Klassinen ›

Nyt on tullu kutina ja on alkanut klassinen kiinnostaa.
 
Tollainen orkesteri pohjainen missä jousilla on suuri osa, tai jotain sinne päin.
 
En tiedä näistä tarkkaan kun ei ole ennestään kokemusta.
 
Mitä suosittelette että alkaisin kuunnella?

Nyt on tullu kutina ja on alkanut klassinen kiinnostaa.
 
Tollainen orkesteri pohjainen missä jousilla on suuri osa, tai jotain sinne päin.
 
En tiedä näistä tarkkaan kun ei ole ennestään kokemusta.
 
Mitä suosittelette että alkaisin kuunnella?
 
Itseäsi ensalkuun?

Ensiksi Haydnin Sinfoniat 82-87 ja 100-104, sitten Mozartin sinfonioita ja viulukonserttoja, sen jälkeen Schubertia(sinfonioita ja muuta), sitten Dvorakia (hyvä sellokonsertto) ja Villa-Lobosta.
 
Lisäksi oman maun mukaan Bachia ja Beethovenia ja muita säveltäjiä.

Tässä muutamia, jotka vois toimia hyvin semmosille jotka vasta alkaa klassiseen tutustumaan:
 
Mozart Sinfonia nro. 25:
 
http://www.youtube.com/watch?v=2VD1SqWQXrE
 
Vivaldi - Talvi ensimmäinen osa:
 
http://www.youtube.com/watch?v=9c6CX8UMv4s
 
Chopin - Minuuttivalssi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=W6im0pa7bM8
 
Grieg - Aamutunnelma:
 
http://www.youtube.com/watch?v=PAbwMGZtIsY
 
Schubert - Serenadi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=JtA9Js-22ko
 
Chopin - Valssi cis-molli, op. 64, nro 2:
 
http://www.youtube.com/watch?v=vHHGKlrj-B4
 
Sibelius - Finlandia:
 
http://www.youtube.com/watch?v=vWdPkJ0Qt8k
 
Bach - Air:
 
http://www.youtube.com/watch?v=CyLo9-Voy5s&feature=related
 
Bach - Toccata ja fuuga:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ipzR9bhei_o&feature=related

Ensiksi Haydnin Sinfoniat 82-87 ja 100-104, sitten Mozartin sinfonioita ja viulukonserttoja
 
Haydnin ja Mozartin tuotannoilla on suuri merkitys klassisessa musiikissa mutta riippuen kysyjän henkilökohtaisesta mausta, ne eivät välttämättä vasta klassiseen musiikkiin tutustunutta välttämättä niin paljon innosta. Kannattaa perehtyä molempien teoksesiin mutta kannattaa tutustua myös romanttisempaan materiaaliin, esimerkiksi Sibeliuksen, Brucknerin tai jopa Mahlerin tuotantoon. Sitten kun alkaa selvitä mistä tykkää enemmänkin niin voi etsiä lisää sen aikakauden ja sen tyyppisen musiikin edustajia tietenkään unohtamatta että klassista musiikkiakin on hyvin, hyvin monenlaista.

Tässä muutamia, jotka vois toimia hyvin semmosille jotka vasta alkaa klassiseen tutustumaan:
 
Suokaa anteeksi välikommentti, mutta voitaisiinko sopia että linkkioksennuksen yhteyteen saisi myös tiedon siitä mitä linkin takana on? Allekirjoittanutta ei huvita klikkailla koko listaa läpi vain tietääkseen mitä teoksia suositeltiin.
 
EDIT: Kiitos!

Suokaa anteeksi välikommentti, mutta voitaisiinko sopia että linkkioksennuksen yhteyteen saisi myös tiedon siitä mitä linkin takana on? Allekirjoittanutta ei huvita klikkailla koko listaa läpi vain tietääkseen mitä teoksia suositeltiin.
 
Nyt lisäsin tiedot että mitä niissä on.

Sibelius - Finlandia:
 
http://www.youtube.com/watch?v=vWdPkJ0Qt8k
 
Ja tuosta vaihtoehtoinen versio Everett Youth Symphonylle:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ci3RPAOFok4&feature=related

Itse tutustuin klassiseen musiikkiin Alfred Schnittken ja Anton Webernin kautta. Hyviä ensiteoksia voisi olla vaikkapa:
 
Alfred Schnittke - Konsertto pianolle ja jousiorkesterille (Concerto for Piano and String Orchestra)
Alfred Schnittke - Pianokvintetto (Piano Quintet)
Alfred Schnittke - Sekakuorokonsertto (Concerto for Mixed Choir)
 
Anton Webern - Viisi jousiorkesterikappaletta, opus 5 (Five Movements for String Orchestra, opus 5; Fünf Sätze für Streichquartett, op. 5 (eli teoksesta on versio myös jousikvartetille))
Anton Webern - Kuusi kappaletta suurelle orkesterille, opus 6 (Six Pieces for Large Orchestra, opus 6; Sechs Stücke für großes Orchester, op.6)
(Ovat ilmaiseksi ja laillisesti ladattavissa osoitteesta http://www.antonwebern.com/)
 
György Ligeti - Atmosfäärejä suurelle orkesterille (Atmospheres for Large Orchestra)
György Ligeti - Kaukana (Lontano)
György Ligeti - Apparitioita orkesterille (Apparitions for Orchestra)
 
Klassisen musiikin piirissä - toisin kuin populäärimusiikin - on tapana kääntää teosten nimet puhutulle kielelle, joten ota huomioon, että levyssä voi teos olla esitettynä monella eri tavalla, riippuen levyn julkaisumaasta ja julkaisijasta. Laitoin listaani suomenkielisen nimen lisäksi jonkin muun, ehkä yleisemmän nimen. Sen lisäksi jossain CDonissa heille tuntuu olevan aivan mahdotonta järkeillä niitä nimiä yhtään: yhtenään törmää nimiin kuten "Schnittke Gorecki", jossa on siis yhdistetty kahden eri säveltäjän sukunimet yhdeksi, tai jotain muuta yhtä typerää. Opusnumeroitujen teosten kanssa on varmempaa, kun voi aina viitata siihen numeroon - tosin joillakin säveltäjillä voi olla monta eri listausta, mutta se on yleensä jollain tapaa tuotu esille.
 
Säviksellä oli typo: se säveltäjä on Lutoslawski, eikä Lutosawski. Jos tässä viitattiin tuohon hassuun Witold-setään. En ole häneltä kuullut kuin sinfoniat 1 ja 2, jotka ovat nekin hyviä teoksia.

Klassisen musiikin piirissä - toisin kuin populäärimusiikin - on tapana kääntää teosten nimet puhutulle kielelle, joten ota huomioon, että levyssä voi teos olla esitettynä monella eri tavalla, riippuen levyn julkaisumaasta ja julkaisijasta.
 
Ehkä hieman off-topiccia, mutta silti ...
 
Tuo käyttämäsi termi "populäärinen" on jotenkin vanhahtavan kuuloinen ja lukijan mielessä syntyy outo ristiriita vanhasta populäärimusiikista ja nykyaikaisemmasta klassisesta musiikista. Parempi olisi kirjoittaa populaarimusiikista ilman ä -pilkkuja. Populaarinen tapa kirjoittaa populaarimusiikista ottaa huomioon myös fonetiikan, ä -vokaalit rikkovat populaarimusiikissa niin tärkeää vokaalisointua. Lainaus nettisivuilta:
 
"Mistä kielestä? (binäärinen vai binaarinen?)
 
Sellainen vaihtelu kuin "primäärinen" - "primaarinen" johtuu siitä, että tämäntapaiset sanat ovat alkujaan tulleet ruotsista (esim. "primär") mutta myöhemmin on ruvettu käyttämään "latinaan palautettuja" (esim. sanaan "primarius" palautuvia) asuja. Nykyisin vaikuttaa ehkä myös englannin kirjoitusasu (esim. "primary").
 
Ruotsiin ä:llinen muoto on tullut, osittain saksan kautta, ranskasta, jossa äänteenmuutokset ovat muuttaneet alkuperäisen latinan päätteen muotoon -aire, jonka ääntämyys on karkeasti sanoen jostakin ääntämysten eer ja äär väliltä. Saksassa ja ruotsissa ruvettiin näihin sanoihin kirjoittamaan "ä".
 
Yleensä a:lliset muodot ovat nykyisin tavallisempia ja ehkä hiukan yleistymässä. Monissa sanoissa (esim. "atomaarinen") ä:llinen asu tuskin tulisi edes kyseeseen, joissakin se taas antaisi selvästi vanhahtavan vaikutelman (esim. "vulgääri"). Mutta esimerkiksi sanoissa "primäärinen" ja "binäärinen" ä:llisyys on varsin tavallista, joskin a:llisiakin muotoja esiintyy. Useissa tapauksissa suomen kielen rakenteeseen sopii paremmin a:llinen, koska ä:llinen rikkoisi vokaalisointua (esim. "sekundäärinen").
 
Yleisesti on varmaankin parasta suosia a:llisia muotoja. Huomattakoon kuitenkin, että monet sanat ovat täysin vakiintuneet ä:llisiksi, esim. "miljonääri", "misääri" ja (geologisen ajanjakson nimityksenä) "kvartääri"."

Ehkä hieman off-topiccia, mutta silti ...
 
Tuo käyttämäsi termi "populäärinen" on jotenkin vanhahtavan kuuloinen ja lukijan mielessä syntyy outo ristiriita vanhasta populäärimusiikista ja nykyaikaisemmasta klassisesta musiikista. Parempi olisi kirjoittaa populaarimusiikista ilman ä -pilkkuja. Populaarinen tapa kirjoittaa populaarimusiikista ottaa huomioon myös fonetiikan, ä -vokaalit rikkovat populaarimusiikissa niin tärkeää vokaalisointua. Lainaus nettisivuilta:
 
Olen tietoinen mainitsemastasi asiasta ja Jukka Korpelan ansioituneita artikkeleita on tullut selailtua*, mutta minun korvaani äällinen muoto kuulostaa luonnollisemmalta, vaikka se rikkookin tuota niin pyhää vokaalisointua.
 
Toinen kieliopillinen seikka, johon olisit voinut viestissäni kiinnittää huomiota tuon, ja älyttömien kiilalauseiden lisäksi, olisi ollut se, että käytin Alfred Schnittken nimessä täysin oppimattomasti montaa merkkiä kuvastamaan yhtä äännettä - eihän suomen kielessä niin pitänyt olla! Mutta toisaalta syytän asiasta myös m.netin softaa, joka ei tue hattuässää, ;).
 
*Kai se oli Korpelan sivuilta? Näytti ainakin tutulta.

Kyllä tuo lainaus näytti olevan Korpelan nettisivuilta. En halunnut kirjoitustasi sen enempää kommentoida, kun ajattelin sinun kirjoittavan tahallisen vulgäärisesti populaarimusiikin ja klassisen musiikin suhteesta toisiinsa. Kuulostaahan vulgääri vieläkin vulgaarisemmalta kuin vulgaari.

Säviksellä oli typo: se säveltäjä on Lutoslawski, eikä Lutosawski. Jos tässä viitattiin tuohon hassuun Witold-setään. En ole häneltä kuullut kuin sinfoniat 1 ja 2, jotka ovat nekin hyviä teoksia.
 
Oho, sen siitä saa, kun pyrkii oikeaan kirjoitusasuun. Tuon mun tekstistä puuttuvan l:n päällä kuuluu olla sellanen viiva, näköjään sellainen erikoinen kirjain ei täällä m.netissä näy.

Oho, sen siitä saa, kun pyrkii oikeaan kirjoitusasuun. Tuon mun tekstistä puuttuvan l:n päällä kuuluu olla sellanen viiva, näköjään sellainen erikoinen kirjain ei täällä m.netissä näy.
 
Ou, en ole tiennytkään, että siihen kuuluu tuollainen kalliimpi l-kirjain. Ajattelin vain, ettei kysyjä hämäänny nimen poikkeasvasta kirjoitusasusta, vaikka tuskinpa hän olisi.
 
Huomasinpa nyt, ettet maininnut Berion Sinfoniaa. Yllätyin, :). Minä voin sen mainita, ja Youtubesta sen legendaarisimman, eli kolmannen osan tähän linkittää (Youtuben pituusrajoituksen vuoksi kahdessa osassa):
http://www.youtube.com/watch?v=HZEvfp0gWFc
http://www.youtube.com/watch?v=38Hk7STKLHA
 
Aamukuunteluksi tänään tuon kuuntelin. Tosin Boulezin versiona.

Ou, en ole tiennytkään, että siihen kuuluu tuollainen kalliimpi l-kirjain. Ajattelin vain, ettei kysyjä hämäänny nimen poikkeasvasta kirjoitusasusta, vaikka tuskinpa hän olisi.
 
Huomasinpa nyt, ettet maininnut Berion Sinfoniaa. Yllätyin, :). Minä voin sen mainita, ja Youtubesta sen legendaarisimman, eli kolmannen osan tähän linkittää (Youtuben pituusrajoituksen vuoksi kahdessa osassa):
http://www.youtube.com/watch?v=HZEvfp0gWFc
http://www.youtube.com/watch?v=38Hk7STKLHA
 
Aamukuunteluksi tänään tuon kuuntelin. Tosin Boulezin versiona.
 
Berion Sinfonia on kyllä mun yksi kestosuosikki, mutta se voi olla ihan pikkasen liian "erikoinen" aloittelevalla kuulijalle. Toki sitäkin kannattaa kuunnella, hyvä biisi.

Edellämainittuihin voisin lisätä:
 
Holst:Planeetat, etenkin osa Mars
http://www.youtube.com/watch?v=Pw0jvqx1mNU&feature=related
 
Musorgski:Yö autiolla vuorella, Näyttelykuvia
 
http://www.youtube.com/watch?v=U-JjNJAkBZc
 
Saint-Saens:Eläinten karnevaali, etenkin osa Akvaario
http://www.youtube.com/watch?v=AsD0FDLOKGA
 
Richard Strauss:Alppisinfonia
 
Debussy: La Mer, Clair de Lune

Berion Sinfonia on kyllä mun yksi kestosuosikki, mutta se voi olla ihan pikkasen liian "erikoinen" aloittelevalla kuulijalle. Toki sitäkin kannattaa kuunnella, hyvä biisi.
 
Ehkä aloittelevalle _kuuntelijalle_, mutta en usko, että aloittelevalle _klassisen_ kuuntelijalle. Kyllä nykykuuntelija on melko totuttunut avantgardistisiinkin äänimaisemiin. Lukion musiikin historian kurssilla kun kuuntelimme tuota Berion sinfonian kolmatta osaa, joka, myönnettäköön, on selkeässä kollaasimaisuudessaan helpoin, aiheutti se useille tosi hienoja fiiliksiä, vaikkeivat ehkä musiikillisessa mielessä perässä pysyneetkään - toisin kuin sitten vaikka klassismin ajan musiikki, jonka perässä useimpien sävelkorva pysyi helpommin, mutta jota kuuntelivat vain rutiinilla: "No, tällaista peruukkipäiden kevyttä salonkimusaahan tämä".
 
Tuosta lukiotarinasta tulikin mieleen, että toinen moniin vedonnut biisi oli Karlheinz Stockhausenin Gesang der Jünglinge! Sehän on internetistä kuultavissa sekin:
 
http://www.uni-ak.ac.at/~p0002015/v … 4/mp4/Gesang%20der%20Juenglinge.mp3
tai sitten toiselta sivustolta:
http://www.medienkunstnetz.de/werke/gesang-der-juenglinge/audio/1/

Bouree ja siitä Mozartiin. Kevyempääkin kannattaa soittaa välillä niin saat vetreät sormet.

Ravel: Daphnis et Chloe, suite 2
Mahler: 1. sinfonia
Sostakovits: 5. sinfonia
Stravinski: Petruska (Kevätuhrin ja Tulilinnun ohella)
Sibeliuksen sinfoniat