Kitarat: kitarakamat ›

Heh, itsellä kupin kallistuminen sekä Gibsonin että H-D:n johtuu tismalleen samasta seikasta: Soundista

Tuli tässä aiheen tiimoilta mieleen eräs kitarakauppiaan (EDIT: Ei ED Roman ;) Gibson LP-aiheinen teksti jossa herra kertoi, että Gibsonin lespoissa (muissakin?) on joku otenauha väärin sijoitettu ja näin siis kaikkia säveliä ei saa tarkkaan vireeseen.
 
Se on se skaala/nut ja mikkien sijainti...
 
Nooh... Ed on aika mulkku äijä, kuulemma.
 
Mutta tietoa sillä on.

Se on se skaala/nut ja mikkien sijainti...
 
Jaa mitäs noista? Lyhempi skaalahan noissa on kuin esim. Stratoissa ja nut width on pienempi kuin vaikka Jacksoneissa.

Kävin testaamassa uutta Les Paul Studiota ja oli kyllä yllätys miten surkeita ne olivat. Varsinkin levytukun punainen studio oli aivan persiistä. Vielä paria LP classiccia testattuani totesin oman vanhan studioni olevan sekä viimeistelyltään ja soitettavuudeltaan todella paljon parempi. Outoa sinänsä että studion hinnat vaan nousee ja laatu tuntuu huononevan. Ostin omani joskus 95 vuonna 4990mk. Nykyään melkein 9000 markoissa ja laatu ihan kuraa.

Itselläni on 2002 Les Paul Standard, joka on juuri noita askomikon mainitsemia 3 tonnin stankkuja (ovh. 2895e), enkä voi sanoa kuin että enpä ole vielä parempaan peliin törmännyt. Soundi on juuri kohdallaan eikä viimeistelyssäkään mitään valittamista ole.

Jaa mitäs noista? Lyhempi skaalahan noissa on kuin esim. Stratoissa ja nut width on pienempi kuin vaikka Jacksoneissa.
 
Joo, ei niissä mitään.
 
Tarkoitin vaan silleen yleisesti mikä Romania ja muitakin ihmetyttää... Soittajat silti soittaa.

Njoo, se taitaa olla vähän vuosikerta tsydeemi näissä Gibsoneissakin. Joku vuosi tehään hyvin ja joku vuosi tehään huonosti.
 
Ei se kyllä niin mene. Jokaisena vuonna tehdään sekä hyviä että huonoja yksilöitä, ja kaiken lisäksi "hyvä" ja "huono" ovat tässäkin asiassa subjektiivisia käsitteitä.
 
Itse ostin juuri Classicin. Toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen. Soi.

No kun nyt Harley Davidsoniin ruvettiin vertaan niin ite ainakin otan ennemmin Harrikan, missä on jäykkä perä eikä sähköstarttia, kun jonkun japanilaisen fillarin. Oli se japanilainen fillari sitten kuinka paljon parempi tahansa.
 
Kukaan täysjärkinen japsi insinööri ei kopioi hoodeen konetta koska se on epätasapainoinen.Ja siksi sen saundia ja fiilistä ei muilta merkeiltä löydy.
Gibsonin kitaroita taasen kannattaa kopioida,koska lopputulos on loistava kitara.Kopsu voi saundata paremmalta kuin esikuvansa,silti Gibsonissa on"se"fiilis.
Eri lähtökohdat mutta sama lopputulos.Ehkä huono vertaus mutta kun joku juttu kolahtaa,siinä ei tekniset hienoudet sun muut kilkkeet tai järkiperustelut paina paskaakaan..ainakaan minulla.
Jäykkä h-d kopteri on ja fender strato,gibsonia ei vielä.. :P

Ostin ensimmäisen Gibsonini 12 vuotta sitten ja sen jälkeen en ole edes harkinnut soittaa muilla kepeillä.

Mä oon vähän kelannu et mä en ihan periaatteesta jo osta kitaraa jonka lavassa lukee Gibson tai Fender (ellen sitten ihan pilkkahintaan saa), koska on tiedettyä että nimillä rahastetaan. Mua ei paskan vertaa kiihota mitä lavassa lukee, paras ois että siinä ei lue mitään.
 
Kun nimi ja maine myy niin tuotetta ei tarvi oikeesti kehittää... Siitä on tullut käsite "stratocaster", mielikuvia "oikea kitara, eikä mikään lelu", "sillähän se Hendrixkin soitti".
 
Katotaampas vaikka minun Pacificaa: Soi pirun hyvin, leppärunko kahdesta palasta + loimuvaahteratoppi, Duncanin mikit, Wilkinson tremolo, lukkovirittimet, helmiäispleksi, hinta ~500 euroa.
Mitäs Fenderiltä saa samalla hinnalla... Meksikostratojahan tehdään jopa 7 palasta, ja semmonen taitaa jo vaikuttaa soundiinkin, meksikostraton mikit ei varmaan oo Duncanin tasoa, perustremolo (makuasiahan tää on mutta onhan Wilkinson ainakin hinnakkaampi erikseen ostettuna eli rahoille vastinetta kitarassa)...
 
No nyt puhuttiin Gibsonista ja minä otin vertailukohdaksi Fendän - nokun siihen toi mun skeba on paremmin verrattavissa... Sama asia, molempien tuotekehitystä on lähinnä erilaiset maalaukset ja se että saadaan valmistettua samaa (tai huonompaa) halvemmalla ja revittyä suurempia voittoja - kun nää vähemmän tunnetut tai "modernimmat" merkit uskaltaa tehä oikeesti teknisiä parannuksia kun kitaran ei tarvitse olla prikulleen samanlainen kuin vuonna putkiradio tai puristi suuttuu...

Mä oon vähän kelannu et mä en ihan periaatteesta jo osta kitaraa jonka lavassa lukee Gibson tai Fender (ellen sitten ihan pilkkahintaan saa), koska on tiedettyä että nimillä rahastetaan. Mua ei paskan vertaa kiihota mitä lavassa lukee, paras ois että siinä ei lue mitään.
 
Tottahan se on, ett noiden kitaroiden hinnat on nousseet pilviin. Ennen sai Les Paulejakin ihan kohtuuhintaan.
 
Totuus kuitenkin on se, ett molemmat tekee hyviä kitaroita. Tietysti huonoja yksilöitä sattuu(varsinkin fendereissä), mutt eipähän sellaista kannata ostaa, jos on hyviäkin tarjolla?!;)
 
Kuitenkin Fender tai Gibson on aina varma ostos. Ne on ajattomia kitaroita ja sellaisen saa varmasti paljon helpommin myytyä, kun esim. Yamahan. Gibsonit sen lisäksi säilyttävät erittäin hyvin hintansa.
 
Eli jos löydät sellaisen Gibsonin tai Fenderin, ett se miellyttää, kyllä sellasesta kannattaa jo hieman maksaa. Sehän on totta, ett se merkki ei tee kenestäkään parempaa kitarista...

Ensiksi vanha periaatteeni: periaatteet on perseestä - mitään ei niin yhtään mitään kannata tehdä periaatteesta.
 
Täällä keskustellaan jatkuvasti Gibsoneiden ja Fendereiden hinnasta ja lähes aina epäillään että tärkein syy amerikkalaisten kitaroiden hintoihin on ahneus. No yritysten on tuotettava voittoa jotta ne pysyvät pystyssä, mutta Gibsonin ja Fenderin historiaa katsoessa nousee mieleen epäilys ettei kyseessä sittenkään ole maailman paras bisnes.
 
Kaukoidässä on vain yksi tuotannontekijä, joka voi laatua heikentämättä alentaa kitaran hintaa ja se on tietenkin työntekijän palkka. Halvat kaukoidässä tehdyt kitarat tehdään muutamassa suuressa (valtavassa) alihankintafirmassa (kuten Samick ja Hondo), luki niiden lavassa melkein mitä tahansa lisäksi ne ostavat paljon alihankintoja maista, joissa elintaso ja myös siis palkka on huonompi kuin Koreassa tai Taiwanissa saatikka sitten Japanissa.
 
Uskon Amerikkalaisen Gibsonin tuotantolinjalla työskentelevän henkilön tienaavan huonoimmillaan noin 2000 USD kuussa ja tyypillisesti noin 3000 USD. Koreassa kuukauden palkka lienee non 500 - 800 USD, mutta alihankintaa käytettäessä palkat laskevat vielä rajummin jos käyttää vaikkapa Malesialaisia ja Indonesialaista lapsityövoimaa palkkakulut voivat pudota noin 300 Dollariin eikä kuukaudessa vaan vuodessa.
 
Itseasiassa homma on niinpäin että mitä halvempi kitara on sitä enemmän siinä on käsityötä koska aasialainen käsityö on halpaa.
 
Valuosien tekemisessä, maalaamisessa ja juotosten tekemisessä osalta voidaan myös säästää rajusti koska työsuojelumääräykset tekevät maalaamisesta ja sinkin käsittelystä Amerikassa ja Euroopassa kallista. Kiinalaisen alihankinkkijan työläisen on taas turha ihottumista valittaaa.
 
On aivan varmaa että näin tehty kitara on halvempi - ja niinhän ne tehdään.
 
Japanissa palkkataso on lähes sama kuin Jenkeissä siellä ei palkoista eroa synny - jos vastaava tuote on halvempi eron on synnyttävä tehokkuudesta, raaka-aineista ja tarvikkeista.
 
Puun hinta on kaikille lähes sama, mutta kaukoidässä tehdyt kitarat tehdään yleensä selvästi huonommista puulaaduista - tai oikeammin ne tehdään eri puulaaduista kuin Amerikassa tai Euroopassa tehdyt kitarat, koska ne hinnan takia tehdään yleensä aina Aasialaisista laaduista joita ei ole alunperin laatusoittimissa käytetty. Joten kun käytte luontevaa keskustelua 500 €.n kitaran vaahterakansien vaikuttuksesta niiden soundiin niin varmistukaan ensin että puu todellakin on vaahteraa - on lähes varmaa että se ei sitä ole vaan jotakin samalta näyttävää aasialaista puuta. Vaahtera on vaikea tuntea muuten kuin kovuudesta, mutta mahongin oppii amatöörikin tuntemaan Korealaisten käyttämät Aasialaiset punapuu lajit näyttävät selvästi erilaisilta kuin oikea mahonki.
 
On harmi ettei metsäsertifikaattien käyttö kitarakaupassa ole vielä yleistynyt koska se takaisin oikeasti - paitsi puun alkuperän - niin myös mitä puuta kitara oikeasti on.
 
Viimmeistely on USA:ssa ja Eurooopassakaikkein kallein työvaihe jos se tehdään kunnolla - se on käsityöta - ja siihen liittyy paljon työsuojelun kannalta hankalia vaiheita - joten minä jätän kaukoidässä tehdyn selluuloosa-lakatun kahdella reunalistalla varustetun mutta halvan kitaran hankkimatta - minusta on vastenmielinen ajatus että joku lapsi saa syövän koska minun on saatava kaunis kitara halvalla.
 
Kaukoidässä tehdyn kitaran laatu voi olla melko hyvä, koska tehtaat ovat ammattitaitoisia ja tekevät varmasti tilaajan teknisen määrittelyn tasoisia kitaroita - ei yhtään parempia eikä yhtään huonompia. Mutta ei niillä ole mitään viisasten kiveä - ne tekevät halvempia kitaroita koska omille ja alihankkijoiden työntekijöille maksetaan siitä surkeasti eikä heidän terveydestään välitetä lainkaan. Siinä se on pähkinänkuoressa Gibsonin ja Korealaisen Tokain ero.

^Tässä pääpiirteittäin...+

Kossun ansiokkaaseen kirjoitukseen tarpeetonta lisäystä ja turhia triviatietoja.
Lisäsäästöä eräille kopionikkareille tuo vielä se, että eipä saa Les niistä sitä omaa rojalttiansa. Kitaran hinnassa se ei montaa prossaa ole, olisko 3% tehdashinnasta, mutta kun Korean tehdas lätkii kasaan tuhansia niin saapi siitä pitkän pennin. Jota siis ei tilitetä L.W.Polfussille. Katkera hän siitä saattaa olla. Raaka-aineissa olevat erot ovat myös huomionarvoinen pointti. Kitaranrakennus ei ole hyväntekeväisyyttä, vaikka kukapa soittaja ei ilosta pompahdellen ottais puoli-ilmaista laatukitaraa...
 
Editti kirotusvihre..

Tuossa yksi klassikko, joka pitäisi päivittää, kun Pekka semmoisen parannetun painoksen mulle lähetti:
 
http://koti.mbnet.fi/~fisq/kitarat2000.html

ja täys paskahan tuo oli. Kielet oli pirun korkialla ja silti särisi, kaula mutkalla
 
Mulla on Gibson LP Standard, vm. '87, josta vuodesta se on myös ollut mulla.
 
Diggaan - toi on toi. Viime kuukausina mulla on ollut enemmän käyttöä muunlaisille äänille, mutta ei toi mun arsenaalistani tule mihinkään katoamaan. Ostaessani hintaluokka oli eri kuin mikä se on nyt.
 
Noi tuossa lainaamassani tekstissä kuvatut ongelmat ovat usein pelkkiä säätökysymyksiä. Mä todella tarkoitan tuota; usein ns. soitettavuuskin on vain muutaman ajatuksella tehdyn ruuvailusession päässä. Tietysti kauppiaan olisi järkevää pitää tarjolla olevia soittimiaan hyvissä säädöissä niin, että ne tuntuvat mahdollisimman kivoilta, mutta eihän se käytännössä aina oo suinkaan noin.

Vaikka Kossun kirjoituksessa on paljon asiaakin, en siltikään usko, että esim. Koreassa tehdyt kitarat ovat halpoja lapsityövoiman käytön takia. Maassa on kuitenkin alle 15 vuotiaiden työllistäminen kielletty ja alle 18 vuotiaat eivät saa työskennellä öisin tai vaarallisissa olosuhteissa ja työpäivät on rajoitettu 42 tuntiin viikossa. Eri asia on tietysti miten tarkkaan näitä valvotaan.
 
Jossain Intiassa, Kiinassa, Malesiassa tms. kitaratehtaissa voi hyvinkin olla lapsityövoimaa..kyseisissä maissa tehdyt kitarat tosin ovatkin monesti sen verran huonolaatuisia, ettei niitä kannata ostaa muutenkaan.
 
On varmasti totta, että vaikkapa Cortin tai Samickin työntekijät eivät saa yhtä hyvää palkkaa, kuin Gibsonin työntekijät, mutta tästä ei varmasti saada jo pelkästään jenkkikitaroiden ja korealaisten hintaeroa aikaan. Eiköhän kyseessä ole ennemminkin kaiken summa.
 
Koreassa on käsittääkseni jotain parikymmentä kitaratehdasta. Veikkaanpa, että suurin osa niistä on hyvin pitkälti automatisoituja. Jossain oli kuvia olikohan se Samickin tehtailta, ja eipä siellä paljoa muuta kuin erilaisia työstökoneita tuntunut olevan..näillä saadaan tehtyä yksi kitaroiden eniten (käsin tehtynä) työtä vaativa valmistusvaihe, eli runkojen ja kaulojen leikkaus ja muotoilu, nopeasti ja halvalla. Näin säästetään monen työntekijän palkka. Varmasti muihinkin työvaiheisiin, esim. kiillotukseen, löytyy koneita (PRS:lla käsittääkseni moinen on ainakin).
 
Gibsonilla taasen tehdän yhä aika paljon käsityötä, vaikka kitaroiden leikkaus tehdäänkin CNC-jyrsimillä.
 
Gibsonin hinnoissa on kuitenkin aika paljon ilmaa. Moni pienempi jenkkivalmistaja, kuten esimerkiksi Hamer, pukkaa vähintään yhtä hyviä kitaroita ulos selkeästi halvemmalla. Mutta koska ihmiset suostuvat maksamaan Gibsoneista mitä niistä pyydetään, niin totta kai Gibson repii rahat pois kun kerta voi. Hyvää bisnestähän se vain on.
 
Täällä Euroopassa tosin jostain syystä lähes kaikki jenkkiskebat vääntyvät suunnilleen samoihin hintoihin. Vertailuna esimerkiksi Jackson Soloist (jotain $1300 jenkeissä) ja Gibson LP Standard ($2000) ja molemmilla on täällä hintaa sellainen 2500?.
 
PS. Mitenkäs tää yhtäkkiä vääntyi taas Gibson vs. muut keskusteluksi?
 
PPS. Askomikko, pistäpä päivitetty versio tuosta jutusta nettiin, tuo wanhakin oli ihan hyvää luettavaa.

PPS. Askomikko, pistäpä päivitetty versio tuosta jutusta nettiin, tuo wanhakin oli ihan hyvää luettavaa.
 
Jep, tuo oli hyvää luettavaa vaikka se PRS-osio vähän otti silmään, pahantahtoinen lukija saattaisi jopa luulla että kirjoittajalla oli PRS:n (ja ESP:n) suhteen joitakin taloudellisia etuja ajettavanaan...
 
Tosi PRS-puristithan taitavat pitää vuotta 1995 rajana jonka jälkeiseen tuotantoon pätevät samat ongelmat kuin G:n ja F:n tuotantoon?

Tuossapa päivitetty näkemys:
 
http://koti.mbnet.fi/~fisq/KITARAT2004.htm