Tanssimusiikki ›

Kyllä ne yllättävän äkkiä oppii kun sen tarinan tajuaa. Alkusanat kustakin säkeistöstä kun oppii niin sen jälkeen helpottaa.
 
Pitkän linjan tekíjälle, jota itsekin edustat kalvopönttöinesi pändissä, jossa soitat toimii varmasti. :)

MOI
 
Minä taas yritän suojella vähäisiä pikkuaivosolujani siltä tietyltä ö-luokan iskelmähötöltä: niissä yhteyksissä en edes yritä opetella ulkoa sävelteoksia, vaan pumpsautan ne _aina_lapuista. Mitä vähemmän niistä muistan, sitä parempi on olo.
 
Sellaiset piisit, joista pitää, oppii kyllä suht nopeasti. Ne ovat yleensä loogisia melodialtaan, harmonialtaan (bassoääniltään), rakenteltaan ja muutenkin kiinnostavia.

Aikanaan kun runputtelin, niin enpä lappuja hunppakeikyöillä käyttänyt, kun en laulanutkaan. Kyllä ne taitteet haistaa harmoniasta, jos ei osaa rakennetta ulkoa. Tosin rumpalilla pitää mun mielestä olla biisit sen verran rukkasessa, että sisäänlaskut pölätää vaikka unesta herätettynä.
 
...Minä taas yritän suojella vähäisiä pikkuaivosolujani siltä tietyltä ö-luokan iskelmähötöltä: niissä yhteyksissä en edes yritä opetella ulkoa sävelteoksia, vaan pumpsautan ne _aina_lapuista. Mitä vähemmän niistä muistan, sitä parempi on olo.
 
Sellaiset piisit, joista pitää, oppii kyllä suht nopeasti. Ne ovat yleensä loogisia melodialtaan, harmonialtaan (bassoääniltään), rakenteltaan ja muutenkin kiinnostavia.
 
Tälle meiningille täysi komppaus multa. Ulkoa osaaminen ei saa olla itsetarkoitus.
 
Heh - onpa tullut vastaan niitäkin, jotka osaa ulkoa sen tuhannen hunppabiisiä, muttei 12 tahdin bluesia.
 
Tossakin on muuton yks tapa opetella biisi:
 
http://www.jazzbooks.com/miva/docum … /handbook/09_tips_for_new_tunes.pdf

Heh - onpa tullut vastaan niitäkin, jotka osaa ulkoa sen tuhannen hunppabiisiä, muttei 12 tahdin bluesia.
 
No joo, mulla on täysin päinvastoin. Tanssiohjelmisto ei prkl vajoa nuppiin kuin muutamien kaksisataatuhatta kertaa hinkattujen biisien osalta. Mutta kun pappa on lähtenyt näin vanhoilla päivillään rokkiorkesteriin, niin vot. Jopas on saanut nuijittua nuppiin biisit ulkoa aika suurella prosentilla. Loputkin vielä lähtee, kun muutaman kerran vielä treenaa. Eikä sitten kommentteja, että nehän on helppoja nuo rokit, ei muuten kaikki ole. Yllättävän kiharaisia riffejä niissä on, saapi näpit solmuun aika äkkiä.

No joo, mulla on täysin päinvastoin. Tanssiohjelmisto ei prkl vajoa nuppiin kuin muutamien kaksisataatuhatta kertaa hinkattujen biisien osalta. Mutta kun pappa on lähtenyt näin vanhoilla päivillään rokkiorkesteriin, niin vot. Jopas on saanut nuijittua nuppiin biisit ulkoa aika suurella prosentilla. Loputkin vielä lähtee, kun muutaman kerran vielä treenaa. Eikä sitten kommentteja, että nehän on helppoja nuo rokit, ei muuten kaikki ole. Yllättävän kiharaisia riffejä niissä on, saapi näpit solmuun aika äkkiä.
 
Muistan kun aikoinaan treenattiin rock-biisiä "Sun hommasi on Rock'n roll, jonka Jussi Raittinen on mm. laulanut äänitteelle. Hinkattiin ja hinkattiin niin kauan, että oli päässä varmasti. Elettiin tuolloin 70-luvun alkupuolta. En tuolloin osannut nuotteja juurikaan, joten niistä ei olisi ollut apua. Alta hilseen oli ralli opeteltava levyltä.

Huh tuli tuplat, joten poistin. ;)

Silloin kun bändi on soittanut kauan yhdessä niin koko "paketin" onnistuminen ja yhteen soittaminen myös ulkomuistista on helpompaa. Tarkoitan tällä sitä että jokainen tukee toisiaan. Kyllä me joskus opeteltiin joku biisi keikkamatkalla ja ne jotka muistivat ulkoa tukivat muita ja muut pystyivät paremmin seuraamaan luottaessaan toisiin.
Piano opettajani sanoi joskus että opettele biisi lopusta alkuun, toistoja tulee paljon. Yksi tapa on mennä muutama tahti kerrallaan ja edetä tällä tavalla.
Yksi parhaista keinoista on kyllä jättää nuotit pois jossain vaiheessa ja yrittää vain muistella ja ottaa nuotti avuksi vasta sitten kun ei yksinkertaisesti pääse eteenpäin. Sitten kun on oppinut isonmäärän kappaleita niin kyllä ne siellä muistissa pysyvät, jollain paremmin, jollain huonommin.
Toisto ja taas toisto on paras keino. Jos on tehnyt keikkaa vasta vähän aikaa niin ei niitä toistoja ole tarpeeksi. Kun on soittanut jätkän humppaa 400-500 kertaa niin kyllä se alkaa olla kaalissa.

Silloin kun bändi on soittanut kauan yhdessä niin koko "paketin" onnistuminen ja yhteen soittaminen myös ulkomuistista on helpompaa.
 
Aivankin totta - Johtunee myös osittain siitä, että pitkän päälle samassa porukassa soittaminen jalostaa tekemistä, ja jättää turhat kikkeet soitosta pois, jolloin muistettavaa on vähemmän?
 
Piano opettajani sanoi joskus että opettele biisi lopusta alkuun, toistoja tulee paljon. Yksi tapa on mennä muutama tahti kerrallaan ja edetä tällä tavalla.
 
Tota systeemiä käytin kanssa piano-oppilaitteni kanssa. Toimii.
 
Yksi parhaista keinoista on kyllä jättää nuotit pois jossain vaiheessa ja yrittää vain muistella ja ottaa nuotti avuksi vasta sitten kun ei yksinkertaisesti pääse eteenpäin. Sitten kun on oppinut isonmäärän kappaleita niin kyllä ne siellä muistissa pysyvät, jollain paremmin, jollain huonommin.
Toisto ja taas toisto on paras keino. Jos on tehnyt keikkaa vasta vähän aikaa niin ei niitä toistoja ole tarpeeksi. Kun on soittanut jätkän humppaa 400-500 kertaa niin kyllä se alkaa olla kaalissa.
 
Sasse - Siperia opettaa.

Kun on soittanut jätkän humppaa 400-500 kertaa niin kyllä se alkaa olla kaalissa.
 
Tolla toistojen määrällä haastavampikin kappale jää mieleen.

Muistisääntöjä on kymmeniä erilaisia ja ihmisillä päät tuppaavat kullakin toimimaan omalla tavallaan, joten lisään oman viisisenttiseni ketjuun.
 
Itse muistan kirkkaasti parhaiten ne biisit, jotka on bändin kanssa vedetty treeneissä narulle. Pystyy treenien välissä ja satunnaisesti muutenkin kuuntelemaan "ulkopuolisin korvin". Meikäläisellä jää kuuntelemalla paremmin päähän, kuin soittoa tankkaamalla.

Mulla toimii semmonen systeemi että ne biisit mitkä itse blokkaa levyltä ja kirjoittaa jonkin sortin lappusen siitä niin kyseisen biisin muistaa jo seuraavalla keikalla.

Kirjoittaessa vaan tulee asiaan keskityttyä paremmin, sama totetui mulla jo koulun sanakokeissa, tosin joskus kävi niin että muistin sanat kysytyn ylä- ja alapuolelta

Mulla joteskin jazz-stankut, jotka vilisee b9 ja #5 sointuja jää helposti mieleen, sen sijaan kolmisointuja käyttävät humpat aika huonosti.

Jos nyt ei ihan progea mennä, niin siinä segnon paikkeilla nää rallit on ohimossa...;-)

Mulle kaikkein paras koulu on ollut se, kun V.Samulin kapelloimaina olen stemmaa joutunu heittää levylle, lp:n verran parissa tunnissa ja muutamaan kertaan vuosien saatossa.
 
Kumman nopeesti stemman oppii kusisesa tilanteessa, ku on noin "pelottava ja kunnioitettava ruoskari" tuottamassa.

Muutamat rumpuraidatkin meni cd:lle Samulin kriteerien täyttyessä.
 
Itsetyydytystä tosin tuottaa se, ettei basistin soittamat raidat menneet läpi ensinkään, vaan Samuli pisti ne uusiks koneilla:)

Jos nyt ei ihan progea mennä, niin siinä segnon paikkeilla nää rallit on ohimossa...;-)
 
Juurikin näin. Suuri osa menee kyllä. Mutta esim. Nosta lippu salkoon on semmoinen peli, joka ei mene ilman lappua, vaikka ei sekään foxia kummempi ole.

Juurikin näin. Suuri osa menee kyllä. Mutta esim. Nosta lippu salkoon on semmoinen peli, joka ei mene ilman lappua, vaikka ei sekään foxia kummempi ole.
 
Tie a yellow ribbon round the ole oak tree ainakin esitetään niin monella eri rakenteella, ettei tuosta toistosta lopputuloksen kannalta tarvitse niin välittää jos vaan koko bändi kuitenkin soittaa samaa kappaletta. Mutta onko se edes kiipparistin tai laulajan tehtävä päättää tuosta rakenteesta?

Tie a yellow ribbon round the ole oak tree ainakin esitetään niin monella eri rakenteella, ettei tuosta toistosta lopputuloksen kannalta tarvitse niin välittää jos vaan koko bändi kuitenkin soittaa samaa kappaletta. Mutta onko se edes kiipparistin tai laulajan tehtävä päättää tuosta rakenteesta?
 
Yhdessä sovitaan biisin rakenteesta tai sitten mahdollisen sovittajan sovituksen mukaan eli miten vaan, kunhan saadaan toimimaan.
Näin näkisin asian.