettuamme kuvaannollisesti pyyhimme persettä ko. paperilla. Voi miten (taas) olinkaan väärässä.

Tervehdys!
 
Tässä joitakin huomioita asiasta oman matkani varrelta ...
 
Tyypillinen tanssiohjelmisto lienee jotain n. 100 kappaleen luokkaa, mukana jo mukavasti vaihto/varakappaleitakin.
 
Tällaisen ohjelmiston kokonaan ulkoa oppiminen vaatii kyllä aika pitkän ajan ... keikka/harjoitustahdista riippuen vaikkapa muutaman kuukauden-puoli vuotta, tai 1-2-5 v., samalla kokoonpanolla ... ottaen sitten huomioon mahd. henkilövaihdokset ja niiden mukana tulevat muutokset ohjelmistoon/sovituksiin, satunnaiset tilaajan erikoistoivekappaleet/ohjelmistot jne., ja vielä oma siirtyminen bändistä toiseen, jolloin pakka menee omalta osalta aina suurelta osin uusiksi, eli, siis loputon suo ... vie aikaa lähes koko muusikonuran, yhden ihmiselämän ...
 
No, jos kuitenkin ihannetilanteessa olisi samat 100 kappaletta, sama kokoonpano ja keikkoja vuodessa 11x20/kk, niin kyllä aika sutjakkaasti ulkoaoppiminen luontuisi, mutta kun tyypillisesti bändeillä keikkoja on kuitenkin jotenkin satunnaisesti ehkä n. 10-30/v, pidempiäkin taukoja välillä jolloin soittaa muissa bändeissä samoja kappaleita eri sävellajeissa/sovituksina, niin johan vähätkin ko. ohjelmistoon liittyvät muistiin jotenkinkaan painuneet asiat ovat taatusti unohtuneet kinkkisistä rakenne/harmoniakoukuista tms. puhumattakaan ... Tästä syystä harvemmin soittavien bändien kannattaisi soittaa kappaleita pääosin mahd. yksinkertaisilla vakiorakenteilla ja selkeillä harmonioilla, joitakin ehkä juuri tuttujen alkuperäislevyversioiden mukaan joita kuulee sitten aika ajoin vaikkapa radiosta, ja tilanteen mukaan sitten kukin kokeilla/parannella sointia ehkä omilla kikoillaan. Olen havainnut sen, että kun joskus niistä esim. 20:stä keikasta vaikkapa 3-4 keikkaa on hyvin lähekkäin, niin kappaleet luonnollisesti sujuvat bändiltä kerta kerralta paremmin ja nuotteja/sanoja tarvitsee yhä vähemmän, niin, jos siihen on muuten tottunut ... mutta tämä ilo yleensä jää sitten kyllä hyvin lyhytaikaiseksi, kuukauden-kahden kuluttua kukaan ei muista enää mitään ... parannusta tähän on yleensä vaikea saada aikaan ahkerammalla harjoittelulla, syynä lähinnä yleinen ajan/harjoitteluinnon puute ja varsinaisen "haasteen" ja sen myötä "adrenaliinin" puuttuminen, sekä, "ulkomusiikilliset" mielenkiinnon kohteet ja muut säheltämiset harjoitustilanteessa ...
 
Jos vielä otetaan huomioon soittajan, laulajan ja soittaja/laulajan erityispiirteet asiassa, niin soittajan tulee hallita oman instrumenttinsa osalta melodia/harmonia/rytmiikka/tekniikka jne., laulajan oman tekniikkansa lisäksi melodia ja sanat jotka sitten aikaa myöten kyllä osin tukevat toisiaan, mutta soittaja/laulajan tuleekin sitten hallita kaikki nämä lukuisat elementit yhtäaikaa, että huh-huh! ...
 
Tämän kovin lyhyen johdannon jälkeen voisin nyt ehkä siirtyä asiaankin ...
 
Omalta osaltani olen kokenut parhaaksi ulkoa oppimisen keinoksi opetella kappaleet korvakuulolta, suoraan vaan muistin sopukoista tai levyraidalta kuunnellen ja joskus myötäillen. Toinen vaihtoehto on harjoittelu nuotista, mikä on käytössä tavallaan myös ed. tapauksessa joskus tarvittavan itse tehdyn harjoittelupikanuottiluonnoksen muodossa, mutta, mahd. pian kokeillen ihan ilmankin, ja vaikka ei mene aivan heti kaikki kohdalleen, niin sitkeästi vaan ilman nuottia, kyllä se joskus loksahtaa kohdalleen, ehkä n. 20-50 läpisoiton jälkeen jopa päästä päähän. Muutamassa tapauksessa olen jossain reilussa viikossa soittanut ulkoa jopa alunperin kinkkiseltä kuulostavan ja mustanuottisen 3-4 min. kappaleenkin ... viihteessä varsinkin kun on kuitenkin niin paljon toistuvia pätkiä, mutta niiden välissä voikin sitten olla joku kinkkinen ylimeno/modulaatio tms., ja, eiku sitten saman opettelu vielä toisessa tai jopa kolmannessakin sävellajissa ... niin, toisen/kolmannen jne. sävellajin tilannehan tulee vastaan myös juuri tuurauskeikoilla, jameissa, ja, bändiä vaihtaessa ...
 
Nyt on hallussani trumpetilla solistisia viihdekappaleita, iskelmiä, jazzia yms. ehkä n. reilut 50 soitettavaksi lennosta, ja seuraavat reilut 50 harvemmin soittamaani kunhan kotona ensin muistelen muutamat kohdat kohdalleen. Näistä samoista kappaleista ja edelleen jostain sadasta muusta voin tietysti tarp.muk. soittaa hatusta jonkinlaisen "oman" yhtyeversiosäestyssovitukseni mukana tarvittaessa melodia/improsoolot ...
 
No, entä sitten nämä varsinaiset muistihirmut, konserttipianistit/viulistit ym. instrumentalistit, ooppera/kuoro/soololaulajat jne. ... heillähän on ulkomuistissaan useampiakin konserttoja, oopperoita/aarioita, säestyksiä jne. Miten näitä nyt sitten arvioisi ... Jos oletetaan, että konsertto kestää 30 min., niin sehän vastaa n. 10 viihdekappaletta, toistoja ei vaan ole niin paljoa niin vastaa ehkä 20 ... Jos osaa soittaa vaikka 10 konserttoa, kutakuinkin lyhyellä varoitusajalla lennosta, niin sehän vastaisi n. 200 viihdekappaletta, mutta konserttojen määrä voi tietysti olla suurempikin, tuskin kuitenkaan juurikaan pienempi. Oopperalaulajalla on hallussaan muistissaan ehkä n. 10 roolia, kussakin ehkä n. 20 aariaa, ja näistä tulisi taas ehkä n. 200 viihdekappaleen vastaavuus ... OK, kaikkien näiden klassisten teosten alusta asti harjoitteluun on käytetty kyllä sitten jo helposti yhteensä kymmenen, jos ei vieläkin useampia vuosia ... Mutta, ei pidä unohtaa myöskään hienoja viihdelaulajiamme/soittajiamme, onhan monella heistäkin helposti tuollainen 200 kappaleen ulkomuistivarasto muodostunut kymmenessä vuodessa tai jotain ...
 
Ja sitten erikoisuutena mainittakoon vielä, klassistaustainen viihdepianisti Rikhard Järnefelt sanoo hallitsevansa ulkoa n. 3000 (nyk. ehkä 4000) kappaletta, mikä on noteerattu myös Guinness'in Ennätysten Kirjaan ...
 
Mutta, kyllä nuotit/sanat kannattaa aina olla mukana, aktiivikäytössä/varalta, miten vaan, kun tulee illan mittaan n. 60-70 kappaleessa kuitenkin kokeneemmallakin muistikatkoja eri syistä ... josko vaikka tanssilattialla tai muuten lähiympäristössä sattuu olemaan/liikkumaan jotain tosi mielenkiintoista ... tai sitten, yksinkertaisesti ei vaan muista jotain kaksi kuukautta tai vuosi sitten viimeeksi soitettua/laulettua kappaletta ...
 
OK, jään mielenkiinnolla odottamaan kommentteja, joihin vastailen sitten tilanteen mukaan, toivottavasti ei tule jollekin asialle ihan täysteilausta ...
 
Terveisin,
 
Pete V. Trump.