Bänditoiminta ›

HOHO ei oo mun pumpuissani koskaan tarvinnut kiistellä tai pitää kuukausittaisia bändipalavereita. Jos tulee liveveto niin kokoonnutaan pari tuntia ennen vetoa soittamaan biisit läpi ja ainahan se tuo kieltämättä lisää adrenaliinia soittoon mukaan kun kyse on fiilistelypohjaisesta musiikista.
 
Edit: Humppakeikoilla ei ole adrenaliinin voimalla tarvinnut vielä kertaakaan vetää.

Vokalisti vaihtui ja bändin toiminta menee eteenpäin. Tuli heitettettyä ensimmäinen keikkakin 2.11.2007! Uusia biisejäkin on tuloillaan ja tämä projekti näyttää etenevän.... vihdoinkin! Studioon pääsy on seuraava etappi, mikä on edesssä.
 
Nykyinen kokoonpano toimii ja kaikilla on hyvä olla sekä ideat lentelevät. Kaikkien toiveet otetaan huomioon ja kompromissit syntyvät ilman riitoja, mikä on mielestäni harvinaisen outoa... Kaikki ovat tasa-arvoisia ja olen itsekin oppinut sen, että vaikka olen perustanut tämän bändin, en omista sitä vaan kaikki sen jäsenet omistavat bändin. Kaikki jäsenet ottavat vastuuta ja oma taakkani on keventynyt huomattavasti ja tämä on näkynyt myös stressin vähenemisenä kun ei tarvitse kaikkea tehdä yksin.
 
Kirjoitan kyllä 165 päivää vanhaan ketjuun, mutta antakaa se anteeksi kun nyt homma toimii... tosin kaikki syy ei mene vanhan vokalistin syyksi vaikka homma ei toiminutkaan!
 
Ajankäyttö ei osunut kohdilleen ja poissaoloja oli liikaa vokalistilla ja oma käytökseni oli ala-arvoista tätä asiaa käsitelletäessä. En ole ylpeä siitä, mutta kysynkin, että miltä Teistä tuntuisi jos jotakuta jäsentä "ei kiinnostaisi" koko homma eli olisi vaikka esim. krapulaa kärsimässä kuin bänditreeneissä tai ilmoittaisi 45 min. ennen treenejä, että "En pääse"?
 
Editoin vähän tuota tekstiä kun tuli kirjoitettua pienessä maistissa.

Jos jotakuta ei treenit kiinnosta, niin otetaan tilalle joku jota kiinnostaa. Ainaskin mun bändiin on tungosta.

Kyllä se niin taitaa olla, että demokratian pohjalta toimitaan. Ehkä me pari bändiä alun perin pystyyn pistäneet olemme vähän muita äänekkäämpiä ja mieluummin vaikuttamassa kaikkeen, mutta toisaalta myös yritetään sitten kiskoa kaikkia sanomaan omia mielipiteitään, ettei kukaan jäisi vain perässätallaajaksi.
 
Julkisuuteen (tai "julkisuuteen" näin aloittelevan bändin ollessa kyseessä) päin keulahahmo on minun arvioni mukaan meillä ainakin kyllä se laulaja, mutta mikäpä siinä, laulaja se tuntuu luontevimmin yleisön kanssa keikoilla kommunikoimaan, joten kai se näkyvimmän hahmon homma siksi menee helposti laulajalle. Itse rumpalina osani huonoimpia puolia taitaakin olla se, että rumpali jää helposti bändissä vähän näkymättömämmäksi hahmoksi, kun luonteeltani olen sitä tyyppiä, joka mielellään seisoisi siellä lavan etureunassa, mutta turha sitä on näkyvyyden perässä lähteä soitinta vaihtamaankaan.

Demokratia on hyvä asia näissä bändijutuissakin.
Ennen meinaan oli yks tyyppi joka päätti kaiken bändiin liittyvästä oman mielen mukaan ja muuthan siitä otti ja vittuuntui. Eli ei toiminut tuo yksinvaltius meillä.

Jos jotakuta ei treenit kiinnosta, niin otetaan tilalle joku jota kiinnostaa. Ainaskin mun bändiin on tungosta.
 
Valitettavasti meillä näin ei ole.
Jos bändissä on kymmenen jätkää, niin treeneissä ei koskaan ole kuin neljä.
Se sitten lopulta on neljän bändi.

Demokratia on hyvä asia näissä bändijutuissakin.
Ennen meinaan oli yks tyyppi joka päätti kaiken bändiin liittyvästä oman mielen mukaan ja muuthan siitä otti ja vittuuntui. Eli ei toiminut tuo yksinvaltius meillä.
 
Riippuu vähän kanssa bändistä ja tilanteesta. Kyllä mä olisin demokratiaa Neuvostoliiton malliin suosinut länsimaisen demokratian sijaan kun bändikurssilla liimattiin bändi kasaan ja järkättiin keikka muutaman viikon päähän. Viikkoa ennen keikkapäivää saatiin yksi soitettavista biiseistä päätettyä ja ehdittiin soittaa se yhdessä läpi muistaakseni kaksi kertaa ennen keikkaa. Toinen biisi päätettiin kolme päivää ennen keikkaa ja se treenattiin valmiiksi soundchekissä... Neukkudemokratialla olisi saatu ehkä kolmaskin biisi treenattua.. Tai edes ne kaksi biisiä siihen kuntoon, että niitä olisi joku kestänyt kuunnella. Normidemokratia toimii kyllä varmaan, jos ei ole tiukkoja aikatauluja, mutta mun mielestä ''diktatuurilla'' saa enemmän aikaan lyhyellä aikavälillä.

jeeeeeees... ei mitää sittenkää :)

Minä omistan pari bändiä mutta yhteisissä bändeissäkin on tullut monesti soitettua. Molempi toimii varmaan.

Meidän pändin omistaa tvallan rumpali, koska vain hänellä on avaimet treenikselle eli jos hän ei pääse on treenit peruttu >:-/ Tosin tavallaan minä (kitaristi) tai basistimme omistavat pändin sinällään, että me teemme kaikki biisit ja kysymme, että milloin on treenit ja muutenkin olemme motivoituneimmat, en tiedä mitä tapahtuisi pändille ilman minua tai basistia.

Näyttää siltä että kukaan teistä ei omista bändiä jos sille 3 omistajaa löytyy :)
 
Meidän bändissä vallitsee täysin tasa-arvoinen harmoninen demokratia, eikä koskaan ole ollut ongelmia mistään asiasta.

Mitä se sellanen demokratia bänditouhuissa oikein on, prkl? :-/

Se on sellaista että jokaisella saa olla mielipide asioista, eikä mennä sen mukaan mitä yksi sanoo, vaan mietitään yhdessä onko joku juttu hyvä vai ei.
 
Ei tällasessa harrastelutoiminnassa paljoa jaksais mitään pikkuhitlereitä kattella. Eri asia jos hommalla tekisi rahaa, silloin voisi "pomo" ollakkin hyvä.

Toisessä bändissä koen olevani jonkinlainen liideri, koska kehittelin koko konseptin visuaalista puolta myöten ja olen tehnyt tähän asti suurimman osan biiseistä. Soitin myös ekalle demolle kaikki soittimet ja promollekin soitin kaiken muun paitsi basson. Livenä toimitan laulajakitaristin virkaa. Kukaan ei "omista" bändiä.
 
Nykyään kun idean ympärille on kehkeytynyt oikea bändi, eli kanssani soittaa basisti-taustalaulaja ja rumpali, niin en halua olla kaikessa päällepäsmäri. Uudet biisit ja vanhojenkin uudet sovitukset tehdään avoimesti ideoita ilmaan heittelemällä ja niitä kokeilemalla. Riffejä tulee ihan rumpalilta asti. Lisäksi olen siirtänyt sanoitusvastuuta basistille, joka vaan sattuu olemaan siinä hommassa mua parempi. Hän tekee myös useasti meidän tarttuvimmat kertsimelodiat. Itse olen edelleen aika tiukasti bändin riffi- ja biisimaisteri.
 
Toisessa bändissä meillä onkin sitten todella demokraattinen meininki. Kaikki tekee, tai ainakin yrittää tehdä biisejä ja niitä sovitellaan ja hiotaan koko porukan voimin pitkiäkin aikoja. Itse olen hieman feidannut keikkajärkkäilyistä ja sellaisesta, mutta biisejä tehdessä en pidä turpaani koskaan tukossa. Rumpupallilta kajahtaa!

Meidän bändissä vallitsee kahden jäsenen kesken demokratia ilman oppositiota. Mitä sitten tarkoittaneekaan..

Bändissä täytyy olla yksi joka uskaltaa puhua ääneen. Mieluinten muut saisivat olla hiljaa... Omistus ja johtaminen sama asia.

Meillon kolmen hengen "hallitus"
 
Jokasella on vähä oma toimialueensa, esmes minä minä hoidan pändrin raha-asiat.
(Tietysti pidän muut selvillä, kuinka rahaa on jne)
 
Onhan sitte ne 1-2 muutaki mutta on niillä sananvaltaa tarvittaessa.
 
meil on täsmälleen sama homma...

Meirän poppoossa on se periaate että musiikintekijä pomottaa (kiva olla musikaalinen :)).

Kyllä demokratia on toimiessaan kiva tapa hallinnoida bändiä. En uskoisi viihtyväni missään totalitaarisen biisintekijän ikeen alla, jossa ei keskusteltaisi ratkaisuista. Toisaalta pattitilanteissa on ihan kiva jos joku saa suunsa auki. On joskus aika delikaattia taiteilla sen välillä, olisiko hyvä puhua suunsa puhtaaksi vai olla hiljaa. Ehkä siellä välissä on se oikea tapa.
Meidän neljän miehen bändimme sisällä tasa-arvoajatus toteutuu aika hyvin. Bändi on kyllä tietyssä mielessä laulajan, koska leipoo biisien rungot.
Mutta eihän bändiä kukaan omista. Riitatilanteessa heikot väistyy ja evoluutio toteutuu.