Tanssimusiikki ›

Tässä tulee mun tarina. Mua ei kiinnosta saada kaikennäköstä vitun älytöntä lässytyspalautetta tästä. Kenenkään ei tätä tarvii moralisoida miltään kantilta tai kertoo mulle, miten tyhmä oon ollu.
 
Soittelin tangoa, jenkkaa, foxia ja muuta sillee epäsäännöllisesti alkukeväästä '98 alkaen. Mun humpansoitto alkoi sillä, että paras kaverini (nimi vaikka J) soitti sitä sillontällön ja mulla oli ihan sairaan negatiivinen asenne koko touhuun. Sitten aikani sitä katottuani (noin pari kuukautta), päätin kokeilla. ((Kesä '99)) Siitä tuli mukavan rento fiilis, mutta ei siinä oikeestaan mitään siistiä ollut. Ehkä jatkoin sitä kokeilua vaan sen takia, että se oli jotenkin jännää soittaa HUMPPAA! Sitten soitto vakiintui ensin muutamaan kertaan viikossa ja sitten vähitellen päivittäiseks. ((alkusyksy '99)) Kuukauden päivittäisen humpan soittamisen jälkeen pidin 4 päivää taukoa, kun olin helsingissa faijan luona. Junassa takaisin huomasin ekan kerran hieman oudon olon; viheltelin karjalan heiliä ja naputtelin sormiani humpan tahdissa.
 
Mutta ei siinä vaiheessa vielä ollut mitään _oikeita_ vieroitusoireita. Sitten turkuun päästyäni jatkoin humpan soittamista. Tässä vaiheessa mun päiväannos oli jo vakiintunut n. kymmeneen biisiin/päivä. Itseasiassa sama päiväannos säilyi yli puoli vuotta. Päivittäistä humpansoittoa ilman päivänkään (yli 36h) taukoa jatkui sitten kevääseen-alkukesään 2000 asti.
 
Tietysti kelasin kokoajan, että nyt pitäis lopettaa.. Mutta se meni sitten sillee "no mä soitan vielä tänään, mutta huomenna sit..". Ja sitten - oho - olikin elokuun alku ja inttiinlähdön aika. Varasin sinne sitten mukaan vähän reilumman kasan humppalevyjä ja kuuntelin niitä siellä. Olin intissä yhteensä reilut pari kuukautta. Sain kuntsareita muutaman ja pienellä paskanpuhumisella pääsin lyhyille lomille silloin, kun piti päästä "oikeesti" soittamaan humppaa.
 
Intin jälkeen hommat rupes vasta menee päin helvettiä. Muutin yhden K:n luo asumaan ja rupesin säveltämään humppia. Soittaminenkin meni ihan älyttömiin mittakaavoihin, kun päivässä vedin parhaimmillaan loppusyksystä sellanen kolmekymmentä biisiä.
 
Sitten yhtenä päivänä ovi aukes ja eteisestä kuulu "poliisi! kaikki liikkumatta". Putkaan kolmeks päiväks. Myöhemmin selvis että naapuri oli saanut tarpeekseen karjalan heileistä ja soittanut poliisille. Siellä putkassa kelasin asioita vähän ja päätin, että nyt saa loppua.
 
Nyt olen siis torstaina ollut 3 kk soittamatta yhtään humppaa.
 
Humppakoukkuun voi jäädä ihan kuka tahansa. Se ei katso sosiaalista tai taloudellista tilaa, ei koulutusta eikä älykkyyttä. Mä olen lukion käynyt hyvästä perheestä tullut lapsi, jolla on kaikki ollut ihan hyvin aina.