Musiikin teoria ja säveltäminen ›

eli aloittelevana kitaristina/riffien kehittäjänä olen törmännyt seuraavaan ongelmaan:jos esim teen biisiä a-mollissa, niin jos otan vaikka sointuasteen pohjasävelen a-mollin ja laitan sen kompiksi ja toisella kitaralla olis tarkoitus soittaa melodiaa päälle.a-mollin sävelillä,kuulostaa lopputulos riitasointuiselta ja paskalta.voisiko joku selventää mulle, miten noita säveliä kuuluisi käytttää sointuasteissa että kuulostaisi hyvältä?
kiitokset vastauksista.
 
Hmm.

Mitähän mahdat tässä tarkkaan ottaen tarkoittaa sointuasteella? Ja molliasteikolla?

A-luonnollisen mollin nelisoinnut:

I Am7

II Bm7b5

III CMaj7

IV Dm7

V Em7

VI FMaj7

VII G7

Riippuen minkä soinnun päälle soitat asteikkoa, jotkin äänet ovat dissonoivia, ns. "avoid noteja". Esim. Am7:lle F-sävel on "avoid note", koska se on 1/2 sävelaskelta soinnun kvintin yläpuolella (E-F). Bm7:lle C-sävel on "avoid note". CMaj7:lle F. Em7:lle C ja F. G7:lle C. Mollisoinnuille siis b9 ja b6 ovat ns. "avoid noteja". Duurisoinnuille puhdas 4.

Harmonisessa mollissa 7. sävel on ylennetty, joten soinnutuskin muuttuu.

I AmMaj7

II Bm7b5

III CMaj7#5

IV Dm7

V E7

VI FMaj7

VII G#dim.7

Tavallisesti mollikappaleessa yhdistellään luonnollisen ja harmonisen mollin sointuja. V7 (E7) on tavallisimmin käytetty harmonisen mollin sointu. E7:lle avoid note olisi A. Jos käytät luonnollista mollia soinnun päälle, soinnun terssi puuttuu skaalasta, ja luonnollisen mollin G kuulostaakin "#9":ltä. G# sopii huonosti Dm7:lle ja FMaj7:lle. Luonnollisen mollin soinnuille, joissa on G-sävel, se tietenkin soi myös huonosti.

Ylöspäisessä melodisessa mollissa sekä 6. että 7. sävel on ylennetty, joten soinnutuskin muuttuu edelleen. F#-sävel sopii oikeastaan kaikille melodisen mollin sointuasteille, mutta soi tietysti huonommin luonnollisen ja harmonisen mollin soinnuille, joissa on F.

I AmMaj7

II Bm7

III CMaj7#5

IV D7

V E7

VI F#m7b5

VII G#m7b5