Roots ›

En oikein tiedä, miksikä tätä tyylilajia oikein kutsutaan, mutta:
 
suositelkaapa jotain hyviä levyjä/kokoelmia, jotka sisältävät samankaltaista musiikkia kuin O Brother Where Are Thou-leffan "Down To The River To Pray" tai Johnny Cashin ja Cartereiden tulkitsema "Were You There When They Crucified My Lord".
 
Tyyli on siis ainakin lähellä negro spirituaaleja ja gospelia, semmoista rauhallista ja harrasta lauluvoittoista touhua.
 
Tattis.

Läheppä vaikka tästä liikenteeseen ja laajenna tasaisesti noihin levyllä soittavien artistien soololelyihin;
 
http://www.amazon.com/Classic-Mount … music&qid=1198769636&sr=1-1
 
Esim. Doc Watsonin levyt ovat kaikki hyviä.
 
ja tietenkin jos Johnny Cash on jo lähellä sydännä niin nämä ovat ehdottomia;
 
-My Mother's Hymn Book (Yksi Cashin parhaista levyistä!)
http://www.amazon.com/Mothers-Hymn- … h/dp/B0001NBMTE/ref=cm_srch_tsr_rtr
 
-The Gospel Collection (kaikki parhaat yksissä kansissa)
http://www.amazon.com/Gospel-Collec … sh/dp/B000002886/ref=pd_sim_m_img_3
 
Tämä on aika loputon suo mutta lisäillään pikkuhiljaa;
Ralph Stanley - Shine On
(ja miehen muut levyt ovat hyvin hyvin hengellistä ja niin "o brother"-hengessä että)
http://www.amazon.com/Shine-Ralph-S … music&qid=1198770909&sr=1-1
 
Onhan muuten Gold Mountain elokuva ja sen soundtrtack tuttu?:
http://www.amazon.com/Cold-Mountain … ts/dp/B0000E1WL4/ref=pd_sim_m_img_1

Kiitos vinkeistä. Nuo Cashit tuntuivat osin sen kaltaisilta, mitä haen. Sen sijaan tuo Appalakki-levy meni liikaa bluegrassin puolelle ;) , vaikka siitäkin tykkäsin. Olihan tuossa toki dialogia kuoleman kanssa ja muuta O Brotherista tuttua. Enimmäkseen meno oli kuitenkin liian hilpeätä.
 
Nyt on kuitenkin haussa sellaista hyvin kaihoisaa neekeri- tai valkolaisjollotusta, kuinka Herra armahtaa ja pelastaa tai jättää pelastamatta. Vähän niin kuin field holleringia, mutta kuitenkin enemmän kirkkomaisilla sävyillä.

tupla

Oletko jo katsastanut Blind Boys of Alabaman: http://www.blindboys.com/about/ ?

Oletko jo katsastanut Blind Boys of Alabaman: http://www.blindboys.com/about/ ?
 
Enpä ollut. Upeata musiikkia Amazonin klippien perusteella ja huikea muusikkolista useimmilla levyillä. Löydän kysymykseni kautta näköjään paljon hienoa musiikkia :)
 
Nämäkin levyt menivät kuitenkin sellaiseksi iloiseksi musisoinniksi. Soittimia vähemmän, lauluäänet enemmän pintaan ja sitä harrasta spirittiä kaivattaisiin.
 
Kuunnelkaas nyt vaikka se Johnny Cashin Were You There niin tiedätte mitä haen. Hyvin lyhyt pätkä löytyy vaikka täältä, mutta siitäkin käy tuo tyyli esiin:
http://www.amazon.com/Essential-Joh … 0005Y1M2/ref=dp_tracks_all_1#disc_1

Ei varmaan ihan sitä mitä haet, mutta johonkin piti tämä Sister Rosetta Tharpen sooloveto laittaa.
http://www.youtube.com/watch?v=ba98W25qssU&feature=related

Ikäväkseni mulla ei ole hajuakaan mitä etsit. Mutta mulla ei paljon gospelia ole, mutta yksi ehdoton favoriittini on Harmonizing Four -bändi, jonka kokoelman josksu anttilan alennuslaarista löysin. Ei ole parempaa gospel bassolaulajaa kuin tuo Jimmy Jones joka noilla raidoilla vetelee (Only Believe, Motherless child ja Farther Along on levyn alkuraitoina ja niitä tulee eniten kuunneltua, kun tulee "se hetki" kun tuota tunnelmaa tarvitsee).
 
http://www.sc.edu/csam/csamaudioarchive_the_harmonizing_four.htm
 
EDIT: No nyt löysin tuon O Brother-biisin youtubesta: http://youtube.com/watch?v=wcUvVDMwC2w
 
No eipä tuo munkaan esittelemäni ehkä ole samaa tyyliä, koska on mustat miehet laulamassa eikä valkoiset naiset. No oli miten oli, tuota Harmonizin fourta voi yllä olevasta linkistä kuunnella, vaikkei olekaan juuri ne biisit mistä itse pidän.

Oiskohan Mahalia Jackson sellaista jota aloittaja hakee? Minulla ei tosin ole kuin yksi kokoelma mimmiltä, mutta sen perusteella hän laulelee enimmäkseen rauhallisia spirituaaleja, eikä mitään Blind Boys of Alabama/Soul Stirrers -runttausta, josta itse eniten diggaan.

Marian Anderson.

Nyt alkoi jo tulla monia hyviä ehdokkaita, kiitos! Weelielle tiedoksi että ei sillä sukupuolella ja värillä ole väliä vaan tunnelmalla. Hienoja artisteja olette poimineet.
 
Tuo Rosetta Tharpe ei ollut sitä mitä etsin, pikemminkin masensi: tuskin tulen koskaan soittamaan kitaraa noin hyvin, laulamisesta ei puhettakaan. Mahtava pätkä.
 
Lisää ehdotuksia otetaan mielellään vastaan, tässä ketjussa on tullut esiin monia hienoja muusikkoja.