Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Käämintäsuunnilla tai alkupäillä/loppupäillä ei ole väliä, kunhan vaan magneetit on eri suuntiin, loppu on kiinni ihan siitä mikä johto kytketään mihinkin.
 
Jos alkupäät on samaan suuntaan, mutta magneetit eriin, niin mikistä ei kuulu mitään koska hyötysignaalitkin on vastakkain. Sillä johdolla se alkupää lopulta päätetään.

Käämintäsuunnilla tai alkupäillä/loppupäillä ei ole väliä, kunhan vaan magneetit on eri suuntiin, loppu on kiinni ihan siitä mikä johto kytketään mihinkin.
 
Se on vähän ny sillee, ettei ne magneetit sitä häiriösignaalia nouki.. Jos haluaa tehdä käämittyjä paperipainoja, niin käyhän se noinkin. Kerropa minkä vuoksi esim. strato-seteissä yleensä viitsivät sitte tehdä RWRP- keskimikin, yksinkertaistahan se olis vaan sillä käämin ulostulolla kikkailla. Vaan eipä tästä tämän valmiimpaa.. uskottavahan se on kun on monituisen kerran se mulle kerrottu, ja jossain nettisivuillakin julistettu.. Ettei olis sitten virheellistä tietoa kuitenkin??

No onpa amerikan hihhuleilla konstikkaat systeemit. Valmiita magneetteja itse käyttäisin.
 
Itse asiassa pystyn kuvittelemaan "lataamattomien" magneettien käsittelyn olevan huomattavasti helpompaa kuin ladattujen. Paitsi mikrofonia kasattaessa, myös ylipäänsä ja varsinkin kuluttajalle. Ei tarvitse pelätä yhden sun toisen magneeteille aran laitteen takia.
 
Itse esimerkiksi teen kelan ylä- ja alalevyn puusta ja liimaan magneetit epoksilla väliin. JOs levyjen reijistä sattuu tulemaan väljiä, tarvitsee yhtä sun toista viritelmää, että saa ladatut magneetit pysymään liimatessa paikoillaan. Ne kun vaikuttavat toisiinsa ja tahtovat hyppiä magneettikentien voimasta ulos paikoiltaan.
 
Siksi toisekseen lataamattomien magneettien kanssa ei varmaan tarvitse siirtää ulkoista kiintolevyasemaa syrjään pöydältä kun alkaa mikkejä kasaamaan.

Summa summarum; ostan magneetit Speleltä valmiiksi ladattuina. Napaisuudet laitan mikeissä vastakkain, samoin käämin ne eri suuntiin (kun sillä nyt ei ilmeisesti ainakaan haittaa tee). Mitenkähän tämä napaisuus-käämintäsuunta on toteutettu Jazzbassossa kun sellaisen mukaan olisi kytkentä tarkoitus tehdä? Eikös sekin ole huminoita bukkaava molempien mikkien ollessa täysin auki?
Marko

Jos alkupäät on samaan suuntaan, mutta magneetit eriin, niin mikistä ei kuulu mitään koska hyötysignaalitkin on vastakkain. Sillä johdolla se alkupää lopulta päätetään.
 
En tiedä mitä tarkoitatte alkupäällä ja loppupäällä, mutta mikrofonista tulee ulos kaksi johtoa, ja kytkemällä nämä kaksi johtoa oikeisiin paikkoihin tehdään humbuckerkytkentä, jos magneetit ovat oikeinpäin, eli eri keloissa eri napaiset. Se käämintäsuunta mikrofonin valmistusvaiheessa ei vaikuta asiaan.
 
Se on vähän ny sillee, ettei ne magneetit sitä häiriösignaalia nouki..
 
Se on myös vähän sillee ettei kelasta voi tulla sama häiriösignaali samassa vaiheessa molemmista päistä, minkä vuoksi se häiriöiden kumoutuminen on ihan vain kytkentätavasta kiinni.
 
Vaan eipä tästä tämän valmiimpaa.. uskottavahan se on kun on monituisen kerran se mulle kerrottu, ja jossain nettisivuillakin julistettu.. Ettei olis sitten virheellistä tietoa kuitenkin??
 
Minä en tätä lukenut mistään nettisivuilta vaan mietin sen paperille piirtämällä fysiikan lakeja avuksi käyttäen. Ettei olis fysiikan lait virheellisiä kuitenkin? Jos vain vaivautuu vähän miettimään niin tämä on ihan selvä asia. Ei tarvita nettisivuja tai taulukoita.

Summa summarum; ostan magneetit Speleltä valmiiksi ladattuina. Napaisuudet laitan mikeissä vastakkain, samoin käämin ne eri suuntiin (kun sillä nyt ei ilmeisesti ainakaan haittaa tee).
 
Eri suuntaiset käämit on must. Muuten ei kuulu mitään. Käämin suunta päätetään vasta käämimisen jälkeen piuhan liittämisvaiheessa, joten sinänsä itse käämimissuunnalla ei ole väliä. Taino, onkohan sillä väliä, onko käämin alku- vai loppupää lähempänä magneetteja, ei ainakaan lyhyen päättelyn mukaan
 
Mitenkähän tämä napaisuus-käämintäsuunta on toteutettu Jazzbassossa kun sellaisen mukaan olisi kytkentä tarkoitus tehdä? Eikös sekin ole huminoita bukkaava molempien mikkien ollessa täysin auki?
Marko
 
Juuri noin kuin kirjoitin. Toisessa mikissä eri käämisuunta ja eri magneettien suunta.
 
Magneetit ei vaikuta häiriöihin, vaan signaalin vaiheeseen. Magneetei on käännettävä, jotta hyötysignaali olisi samanvaiheinen käämintäsuuntien ollessa erit (jolloin häiriöt ovat vastakkaisvaiheessa).

Eri suuntaiset käämit on must. Muuten ei kuulu mitään. Käämin suunta päätetään vasta käämimisen jälkeen piuhan liittämisvaiheessa, joten sinänsä itse käämimissuunnalla ei ole väliä.
 
Tuossa merkityksessä käämin suunnasta puhuminen voi olla hieman harhaanjohtavaa, sillä jos asiaa tutkii pidemmälle niin huomaa että myötäpäivään käämitty käämi on fyysisesti erilainen kuin vastapäivään käämitty, eikä yhtä saa muutettua toiseksi pelkästään asentoa muuttamalla. Tämä on kolmiulotteisen avaruuden ominaisuus, ja se muistaakseni liittyy jotenkin kierteisiin molekyyleihin, kuten DNA:han. Kaikki DNA maapallolla kiertyy samaan suuntaan, sillä jos yhteen suuntaan kiertynyt molekyyli kohtaa vastakkaiseen suuntaan kiertyneen, ne tuhoavat toisensa.
 
Mutta siis tosiaan käämin rakenne ei vaikuta, vaan miten mikrofonit lopulta kytketään, ja että magneetit ovat erinapaiset.

Tuossa merkityksessä käämin suunnasta puhuminen voi olla hieman harhaanjohtavaa, sillä jos asiaa tutkii pidemmälle niin huomaa että myötäpäivään käämitty käämi on fyysisesti erilainen kuin vastapäivään käämitty, eikä yhtä saa muutettua toiseksi pelkästään asentoa muuttamalla. Tämä on kolmiulotteisen avaruuden ominaisuus, ja se muistaakseni liittyy jotenkin kierteisiin molekyyleihin, kuten DNA:han. Kaikki DNA maapallolla kiertyy samaan suuntaan, sillä jos yhteen suuntaan kiertynyt molekyyli kohtaa vastakkaiseen suuntaan kiertyneen, ne tuhoavat toisensa.
 
Mutta siis tosiaan käämin rakenne ei vaikuta, vaan miten mikrofonit lopulta kytketään, ja että magneetit ovat erinapaiset.
 
Hoo, mielenkiintoista. Enpä arvannut asian olevan noin monimutkainen. Mutta kitaramikistä puhuttaessa ei nuilla ole väliä. Korjaa jos olen väärässä.

Hoo, mielenkiintoista. Enpä arvannut asian olevan noin monimutkainen. Mutta kitaramikistä puhuttaessa ei nuilla ole väliä. Korjaa jos olen väärässä.
 
Mikkiä käämittäessä täytyy olla tarkkana ettei molekyylejä jää puristuksiin langan väliin.

Vielä tuosta jatsibasso-kytkennästä. Sikäli se vissiin eroaa perus-humpparista, että kelat ovat rinnankytketyt eivätkä sarjassa. Häiriöt kumoutuvat koska käämit on kytketty eri vaiheeseen keskenään.
 
Eipä tuo käytännössä vaikeaa liene. Katsoo netistä jatsarin kytkennän ja vaihtaa toisen mikin piuhat eri päin ellei hurina oitis bukkaannu. Eikös se näin mahda sujua?

Vielä tuosta jatsibasso-kytkennästä. Sikäli se vissiin eroaa perus-humpparista, että kelat ovat rinnankytketyt eivätkä sarjassa. Häiriöt kumoutuvat koska käämit on kytketty eri vaiheeseen keskenään.
 
Eipä tuo käytännössä vaikeaa liene. Katsoo netistä jatsarin kytkennän ja vaihtaa toisen mikin piuhat eri päin ellei hurina oitis bukkaannu. Eikös se näin mahda sujua?
 
Jatsin mikit on rinnankytketty volumepotikoitten jälkeen. Volat on siinä kytketty sillein, että mikiltä tulee piuha keskimmäiseen karvaan potikassa. Tällä estetään koko vehkeen hiljeneminen kun toinen vola käännetään nollille. Volien jälkeen on tone.

Jatsin mikit on rinnankytketty volumepotikoitten jälkeen.
 
Aivan, ilmaisuni oli epämääräinen mutta tätä tarkoitin.
 
Aloittaessani aikoinaan kitaran renkuttamisen totuin siihen, että kaksimikkisen soittimen äänenväri on tummimmillaan kaulamikillä, kirkkaampi molempien mikkien ollessa päällä ja kirkkain pelkällä tallamikillä.
 
Joutuessani tekemisiin jatsibasson kanssa hämmennyin kun mikkien yhdistelmä olikin pelkkää kaulamikkiä tummasointisempi. Mistähän moinen johtunee, vai olenko yksinkertaisesti kuullut väärin?

Tuossa merkityksessä käämin suunnasta puhuminen voi olla hieman harhaanjohtavaa, sillä jos asiaa tutkii pidemmälle niin huomaa että myötäpäivään käämitty käämi on fyysisesti erilainen kuin vastapäivään käämitty, eikä yhtä saa muutettua toiseksi pelkästään asentoa muuttamalla..
 
Tähänkös sitten perustuu tuo koko RWRP-juttu?? Eihän niillä pitäis ole mitään eroa, kun johtimet vaan kääntää niin hyvä tulee?. Millä tavoin se nyt sitte on "fyysisesti erilainen" ja mitä vaikutusta sillä on, tuskin kovin merkittävää.. =)
Itsehän oon ihan tyhmänä vaan noita mikkejä vaihdellut, purkanut ja kasaillut. Todennäkösesti jokseenkin onnistunutkin noissa puuhasteluissa, vaikka on tuo piirtäminen jääny kyllä hyvin vähälle.
8)

Tähänkös sitten perustuu tuo koko RWRP-juttu?? Eihän niillä pitäis ole mitään eroa, kun johtimet vaan kääntää niin hyvä tulee?. Millä tavoin se nyt sitte on "fyysisesti erilainen" ja mitä vaikutusta sillä on, tuskin kovin merkittävää.. =)
Itsehän oon ihan tyhmänä vaan noita mikkejä vaihdellut, purkanut ja kasaillut. Todennäkösesti jokseenkin onnistunutkin noissa puuhasteluissa, vaikka on tuo piirtäminen jääny kyllä hyvin vähälle.
8)
 
No ei minusta ainakaan RWRP tarkoita yhtään mitään muuta, kuin että mikin napapalat on eripäin ja mikistä lähtevät piuhat on koodattu sillein, että kun ne asettelee ohjeen mukaan niin mikin käämin suunta on eri kuin normaalissa mikissä.

No ei minusta ainakaan RWRP tarkoita yhtään mitään muuta, kuin että mikin napapalat on eripäin ja mikistä lähtevät piuhat on koodattu sillein, että kun ne asettelee ohjeen mukaan niin mikin käämin suunta on eri kuin normaalissa mikissä.
 
OK..Oletkos muuten tuosta ihan täysin varma? Seuraava tarkentava kysymys sitten.. Kummalla saadaan tuohon soundiin vastavaihekytkentä-efekti, magneettisen polariteetin käännöllä vai sähköisen polariteetin käännöllä.. ;) Entäpäs mitä sitten tapahtuu sille äänelle, jota tulee kitarasta, kun humbukkeri on sisäisessä vastavaiheessa.. En siis tarkoita sitä normi kahden mikin out-of-phase juttua vaan humbukkerin sisäistä vastavaiheistusta... Ootko kokeillut? =)
 
Entäpä tuleeko sitte siitä ollenkaan humbukkeria, jos toinen kela onkin käämitty vastapäivään, ja toinen myötäpäivään, vai mikä se nyt sitte oli se "fyysinen ero"...

Tähänkös sitten perustuu tuo koko RWRP-juttu?? Eihän niillä pitäis ole mitään eroa, kun johtimet vaan kääntää niin hyvä tulee?. Millä tavoin se nyt sitte on "fyysisesti erilainen" ja mitä vaikutusta sillä on, tuskin kovin merkittävää.. =)
 
Tiedätkö minkälainen kapine on ruuvi? Jos otat ruuvin ja mutterin, ja koitat kiertää sen mutterin kiinni siihen ruuviin, niin voit huomata että se mutteri menee kiinni kummin päin tahansa; mutteria voi pyöritellä vaikka miten, ja aina se menee kiinni ruuviin.
Mutta...jos otatkin ruuvin jossa on vasenkätiset kierteet, ei se oikeakätinen mutteri enää sovikaan siihen, ei vaikka miten päin pyörittäisi.
 
Vasenkätinen kierre on fyysisesti erilainen kuin oikeakätinen. Mikrofonien kytkentään tällä ei ole vaikutusta.
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kierre
http://en.wikipedia.org/wiki/Helix

Kummalla saadaan tuohon soundiin vastavaihekytkentä-efekti, magneettisen polariteetin käännöllä vai sähköisen polariteetin käännöllä.. ;)
Entäpäs mitä sitten tapahtuu sille äänelle, jota tulee kitarasta, kun humbukkeri on sisäisessä vastavaiheessa.. En siis tarkoita sitä normi kahden mikin out-of-phase juttua vaan humbukkerin sisäistä vastavaiheistusta... Ootko kokeillut? =)
 
Se "oikeaoppinen" vastavaihekytkentä tehdään magneettisen polariteetin käännöllä, eli molemmissa mikrofoneissa magneetit samaan suuntaan. Sen voi myös tehdä sähköisen polariteetin käännöllä silloin kun magneetit ovat eri suuntaiset, mutta tällöin käy niin että hurinat eivät enää vaimene, vaan ne päinvastoin voimistuvat, joka tapahtuu esim. normaalin humbuckerin sisäisessä vastavaihekytkennässä.
 
Entäpä tuleeko sitte siitä ollenkaan humbukkeria, jos toinen kela onkin käämitty vastapäivään, ja toinen myötäpäivään, vai mikä se nyt sitte oli se "fyysinen ero"...
 
Kelan käämimissuunnalla ei ole väliä, häiriösignaalin vaihe ratkaistaan vasta kytkentävaiheessa. Siitä tulee humbukkeri (tarkoittaa että hurinasignaalit kumoutuvat), tai ei tule, riippuen kytkentätavasta, ja voi jopa asentaa kytkimen josta voi vaihdella humbukkerin päälle ja pois milloin huvittaa, kelan valmistuksessa käytetty käämimissuunta ei vaikuta asiaan.

Tiedätkö minkälainen kapine on ruuvi? Jos otat ruuvin ja mutterin, ja koitat kiertää sen mutterin kiinni siihen ruuviin, niin voit huomata että se mutteri menee kiinni kummin päin tahansa; mutteria voi pyöritellä vaikka miten, ja aina se menee kiinni ruuviin.
Mutta...jos otatkin ruuvin jossa on vasenkätiset kierteet, ei se oikeakätinen mutteri enää sovikaan siihen, ei vaikka miten päin pyörittäisi.
 
Vasenkätinen kierre on fyysisesti erilainen kuin oikeakätinen. Mikrofonien kytkentään tällä ei ole vaikutusta.
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kierre
http://en.wikipedia.org/wiki/Helix
 
No, luultavasti mun täytyy ruuveista tietää vähän enemmän kuin sinun, otaksun, jollet myös ole koneteknikko.. Mutta nythän oli kitaran elektromagneettisista mikrofoneista kaiketi kysymys, vai miten? Käämi ei ole ruuvi, ruuviin ei indusoidu mitään, mitä voisi vahvistimella vahvistaa.
Selitäpä, kun nyt tuntuu, että "opetetaan kunnolla", seuraava juttu, että tällainen oppimatonkin ymmärtää... "Oikeaoppisesta vaiheenkäännöstä" sen verran vielä, että magneettinen polariteetin kääntö ei todellakaan tuota sitä nasaalia ääntä, eli "Peter Green"-soundia..Oletkos koskaan kokeillut? Kokemuksesta sanoisin, että sähköisellä vaiheenkäännöllä saavutetaan tuo nasaali "out-of-phase" soundi.
 
Ei taida tulla mitään selvitystä tuohon RWRP-juttuun?? Mikä merkitys on sillä, että kielen liikkeestä magneettikentässä indusoituu käämiin jännite? Eikös tämä ole se signaali?? Indusoituuko se kelaan, sanotaan nyt kansantajuisesti "sisältä päin", mitä? Vai tietääkö se indusoituva "jokin", että kas, nyt tää on niitä "T-humppareita",
täytyypä indusoitua tossa toisessa kelassa nyt ulkoa sisäänpäin.. Nimittäin, jos vaikka sillä ei olisikaan merkitystä sillä kelan käämimissuunnalla sähköisesti, niin voitko kiistää, että jos samoinpäin käämitään kela, se lähtö on siellä "sisällä" ja loppu ulkopuolella. Samoin häiriöt, se 50-cycle hum ja muut, tulee kelaan ulkoapäin, ei se tule sieltä magneettien puolelta, vaikka niitä kääntelisi kuinka, ja se häiriöpä ei ole riippuvainen siitä, onko magneetit mitenpäin hyvänsä, toisin kuin indusoituvan kielten liikkeestä tuottaman jännitteen vaiheen, siihen sillä magneetin napaisuudella on vaikutusta. Magneeteilla ei ole sen sijaan mitään tekoa tuossa häiriön "tunkeutumisessa" kelaan. Toki johtimien käännöllä sitä voisi torjua piirtelemällä, jos se häiriö osais myös katsoa että "kelan johtimet onkin nyt käännetty, menenkin tuolta päästä alkamaan"
Eli: se kitaran signaali on kielten liikettä magneettikentässä, ja siihen pohjautuen on eduksi että 2-kelaisessa elektromagneettisessa mikrofonissa on erinapaiset kelat, muuten se mikrofonin magneettikenttä eli flux field ei oikein toimi..
Häiriö sen sijaan ei välitä hittojakaan tuosta magneettisesta polariteetista, se tulee ihan ilmateitse siihen kelaan indusoitumaan. Ja ulkoa sisällepäin. Kyllä se tavallinen 1-kelainen mikki hurisee, jos vaikka ei niitä kieliä liikuttele. Ellei siihen kehittele jotain rf-suojausta. Nyt, jos tuolla systeemillä kuin esität, laittaa mikin 2 kelaa, ei se siihen kelan johtimien vaihtoon eikä magneetin vääntelyyn reagoi tuon taivaallista.
Näin sen ite oon pähkäillyt. Ja kuten oon muutamankin kerran todennut niissä aiemmissa aihetta koskevissa kirjoituksissa, väärässäkin voin hyvinkin olla tässä asiassa, mutta ei se mua sen huonommaksi tee. Todisteita vähän kaipaisin.
Täytyypä mennä niitä ruuveja ja muttereita katselemaan, kun niin kauniisti kehoitetaan, ja vielä linkkien kanssa. Pitäisikö tuo jo katsoa henkilökohtaiseksi kuittailuksi, en tiedä.
Jos mestari kertoo?

No, luultavasti mun täytyy ruuveista tietää vähän enemmän kuin sinun, otaksun, jollet myös ole koneteknikko..
 
Vahvistan otaksumasi, eli en tiedä ruuveista kovin paljoa, mutta tämä nyt kai ratkaisee sen kysymyksen että miten eri suuntiin käämityt mikrofonit ovat fyysisesti erilaisia.
 
Selitäpä, kun nyt tuntuu, että "opetetaan kunnolla", seuraava juttu, että tällainen oppimatonkin ymmärtää... "Oikeaoppisesta vaiheenkäännöstä" sen verran vielä, että magneettinen polariteetin kääntö ei todellakaan tuota sitä nasaalia ääntä, eli "Peter Green"-soundia..Oletkos koskaan kokeillut? Kokemuksesta sanoisin, että sähköisellä vaiheenkäännöllä saavutetaan tuo nasaali "out-of-phase" soundi.
 
Minulla on sellainen aavistus että en ollut ihan kärryillä, eli puhuttiinko tässä sittenkin kahden humbukkerin "out-of-phase" kytkennästä? Kaksi yksikelaista saadaan vastavaiheeseen magneettien polariteettia kääntämällä, ja tällainen yhdistelmä on humbukkeri, eli se vaimentaa hurinoita. Varsinaisten humbukkerien kohdalla täytyy vähän miettiä mitkä kaikki vaihtoehdot tulevat kyseeseen, koska siinä on jo neljä kelaa pelissä.
 
Samoin häiriöt, se 50-cycle hum ja muut, tulee kelaan ulkoapäin, ei se tule sieltä magneettien puolelta, vaikka niitä kääntelisi kuinka, ja se häiriöpä ei ole riippuvainen siitä, onko magneetit mitenpäin hyvänsä, toisin kuin indusoituvan kielten liikkeestä tuottaman jännitteen vaiheen, siihen sillä magneetin napaisuudella on vaikutusta.
 
Häiriö ei tule kelaan vain niihin ulommaisiin kerroksiin, vaan häiriö on ihan samanlainen magneettikentän muutos kuin se kielien aiheuttama. Jos johdossa kulkee virta, muodostuu johdon ympärille "pyörivä" magneettikenttä joka pyörii aina samaan suuntaan, liittyy jotenkin hiukkasfysiikkaan tai johonkin. Kun tällaista johtoa kierretään käämille, käy niin että tämä "pyörivä" magneettikenttä limittyy aina samaan suuntaan, jolloin se vahvistaa itseään. Tämän takia myös ulkoapäin tulevat häiriöt vahvistuvat tällaisessa käämissä. Kitaran mikrofoni on suuntaava antenni joka poimii tietystä suunnasta ulkoiset magneettikentän vaihtelut herkästi.