Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Kinata voi aina! =D Tosiasia on näin, että molempia on käytetty. Ja tullaan käyttämään. Itse oon korjannu muun muuassa 60' lukulaisia mm. Gibsoneita läjän Es-sarjaa ja selluloidiahan niissä on. Myös monta 70- lukulaista Les Paulia (Customeita) oon korjannu joissa on ollu myös selluloiodi -logot ja upotukset, tosin myös helmiäisvehkeitä on ollu. Kuten myös kaiken maailman orkkakitaroita 50-60 luvuilta. Selluloidia. Kaverilla on 70's Gibson LP standard - selluloidia. Eli paljon oon nähny selluloidivermeitä, nykyään sitä käytetään vähemmän. Tämä pointtini. Molemmat oikeassa sanoisin... =D

Myös monta 70- lukulaista Les Paulia (Customeita) oon korjannu joissa on ollu myös selluloiodi -logot ja upotukset, tosin myös helmiäisvehkeitä on ollu. Kuten myös kaiken maailman orkkakitaroita 50-60 luvuilta. Selluloidia. Kaverilla on 70's Gibson LP standard - selluloidia. Eli paljon oon nähny selluloidivermeitä, nykyään sitä käytetään vähemmän. Tämä pointtini. Molemmat oikeassa sanoisin... =D
 
Kylläpä kyllä, juuri tuota meinasin. Ihan tuohon asiaan rupesin vääntämään, että varhaisissa kitaroissa olisi selluloidia ollut, kyllä se runsas käyttö tuli juuri tuossa vaiheessa kun valmistuksessa ryhdyttiin volyymilla pelaamaan. Eikäpä tuossa mitn, paremman näköiset sellaiset hyvät MOT inlayt on kuin huonosti upotetut aidot. :)
Eikä tosiaan suurilla valmistusmäärillä ole edes mitään järjellistä saati yritykselle kustannusteknistä syytä ruveta helmiäisen kanssa säätämään, vai mitä mieltä olet.. Kaikki jotka on ko. materiaalin kanssa pelannu tietää sen hauskuuden, kun olet tunnin sahannut ja viilannut ja silti on turhan jämpti pala - lisää hiontaa ja sitten - räps. Ei ku alusta koko homma. Tosiaan saattaa olla noissa tehtaalaisissa ihan kumpaa vaan, esim. juuri G:n standardeissa ehkä 95-98% on otelautamerkkeinä teollista kamaa mutta saattaa lopuissa olla helmiäismerkkejä vaihtelevasti jos sattuu linjalla olevassa laatikossa olleen niitä. Nimittäin helmiäis MOP- trapezoidejakin käytetään. Tarkkailkaa kitaroitanne! Tosinpa edelleen olen sitä mieltä, että Customien ynnä muiden "top-of-the line" mallien omistajilla on monta kertaa suurempi mahdollisuus siihen, että kitarassa on luonnonaine-inlayt. Kas kun se kustannus siellä hinnakkaammisaa malleissa ei juurikaan tunnu ja onpa vähän enemmän sitä "eye candya" muutenkin. Juu mutta Samowar- molemmat oikeessa, kuten sanoit! :)

KYllä, Fox. Puhut paljon, mutta asiaa. =)
Top-of-the-line malleissa käytetään lähes poikkeuksetta aitoa kamaa. Kyllähän se on muikeen näköistä. Ja totta tosiaa juuri sain napsautettua yhden MOP-inlayn poikki kun nostin täysin valmista logoa ylös alustalta. Siinä ärräpäitä riitti.

Eikäpä tuossa mitn, paremman näköiset sellaiset hyvät MOT inlayt on kuin huonosti upotetut aidot. :)
 
Mä en tällä hetkellä halua ymmärtää tämän lauseen sisältöä. Enkä suostu ymmärtämään! :o)

Eebenin hiominen on maailman vittumaisinta puuhaa. Pölyä lentää mutta mitään ei tapahdu. Korkeintaan puun pinta tulee kiiltäväksi. Mä tein eebeniin dot-upotukset silmämääräisesti porakoneella silmämääräiselle syvyydelle. Pikaliimat koloon ja dottia perään, lopuksi hionta. Jälki oli mitä oli ja skeba on vieläkin kesken.

Mä en tällä hetkellä halua ymmärtää tämän lauseen sisältöä. Enkä suostu ymmärtämään! :o)
 
Eekäkö omia projektejani muistelin.. Nääs eiks tuo selluloidihomma käsittääkseni suuressa maailmassa nimetä "mother-of-toilet seat" -nimityksellä. Tarkoitin tuolla lähinnä sitä, että esimerkiks juuri ebonyyn jos tekee hirveen monimutkaista inlayta niin kolon työstämisessä menee kahden vuoden hammaslääkärikäyntien poranterät, (jos ei oo juurihoidossa ollu) ja siltikin jää hiomapölylle tilaa.. Ja itse inlayn teossa kuuluu usein noita "kirkonmiehiä" kutsuttavan. Pääosin niitä alakerran väkiä.. :) Joten siis usein nuo teolliset palat ovat mittatarkempia, niissä on hyvät reunat JA ne on helpommin saatavissa konstikkaisiin muotoihin työstetyiksi.

ebonyyn jos tekee hirveen monimutkaista inlayta niin kolon työstämisessä menee kahden vuoden hammaslääkärikäyntien poranterät, (jos ei oo juurihoidossa ollu) ja siltikin jää hiomapölylle tilaa.. Ja itse inlayn teossa kuuluu usein noita "kirkonmiehiä" kutsuttavan.
 
Niin.. No, jospa vetelen alut noille upotuksille yläjyrsimellä ja viimeistelen sitten vasta dremel-korvikkeella. Pitäähän sitä nyt kaikenlaista kokeilla, jos menee hermot ja taju niin osaa olla sitten myöhemmin tekemättä.
 
Mitä tulee tähän lavan inlay-kuvioon, alkaa tuntumaan tosiaan siltä että taitanen hyväksikäyttää vesileikkausta muotojen tekemiseen niin helmiäiseen kuin viiluunkin. Tosin vähän tuo käsityö-aspekti kärsii. Vaan eihän niitä mikkejäkään itse käämitä!

Niin.. No, jospa vetelen alut noille upotuksille yläjyrsimellä ja viimeistelen sitten vasta dremel-korvikkeella. Pitäähän sitä nyt kaikenlaista kokeilla, jos menee hermot ja taju niin osaa olla sitten myöhemmin tekemättä.
 
Mitä tulee tähän lavan inlay-kuvioon, alkaa tuntumaan tosiaan siltä että taitanen hyväksikäyttää vesileikkausta muotojen tekemiseen niin helmiäiseen kuin viiluunkin. Tosin vähän tuo käsityö-aspekti kärsii. Vaan eihän niitä mikkejäkään itse käämitä!
 
Vesileikkaus? Mitä se on?

Vesileikkaus? Mitä se on?
 
Ajattele laser-leikkausta, mutta sen lasersäteen tilalle vaan äärimmäiselle päineella timanttiin tehdystä reiästä ammuttava vesi, jossa on seassa hienon hienoja hiekanjyviä. Erona laseriin lähinnä se, ettei polta. Eli voi leikellä kaikenlaista sellaista minkä ei sovi palaa.

Nostellaanpa tätäkin muutaman vuoden tauon jälkeen :D Tämän otsikko oli aikaste lähella, niin kirjoottelenpa tähän...
 
Eli... Nyt kun tuo basso- projekti saatiin taas polkaistua käymään, niin suunnittelin tilaavani SP-Elektroniikalta sellasen valmiiks leikatun ruusu- inlayn siihe eebenilaudalle (aito abalone)... ja koittaa räveltää sen paikalleen ihan turistina ja niin amaröörinä, kun olla ja voi... :) eli voipi olla ettei tuu lasta eikä ees paskaa...
 
Mutta... bassosta kun tulee nauhaton, niin eikait se helmiäinen särähdä kieleen soitettaessa, kun ei ole nauhoja välissä? Riippunee toki kielistä ja kaikesta, mutta ajattelinpa varmistaa...

Mutta... bassosta kun tulee nauhaton, niin eikait se helmiäinen särähdä kieleen soitettaessa, kun ei ole nauhoja välissä? Riippunee toki kielistä ja kaikesta, mutta ajattelinpa varmistaa...
 
Ei se sen kummemmin särähdä kuin otelautakaan, jos on hyvin istutettu ja upotettu. Ootkos ihan 100varma että se on "aitoa abalonea", meinaan itse täs joskus tuolta mainitusta kaupasta abalone-otelautamerkkejä tilasin, niin muovilevyähän sieltä tuli... Tahtoo edelleenkin olla tuo aito kama kortilla... =)

Ei se sen kummemmin särähdä kuin otelautakaan, jos on hyvin istutettu ja upotettu. Ootkos ihan 100varma että se on "aitoa abalonea", meinaan itse täs joskus tuolta mainitusta kaupasta abalone-otelautamerkkejä tilasin, niin muovilevyähän sieltä tuli... Tahtoo edelleenkin olla tuo aito kama kortilla... =)
 
No 100varma en tietenkään ole, mutta kyllä se muistaakseni genuine abalonena myydään siellä :D... tiedä sitten kusettavatko vai ovatko muuten vaan hölmöjä... ainakin hinnasta päätellen saisi olla aitoa, kun taisi jonkun 60e maksaa se setti...

tiedä sitten kusettavatko vai ovatko muuten vaan hölmöjä... ainakin hinnasta päätellen saisi olla aitoa, kun taisi jonkun 60e maksaa se setti...
 
Mitenkään en toki halua "epäilyksen varjoa" aiheetta langettaa yllensä, mutta se mun trapezoidi-otelautamerkkisarja oli kyllä ihan selkeää abalonoidia, eli sitä muovi-abalonee. Toki saattaa olla aitoakin, olen itsekin kyllä mainitusta paikasta helmiäistä ostanu ja se oli "käypää tavaraa" kyllä kaikin muodoin. Taas toisaalta, kuuskymppiä ei ihan aidosta valmiiksleikatusta ole paljoa...
Nää on niin näitä, fifty-sixty...

Piikillä ja taltalla varoen kolot ja sitten sulatetaan tinaa koloihin. Hiotaan tasaiseksi ja tada, täysin käytännöllistä.

Piikillä ja taltalla varoen kolot ja sitten sulatetaan tinaa koloihin. Hiotaan tasaiseksi ja tada, täysin käytännöllistä.
 
Tää kuulostaa kyllä hyvältä, onko kellään kuvia tinaupotuksista? Ja onko varmaa että se upotus ei vain lähde irti siitä? Ei tuo tina puuhun oikein tartu.

Piikillä ja taltalla varoen kolot ja sitten sulatetaan tinaa koloihin. Hiotaan tasaiseksi ja tada, täysin käytännöllistä.
 
Oisko kuvia laittaa? Jotenkin vaikea kuvitella että reunoista saisi järin tasaiset, ois kiva nähdä joku referenssikuva.

http://lumberjocks.com/topics/198
Tommosia kuvia löysin. Ja tuolla on vähän vinkkejäkin hommaan. Eli pitää kaivertaa alaspäin levenevät kuopat että inlay ei tipahda, varottava kuumenemista hiottaessa jne.

Tinalla olen erinäisiin puihin reenannut ja erittäin hyvää jälkeä saanut aikaan. Tuohon omaan projektikitaraan olen tinalla tekemässä köynnösinlayn.
 
Kyllä se tina pysyy kiinni puussa, ei tarvitse erikoisen syvä ura olla. En nyt mittoja osaa sanoa, mutta kaulaan pystyy kyllä tekemään. Kokeissani en ole ainakaan hiomisen aiheuttaman kuumuuden huomannut vaikuttavan tinaan.

Käsitinkö tuon Timin laittaman linkin takana olevan ohjeen ihan väärin vai ihan juotostinaako neuvoivat käyttämään?
 
Toi värjätty epoksi vaikutti myös mielenkiintoiselta. Etenkin kun kohta alkaa uuden projektin värkkäys ja 12. nauhalle olen jotain inlayta miettinyt, tähän asti kun on menty ihan perinteisillä merkinnöillä.