Yleistä keskustelua musiikista ›

Sentenced - The cold white light
 
Muuten kyllä hyvät soundit, mutta on kyllä ankeaa masterilimitointia käytetty. Aivan totaalisen tukossa. Parhaiten/pahiten kuulee Neverlastingin alussa.

Rushin 80-luvun levyt
Richard D. James Album
Noi nyt tuli ensimmäisenä mieleen...

Mitähän niitä olisi...
 
Steven Wilson tekee varmaan "virallisesti" parasta äänimaailmaa: kaikki instrumentit saundaa vaan yksinkertaisesti ihan vitun hyvälle. Jokainen soitin (ja laulu + taustalaulut) kuuluu hyvin ja selkeästi, mutta lopputulos ei silti ole mitenkään hajuton ja kliininen *köhköh* Andy Sneap *kröhöm* :) Miehen tuottamat saundit toimivat kuin häkä sekä hempeilyssä/fiilistelyssä että überraskaassa tuplabasarirunttauksessa, mikä ei ole ihan hirveän yleistä. Esimerkkeinä voisi mainita ainakin Porcupine Treen kolme uusinta levyä ja Opethin Blackwater Parkin.
 
Nevermoren Politics of Ecstasylla on todella hyvät, ja ennen kaikkea ERILAISET saundit (mikä onkin asia, jota arvostan lähes poikkeuksetta enemmän kuin saundien näennäistä, objektiivista hyvyyttä). Kitarat louhivat ja surisevat munakkaasti (nyt mennään kyllä jo siinä rajoilla, että ymmärränkö edes itse mitä tarkoitan :D) ja rummuissa on lätinää ja jytinää sopivassa tasapainossa. Joka ikinen kerta nousee karvat pystyyn, kun 42147 pärähtää sillä rumpufillillä käyntiin akustisen Precognitionin jälkeen. Ei vain ole mitään niin tyylikästä :D
 
Behemothin Zos Kia Cultusin saundit miellyttävät myös korvaa, koska nekin ovat aika erilaiset. Rumpusaundi varsinkin on vähintäänkin ihmeellinen, mutta tykkään siitä valtaisasti. Samalta poppoolta The Apostasy ansaitsee tulla mainituksi, myös rumpusaundinsa osalta. Jos Arcana Hereticaen intron lopun rumpufillissä ei leuka putoa ja tukka lepata, niin silloin on äänentoistolaitteissa vikaa ;)
 
Slayerin Christ Illusionilla on todella toimivat all-around (metalli)saundit. Ei niistä oikein mitään erikoista sanottavaa keksi, ne vain toimivat. Tosin alavirekitaroille ominainen "moukuminen" vähän häiritsee, mutta silti. Ja rumpusaundiinhan vaikuttaa varmasti Lombardon ilmiömäinen tatsi hyvin paljon.
 
Ihmettelen, ettei kukaan vissiin ollut maininnut tässä ketjussa - edes läpällä - mitään black metal-levyjä, mutta minusta Transilvanian Hungerilla (Darkthronea, jos joku ala-arvoinen saapas ei tiedä) on IHAN OIKEASTI järkyttävän hyvät saundit.
 
Se levy ei ole mitään hirveää treblesirkkeliä, eikä toisaalta mitään kauheinta bassotuhinaakaan, vaan siinä on tasapaino saavutettu täydellisesti. Aluksi saundimaailma vaikuttaa... no... suhinalta, mutta kun sitä kuuntelee _oikeasti_, niin kaikki instrumentit kuuluvat kuitenkin sieltä seasta (JOPA basso :p). Ja laulukin on onnistuttu ymppäämään sinne joukkoon todella mallikkaasti, toisin kuin vaikka Panzerfaustilla, jolla se on ihan hirveän päälleliimatun kuuloinen. Musiikki on samaan aikaan siinä lähellä ja eroteltavissa, mutta toisaalta samalla myös kuin se kaikuisi jostain lumisesta metsästä. Lähellä.. kaukana... lähellä... kaukana... Tasapainoa ja tunnelmaa, siinäpä ne tärkeimmät. Vaikea lässyttää mitään tällaisista aiheista, jotka ovat samalla SEKÄ mielipideasioita ETTÄ henkimaailman juttuja :D Kun ei tuo kirjoittaminen ja tajunnanvirran jäsentely muutenkaan ole mitään vahvimpia puoliani.
 
Seuraava onkin aika jännä tapaus. Satyriconin Rebel Extravaganzalla on kaiken järjen mukaan aivan kauhea äänimaailma: tajutonta sirkkelisirinää kitarat (varsinkin leadkitara, saan aika autenttisen saundin Vampista ottamalla kaiutinmallinnuksen pois) ja melko munattomat sekä mitäänsanomattomat rummut (saundeiltaan siis, soittohan on aivan käsittämätöntä). Muutenkin semmoinen lussu ja TO-DEL-LA kliininen lopputulos.
 
Mutta tsädääm, se toimiikin aivan järjettömän hyvin heti, kun ottaa huomioon kontekstin: äärimmäisen vihaista, nopeaa, kylmää ja industriaalista bläkkistä. Tulee juuri täydellisesti mieleen sellainen oikein etäinen ja lohduton hylätty rauniokaupunki tehdasalueineen ja lumisateessa makaavine ruumiineen. Tässä on malliesimerkki oikeasti musiikin ehdoilla tehdyistä ja funtsituista saundeista, eikä vain mitään kasvotonta mukarankkaa samplenapsutusta ja kasvotonta äänivallia, kuten liian monissa nykypäivän metallibändissä.
 
Tulipas bullshittia, hatunnosto sille jolla riittää hermot ja kiinnostus lukemiseen.

Kaikki Rushin levyt paitsi Vapor Trails. Tom Waitsin kaikki levyt. Dark Side of The Moon. Ja Nollapisteen Mahlanjuoksuttaja.

dikkaan mewin and the glass handed kitesissä siitä, ettei rummut huku miksaukseen missään vaiheessa, mitä monesti äänitteillä kuulee tapahtuvan.
 
noin niinku muuten mun suosikkibändien levyt kuulostaa ihan yhtä hyviltä (mun mielestä) ku sunkin (sun mielestä).

Neil Youngin Rust Never Sleeps (1979) ja Sly & Family Stonen Stand! (1969), ja nämä alkuperäisinä vinyyleinä kiitos niin johan rokkaa.

Ihmettelen, ettei kukaan vissiin ollut maininnut tässä ketjussa - edes läpällä - mitään black metal-levyjä
 
Uudemmissa bläkkislevyissähän on yleensä erittäin hyvät soundit, jopa paremmat kuin keskivertohevilevyssä 90-luvun puolivälistä.

Iron Maiden - Brave New World

Dave Matthews Band - Before These Crowded Streets omaa kyllä hyvät soundit. Varsinkin rummut ja fonit kuulostaa todella hyvältä.
Sama juttu Toton Tambun kanssa. Tosin kaikki levyt millä Simon soittaa, niin sen rummut soundaa pirun hyvältä. Kai se on niin, että hyvät soittajat kuulostaa aina hyvältä.

Yes - 90125. Napakat ja selkeät soundit vaikka tavaraa on aika ajoin paljonkin. Ja yksi 80-luvun parhaita bassosoundeja.

Yes - 90125. Napakat ja selkeät soundit vaikka tavaraa on aika ajoin paljonkin. Ja yksi 80-luvun parhaita bassosoundeja.
 
Nokitan: oma kasari-Yes-suosikkini Big Generator.

Helmet - Betty. Basari ja virveli aivan sairaan hyvin duunattu =) Jytisee ja kolisee aivan sikana, lempparisoundit.
 
Helmetin Aftertastella on semmoset overall-hyvät nykyaikaiset soundit, kuulostaa hyvältä mutta toi Betty vie kyllä voiton erikoisilla soundeillaan.
 
Rage Against the Machinen Evil Empirellä on parhaat lo-fi soundit mitä missään, se on sillee hyvällä tavalla tunkkanen levy.

Siinä nyt muutama mitä tuli äkkiä mieleen.
 
Led Zeppelin - Houses of the holy
Maria Rita - Segundo
Derek Trucks - Songlines
Deep Purple - Purpendicular
Buddy Guy - Sweet Tea

Talk Talk - Laughing Stock

Haunted - rEVOLVEr
Sentenced - Funeral Album
Mokoma - Luihin ja Ytimiin

Eppu Normaalin soundi on kyllä oikeasti aika helgetin kova. Harmi, ettei musiikki iske samalla tavalla.

Rush - Moving Pictures
 
Jos yksi levy pitäisi valita, niin se olisi tuo.

Blue Cheer - Vincebus Eruptum

Behemoth - The Apostasy
 
Rumpusoundeiltaan ehkä, omaan korvaan pari biisiä kyllä on muuten niin ylikompressoituja että hajoaa. Erityisesti Slaying The Prophets of Isassa alun (helvetin makean) rumpufillin jälkeen kitarat tuuttaa pelkkää kanttiaaltoa.