Kitarat: kitarakamat ›

Aivan, eli isoilla firmoilla pääasiallinen tehtävä on tuottaa mahdollisimman hyvä tuotto sijoittajien likoon pistämille rahoille kun taas pienemmät yrittävät sillä ainoalla aseellaan, eli laadulla taistella niistä marginaaliin jäävistä ostajista, jotka eivät katso pelkästään hintaa tai lavassa olevaa merkkiä.
 
Mitäs veikkaat, tarkoittiko Les Fender asian noin?
 
Totuus on, että niin isommilla kuin pienemmilläkin firmoilla on ykkös prioriteettina tehdä jonkin verran voittoa, koska muuten toiminta ei jatkuisi kovin pitkään. Kukaan ei voi tehdä hommia montaa vuotta persnetolla vaikka siitä hommasta kuinka paljon pitäisikin. Siispä samalla yritetään tehdä mahdollisimman hyviä soittimia ja pitää homma kuitenkin taloudellisesti kannattavana. Nämä kaksi asiaa eivät tietääkseni sulje pois toisiaan, mutta sanomattakin on selvää, että jotain kompromisseja pitää välillä tehdä. Olisi aivan turhaa romantisointia väittää, että jokin iso organisaatio kuten GibsonFenderIbanezmikälie tekisi soittimia vain ja ainoastaan siitä syystä, että he saisivat palvella muusikoita ja pyrkiä kohti unelmaansa tehdä täydellisiä sähkökitaroita.

Tokai on oikeastaa aika outo lintu minusta. Firma ei ole oikeastaa koskaan myynyt muuta kuin kopioita muiden menestystuotteista, mutta ei sillä samanlaista kopiofirman mainetta ole kuin esim. Behringerillä. Go figure.
 
Ehkei Suomessa, kiitos voimakkaan markkinoinnin.. Täällä sen status ja "maine" on jopa ällistyttävissä suhteissa..
En malta taas jälleen kerran tuota kehitys- ja keksintöpuolta kritisoida, tai paremminkin sitä, että jätetään esim. sen merkin josta ihan pikkusen jotain tiedän, kaikki kehitys- ym. saavutukset tuohon LP-malliin ainoastaan. Myöskään en kässää, miksi tuo robottikitara nyt saa tuollasen "pöh, ei se oo ees niitten oma keksintö" - vastaanoton. Tosiasiahan se on, mutta miksi ei sitte joku "uusi. ihmeellinen laatuvalmistaja" ole sellasta saanut tekoon?? Ja historia valitettavasti on täynnä noita "laatuvalmistajia".. Osa on myyty merkkeineen, brändeineen kaukoidän suursijoittajien hallinnoitaviksi, osassa on nykyään kyseiset itäisen maan herrat osakkaina.. Sarjatyönähän nekin niitä keppejänsä tekevät, vaikka sitten olisivat mielikuvamainonnassa "sellanen wanha valkoparta nahkaessu päällä" -hahmon "tekemiä"... 8)
Mitäpäs, jos vaikka olisikin Gibson vuonna 1923 hakenut eksklusiivista patenttia säädettävälle kaularaudalle?? Tai muutamaa muutakin "ideaa" joka on kyseisestä vapriikista markkinoille vääntäytynyt.. Tune-o-matikki? PAF humppari? Kovasti jatsilootaa ohuempi semiakustinen keskipalkilla?
Eihän tuo 55 vuotta vanha Ted McCartyn (ja Lester Polfus'in) kitara se ainoa ole, mitä tuo valmistaja on saanut tehtyä. Tai sitten joku jossain vaiheessa samassa "konsernissa" ollut tai oleva, niinkuin vaikka Moog, Steinberger, Valley Arts tai Tobias. Esim. Moogin elektroniikat oli muutamassa mallissa "sisäänrakennettuina", puhumattakaan sitten siitä PSI-Technologies' n kanssa yhteistoiminnassa kehitellystä "esi-MIDI" kitarasta...

Artistit. starat sen soittimen tekevät. Tai vahvistimen. SRV-strato, SRV-tubescreamer, Hetfield-explorer, Hetfield-mesa, Slash-lespaulstandard, Slash-marshall, Wylde-lespaulcustom, Wylde-marshall ja v.... jne.
 
Se mitä starat käyttää niin sitä myös tavikset. Jos Esa Pulliainen soittaisi B.C.Richillä niin se olisi humppakansankin mielestä ok kitara.
 
Tuohan on varmasti totta. Ikäviä piirteitä tuo vaan monesti saa kun homma viedään liian pitkälle. Monesti nuo starat soittavat vanhoilla kitaroilla, jotka on aikoinaan tehty hyvistä materiaaleista. Staroille maksetaan iso summa siitä, että mainostavat näillä soittimilla firman uusia tuotteita, jotka eivät ole ollenkaan vastaavia. Vielä tympeämpää on tarjota staroille jonkin ulkopuolisen huippuluokan kitarantekijän tekemä kopio (ja tietenkin iso summa rahaa lisukkeeksi), jonka lavassa lukee mainostettavan firman nimi. Tai sitten firman sisällä on muutama käsityöläinen, joiden tehtävänä on tehdä täysin eri menetelmin ja eri materiaaleista kitaroita juurikin näille tähdille, jotka esiintyvät mainoksissa vakuuttaen kuinka jokainen G tai F on huippuhyvä soitin.

Tokai on oikeastaa aika outo lintu minusta. Firma ei ole oikeastaa koskaan myynyt muuta kuin kopioita muiden menestystuotteista, mutta ei sillä samanlaista kopiofirman mainetta ole kuin esim. Behringerillä. Go figure.
 
Onko se sen kummempaa kuin Fenderin ja Gibsoninkaan toiminta. Itse näen näiden firmojen nykyiset tuotteet lähinnä kopioina niistä alkuperäisistä Stratoista ja Pauleista. Eikä tässä kopioinnissa ole edes onnisututtu kovin hyvin. Kaikki soitinten takana olevat henkilöt ovat muita, menetelmät/puut ovat erilaisia ja firmakin on kerinnyt olla monen omistuksessa.

Onko se sen kummempaa kuin Fenderin ja Gibsoninkaan toiminta. Itse näen näiden firmojen nykyiset tuotteet lähinnä kopioina niistä alkuperäisistä Stratoista ja Pauleista. Eikä tässä kopioinnissa ole edes onnisututtu kovin hyvin. Kaikki soitinten takana olevat henkilöt ovat muita, menetelmät/puut ovat erilaisia ja firmakin on kerinnyt olla monen omistuksessa.
 
Niin no, voihan sen noinkin nähdä.. Tosin Gibsonia vähän paremmin tuntevana voin sanoa, että ehkä ne tekee muitakin kitaroita kuin vain ja ainoastaan Les Paul-malleja.
Firmathan vaihtaa aikojen saatossa omistajaa, mutta onko se välttämättä sitten se kaikkein kamalin seikka, myös "soitinten takana olevat henkilöt" eläköityvät saati vallan kuolevat... Selvittäisitkö vähän mitä nyt tahdot tuolla "menetelmät/puut ovat erilaisia" -kommentilla tuoda esille? Jos puuntyöstössä ryhdytään käyttämään esim. jotain uudempaa teknologiaa, onko sekään välttämättä huono juttu?
Itse kuitenkin näkisin, että on olemassa kopioita, ja sitten alkuperäisiä.

Onko se sen kummempaa kuin Fenderin ja Gibsoninkaan toiminta. Itse näen näiden firmojen nykyiset tuotteet lähinnä kopioina niistä alkuperäisistä Stratoista ja Pauleista.
 
Kai sillä nyt jotain eroa on tekeekö kitaraa oikeuden haltija vai ei, ainakin juridisesti ja kai niiden perinteidenkin voi katsoa kulkevan jatkumona enemmän samassa yrityksessä ja maassa kuin eri yrityksessä ja maassa.
 
Eikä tässä kopioinnissa ole edes onnisututtu kovin hyvin.
 
Kuinkahan laajaan tietämykseen tämä nyt sitten perustuu? Ilmeisesti olet rinnakkain kokeillut 56/57/58/59 alkuperäisiä ja Historic mallistoa/V.O.Sseja? Itse en ole testannut kuin jälkimmäisiä, eli olen jäävi sen syvemmin kommentoimaan onnistumisen astetta.
 
Kaikki soitinten takana olevat henkilöt ovat muita, menetelmät/puut ovat erilaisia ja firmakin on kerinnyt olla monen omistuksessa.
 
Näin se menee, ei riitä samasta tukista ikuisesti, eikä samoilla resusseilla tehdä satojatuhansia kitaroita millä ennen tuhansia. Ihmisetkin tuppaavat kuolemaan ja yritysjärjestelyjä riittää.

Kai sillä nyt jotain eroa on tekeekö kitaraa oikeuden haltija vai ei, ainakin juridisesti ja kai niiden perinteidenkin voi katsoa kulkevan jatkumona enemmän samassa yrityksessä ja maassa kuin eri yrityksessä ja maassa.
 

 
Kuinkahan laajaan tietämykseen tämä nyt sitten perustuu? Ilmeisesti olet rinnakkain kokeillut 56/57/58/59 alkuperäisiä ja Historic mallistoa/V.O.Sseja? Itse en ole testannut kuin jälkimmäisiä, eli olen jäävi sen syvemmin kommentoimaan onnistumisen astetta.
 

 
Näin se menee, ei riitä samasta tukista ikuisesti, eikä samoilla resusseilla tehdä satojatuhansia kitaroita millä ennen tuhansia. Ihmisetkin tuppaavat kuolemaan ja yritysjärjestelyjä riittää.
 
Hohhoh. Pakko yrittää palauttaa ihmisiä maan pinnalle. Sähkökitara on niin simppeli peli että tää hienostelu on ihan bullshittiä. Jos sulla on kourassa yksilö joka ei soi samoin tavoin kun toinen keppi niin sitä "virhettä" korjataan tatsilla. Siitähän aina jauhetaan. Tatsi. Gibson on kuten vaikkapa Diesel farkkumarkkinoilla. Kallis brändi. Brändillä brassaillaan. Samaa tavaraa saat halvemmallakin mutta jos julkkikset käyttää 250e Diesel-farkkuja ainoa keino päästä glamouria lähelle on ostaa samanlaiset farkut.

Totta. Paitsi tietysti tulee muistaa, että vaikka rock keksittiin jenkeissä, sen vahvistamiseen tarttettiin brittien väliintulo ;)
 
Brittien vahvistinvalmistuksen kunniakas isoisä, Jim Marshall aloitti nimenomaan kopioimalla Fenderin Bassmania. Brittirokkareiden, eritoten Pete Townsendin toivomuksesta vahvistimista tehtiin aina vaan tehokkaampia. Tämä tehokilpalu levisi sitten koko alalle ja huimimpina hetkinä tehtiin järkyttävän tehokkaita putkivahvistimia mm. Fenderin, Marshallin, Hiwattin ja Ampegin toimesta. Tehokisa johtui siitä että lavavahvistimilla tuotettiin myös se saliin menevä ääni, ja PA-kamojen parantuessa isot lavavahvistimet olivat osa stadionrokkibändin imagoa.

Kuinkahan laajaan tietämykseen tämä nyt sitten perustuu? Ilmeisesti olet rinnakkain kokeillut 56/57/58/59 alkuperäisiä ja Historic mallistoa/V.O.Sseja? Itse en ole testannut kuin jälkimmäisiä, eli olen jäävi sen syvemmin kommentoimaan onnistumisen astetta.
 
Vaikea arvioida, saattaa olla, tai saattaa olla olematta. Ite olen "päässy" kahta noista vähän runsas tuhatkuudestasadasta "alkuperäisestä" kokeilemaan, toinen oli tosi hyvä, toinen ei ollu miu tassuin mukainen. Kassavarannon mukainen ei kumpikaan. :(
Mutta asiantuntijoitten painokkaitten lausuntojen edessä on meidän mykistyttävä.
 
Näin se menee, ei riitä samasta tukista ikuisesti, eikä samoilla resusseilla tehdä satojatuhansia kitaroita millä ennen tuhansia. Ihmisetkin tuppaavat kuolemaan ja yritysjärjestelyjä riittää.
 
Oi, oli olemassa pitkähkö aika, kun yhden yhtäkään USA-Fenderiä ei markkinoille saapunut, tehdas myyty ja suljettu.
Loppuu se pitkäkin sarka joskus. Loimukansiahan toisaalta saa enemmän, kun ei laita niin paksusti, pistää sinne alle vaan jotain vähä-huokeempaa puuta! Ai niin, tää juttuhan oli jo keksitty...

Kallis brändi. Brändillä brassaillaan. Samaa tavaraa saat halvemmallakin mutta jos julkkikset käyttää 250e Diesel-farkkuja ainoa keino päästä glamouria lähelle on ostaa samanlaiset farkut.
 
Osittain komppaan. Taas toisaalta, eipä nuo Gibsonit vallan kauheissa hinnan kiroissa ole, vai kiistääkö joku? 8)

Brittien vahvistinvalmistuksen kunniakas isoisä, Jim Marshall aloitti nimenomaan kopioimalla Fenderin Bassmania. Brittirokkareiden, eritoten Pete Townsendin toivomuksesta vahvistimista tehtiin aina vaan tehokkaampia. Tämä tehokilpalu levisi sitten koko alalle ja huimimpina hetkinä tehtiin järkyttävän tehokkaita putkivahvistimia mm. Fenderin, Marshallin, Hiwattin ja Ampegin toimesta. Tehokisa johtui siitä että lavavahvistimilla tuotettiin myös se saliin menevä ääni, ja PA-kamojen parantuessa isot lavavahvistimet olivat osa stadionrokkibändin imagoa.
 
Townsendin sedän Marshall Majorit lienee putki-styrkkien mastodontteja tahi sauruksia? Juukelin painava oli ainakin yks Major-nuppi... :I

Kai sillä nyt jotain eroa on tekeekö kitaraa oikeuden haltija vai ei, ainakin juridisesti ja kai niiden perinteidenkin voi katsoa kulkevan jatkumona enemmän samassa yrityksessä ja maassa kuin eri yrityksessä ja maassa.
 
Jep. Näen noi nykymallit jatkumona. Uusintapainokset ovat sitten kopioita alkuperäisistä.
 
Kuinkahan laajaan tietämykseen tämä nyt sitten perustuu? Ilmeisesti olet rinnakkain kokeillut 56/57/58/59 alkuperäisiä ja Historic mallistoa/V.O.Sseja? Itse en ole testannut kuin jälkimmäisiä, eli olen jäävi sen syvemmin kommentoimaan onnistumisen astetta.
 
Sama. Yhen ehdan 59:n olen nähnyt läheltä, en päässyt kokeilemaan, joten mullakaan ei ole vertailupohjaa. Hieno homma että forumiin on eksynyt joku kellä on molemmista huisisti kokemusta.

Samaa tavaraa saat halvemmallakin mutta ...
 
Silloin on tingittävä ensittäin siit brändistä, myös on joitakin juttuja toteutettu toisin, mikäli kyseessä on "eri hintaluokan" vehkeet. Soitinrakennuksen (teollisen) perusteet ei oikein myötää kahden täysin samanlaisen tuotteen valmistusta täsmälleen samoilla (tai saman tasoisilla) komponenteilla, materiaaleilla ym. Tästä on pari tuhatta kertaa täällä "neuvoteltu".
Esimerkiks nitrolakka versus monen kopion "muovilakka", pintapuun laatu (ja ennenkaikkea vahvuus), rauta ja mikit.
Täysin tuota "brändiä" ei voi väheksyä, vaikka ei se varsinaista lisäarvoa ehkä konkreettisesti tuo. Onhan siinä perinteitä ja moista. Kyllähän toimivan kellon saa vaikka Orientilta (Seiko on vähä-kalliimpi) mutta ei se Rolexia tai Omegaa uhkaa.
Ja toisaalta, täälläkin alituiseen toitotettu "Hinta-LaatuSuhde" on sellasta höpöhöpö-mantraa, jolla saadaan hypetettyä joitakin merkkejä. Moisen suhteen määrittämiseksi tarvitsisi se laatukriteeripuoli yhtenäistää.
Nyttemmin tulee vaan sellainen ensimmäisenä mieleen, kun toitotettaan "Hyvää hinta-laatusuhdetta" että kyseessä on joku halpahallin helmi, hintaa ei oo paljon, vaan laatua sitte vastaavasti.

Osittain komppaan. Taas toisaalta, eipä nuo Gibsonit vallan kauheissa hinnan kiroissa ole, vai kiistääkö joku? 8)
 
Riippuu vähän mallista... jotkut Les Paul Studiot ovat hinta/laatu-suhteeltaan varsin hyvin kohdallaan, Standardissa hinta taas tuntuu pomppaavan vähän turhan ylös. Joku ~1700-1800e voisi mielestäni olla vähän soveliaampi sille. :)
 
Mutta sitten taas jos vertaillaan niin Ruokankaan pajasta ei taida Duke Standardia saada ulos alle kolmen tontun oikein millään... :P

Kuten Sir Henry Royce sen aikanaan muotoili kuvaillessaan yhdessä herra Rollsin kanssa valmistamia kalliita autoja: "Quality remains long after the price is forgotten".

Firmathan vaihtaa aikojen saatossa omistajaa, mutta onko se välttämättä sitten se kaikkein kamalin seikka, myös "soitinten takana olevat henkilöt" eläköityvät saati vallan kuolevat... Selvittäisitkö vähän mitä nyt tahdot tuolla "menetelmät/puut ovat erilaisia" -kommentilla tuoda esille? Jos puuntyöstössä ryhdytään käyttämään esim. jotain uudempaa teknologiaa, onko sekään välttämättä huono juttu?
 
Monesti soitinten laatu yksiselitteisesti laskee siinä vaiheessa kun soitinten alkuperäisen kehittäjän intohimo soittimia kohtaan vaihtuu sijoittajien intohimoksi raha- ja materiaalivirtojen optimoinniksi. Hyvien soitinten rakentaminen ei ole koskaan ollut hyvä bisnes. Siksi kai nuo firmat usein joutuvatkin sijoittajien kouriin. Esimerkkejähän voi hakea vaikka Fenderin ja Jacksonin historiasta.
 
Kehittyneemmät työstökoneet ovat pelkkää plussaa. Mutta ikävä kyllä puiden hankkimiseen, kuivaamiseen ja lopulliseen valintaan ei ole olemassa koneita. Noihin pitää edelleen käyttää aikaa ja ammattitaitoa. Se on ongelma teollisessa toiminnassa. Isoa tuotantoa pyörittäessä on tärkeää, että puuta on tarjolla suuria määriä kohtuulliseen hintaan, sen läpimenoaika on pieni ja sitä laitetaan hylkyyn mahdollisimman vähän. Muuten se sijoitettu dollari ei saa maksimaalista tuottoa. Tuo kaikki on omiaan huonontamaan soitinten sointia.

"Quality remains long after the price is forgotten".
 
Juuri näin!

Kai sillä nyt jotain eroa on tekeekö kitaraa oikeuden haltija vai ei, ainakin juridisesti ja kai niiden perinteidenkin voi katsoa kulkevan jatkumona enemmän samassa yrityksessä ja maassa kuin eri yrityksessä ja maassa.
 
Kuinkahan laajaan tietämykseen tämä nyt sitten perustuu? Ilmeisesti olet rinnakkain kokeillut 56/57/58/59 alkuperäisiä ja Historic mallistoa/V.O.Sseja? Itse en ole testannut kuin jälkimmäisiä, eli olen jäävi sen syvemmin kommentoimaan onnistumisen astetta.
 
Juridiset jutut eivät vain tuo minulle kuluttajana mitään lisäarvoa. Itselle se käytetyt menetelmät, miehet ja ajatukset soittimien takana ovat paljon surempi jatkumo kuin tuotemerkkit ja niiden omistukset. Itse näen esim. jonku G&L:n olevan paljon enemmän jatkumo Leon aikaisille Fendereille kuin nykyfendereiden. Maalla en koe olevan mitään väliä jos toiminta pysyy samana. Jos esimerkiksi Leo Fender olisi aikoinaan siirtänyt tehtaansa työntekijöineen vaikka Kanadaan ja hankkinut puunsa samoilta toimittajilta, niin luulenpa että soittimet olisivat olleet erittäin paljon lähempänä alkuperäisiä fendereitä kuin CBS:n tuotteet.
 
Jonkin verran olen päässyt kokeilemaan noita vanhoja alkuperäisiä versioita ja puut niissä ovat olleet hyviä soinniltaan. Soitettavuus tietenkin on sitä mitä se on, mutta itse sointi on ollut hyvä. Tämä on se tärkein perinne mun mielestä. Muoto on siihen verrattuna sivuseikka.

Nimen omaan.. Tuolla ylemmässä postauksessa vaan hämmästelin ylen sitä, että ei mun tietääksein niille "huippustaroille" makseta, jos soittavat vanhoilla, ihan ite ostamillaan "oivallisista materiaaleista" tehdyillä soittimillaan?? Kai siinä pakosti on jotain sellasta tietämystä takana mistä ei oo kyllä hajuakaan...
 
Kun selaa jotain Guitar Worldia, niin kyllähän siellä on sivut pullollaan mainoksia, joissa on ison staran kuva mainostamassa jotain kitaraa. Tämä ei todellakaan ole ilmaista touhua. Näillä kuvilla niitä mielikuvia luodaan. Minä luulin ensimmäistä kitaraa ostaessani, että Gibson on parasta mitä maailmasta löytyy, olihan Slashilläkin sellainen. Epiphonea pidin melkein yhtä hyvänä, koska olihan sekin "by Gibson". Siinä vaiheessa alkoi silmät avautumaan, kun selvisi että osa Slashin Gibsoneista onkin itseasiassa jonkin haamurajentajan tekemiä, eikä nämä kitarat ole edes käyneet Gibsonin tehtailla. Iso osa olikin sitten vanhoja Pauleja ja sitten vain muutama harva ja valikoitu tuoreempia yksilöitä jotka ovat itseasiassa tulleet Gibsonin linjalta.