Kitarat: soittaminen ›

Dude, eiköhän se ole aika yksilöllistä.

niin mutta näin yleisesti,kiinnostaa tietää miten paljon itse opettelisin teoriaa..

Minä tunnustan että teoriaa tiedän sen verran että luultavasti tuo soitin on kitara. Muuta en sitte teoriasta suunnilleen tiedäkkään.

niin mutta näin yleisesti,kiinnostaa tietää miten paljon itse opettelisin teoriaa..
 
Niinno siis, se sun teorian tarve riippuu ihan siitä, kuinka tuottoisa, tietävä ja taitava haluat olla. Mitä enemmän tiedät teoriaa ja osaat käyttää sitä tietämystä kitaran soitossa, sitä paremmin kehityt soittajana ja säveltäjänä. Alexi laiho on opiskellut melkein kaikki teoriasta aikoinaan, Jouni Hynynen tuskin mitään. Musiikista voit kuunnella sitten että miten se näkyy.
Mutta täytyy sanoa että ei se aina tarkoita sitä, että jos on opiskellut ja teoriatietoinen, että sitten pitäs tehdä musiikitkin ja soittamiset sen mukaan. Tiedän ihmisiä, joilla on helvetin laaja musiikki tietämys, ja soittaa punkkia tai black metallia.
 
Eli jos haluat todella tietää, mitä siinä musiikissa tapahtuu, ja haluat huomattavasti monipuolisempaa osaamista ja tietämystä, suosittelen teorian opiskelua, mieluiten ihan kitaran kanssa. Veikkaan kuitenkin että Sotajumalan tai Cannibal Corpsen jätkät on jotain opiskelleet. Ja jos esim. semmonen bändi kun Nile on tuttu, niin ne jätkät sitten on tosi tietäväisiä, ja pakko olla.

Minkälaisen teoriapohjan metallikitaristiti omaavat,jos puhutaan brutaalista kamasta kuten esim.Cannibal Corpse tai Sotajumala?Hevikitaristit voivat kertoa omista mielipiteistään ja osaamisestaan.
 
Ei hajuakaan, mutta luulen että vaikka teoriaa olisikin opiskeltu niin tuollaisessa äärimätössä sitä tuskin hirveästi hyödynnetään, kunhan vain jauhetaan mahdollisimman pahiksen kuuloisia juttuja.

Nile on tuttu bändi.kyllä sitä teknisyyttä metalliriffittelyyn haluaisin (treeniä),tyyliin Lamb of God, Death jne..Alexi Laiho/CoB ei todellakaan iske,pidän mättöriffien soittamisesta kuten Chimairassa.Ei kuitenkaan sitä kikkelinvingutus hommaa.:)

Nile on tuttu bändi.kyllä sitä teknisyyttä metalliriffittelyyn haluaisin (treeniä),tyyliin Lamb of God, Death jne..Alexi Laiho/CoB ei todellakaan iske,pidän mättöriffien soittamisesta kuten Chimairassa.Ei kuitenkaan sitä kikkelinvingutus hommaa.:)
 
Hatespherellä on kans helvetin hyviä riffejä. Jätkät on kyl kovimpia komppaajia! Deathchainin Corpse osaa kyl tehä spettaakkelimaisia juttuja kans.
Ja semmonen pänti ku Grave on meikäläisen mieleen juurikin sen jyystön ansiosta!

Minkälaisen teoriapohjan metallikitaristiti omaavat,jos puhutaan brutaalista kamasta kuten esim.Cannibal Corpse
 
No Corpsesta kun puhutaan niin entinen 15 vuoden (lähti 2004) jäsen Jack Owen, joka kirjoitti valtaosan bändin biiseistä, on ihan blues/country-häiskä ja omaa klassisen akustisen kitaran koulutuksen.

niin mutta näin yleisesti,kiinnostaa tietää miten paljon itse opettelisin teoriaa..
 
Ei ole olemassa keskiarvohevikitaristia, ja jos olisikin niin tuskin haluaisit olla itse sellainen.
 
Opettele tasan niin paljon kuin kiinnostaa. Jos ei nappaa ja pärjäät ilman, niin siinä se. Tulet edetessäsi oppineeksi joitain musiikin lainalaisuuksia joka tapauksessa jollain tasolla, vaikket sitten osaisikaan antaa nimeä niille. Opiskelusta on hirvittävän harvoin haittaa, vaikka Palestrinan kontrapunktille ei löytyisikään hirveästi sovelluksia juuri brutaalin death metallin pyörteissä.

Niinno siis, se sun teorian tarve riippuu ihan siitä, kuinka tuottoisa, tietävä ja taitava haluat olla. Mitä enemmän tiedät teoriaa ja osaat käyttää sitä tietämystä kitaran soitossa, sitä paremmin kehityt soittajana ja säveltäjänä. Alexi laiho on opiskellut melkein kaikki teoriasta aikoinaan, Jouni Hynynen tuskin mitään. Musiikista voit kuunnella sitten että miten se näkyy.
Mutta täytyy sanoa että ei se aina tarkoita sitä, että jos on opiskellut ja teoriatietoinen, että sitten pitäs tehdä musiikitkin ja soittamiset sen mukaan. Tiedän ihmisiä, joilla on helvetin laaja musiikki tietämys, ja soittaa punkkia tai black metallia.
 
Eli jos haluat todella tietää, mitä siinä musiikissa tapahtuu, ja haluat huomattavasti monipuolisempaa osaamista ja tietämystä, suosittelen teorian opiskelua, mieluiten ihan kitaran kanssa. Veikkaan kuitenkin että Sotajumalan tai Cannibal Corpsen jätkät on jotain opiskelleet. Ja jos esim. semmonen bändi kun Nile on tuttu, niin ne jätkät sitten on tosi tietäväisiä, ja pakko olla.
 
Niin ja pakko vielä mainita että ei teorialla välttämättä ole riffien kanssa mitään tekemistä jos puhutaan metallista, metallicanhan parhaat riffithän tulee ekoilta levyiltä, ja mielestäni kekseliäin levy on ihan eka, että asennetta vaan kehiin, aggressiota ja sävelkorvaa hiukan
 
E: ööh ja jos kerran mättöriffeistä olet kiinnostunut, niin eikös ne niitä yksinkertaisimpia yleensä ole sävelkuluiltaan, ei kai niihin moni Trüe metal mies mitään teoriaa erikseen opiskele?

Vitossoinnut haltuun, sweeppaus ja täppäys.. alahuulen lävistys ja nahkahousut, tsäpämm sulla on perfect metallikitaristi joka lähtöön!

Sitten vielä:
 
E:-000-000-000-000-000-000-000-000-000-000

Teorian kattavasta tuntemuksesta ei ainakaan haittaa voi olla. Tuntemuksen puutteesta taas voi. Tietenkin on se vanha väite, että metalli on enempi tekniikka- kuin teorialaji, ja onhan tuossa perää.
 
Metallikitaroinnisa pääsee jo pitkälle kvintti"sointujen" (intervallejahan nuo ovat), tremolo-pickauksen, kämmendemppauksen, pinch harmoniccien ja saatanallisen vauhdin hallinnalla. Tuohon päälle kun opettelee teoriasta ainakin sointuasiat ja muutamia skaaloja, aletaan jo olla aika varmoilla vesillä, mitä metallin soittoon tulee.
 
Tärkeintä metallissa kuitenkin ovat hyvät riffit, eikä niitä automaattisesti synny, vaikka kuinka lahjakas soittaja olisi. Tästä esimerkkinä puolet maailman metallibändeistä. Eli nykyään erottuakseen pitää jo tehdä helvetin hyviä riffejä. Ennen riitti vähän yksinkertaisempi (vrt. Smoke on the Water).

Tärkeintä metallissa kuitenkin ovat hyvät riffit, eikä niitä automaattisesti synny, vaikka kuinka lahjakas soittaja olisi. Tästä esimerkkinä puolet maailman metallibändeistä. Eli nykyään erottuakseen pitää jo tehdä helvetin hyviä riffejä. Ennen riitti vähän yksinkertaisempi (vrt. Smoke on the Water).
 
En sanoisi että nykyään tarvitsee tehdä monimutkaisempia kuin ennenkään, parhaiten edelleen pändit menestyy yksinkertaisilla, mutta hyvänkuuloisilla riffeillä.. tosin se on sitä mainstreamia

En nyt ihan Cannilbal Corpse ihmisiä ole, mutta kuitenkin. Ite kävin 3 vuotta musiikkiopistolla teoriaa. Helpottaa kyllä nykyään biisien tekemistä (guitar pro) munmuassa. Mut tarpeellista siellä oli ehkä se eka vuos ja loput paskaa. Halpaa huvia ei musiikkiopistot ole et sellane ihan musiikin perusteorian opetteleminen vaikka netistä on jo suuri plussa.

Tuntuu, että nykyään tulee entistä enemmän hevikitaristeja jotka on käyny Pop & Jazz konservatorioita tai vastaavia oppilaitoksia.

Tuntuu, että nykyään tulee entistä enemmän hevikitaristeja jotka on käyny Pop & Jazz konservatorioita tai vastaavia oppilaitoksia.
 
Ja yleensäkin kitaristeja, jotka ovat käyneet hakemassa oppinsa ihan opistoista. Kevyen musiikin opetus opistotasolla on Suomessa niin uusi juttu, ettei tälläkin hetkellä aktiivisilla vanhemman polven muusikoilla moista mahdollisuutta ole ollutkaan.
 
Niin ja kevyellä musiikilla tarkoitan tässä kaikkea muuta paitsi klassista ja etnoa, eli Cannibal Corpsekin menee hyvin tuohon määritelmään.

Täytyy nyt tähän mainita, että mielestäni varsinkin sävellystyössä teorian osaamisesta ei välttämättä ole mitään hyötyä (voi olla jopa haittaa) jos ihmiselle on siunaantunut helkutin hyvä sävelkorva ja "musiikillinen taju".
Mullakin on yks kaveri, joka ei tiedä teoriasta yhtään mitään, ihan vähän osaa lukea nuotteja. Kävi joskus kakarana ehkä vuoden kitaratunneilla, kyllästyi ja opetteli soittamaan itse. Se jätkä on aivan uskomaton biisintekijä, heviä tuli veivattua sen kanssa aikoinaan, sitten se kyllästyi siihen ja vaihtoi kevyempään, semmoista indie-rock tyylistä. Ja voi hitto mitä biisejä se vääntää, ilman että tajuaa soinnutuksistä yms yhtään mitään. Se tekee vaan sillä perusteella, että mikä kuulostaa hyvältä, ja niin sen pitääkin olla.
Biisinteko teoriapohjalta ajateltuna voi rajoittaa luovuuttaan enemmän kuin itse tajuaakaan.

Biisinteko teoriapohjalta ajateltuna voi rajoittaa luovuuttaan enemmän kuin itse tajuaakaan.
 
En oikein ymmärrä tätä ajattelutapaa enkä ole siihen kovin vakuuttavia perusteluja koskaan kuullut.