 Riksteri
27.12.2007 14:42:41 | |
|---|
Mielestäni ihmisillä on usein kaipuu jotenkin vanhakantaiseen tanssimusiikkiin, jossa voi aistia luonnollista ajan harmautta eli 'patinoitumista' (lat. patior, kestäminen, sietäminen). Uudet tavat tehdä ja esittää musiikkia ovat muokanneet kaikesta niin kirkasta, siloiteltua ja kiiltävää, ettei suomalainen luonnonläheinen korva välttämättä lepää näissä räikeän uutuudenkirkkaissa sävelissä. Tunteeko kukaan tarvetta saada musiikista vanhanaikaisemman kuuloista ja jos, niin mitä keinoja olette käyttäneet? |
 Sertzo S
27.12.2007 15:01:47 (muokattu 28.12.2007 08:57:23) | |
|---|
Eipä ole moista kaipuuta juurikaan ilmennyt.
Kieltämättä tuo vanhempi tanssimusa ja iskelmätkin jotenkin kuulostavat hyviltä eri aikalaistensa artistien äänitteillä aidoin soittimin ja isoilla kokkonpanoilla, johon nykyisin panostetaan vain harvojen laulajien levyillä kustannussyistä pääosin. Nykyaika on synteettisine soittimineen ja tietokonesekvenseriohjelminen ja muine härpäköineen tuoneet lisävärejä soitinmaailmaan ja pändisoittoon tanssipaikoille.
Haitari haitarina, vaikkapa nyt sellaisena "patinasoittimena" edustaa ja puolustaa aina paikkaansa mm. haikeissa tango ja valssikappaleissa suomalaisessa tanssimusiikissa. |
Eikä tartte välttämättä mennä edes kovin pitkälle taaksepäin, ku alkaa jo tunnistaan vanhanaikaista saundia iskelmämusiikissa. 80-luvun kotimaisissa iskelmälevytyksissä on sellasta hienoo "syntikkameininkiä" ja rumpuosastollakin ollaan annettu tilaa kunnon filleille.. ;) Tuon ajan levytyksissä on jotain kiehtovaa.
Mitä taas tulee keskustelun aloittajan tarkoittamaan vanhanaikaisuuteen, niin kyllähän mun ymmärtääkseni monetkin tanssibändit yrittää päästä eroon hifisaundeista, kohti juurevampaa ilmaisua.. Itse asiassa se on ollut tässä genressä jopa trendikästä!!???? Nuoret jätkät laittaa mustat puvut päälle, ollaan vakavan näkösiä ja solisti laulaa vanhan mieskuoromiehen äänellä "eeron heeeetki on kaunis" jne. |
R.Syke
27.12.2007 18:22:59 | |
|---|
Laitamma vähän foneja (oikeita) kehiin. Siinä. |
 isojussi
28.12.2007 05:26:49 | |
|---|
Sitähän vois olla vaikka humpassa alttofonin, ksylkkarin ja viulun unikset.
Kontrabasson käyttö yleensä.
Ei niin stydi, bassovoittoinen miksaus.
Kornetin käyttö trumpetin sijasta.
Dorsey-tyyliset pasuunasoolot.
Ei niin saatananmoiset pa:t.
Mä oon muuten pienemmissä mestoissa (50 henkeä tai vänemmän yleisöä) laulanut nykyään ilman mikkiä. Ilman mersua Suomi olisi polkupyörien ja uiton varassa |
 KoskPaavo
28.12.2007 16:34:49 | |
|---|
Kyllä mulle on jäänyt päähän lapsuudesta , kun kuunneltiin 50-60-lukujen vaihteessa kotikylän tanssilavalta bändien soittoa, tuo haitari/klarinetti-tai haitari/alttofoni -yhdistelmäsoundi. Voisikohan sitä sanoa vaikka "Göran Ödner-soundiksi "kun tuokin bändi täälläpäin monasti kävi. "Siitä se on se kyrsä otettava" Kanadansuomalainen Valdemar Kääriäinen turpeennostosta |
