Yleistä keskustelua musiikista ›

Mutta, listatkaapa omista soittimistanne ja suhteistanne niihin! :)
 
Eipä näillä kehumaan pääse, mutta pistetään silti; kaksi akustista on, yksi halpiskoppa, jolla aloittelin sen verran, että totesin sen olevan surkea. Ostin uuden kitaran kun alkoi hävettää tuon kanssa tunneilla käyminen, laukkukin taisi maksaa enemmän, eikä sekään mikään tyyris ollut =)
 
Ja tämä uusi onkin ensirakkaus -kitarani: Iban Masa sarjaa (SX72).
 
Sitten koskettimet löytyy tuosta viereltä - niillä lähinnä laittelen taustoja kitaraa varten ja rämpyttelen tai näppäilen päälle. Joskus jotain teoriaa tai sointuja pähkäillessä koskettimet on suuri apu, niillä kun on tottunut nämä nuotit "näkemään" ja sisäistämään. Myös toisinaan, kun oppii teoriasta jotain uutta, ei malta olla miettimättä, että mitenkäs se menisi koskettimilla ja siinä sitten istun hetken, ennenkuin alan tuntemaan oloni petturilurjukseksi ja juoksen kiireen vilkkaa takaisin Iban viereen.
 
Sitten tuossa on vielä Perusta tuotu zampoña, sillä soittelin joskus enemmänkin, nyt on into laantunut. Suurimpana syynä se, että mieheni koira jyrsi siitä huulipaikat pois - koristeena siis vaan.. en tiedä olisiko tuo täällä edes kovin kallis. Siinäpä ne. Alttosaksofoni oli joitakin vuosia sitten, se kyllä myytiin jo koesoiton aikana kun kyllästyin siihenkin harrastukseen - alle puolessatoista kuukaudessa siis.
 
Siksi olenkin vähän ihmeissäni, että tämä harraste vielä jatkuu: odotin sen lopahtavan, kun sain tuon halpiskitaran ja aloitin tunnit - oletin että kyllästyn kun huomaan, että sama teoria se on kuin koskettimillakin: sitä pitää opiskella että sitä oppisi. Vaan niin ei käynyt. Sitten arvelin, että no viimeistään loppuu, kun saan tuon paremman kitaran. Vaan ei.. Sitten mietin, että no varmasti lopahtaa, kun eka tunti jää jostain syystä väliin.. äh, ei! No viimeisenä ja satavarmana, kun kitara oli tuossa viikon päivät koskematta ajanpuutteen takia, niin arvelin että into katoaa: mitä vielä - syyhy oli kahta kauheampi päästä kimppuun!
 
Olisi ehkä syytä lopettaa tämä odottaminen ja hyväksyä se tosiasia, että kitara ja kaikki sen mahtavat kylkiäiset ovat tulleet elämääni jäädäkseen (mikä on aika uskomatonta ja upeaa)! Kitara, uudet ystävät, uudet ihmissuhteet, musiikki paljon kokonaisvaltaisemmin mitä ikinä, jatkuva oppiminen ja sen konkreettinen näkeminen.. no, meni vähän ohitse, mutta kun kerran suhteesta kysyttiin, niin vastasin =)
 
Ja se hillitön tunne, kun juuri on jotain uutta oivaltanut, oo-la-laa!