Aloittelijat ›

Moro!
 
Oen tässä hiljattain aloittanut kitaroinnin kolmatta kertaa eläissäni. Tämä on enimmäkseen mukavinta harrastetta mitä olen aikoihin yrittänyt, mutta..
 
Takavuosina soitellessani en juurikaan käyttänyt plektraa, vaan etusormen kynttä. Olen tällainen "pitkäkyntisyyteen" taipuvainen :) Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kynsipicking taitaa jossain vaiheessa alkaa rajoittamaan soittoa (liekö harha-ajatusta). Pleku kourassa taas tuntuu niin ketun kömpelöltä enimmäkseen. En meinaa kieliin osua senkään vertaa, mitä olen vanhalla tavalla oppinut.
 
Olisiko siis paree näpsiä oikean käden kynnet kaljuksi ja kertakaikkiaan käyttää vaan plektraa, vai ihan toisinpäin?
 
Ainakaan näiden kahden metodin sekoittaminen tunnu hyvältä. Aina sohii huti.
 
(Muutenkin vähän hukassa etenkin tänään. Eilen sujui rämpytys paljon paremmin. Kuulunee asiaan)

Moro!
 
Oen tässä hiljattain aloittanut kitaroinnin kolmatta kertaa eläissäni. Tämä on enimmäkseen mukavinta harrastetta mitä olen aikoihin yrittänyt, mutta..
 
Takavuosina soitellessani en juurikaan käyttänyt plektraa, vaan etusormen kynttä. Olen tällainen "pitkäkyntisyyteen" taipuvainen :) Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kynsipicking taitaa jossain vaiheessa alkaa rajoittamaan soittoa (liekö harha-ajatusta). Pleku kourassa taas tuntuu niin ketun kömpelöltä enimmäkseen. En meinaa kieliin osua senkään vertaa, mitä olen vanhalla tavalla oppinut.
 
Olisiko siis paree näpsiä oikean käden kynnet kaljuksi ja kertakaikkiaan käyttää vaan plektraa, vai ihan toisinpäin?
 
Ainakaan näiden kahden metodin sekoittaminen tunnu hyvältä. Aina sohii huti.
 
(Muutenkin vähän hukassa etenkin tänään. Eilen sujui rämpytys paljon paremmin. Kuulunee asiaan)
 

 
Kyllä plektran käyttökin kannattaa ottaa haltuun, mutta se ettei joku käytä soitossaan plektraa ei kuitenkaan ole hidaste itse soitossa. Jokainen luo sen oman tyylin itse. Maailmassa on lukuisia huippukitaristeja, jotka soittavat sormillaan sähkökitaraa (toisinkuin klassisessa, flamencossa, jossa näppäilytekniikat ovat nimenomaan se juttu). Kannattaa esim. kuunnella mark knopfleria ja ritchie blackmorea.
 
Omasta mielestäni paras on, jos kykenet harjoittamaan itsellesi tekniikan, jossa käytät molempia soittotyylejä. Itse ainakin soitan melko sekaisin niin plektralla kuin sormillakin ja hyvin usein myös molempia tapoja yhtäaikaa.
 
Plektra tuntuu varmasti aluksi hyvinkin oudolta ja kömpelöltä, mutta treenaamalla siihen tottuu ja sitä oppii käyttämään. Kun alat opetella plektran käyttöä, niin kannattaa tehdä se sillä asenteella, että pakottaa itsensä käyttämään sitä koko ajan, kun soittaa. Se tulee vaatimaan varmasti muutaman kuukauden ennenkuin siihen tottuu, mutta kun tuon ajan jaksaa treenata niin voin luvata, että ei se ainakaan mistään pois tule olemaan.

Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kynsipicking taitaa jossain vaiheessa alkaa rajoittamaan soittoa (liekö harha-ajatusta). Pleku kourassa taas tuntuu niin ketun kömpelöltä enimmäkseen.
 
Oma pohdintoni ajatuksesta olisi seuraavanlainen, kynsipickauksella on ihan omanlaisensa tapa soittaa kitaraa, ja plekulla omansa, kummastakaan ei välttämättä ole pakko luopua jos haluaa toisella teknisesti taitavaksi.
 
Ihan erilainen soundihan noista lähtee, kynsillä varmasti pystyy soittamaan aikalailla teknisiä ja nopeita juttuja siinä missä plektrallakin.
 
Todennäköisesti sitä kuitenkin keskittyy siihen tekniikkaan enemmän minkä soundista tykkää, itsekin harjoittelin akkarin ostettuani fingerpickausta, ihan vaan sen takia koska tykkään siitä lämpimästä soundista, tosin siinä minusta ei koskaan voisi tulla kovin hääviä koska meikällä on plektrakädestä nimetön ja pikkurilli kokonaan pois peleistä.
 
Meneepä jaaritteluksi, älkää leikkikö puukolla, voi katketa jänteitä.
 
Edit:
 
Jaaha, luin aloitusviestin uudestaan ja ymmärsin paremmin mistä on kyse, pelkällä etusormen kynnellä tulee tuskin maata mullistettua, plektralla saat paremman kontrollin ja dynamiikan soittoon.

Mä käytän joko pelkkiä sormia, pelkkää plekua, plekua ja sormia (1-3 muuta sormea), peukkuplekua ja sormia, peukkuplekua ja sormiplekuja... kaikki riippuu tilanteesta, halutusta saundista, ja siitä mikä helpommalta tuntuu. Niin ja plekuja (0.7mm - 3mm) ja peukkuplekuja mulla on monia eri sorttisia... eri saundi, eri fiilis.
 
Kynsiä en ole oppinut käyttämään kuin nailonkielisellä, ja en sellaista tätänykyä omista. Ai niin, omista ukulelen toki, siinä on nailonia. Mutta ei se kynsijuttu silti ole niinkään mulle omiaan...

Kynsissä on se heikkous, että ne tuppaavat joskus kovemmin mätettäessä katkeilemaan. Toisaalta eivät kylläkään huku ihan yhtä helposti kuin plekut - eivätkä tipu akustisen sisään.

Edit:
 
Jaaha, luin aloitusviestin uudestaan ja ymmärsin paremmin mistä on kyse, pelkällä etusormen kynnellä tulee tuskin maata mullistettua, plektralla saat paremman kontrollin ja dynamiikan soittoon.
 
Jou.
 
Tosiaan tuota kynttä käytän ikään kuin plekun korvikkeena. On siinä toki hyvät puolensakin. Se on aina samassa asennossa, paikallaan. Ei tarvi kiinnittää mitään huomiota sen pitelemiseen. Ei "räpise" jne. Huonoa soittoteknisesti on se, että muoto ei sovi oikein hyvin ylöspäin näppäilyyn (kuin koukulla koittasi soittaa), alaspäin niinkin. Kynsi myös kuluu ajan myötä ohueksi ja teräväksi. Ennen kakkea tuo raateluväline häiritsee muissa askareissa, kuten kompuutterin naputtelussa.
 
Enpä viekä taida tuota ihan iholle typistää, mutta koitan plekuharjottelua lisätä olennaisesti, jotta alkaisi sekin väline pysymään käsissä. Saahan sillä tosiaan paljon selkeämmät ja tarkemmat sävelet.
 
Pehmoisia soundeja yritellessä (ja sointuja) turvautunen luomupiikkaukseen :)
 
Ja kokeilemaan kuinka tänään sujuu...

Mulla oli jokunen vuosi takaperin sama ongelma.. Nyt ongelma on lähes poistunut kokonaan, sillä olen pitkäjänteisesti harjoitellut plektralla soittoa..
Silti tulee akustista soitettua kompatessa sormilla.. Niillä saa niin monenlaista juttua aikaseksi. Mutta sähkökitaraa on lähes mahdoton lähteä soittelemaan sormin... Vähänkin kun jotain riffinpoikasia soittaa, loppuu ballsit soundista heti.
Kyllä se plektrailu kannattaa ottaa haltuun, jos haluaa edes vähän jytympää soittaa. Toisaalta varsinkin tämmöiselle sunnuntai rämpyttelijälle tuo sormella soitto toimii 80 % ajasta.

Plektralla osuu oikeaan kieleen, kun pitää pikkusormea kevyesti tallan reunassa ikäänkuin mittaamassa etäisyyttä. Reippaammassa kompissa taas tylysti sammutan liiat kielet mm. peukalolla.
 
Jostain syytä mun plektraote on kolmen sormen ote. Peukalo, eturormi, keskisormi. Hyvää tässä on, että plekun asentoa pystyy muttamaan ja korjaamaan lennossa hyvinkin helposti (käsi tekee sitä ihan omia aikojaan). Huonoa taas, että keskisormen kynsi kuluu toiselta reunaltaa ohueksi, kun ottaa kieliin joka iskulla. Olen yrittänyt opetella otteen keventämistä kahdelle sormelle tuosta syystä, mutat plektran käyttö on mennyt niin automaattiseksi, että harvemmin muistan oikeaa kättä olevan olemassakaan soittaessani.
 
Soitan myös sormin ja pitän "pitkiä" kynsiä oikeassa kädessä, mutta enempi nykyjään plekulla.

Jihuu. Löysin vanhojem roinien joukosta "plekukokoelmani" yli 16 vuoden takaa (jostain niitä kertyi, vaikka käyttöaste oli 1%). Nyt on millä kokeilla. On isoa ja pientä. Ohutta ja paksua. Yksi on joku kummajainen. Sellainen pisaran muotoinen pitkula. Mihinkähän sellainen on tarkoitettu?

Sellainen pisaran muotoinen pitkula. Mihinkähän sellainen on tarkoitettu?
 
Soittamiseen kaiketi ???
 
Sellanen jäätelötikun mallinen saattaa toimia esim basso-paksuisten kielten kanssa. Muistelen joskus telkkarissa nähneeni sellasen pitkän pisaran basso-bouzoukin soittajalla .... tiedä sitten muistelenko omiani...
 
(Oon kyllä joskus piruuksissani kokeillu soittaa metallisen kynsiviilan muovisella kahvaosalla. Siinä joutuu ihan tosissaan hiukan keskittymään tuohon plektratekniikkaan. Sellaseen harjoitteluun toi ny ainaskin sopii :) )

Olen tässä jonkin aikaa soittanut ekaa kitaraani, akustista metallikielistä Jammua, ja paperiseinäisessä talossa asuvana olen jättänyt äänenvoimakkuutta hillitäkseni plektrat piiloon ja käyttänyt peukkua soittamiseen. Enemmän soittaneen tuttuni mukaan plektra olisi parempi ottaa enemmin kuin myöhemmin mukaan kuvioihin, mutta jotenkin se ääni plektran kanssa soitettuna kuulostaa hemmetisti kovemmalta kuin peukulla soitettuna.
 
Onko plektralla soittaminen yleensäkin pirusti kovaäänisempää kuin peukkusoitanta vai onko tekniikkani totaalisesti metsässä?

No plektralla soittamisessa on eri tatsi ja eri saundi. Siksi niitä käytetään. Kyllähän peukkusoitollakin kovaa meteliä saa aikaan jos on agressiivinen tatsi, mutta paksu pleku se vasta herättää kitaran henkiin.

Hehhheh... katsoinpa uudestaan, mitä täällä lukee.. Ja (jos kukaan ei huomannu niin) otsikkohan on "Sekalaisesta tekniikasta eroon?"
 
Paskat siitä eroon tartte päästä. Sekalainen = monipuolinen.
 
Mä olen aina ollut versatiliteetin puolestapuhuja. :D

Hehhheh... katsoinpa uudestaan, mitä täällä lukee.. Ja (jos kukaan ei huomannu niin) otsikkohan on "Sekalaisesta tekniikasta eroon?"
 
Paskat siitä eroon tartte päästä. Sekalainen = monipuolinen.
 
Mä olen aina ollut versatiliteetin puolestapuhuja. :D
 
Heh. Onhan se noinkin. Olen vaan itse kokenut, että tuo "monipuolisuuteni" on ollut hidasteena oppimisen tiellä. Olen kuitenkin _niin_ alussa vasta ja kaikkea ei meinaa kyetä oppimaan yhtäaikaa. :)

Hehhheh... katsoinpa uudestaan, mitä täällä lukee.. Ja (jos kukaan ei huomannu niin) otsikkohan on "Sekalaisesta tekniikasta eroon?"
 
Paskat siitä eroon tartte päästä. Sekalainen = monipuolinen.
 
Mä olen aina ollut versatiliteetin puolestapuhuja. :D
 
No sitä minäkin ekalla viestilläni tarkoitin. Soitan just niinkuin lystää ja mikä parhaalta milloinkin kuulostaa.